Kamppailu Euroopan ohjuspuolustuksesta

Yhdysvaltojen suunnitelma sijoittaa kansallisen ohjuspuolustusjärjestelmän osia Eurooppaan on heikentänyt Yhdysvaltojen ja Venäjän välisiä suhteita viimeisen kymmenen vuoden ajan. Ohjuspuolustushankkeen tarpeellisuutta perustellaan kansainvälisen turvallisuusympäristön muutoksella. Vihamieliset maat pyrkivät kehittämään mannertenvälisen ballistisen ohjuksen, mikä mahdollistaisi joukkotuhoaseiden iskut Yhdysvaltojen mantereelle. Kostoiskuun perustuva pelotevaikutus ei ole riittävä keino suojautua uusien epävakaiden ydinasemaiden uhkalta, vaan uhkan torjuminen edellyttää ohjusten torjuntaan kykenevän järjestelmän kehittämistä ja torjuntaohjusten sijoittamista Eurooppaan. Venäjä on vastustanut Yhdysvaltojen suunnitelmia ja erityisesti torjuntaohjusten sijoittamista Eurooppaan. Venäjän mielestä järjestelmän kehittäminen ei ole legitiimi hanke; se muuttaa Euroopan strategista tasapainoa ja on uhka Venäjän kansalliselle turvallisuudelle. Tutkimuksessa tuodaan esille Yhdysvalloissa ja Venäjällä vallitsevat diskurssit, jotka ovat määrittämässä osapuolien toimintaa ja retoriikkaa erityisesti ohjuspuolustuskiistassa. Diskurssien hahmottaminen mahdollistaa arvioida, millä tavoin Yhdysvallat ja Venäjä määrit-tävät itsensä kansainvälisen järjestelmän toimijoina ja millaisena ne näkevät kansainvälisen järjestelmän toimintalogiikan kylmän sodan jälkeen. Näin syntyy käsitys osapuolien tavasta määritellä kansainvälisen järjestelmän sääntöjä, uhkakuvia ja eri valtioiden asemaa uhkakuvien rakentumisessa. Työn tulokset lisäävät ymmärrystä Venäjän ja Yhdysvaltojen turvallisuuspoliittisen tavoiteasettelun periaatteista ja maiden päätöksentekoa ohjaavista tekijöistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu konstruktivistinen kansainvälisen politiikan teoriasta. Aineistona käytetään Yhdysvaltojen ja Venäjän turvallisuuspoliittisia virallisdokumentteja. Venäjän turvallisuusajattelussa painottuu elementit neuvostomenneisyydestä, identiteettikamppailu sekä uudet taloudelliset ja poliittiset intressit sekä erityisesti suhde Yhdysvaltoihin. Kansallisen identiteetin määrittelyssä Venäjä on turvautunut perinteiseen suurvalta-ajattelun kaavaan. Uhkakuvauksia rakennetaan kylmän sodan ajalta omaksutun identiteetin varaan ja tukeudutaan vanhaan selitykseen, että länsi on aina muodostanut uhkan Venäjälle. Yhdysvalloille ohjuspuolustuksen kehittämisellä rikotaan perinteinen kylmän sodan aikainen uhkakäsitys. Ohjuspuolustushankkeen oikeutusta haetaan globaalista turvallisuudesta, jolloin kansalliset intressit pyritään korvaamaan laajemmalla tarkoituksella. Ohjuspuolustuksella torjutaan uhka, jolla voitaisiin kiistää Yhdysvaltojen toimintavapaus, ja näin sen identiteetti maailman johtavana valtiona vaarantuisi. Roistovaltion kuvaukset tuottavat ja vahvistavat Yhdysvaltain omaa identiteettiä vapauden ja oikeuden puolustajana.

Venäläisten ilmasta-maahan aseiden kehitysnäkymät

Tutkielma käy läpi ilmasta-maahan aseiden kehityskulun historiansa alusta nykyisyyden kautta tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja visioihin. Tutkimus kartoittaa tekniset kehityslinjat sekä Yhdysvalloissa että Venäjällä tehden näistä johtopäätöksiä kehityksen mahdollisesta etenemisestä tulevaisuudessa ilmasta-maahan vaikuttamisen näkökulmasta. Tutkimustyö on tekninen, mutta se ei pureudu asekomponenttien teknisiin yksityiskohtiin. Kehitystä tarkastellaan laajemmasta näkökulmasta. Tutkimus koostuu kirjallisuustutkimuksesta käyttäen hyväksi erilaisia lähteitä ja päättyy pohdintaan siitä, mitä tulevaisuudessa mahdollisesti kehitetään. Lähteinä käytetään vain julkisia lähteitä. Lähteiden käyttö on laajempaa kuin viittauksista voidaan ymmärtää - kaikelle tiedolle on pyritty löytämään vähintään yksi tietoa tukeva lähde. Kehitys on laaja käsite ja se näkyy käytetyssä materiaalissa. Tutustumalla laaja-alaisesti aiheeseen on ollut mahdollista saada kokonaiskäsitys kehitystilanteesta ja mahdollisuuksista. Tutkielman vertailupinnat ovat Yhdysvallat ja Venäjä (Neuvostoliitto). Näistä kehityksen suuntalinjoista kootaan nykytilan kartoitus ja verrataan tilannetta karkeasti - mitä eroja Yhdysvalloilla ja Venäjällä on kehityksessä ollut ja on tällä hetkellä? Lisäksi nykytilanteesta arvioidaan, mikä on kehityksen suunta nyt ja mikä se voisi olla lähitulevaisuudessa. Karkealla tasolla tarkastellaan myös sitä, mikä kehitysnäkymä voisi olla muutaman vuosikymmenen kuluttua. Tutkimusmenetelmänä käytetään ”kaatuvan korttitalon” metodia, jota voidaan kuvailla eliminointimenetelmäksi: etsitään heikkeneviä tai tarpeettomaksi käyviä osakomponenttien tai asejärjestelmien kehityslinjoja sekä uusia mahdollisuuksia tai kehityslinjoja. Tarkastellaan mitkä kehityslinjat ovat eliminoituneet, mitkä ovat olleet kehityksessä, mitkä ovat kehittymässä edelleen ja mitkä saattavat tulla kehittymään. Historiaa kartoitetaan tutkimustyössä hyvin karkeasti. Historiasta on opittavissa kehitysmalli, miten asejärjestelmät ovat kehittyneet ja millaisin kehityspykälin. Näitä syy-seuraus -suhteita tarkastelemalla on tulevaisuuden visiointi mahdollista. Nykyisyydestä tarkastellaan muutamia tärkeimpiä esiintulleita asejärjestelmiä. Asejärjestelmistä ei tässä tutkimuksessa ole tarkoituksenmukaista tarkastella teknisiä parametreja syvällisesti. Historia ja nykyisyys kuvataan ja taulukoidaan. Läntisiä ja itäisiä kehityspolkuja verrataan toisiinsa ja pohditaan syitä mahdollisiin kehityslinjojen eroavaisuuksiin. Tulevaisuuden visiointi tehdään karkealla tarkastelulla. Visioinnissa otetaan huomioon kaikki mahdollinen, mikä jo 2 on jossain näkökulmassa mielekäs tarkastelukohta. Tutkimuksen tuloksena saadaan historiallinen ja nykyisyyden ilmasta-maahan vaikuttamisen tilankuvaus sekä Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Samoin saadaan tilojen eroavaisuudet ja pohditaan erojen syitä. Kehityslinjojen tulevaisuuden kaaret on karkeasti hahmotettavissa nykytilan kuvauksesta. Tulevaisuudelle Venäjällä ja yleisesti kartoitetaan nykytilan kehityksessä olevia innovaatioita ja mahdollisia kehityspolkuja. Tulevaisuuden ennustamisen tai kehityksen seurannan tueksi pohditaan lopussa vielä niitä heikkoja tai voimakkaita signaaleja, joiden seuraaminen eri lähteistä on merkitsevää teknologisen kehityksen näkökulmasta.

Tutkimus marxilaisen oikeusteorian liepeiltä

Kirjallisuusarvostelu

Huomautuksia Kivisen luokkateoriaan

Kirjallisuusarvostelu

Rahvaanomainen työväenluokka?

Nimekkeen selitys: Kommentteja Airi Mäki-Kulmalan artikkeliin Tiede & edistys -lehdessä 1/86.

Sosiologista mielikuvitusta oikeustieteen opiskelijoille

Kirjallisuusarvostelu

Kivisen paremmat piirit

Kirjallisuusarvostelu

Barentsin alueen strateginen merkitys geopolitiikan näkökulmasta

Barentsin alueella nähdään olevan kasvava strateginen merkitys Venäjälle, Norjalle, EU:lle ja Yhdysvalloille. Barentsinmerellä on tulevaisuuden kannalta tärkeitä energialähteitä sekä pohjoiseen on avautumassa uusi merireitti joka lyhentää matkaa Euroopasta Aasiaan huomattavasti. Geopolitiikalla on edelleen suuri merkitys käsiteltäessä Barentsin alueen kansainvälistä politiikkaa. Tämä tutkimus on luonteeltaan teoreettinen. Tutkimusongelma on: Mikä on Barentsin alueen strateginen merkitys siellä toimiville valtioille? Tutkimus vertailee eri valtioiden strategioita Barentsin alueella ja pyrkii tekemään johtopäätöksiä valtioiden välisen yhteistyön mahdollisuuksista geopolitiikan viitekehyksessä. Tavoitteena on luoda geopolitiikan käsitteiden avulla kokonaiskuva Barentsin alueen tilanteesta. Tutkimusmenetelmänä on asiakirja ja kirjallisuus tutkimus. Näkökulmana on geopolitiikka joka ymmärretään poliittisten, sotilaallisten ja taloudellisten intressien analysointina ja konstruointina maantieteellisessä tilassa. Geopolitiikka perustuu todellisiin maantieteellisiin realiteetteihin sekä yleisiin ja perinteisiin mielikuviin, jotka ilmenevät teksteissä ja retoriikassa. Lähteinä on käytetty geopolitiikkaa käsittelevää teoreettista kirjallisuutta sekä nykypäivän poliittisia kirjoittajia. Barentsin aluetta on tarkasteltu sen historiaa ja politiikkaa käsittelevien teosten ja artikkeleiden kautta. Tutkimuksen kannalta keskeisimpiä johtopäätöksiä ovat, että Barentsin alue on tällä hetkellä muutoksessa ja sen strateginen merkitys on kasvussa. Pohjoisten jääalueiden sulaminen avaa pääsyn Barentsin meren energialähteille ja avaa uuden meriväylän pohjoiseen. Nämä ovat globaalilla tasolla merkittäviä muutoksia ja voivat aiheuttaa kiistoja eri valtioiden välillä. Tällä hetkellä tilanne alueella on rauhallinen ja yhteistoiminta jatkuu hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta jokainen tuntuu varautuvan siihen, että kaikki ei menekään niin hyvin. Norja ja Venäjä ovat Barentsin alueen keskeisimmät toimijat ja niille alueen strateginen merkitys on kaikkein suurin. Suomi ja Ruotsi pitävät pohjoisia alueitaan periferiana eikä niiden merkitystä pidetä korkeana. Euroopan unionilla on oma pohjoinen ulottuvuus aloitteensa mutta ainakaan vielä unioni ei ole ollut valmis panostamaan käytännön tasolla Barentsin alueeseen. Alueen strateginen merkitys on tiedostettu unionissa jollain tasolla mutta nähdään kaikesta huolimatta periferiana. Yhdysvallat on vasta heräämässä virallisen politiikan tasolla arktisten alueiden merkitykseen ja Barentsin alue edustaa vain pientä osaa Yhdysvalloille merkittävästä arktisesta alueesta. Yhdysvaltojen mielenkiinto on kohdistunut enemmänkin kiistaan Luoteisväylän hallinnasta Kanadan kanssa.

Parasitic Order Machine. A Sociology and Ontology of Information Securing

This study examines information security as a process (information securing) in terms of what it does, especially beyond its obvious role of protector. It investigates concepts related to ‘ontology of becoming’, and examines what it is that information securing produces. The research is theory driven and draws upon three fields: sociology (especially actor-network theory), philosophy (especially Gilles Deleuze and Félix Guattari’s concept of ‘machine’, ‘territory’ and ‘becoming’, and Michel Serres’s concept of ‘parasite’), and information systems science (the subject of information security). Social engineering (used here in the sense of breaking into systems through non-technical means) and software cracker groups (groups which remove copy protection systems from software) are analysed as examples of breaches of information security. Firstly, the study finds that information securing is always interruptive: every entity (regardless of whether or not it is malicious) that becomes connected to information security is interrupted. Furthermore, every entity changes, becomes different, as it makes a connection with information security (ontology of becoming). Moreover, information security organizes entities into different territories. However, the territories – the insides and outsides of information systems – are ontologically similar; the only difference is in the order of the territories, not in the ontological status of entities that inhabit the territories. In other words, malicious software is ontologically similar to benign software; they both are users in terms of a system. The difference is based on the order of the system and users: who uses the system and what the system is used for. Secondly, the research shows that information security is always external (in the terms of this study it is a ‘parasite’) to the information system that it protects. Information securing creates and maintains order while simultaneously disrupting the existing order of the system that it protects. For example, in terms of software itself, the implementation of a copy protection system is an entirely external addition. In fact, this parasitic addition makes software different. Thus, information security disrupts that which it is supposed to defend from disruption. Finally, it is asserted that, in its interruption, information security is a connector that creates passages; it connects users to systems while also creating its own threats. For example, copy protection systems invite crackers and information security policies entice social engineers to use and exploit information security techniques in a novel manner.

Termobaaristen aseiden käyttö

Tutkimus käsittelee termobaaristen aseiden toimintaperiaatteita sekä niiden käyttötarkoituksia. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuustutkimus ja näkökulma on sotatekninen. Tavoitteena on ollut muodostaa selkeä kuva lukijalle miten termobaarinen ase tuottaa vahinkoa sekä miten nykyisiä aseversioita mahdollisesti kannattaa käyttää eri tilanteissa taikka miten minimoida niiden tuhovaikutus. Tutkimus käsittelee ainoastaan Yhdysvaltojen ja Venäjän jalkaväen käyttämiä termobaarisia aseita. Aihetta on aiemmin tarkasteltu Puolustusvoimissa yksittäisissä tutkimusraporteissa, joissa on keskitytty käsittelemään aseteknologiaa enimmäkseen fysikaaliselta kannalta jättäen aseteknologian kehittymisen vaiheet sekä sovellukset vähemmälle huomiolle. Termobaariset aseiden käyttö on lisääntynyt 1980-luvulta lähtien ja Venäjä on edelläkävijä aseteknologian suhteen tällä hetkellä. Yhdysvallat on kuitenkin kehittänyt viime vuosikymmenen aikana aktiivisesti termobaarisia aseitaan saadakseen lisää tuhovoimaa jalkaväen sotilaille. Termobaarinen ase on henkilöstöä vastaan käytettävä lämpö- ja painevaikutteinen räjähdease, joka varsinkin on kaupunkiympäristössä huomattavasti tehokkaampi tuhoalueellaan kuin sirpalevaikutukseen perustuvat aseet, sillä asevaikutukselta on vaikeampi suojautua. Kohteelle tuotetut vahingot ovat vaikeasti hoidettavia, joten asetta käytettäessä tulee olla varma, ettei välittömässä läheisyydessä ole siviilejä. Tutkimuksessa on laskettu turvalliset etäisyydet termobaarisille aseille käyttäen hyödyksi varomääräyksen D 6.1 asettamia vaara-alueita erikokoisille panoksille räjäytettäessä aukealla ja suljetussa tilassa. Lisäksi tutkielmassa on pyritty selvittämään miten paineaallot käyttäytyvät suljetussa tilassa, minkä avulla pyritään ymmärtämään mikä on tehnyt termobaarisista aseista tehokkaan kaupunkiympäristössä. Lopputuloksena oli, että termobaariset aseet ovat tehokkaampia suljetussa tilassa, mikä tarkoittaa aseen olevan tehokkaimmillaan asutuskeskustaisteluissa. Kuitenkin myös metsämaastossa turvallinen etäisyys on suuri, ellei henkilö ole suojautunut millään lailla. Käytetty laskumenetelmä tuottaa omat haasteensa luotettavien tuloksien aikaansaamiseksi, mutta metodi toimii suuntaa antavana tapana havainnollistaa jonkin tietyn aseen tehokkuutta.

Maahanmuuttajaäitien koulutustoiveet - Lapsissa nimenomaan meidän tulevaisuus

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maahanmuuttajaäitien koulutustoiveita. Tutkimuksessa tarkasteltiin äitien tekemiä havaintoja lasten koulukokemuksista sekä uskomuksia ja asenteita näiden havaintojen taustalla. Lisäksi oltiin kiinnostuneita tutkimaan näiden vanhempien tulkintojen yhteyttä John U. Ogbun makrotasoon vähemmistöjen näkökulmasta. Tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla viideltä maahanmuuttajataustaiselta äidiltä. Kohdejoukko valittiin harkinnanvaraisesti. Äitien kieliryhmät olivat albania, kurdi, somalia, turkki ja venäjä. Haastatteluaineiston analyysissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuksen teoriataustana on John U. Ogbun kulttuuris-ekologinen teoria. Sen keskeinen tehtävä on selittää vapaaehtoisten ja ei-vapaaehtoisten vähemmistöjen koulusuoriutumisen eroja. Ogbun vapaaehtoisiin ja ei-vapaaehtoisiin ryhmittelyn tarkastelun keskiössä on se, kuinka eri vähemmistöryhmät toimivat yhteiskunnassa. Teoria tarjoaa mallin ymmärtää vähemmistöryhmien uskomuksia, asenteita ja käytöstä sekä näiden ryhmiä dominoivien mallien toteutumista myös oppilaiden toiminnassa. Teorian mukaan vähemmistöjen kohtelu yhteiskunnassa heijastuu myös heidän kohteluunsa koulutuksen saralla. Järjestelmällinen haasteiden kohtaaminen tai syrjintä vaikuttavat vähemmistöjen heikkoon koulusuoriutumiseen. Yhteisön merkitys vaikuttaa vähemmistöjen tekemiin havaintoihin ja asennoitumiseen koulutusta kohtaan. Tutkimuksen löydöt osoittivat maahanmuuttajaäitien koulutususkon olevan varsin vahva. Vanhemmat olivat myös pääsääntöisesti tyytyväisiä monikulttuuriseen kouluun. Koulumenestymisen esteenä äidit pitivät erityisesti heikkoa kielitaitoa. Tutkimuksen löytöjen mukaan monen maahanmuuttajaäidin koulutusodotuksissa korostui opintojen jatkaminen peruskoulusta lukioon. Usea maahanmuuttajavanhempi myös toivoi lasten tähtäävän korkean statuksen ammatteihin. Tutkimus antoi aihetta pohtia, miten ratkaistaan maahanmuuttajataustaisten vanhempien korkeiden koulutusodotusten sekä kantaväestöä yleisemmän koulupudokkuuden ja työttömyyden välinen ristiriita.

Media ja kansalaiset Venäjää kuvaamassa

Kirjallisuusarvostelu