Ulkomailla vahvistetut suomalaisten lasten adoptiot ja Suomen perintölainsäädäntö

English summary: Foreign adoptions of Finnish children and the Finnish law of inheritance (s. 1190-1191.)

Muodonmuutoksia ja näkymättömiä yhteyksiä : yine-lasten syntymään liittyvät rajoitukset Itä-Perussa

Abstract: Transformations and invisible linkages : birth-related restrictions among the Yine of Eastern Peru

Leikintutkimus ja lasten ääni

Kirja-arvio

Sadut ja sadutus lasten hoitotyössä

Opinnäytetyö on osa hanketta draama ja musiikki lasten pelon ja kivun lievittäjänä, joka toteutettiin yhteistyössä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lasten- ja nuorten sairaalan sekä Turun yliopiston Hoitotieteen laitoksen kanssa. Hanke onviisivuotinen ja opinnäytetyö on viimeisiä, jotka siihen kuuluvat. Opinnäytetyö tehtiin järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää soveltaen. Aineisto hankittiin sosiaali- ja terveysalojen tietokannoista löytyneistä tieteellisistä lehdistä julkaistuista artikkeleista, jotka vastasivat asetettuja kriteereitä. Sairaalassa olleessaan lapsi jäsentää sairaalassaolonsa aikaisia kokemuksia. Lapsen vilkas mielikuvitus vaikuttaa todellisuuden jäsentämiseen ja kokemusten syntymiseen. Hoitosuhteessa lapsen mielikuvitusmaailmaa tulisi hyödyntää lapsen voimavarana. Läheisessä hoitosuhteessa lapsen mielikuvitusmaailmaan sisällepääsy ja pelon ilmaisujen tunnistaminen mahdollistuu. Lapsille luontaista leikkiä ja satuja ei aina käytetä hyväksi hoitotyössä ja toimenpiteisiin valmistamisessa. Satuja ja kerrontaa voi käyttää eri tavoin lasten kanssa työskennellessä. Sadutus on Monika Riihelän kehittämä tapa saada lapsen ääni kuuluviin. Sadutuksesta on kasvatustieteissä saatu paljon positiivisia tuloksia. Satuja ja kerrontaa on käytetty lasten hoitotyössä auttamaan lasta pääsemään traumaattisen kokemuksen yli, lapsen haastattelemisessa, apuna lapsen kivun määrittelemisessä ja pitkäaikaissairaan lapsen eheyttämisessä. Opinäytetyön keskeinen tulos oli, että hoitotyössä tulisi saada lapsen oma ääni kuuluville. Tarinat ja sadut ovat yksi keino päästä tähän päämäärään. Osallistava hoitokulttuuri antaa myös sairaanhoitajalle tilaisuuden tutkia omia työtapojaan ja ammatillisuuttaan.

The Child Occupational Self Assessment (COSA, version 2.1) : lasten toimintamahdollisuuksien itsearviointi COSA:n esittely ja suomentamisprosessi

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on aloittaa lapsille ja nuorille suunnatun The Child Occupational Self Assessment (COSA, version 2.1) itsearviointimenetelmän suomenkielisen version käännöstyö. COSA on asiakaslähtöinen itsearviointi, jolla kartoitetaan lasten ja nuorten kokemusta toiminnallisesta pätevyydestään ja jokapäiväisten toimintojen tärkeydestä heille. COSA pohjaa Inhimillisen toiminnan malliin ja sen toteutus seuraa asiakaslähtöistä teoriaa. COSA:n avulla voidaan asettaa toimintaterapialle tavoitteet ja tarkastella niiden toteutumista. Työssämme suomennamme arviointimenetelmän nimen muotoon; Lasten toimintamahdollisuuksien itsearviointi COSA. Arviointimenetelmän käännöstyö tehdään Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian toimintaterapian koulutusohjelmalle. Opinnäytetyössä esittelemme ensin arviointia ja tavoitteiden asettamista lasten toimintaterapiassa sekä itsearvioinnin käyttämistä arviointimenetelmänä. Esittelemme COSA itsearviointimenetelmän sekä sen taustalla vaikuttavat Inhimillisen toiminnan mallin sisällön ja asiakaslähtöisyyden. Kartoitamme myös The Child Occupational Self Assessment (COSA, version 2.1 )itsearviointimenetelmän kehittymistä, sitä edeltäneitä arviointimenetelmiä ja COSA:sta aiemmin tehtyjä tutkimuksia. Opinnäytetyössä suomennamme COSA:n arviointilomakkeen. Arviointilomakkeessa on 25 lasten ja nuorten toiminnallista pätevyyttä ja jokapäiväisten toimintojen tärkeyttä kartoittava väittämää. Suomentamisprosessissa selvitämme COSA:n arviointilomakkeen väittämien suomennosten ymmärrettävyyden onnistumista kahdeksan käyttökokeiluun ja haastatteluun osallistuvan lapsen avulla. Saimme arviointilomakkeen suomentamisprosessiin apua neljältä lasten kanssa työskentelevältä toimintaterapeutilta sekä koulutusohjelmamme koulutuspäälliköltä. Käyttökokeiluiden sekä toimintaterapeuttien palautteiden avulla viimeistelimme suomennetun arviointilomakkeen väittämät. Opinnäytetyön lopuksi pohdimme arviointilomakkeen suomentamisprosessin vaiheita sekä mahdollisia jatkotutkimusehdotuksia. Luovutimme Lasten toimintamahdollisuuksien itsearviointi COSA:n arviointilomakkeen koulutusohjelmamme käyttöön ja mahdollisten jatkotutkimusten kohteeksi.

Lasten toimintamahdollisuuksien itsearviointi (COSA, version 2.1) : toimintaterapeuttien kokemuksia COSA:n käytöstä ja toimivuudesta

Opinnäytetyön tarkoituksena oli edistää uuden, asiakaslähtöisen Lasten toimintamahdollisuuksien itsearviointi COSA:n (version 2.1) käyttöönottoa Suomessa. COSA on Inhimillisen toiminnan malliin perustuva arviointimenetelmä, joka selvittää asiakkaan näkemystä omasta toiminnallisesta pätevyydestään ja arvoistaan. COSA on väline toimintaterapian tavoitteiden asetteluun. Sen avulla voidaan myös todentaa terapian tuloksellisuutta. Opinnäytetyö toteutettiin perehdyttämällä kolme toimintaterapeuttia arviointimenetelmään sekä keräämällä heiltä kokemuksia sen käytöstä ja toimivuudesta kyselylomakkeella. Aineiston analyysitapa oli teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Opinnäytetyössä haettiin vastausta seuraaviin kysymyksiin: 1) Millaista taustatyötä ja valmistelua COSA:n käyttö terapeutilta vaatii? 2) Mitkä seikat vaikuttavat COSA:n käytön onnistumiseen arviointitilanteessa? 3) Kuinka COSA:n tulokset ovat tulkittavissa ja hyödynnettävissä terapian suunnittelussa? Toimintaterapeutit käyttivät COSA:a yhteensä yhdeksän lapsen kanssa, joista nuorin oli 11-vuotias ja vanhimmat 17-vuotiaita. Terapeutit olivat käyttäneet COSA:n käytön opiskeluun itsenäisesti aikaa 1-4 tuntia, mikä oli kaikkien terapeuttien mielestä kohtuullinen. COSA:n käsikirjan ohjeistus oli terapeuttien mielestä selkeä ja kattava. COSA:n teoreettisesta taustasta kerrottiin käsikirjassa heidän mielestään liian suppeasti. Tästä voidaan päätellä, että COSA:n käsikirjan teoriaosuutta lopullisessa suomenkielisessä käännöksessä tulisi laajentaa. COSA:n käytön onnistumiseen arviointitilanteessa vaikuttivat COSA:n väittämien, arviointiasteikon sekä arviointilomakkeen ymmärrettävyys asiakkaalle. Opinnäytetyön tuloksissa nousi esille sellaisia väittämiä, joiden suomenkielistä käännöstä tulisi vielä tarkentaa. Myös arviointiasteikon kriteerit tarvitsevat tarkennusta. Lisäksi arviointilomakkeen ulkoasua tulisi muokata selkeämmäksi ja helppolukuisemmaksi. COSA:n käytön onnistumiseen vaikuttivat myös arviointitilanteen ajankohta, ympäristö sekä arviointimenetelmästä tehdyt sovellutukset. Pääasiassa terapeuttien mukaan COSA:n avulla saatiin sellaista tietoa asiakkaasta, jonka avulla voitiin suunnitella terapian tavoitteita. Usean asiakkaan kohdalla COSA auttoi terapeuttia myös tutustumaan asiakkaaseensa paremmin.

Aikuisten syöpäsairauden vaikutus perheeseen : tutkimuksia puolison, lasten ja perhekokonaisuuden näkökulmasta

Summary: The impact of cancer in an adult on the family