Nordenskiöldin kokoelma

Nordenskiöldin kokoelma on tutkija ja löytöretkeilija Adolf Erik Nordenskiöldin 1800-luvun lopulla kokoama historiallisten karttojen, maantieteellisen kirjallisuuden ja matkakertomusten harvinaiskirjakokoelma.Se sisältää n. 24 000 painettua karttaa ajalta ennen vuotta 1800 joko atlaksissa tai irtokarttoina. Myös 1800-luvulta on painettuja karttoja. Vanhimmat kartat ovat 1400-luvulta. Kokoelmassa on myös muutamia käsikirjoituksia. Nordenskiöldinkokoelma antaa kuvan länsimaisen maantieteellisen tietämyksen kasvusta antiikista 1800-luvulle. Kokoelman kartat kuvaavat kaikkia maanosia. Erityisesti kirjallisuutta ja karttoja on arktisilta alueilta. Kokoelmassa on lähes täydellinen sarja maantieteen ja kartografian klassikon Claudius Ptolemaeuksen painettuja Geographia-teoksia. Amerikan löytymisestä koskevia teoksia on myös runsaasti.

Oförgripeliga tanckar om den wärkan som et lands upodling har på dess climat

Invocatio: I.J.N.

Specimen historiae litterariae Fennicae

Errata.

Phaenomena luminis

Arkit: 1 arkintunnukseton lehti, A4.

De primis originibus artis musicae exhibens

Dedicatio: Zacharias Cygnaeus.

Anmärkningar

Invocatio: M.G.H.

Historia Volsungorum

Arkintunnukset merkitty numeroin.

Historia Volsungorum

Arkintunnukset merkitty numeroin.

Ingenii romantici

Arkit: 1 arkintunnukseton lehti, A-C4.

In Jerem. vatic. VII. 21-23

Arkit: 1 arkintunnukseton lehti, A4.

Reflexioner öfver engelska språkets upphof och bildning

Dedicatio: Ruotsinkielinen runo "till Aura".

Kohti uutta uljasta ihmistä – näkemyksiä kansallissosialistisesta kasvatusideologiasta

Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut ensinnäkin tarkastella kansallissosialistisen kasvatusideologian kehittymistä saksalaisen aatehistorian ja poliittisen historian kontekstissa. Toiseksi tavoitteenani on ollut nostaa esille kansallissosialistisen kasvatusideologian kannalta keskeisiä aihekokonaisuuksia. Kolmanneksi tutkielman pyrkimyksenä on analysoida kansallissosialistisen kasvatusideologian keskeistä sisältöä. Tutkielmani neljäs tutkimuskysymys on ollut, voidaanko kansallissosialistisesta kasvatuksesta ylipäätään käyttää nimitystä pedagogiikka vai olisiko sen yhteydessä perustellumpaa olla puhumatta pedagogiikasta ollenkaan? Käyttämäni lähdeaineisto on muodostunut asiakirjajulkaisuista ja aikalaiskirjallisuudesta, joita on leimannut pyrkimys vaikuttaa kasvatustodellisuuteen. Tutkimuskirjallisuus käsittää vuoden 1945 jälkeen tehdyt aihealueeseen liittyvät niin kasvatushistorialliset kuin sitä tukevat tutkimukset. Muu käytetty kirjallisuus on ollut muistelmakirjallisuutta. Suomalaista aihealueen kasvatuksen tutkimusta on vähän. Kansallissosialistisen kasvatusajattelun ideologiset juuret voi jäljittää 1700-luvun lopun ja 1900-luvun alun ajatusmaailmaan. Sen ideologisina esikuvina toimivat tuon ajan romantiikan, spekulatiivisen ja irrationaalisen filosofian edustajat. Kansallissosialistinen pedagogiikan voi sanoa olleen valistuksen ja modernin antiteesi. Sen pedagogiikan keskeisiä ainesosia olivat demokratianvastaisuus, anti-individualismi ja antisemitismi. Vaikka Adolf Hitleriä voi kasvatuskysymyksissä pitää suunnannäyttäjänä, niin systemaattista kasvatusteoriaa hän ei luonut. Kansallissosialistinen pedagoginen ajattelu ei perustunut yhteen ainoaan pedagogiikan teoriaan, vaan monenlaisiin kasvatuksellisiin näkemyksiin. Myös opettajien ja pedagogien merkitys kansallissosialistisen kasvatusjärjestelmän luomisessa voi sanoa olleen merkittävä. Kansallissosialistisen pedagogiikan tavoitteena oli luoda uusi kansallissosialistisen mielenlaadun omaava sankarillinen ihminen. Sen pedagogiikka perustui näkemykseen rotujen ja ihmisten erilaisuudesta, voimakkaamman oikeudesta heikompaan nähden, yksilön toissijaisuudesta kansanyhteisöön nähden sekä tunteen ja tahdon ensisijaisuudesta ajatteluun ja järkeen nähden. Kansallissosialistisen pedagogiikan ei voi sanoa olleen pedagogiikkaa lainkaan, vaan se oli pedagogiikan pseudokaapuun puettua, yhden puolueen poliittista indoktrinaatiota, joka ei tähdännyt kasvavan omakohtaiseen henkiseen jalostumiseen, hänen tietojensa, taitojensa ja tunteidensa laaja-alaiseen kehittymiseen. Sen tavoitteena ei ollut sivistynyt ihminen, vaan kova, rasismin ja antisemitismin sisäistänyt, sotilaallista taistelua ihannoiva ”herrakansan” valioyksilö, joka oli valmis uhrautumaan johtajansa aggressiivisen politiikan puolesta niin kotirintamalla kuin miehitetyillä alueilla.