Space–Time Block Codes and the Complexity of Sphere Decoding

In wireless communications the transmitted signals may be affected by noise. The receiver must decode the received message, which can be mathematically modelled as a search for the closest lattice point to a given vector. This problem is known to be NP-hard in general, but for communications applications there exist algorithms that, for a certain range of system parameters, offer polynomial expected complexity. The purpose of the thesis is to study the sphere decoding algorithm introduced in the article On Maximum-Likelihood Detection and the Search for the Closest Lattice Point, which was published by M.O. Damen, H. El Gamal and G. Caire in 2003. We concentrate especially on its computational complexity when used in space–time coding. Computer simulations are used to study how different system parameters affect the computational complexity of the algorithm. The aim is to find ways to improve the algorithm from the complexity point of view. The main contribution of the thesis is the construction of two new modifications to the sphere decoding algorithm, which are shown to perform faster than the original algorithm within a range of system parameters.

Cultural and textual properties in the translation and interpretation of allusions. An analysis of allusions in Dorothy L. Sayers’ detective novels translated into Finnish in the 1940s and the 1980s

Kulttuuriset ja tekstuaaliset tekijät alluusioiden kääntämisessä ja tulkinnassa. Alluusiot Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennetuissa salapoliisiromaaneissa Väitöskirja käsittelee alluusioiden kääntämistä ja tulkintaa. Alluusio on intertekstuaalinen viittaus, jonka tulkitsemiseen tarvitaan implisiittistä tietoa tutuksi oletetusta viittauskohteesta. Käännösongelma alluusiosta tulee, mikäli kohdekulttuurin lukijat eivät tunne viittauskohdetta eivätkä voi päätellä alluusion merkitystä. Tutkimus pyrkii kuitenkin uuden analyysimenetelmän avulla osoittamaan, että vieraat alluusiot eivät välttämättä johda tulkintaongelmiin. Väitöskirja jakautuu kahteen osaan: analyysimenetelmän kehittämiseen (luvut 1-5) sekä tapaustutkimukseen (luvut 6-7). Kehitetyn menetelmän avulla pystytään analysoimaan aikaisempaa tarkemmin, millaisia tulkintamahdollisuuksia alluusiot tarjoavat eri lukijakunnille ja miten lähdetekstin alluusioiden kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet korreloivat käännösstrategioiden kanssa. Tapaustutkimus selvittää, millaisia tulkintamahdollisuuksia Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennettujen salapoliisiromaanien alluusiot tarjosivat aikansa suomalaisille lukijoille. Tavoitteena on myös hahmottaa, miten suomentajien käännösratkaisut ja alluusioiden tulkintamahdollisuudet liittyvät toisaalta lähdetekstin alluusioiden piirteisiin ja toisaalta kohdekulttuurin kontekstiin. Tapaustutkimus tarjoaa näin uutta tietoa suomennoskirjallisuuden ja salapoliisiromaanien historiasta. Analyysimenetelmä määrittelee aikaisempaa alluusioita ja intertekstuaalisuutta käsitelleen tutkimuksen pohjalta ne kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet, jotka vaikuttavat alluusioiden kääntämiseen ja tulkintaan. Kulttuurisessa mielessä alluusio voi olla tietylle lukijakunnalle tuttu tai tuntematon. Tekstuaalisia tekijöitä ovat alluusion muodon ja tyylin tunnusmerkillisyys sekä alluusion pintamerkityksen koherenttius uudessa tekstikontekstissa, ilman tietoa viittauskohteesta. Alluusioiden tulkinnassa on perinteisesti erotettu toisaalta allusiivinen tulkintamahdollisuus, jossa alluusio on lukijoille tuttu ja yhdistettävissä viittauskohteeseensa, toisaalta kulttuuritöyssy, jonka muodostaa lukijoille tuntematon ja pintamerkitykseltään inkoherentti alluusio. Tutkimuksessa määritellään kulttuuristen ja tekstuaalisten tekijöiden perusteella lisäksi kaksi muuta mahdollisuutta. Pseudo-allusiivisessa tulkinnassa tuntematon alluusio erottuu ympäröivästä tekstikontekstista tyyliltään ja on koherentti ainakin kuvaannollisessa mielessä ilman viittauskohdettaan. Ei-allusiivisessa tulkinnassa taas vieras alluusio sulautuu kontekstiin sekä muodoltaan että merkitykseltään niin, ettei lukija edes huomaa mahdollista alluusiota. Tulkintamahdollisuuksien jakauma antaa yleiskuvan siitä, miten tietty lukijakunta pystyi tulkitsemaan tekstin alluusioita. Lisäksi analyysi tarkastelee lähdetekstin ja käännöksen välillä tulkintamahdollisuuksissa tapahtuneita muutoksia sekä niiden vaikutusta tulkinnan vaatimaan vaivannäköön (effort) ja alluusion funktioihin. Tapaustutkimus perehtyy Sayers-suomennosten kulttuurikonteksteihin tarkastelemalla salapoliisiromaanien asemaa suomalaisessa kirjallisuusjärjestelmässä, suomennoksilta odotettuja piirteitä sekä suomentajien ammattikuvaa, taustoja ja työoloja. Tulosten perusteella alluusioiden kääntäminen oli vaativa tehtävä sekä 1940- että 1980-luvun suomentajille. Lähdetekstien alluusioista 60–70 prosenttia oli todennäköisesti kohdelukijoille vieraita. Molempina aikakausina suomennoksilta odotettiin silti sekä kielellistä sujuvuutta että lähdetekstin merkitysten välittämistä. 1940-luvun suomentajien tehtävää vaikeutti lisäksi mm. se, että suomentaminen oli enimmäkseen sivutoimista ja englanti oli harvoin parhaiten hallittu vieras kieli. Nämä olosuhteet lienevät vaikuttaneet etenkin vähäarvoisena pidetyn salapoliisikirjallisuuden suomennoksiin. 1980-luvulla suomentajien aikataulut olivat realistisempia, englannin taidot parempia ja päätoiminen suomentaminen mahdollista. Myös salapoliisiromaanien arvostus oli lisääntynyt. Sekä 1940- että 1980-luvun suomennoksissa kohdelukijoille vieraitakin alluusioita oli usein säilytetty, mikäli ne olivat koherentteja ilman viittauskohdettaan. Sen sijaan vieraita ja pintamerkitykseltään epäselviä alluusioita oli muokattu tai poistettu. Kuitenkin 1980-luvun suomentajat säilyttivät lähdetekstin alluusioita useammin ja tarkemmin kuin 1940-luvun suomentajat. Varsinkin poisjättämistä esiintyi 1940-luvun suomennoksissa enemmän. Alluusioiden tulkintamahdollisuudet olivat kaikissa käännöksissä muuttuneet sikäli, että melko harvat suomennetut alluusiot olivat enää kohdelukijoiden tunnistettavissa. Toisaalta myös kulttuuritöyssyt olivat harvinaisia. Erot 1940- ja 1980-luvun suomennosten välillä näkyivätkin pseudo-allusiivisissa ja ei-allusiivisissa tulkintamahdollisuuksissa. 1980-luvun suomennoksissa vieraat alluusiot oli johdonmukaisesti säilytetty niin, että käännetyt alluusiot voitiin tulkita pseudo-alluusioiksi. Sen sijaan 1940-luvun suomennoksissa vieraita alluusioita oli usein muokattu tai jätetty pois tavalla, joka johti ei-allusiiviseen tulkintaan. Kohdelukijoiden kannalta 1980-luvun suomennettujen alluusioiden tulkitseminen lienee vaatinut jonkin verran enemmän vaivaa. Toisaalta pseudo-allusiivisten käännösten pohjalta oli useimmiten mahdollista rakentaa koherentti tulkinta, ja monesti ne jopa välittivät samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. 1940-luvun suomennosten muokkaukset ja poistot periaatteessa helpottivat tulkintaa, mutta mahdollisia kulttuuritöyssyjä esiintyi edelleen, jopa kääntäjän tekemien muutosten seurauksena. 1940-luvun suomennoksissa myös käännettyjen alluusioiden funktiot olivat muuttuneet enemmän lähdetekstin alluusioihin nähden. Kaiken kaikkiaan 1980-luvun suomennokset olivat lähempänä oman aikansa hyvän käännöksen piirteitä. Toisaalta alluusioiden muokkaaminen sai 1940-luvun suomennokset muistuttamaan enemmän perinteistä arvoituksen ratkaisuun keskittyvää salapoliisiromaania, joten tältä osin ne lienevät vastanneet kohdelukijoiden odotuksia. Kulttuurikontekstin vaikutus siis näkyi sekä käännösstrategioissa että käännettyjen alluusioiden tulkintamahdollisuuksissa. Tutkimustuloksissa korostui kuitenkin myös se, että lähdetekstin alluusion pintamerkitys saattaa vaikuttaa käännösratkaisuihin. Lisäksi käännetyt pseudo-alluusiot saattavat välittää samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. Toisin kuin yleensä on esitetty, kohdelukijoille vieraiden alluusioiden säilyttäminen saattaakin siis olla toimiva ratkaisu.

Conference Proceedings. Assessing Language and (Inter) cultural Competences in Higher Education. Evaluation des compétences langagières et (inter) culturelles dans l’enseignement supérieur

This epublication contains papers that were presented at the conference “Assessing Language and (Inter) cultural Competences in Higher Education” which took place at the University of Turku (Finland) on 30.8.1.9.2007. The online proceedings may be downloaded and used provided the source is acknowledged.

Neural correlates of language learning in adults

The human language-learning ability persists throughout life, indicating considerable flexibility at the cognitive and neural level. This ability spans from expanding the vocabulary in the mother tongue to acquisition of a new language with its lexicon and grammar. The present thesis consists of five studies that tap both of these aspects of adult language learning by using magnetoencephalography (MEG) and functional magnetic resonance imaging (fMRI) during language processing and language learning tasks. The thesis shows that learning novel phonological word forms, either in the native tongue or when exposed to a foreign phonology, activates the brain in similar ways. The results also show that novel native words readily become integrated in the mental lexicon. Several studies in the thesis highlight the left temporal cortex as an important brain region in learning and accessing phonological forms. Incidental learning of foreign phonological word forms was reflected in functionally distinct temporal lobe areas that, respectively, reflected short-term memory processes and more stable learning that persisted to the next day. In a study where explicitly trained items were tracked for ten months, it was found that enhanced naming-related temporal and frontal activation one week after learning was predictive of good long-term memory. The results suggest that memory maintenance is an active process that depends on mechanisms of reconsolidation, and that these process vary considerably between individuals. The thesis put special emphasis on studying language learning in the context of language production. The neural foundation of language production has been studied considerably less than that of perceptive language, especially on the sentence level. A well-known paradigm in language production studies is picture naming, also used as a clinical tool in neuropsychology. This thesis shows that accessing the meaning and phonological form of a depicted object are subserved by different neural implementations. Moreover, a comparison between action and object naming from identical images indicated that the grammatical class of the retrieved word (verb, noun) is less important than the visual content of the image. In the present thesis, the picture naming was further modified into a novel paradigm in order to probe sentence-level speech production in a newly learned miniature language. Neural activity related to grammatical processing did not differ between the novel language and the mother tongue, but stronger neural activation for the novel language was observed during the planning of the upcoming output, likely related to more demanding lexical retrieval and short-term memory. In sum, the thesis aimed at examining language learning by combining different linguistic domains, such as phonology, semantics, and grammar, in a dynamic description of language processing in the human brain.

Who Needs Language?

Book review.

Perspectives interculturelles et interlinguistiques sur le discours académique – Crosscultural and Crosslinguistic Perspectives on Academic Discourse. Volume 1

The Department of French Studies of the University of Turku (Finland) organized an International Bilingual Conference on Crosscultural and Crosslinguistic Perspectives on Academic Discourse from 2022 May 2005. The event hosted specialists on Academic Discourse from Belgium, Finland, France, Germany, Italy, Norway, Spain, and the USA. This book is the first volume in our series of publications on Academic Discourse (AD hereafter). The following pages are composed of selected papers from the conference and focus on different aspects and analytical frameworks of Academic Discourse. One of the motivations behind organizing the conference was to examine and expand research on AD in different languages. Another one was to question to what extent academic genres are culturebound and language specific or primarily field or domain specific. The research carried out on AD has been mainly concerned with the use of English in different academic settings for a long time now – mainly written contexts – and at the expense of other languages. Alternatively the academic genre conventions of English and English speaking world have served as a basis for comparison with other languages and cultures. We consider this first volume to be a strong contribution to the spreading out of researches based on other languages than English in AD, namely Finnish, French, Italian, Norwegian and Romanian in this book. All the following articles have a strong link with the French language: either French is constitutive of the AD corpora under examination or the article was written in French. The structure of the book suggests and provides evidence that the concept of AD is understood and tackled to varying degrees by different scholars. Our first volume opens up the discussion on what AD is and backs dissemination, overlapping and expansion of current research questions and methodologies. The book is divided into three parts and contains four articles in English and six articles in French. The papers in part one and part two cover what we call the prototypical genre of written AD, i.e. the research article. Part one follows up on issues linked to the 13 Research Article (RA hereafter). Kjersti Fløttum asks wether a typical RA exists and concentrates on authors’ voices in RA (self and other dimensions), whereas Didriksen and Gjesdal’s article focuses on individual variation of the author’s voice in RA. The last article in this section is by Nadine Rentel and deals with evaluation in the writing of RA. Part two concentrates on the teaching and learning of AD within foreign language learning, another more or less canonical genre of AD. Two aspects of writing are covered in the first two articles: foreign students’ representations on rhetorical traditions (Hidden) and a contrastive assessment of written exercices in French and Finnish in Higher Education (Suzanne). The last contribution in this section on AD moves away from traditional written forms and looks at how argumentation is constructed in students’ oral presentations (Dervin and Fauveau). The last part of the book continues the extension by featuring four articles written in French exploring institutional and scientific discourses. Institutional discourses under scrutiny include the European Bologna Process (Galatanu) and Romanian reform texts (Moilanen). As for scientific discourses, the next paper in this section deconstructs an ideological discourse on the didactics of French as a foreign language (Pescheux). Finally, the last paper in part three reflects on varied forms of AD at university (Defays). We hope that this book will add some fuel to continue discussing diverse forms of and approches to AD – in different languages and voices! No need to say that with the current upsurge in academic mobility, reflecting on crosscultural and crosslinguistic AD has just but started.

Complexity Optimization in Product Development with Modularization

A company’s competence to manage its product portfolio complexity is becoming critically important in the rapidly changing business environment. The continuous evolvement of customer needs, the competitive market environment and internal product development lead to increasing complexity in product portfolios. The companies that manage the complexity in product development are more profitable in the long run. The complexity derives from product development and management processes where the new product variant development is not managed efficiently. Complexity is managed with modularization which is a method that divides the product structure into modules. In modularization, it is essential to take into account the trade-off between the perceived customer value and the module or component commonality across the products. Another goal is to enable the product configuration to be more flexible. The benefits are achieved through optimizing complexity in module offering and deriving the new product variants more flexibly and accurately. The developed modularization process includes the process steps for preparation, mapping the current situation, the creation of a modular strategy and implementing the strategy. Also the organization and support systems have to be adapted to follow-up targets and to execute modularization in practice.

Euroalueen ja muiden ulkomaisten keskuspankkien julkaisut

Kokoelma sisältää euroalueen keskuspankkien ja muiden ulkomaisten keskuspankkien julkaisemia tilastojulkaisuja, vuosikertomuksia ja lehtiä rahapolitiikasta, rahoitusmarkkinoista, finanssivalvonnasta, rahahuollosta ja pankkitoiminnasta. Julkaisuissa on tilastotietoa kyseisistä maista ja katsauksia taloudelliseen tilanteeseen ja rahapoliittisiin toimenpiteisiin. Tilastot ovat yleensä maan omassa valuutassa. Julkaisuja on n. 3890 nimekettä 1800 -luvulta lähtien. Kokoelman julkaisut ovat enimmäkseen englanninkielisiä, mutta julkaisuja on myös kansallisilla kielillä. Keskuspankkikokoelma kasvaa painetuilla vuosikertomuksilla, tilastoilla ja raporteilla. Osa tilastojulkaisuista sekä lehdistä on verkkojulkaisuina keskuspankkien sivuilla. Kokoelman vanhin aineisto on Ruotsin ja Englannin keskuspankkien lainsäädäntöä 1800-luvun puolivälistä. Euroalueelta kokoelmassa on Alankomaiden, Belgian, Espanjan, Irlannin, Italian, Itävallan, Kreikan, Kyproksen, Luxemburgin, Maltan, Portugalin, Ranskan, Saksan, Slovakian, Slovenian, ja Viron keskuspankkien julkaisuja. Suomen Pankin julkaisut on käsitelty omana alueenaan. Kokoelmassa on myös Argentiinan, Australian, Brasilian, Bulgarian, Intian, Islannin, Ison-Britannian, Israelin, Japanin, entisen Jugoslavian, Kanadan, Kiinan, Latvian, Liettuan, Puolan, Romanian, Ruotsin, Sveitsin, Tanskan, Tsekin, entisen Tsekkoslovakian, Turkin, Ukrainan, Unkarin, Uuden Seelannin, Venäjän ja Yhdysvaltojen keskuspankkien julkaisuja. Painettua kokoelmaa säilytetään varastokokoelmassa, ja se on saatavana pyynnöstä käyttöön ja kopioitavaksi.

Ambivalent self-understanding? : change, language and boundaries in the Shetland Islands (1970–present)

Avhandlingen berör språkets roll på Shetlandsöarna från år 1970 till idag och shetländarnas självbild som shetländare och skottar. Öarna, som ligger i Storbritanniens nordligaste del, beskrivs ofta som kulturellt annorlunda och unika. Även om shetländarna uppfattar sig själva som annorlunda, har utomstående betraktare tidvis tonat ner, tidvis betonat öarnas kulturella särdrag. Shetlandsöarna utgör ett intressant undersökningsobjekt, eftersom shetländarnas uppfattningar om sig själva som en särskild grupp har genomgått en förändring under de fyra senaste årtiondena. Den ekonomiska högkonjunktur som var en konsekvens av oljefynden i Nordsjön och 1990-talets politiska förändringar på öarna och i Skottland har båda påverkat de sätt på vilka Shetland beskrivs och förstås. I den förändrade samhällssituationen tvingades shetländarna omvärdera sin relation till det skotska fastlandet. Man var också tvungen att hitta nya svar på frågan vilka shetländarna är och på vilka sätt man borde värna om den verkliga eller föreställda kulturella autonomin. Avhandlingens syfte var att undersöka och analysera de sätt på vilka de samhälleliga förändringarna har påverkat shetländarnas självförståelse, särskilt de uppfattningar som är kopplade till språket. Undersökningen visar att många av dagens uppfattningar om en kulturell särart kan spåras till slutet av 1800-talet och tiden efter andra världskriget. Som avhandlingen visar har språkhistorien spelat en viktig roll i den process i vilken shetländarna har särskilt sig som en separat grupp. Språkets betydelse kan förstås korrekt endast om man i stället för att betrakta shetländarna som en etnisk grupp betraktar Shetlandsöarna som en relativt sett autonom beslutför region. I detta fall fungerar dialekten som en symbol för regional samhörighet.