Mitä lakkautuksesta opimme? Kyläkoulun lakkauttamisen perusteet, prosessi, säästöt ja vaikutukset viimeaikaisessa keskustelussa. Tapaustutkimuksena vuonna 2007 lakkautetut kyläkoulut Korpilahdella, Kurikassa, Lammilla, Siilinjärvellä, Sysmässä ja Urjalassa

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) rahoittamassa Alakoulusta ale-kouluksi? tutkimuksessa (2009-2010) kouluverkon suunnittelua, tarkistusta ja/tai koulun lakkautusprosessia käydään läpi aluekehittämisen näkökulmasta. Työssä havainnoidaan tapaustutkimuksena sitä miten koulukeskustelu ja -suunnittelu prosessina toteutuu, miten talous liittyy kokonaisuuteen, miten kouluverkkosuunnittelussa koulu, yhteisö ja kunta pelaavat yhteen, mikä merkitys koululla on kunnan tai kunnanosan elinvoimaisuudelle, miten kunta ja koulua ympäröivä yhteisö kohtaavat muutoksen ja mitä haasteita näihin kaikkiin sisältyy. Kohdekouluina Mommilan koulu Lammilta (nyk. Hausjärveä) Kanta-Hämeessä, Menosten ja Puolimatkan koulut Urjalassa Pirkanmaalla, Ravioskorven koulu Sysmässä Päijät-Hämeessä, Kolmisopen, Kumpusen ja Jännevirran koulut Siilinjärvellä Pohjois-Savossa, Horkan ala-aste Korpilahdella (nyk. Jyväskylä) Keski-Suomessa sekä Kampin, Levin ja Polvenkylän koulut Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla. Tutkimuksen myötä lakkautuksista opittiin se, että lakkautusesitys ja päätöksenteon kiire voi yllättää, avoimella ja ennakoivalla keskustelulla päästäisiin realistisiin ratkaisuihin, luottamus luo uskottavuutta päätöksentekoon ja koko kuntaan, päätösesitys vaatii perusteellisen valmistelun, säästöä voidaan saada, kunta voisi olla ratkaisuissaan myös edelläkävijä ja hyvin olennaisena seikkana se, että arviointi ja päätöksen jälkihoito ovat osa prosessia. Kouluja koskevissa ratkaisuissa vain avoin keskustelu päättäjien, virkamiesten ja asukkaiden kesken voi tuottaa ajantasaista suunnittelutietoa, realistisia vaihtoehtoja sekä toteuttamiskelpoisia suunnitelmia päätöksineen. Koulukeskustelussa lopputuloksena pitäisi kokoajan nähdä elinvoimainen, vetovoimainen ja yhteistyökykyinen kunta, joka linjaa itse ”koulutiensä”. Tässä piilee mahdollisuus, joka etenkin pienillä kunnilla joustavuuden turvin olisi käytettävissä markkinoitaessa maaseudun asumismahdollisuuksia. Tarvitaan uskallusta profiloitua. Asiat pitää valmistella kiireettä ja kunnolla. Päätöksenteon, mielipiteen muodostamisen ja kokonaisuuden ymmärtämisen pohjaksi tarvitaan vaihtoehtoja. Lopputuloksena voi edelleen olla lakkautus, tai kompromissi, mutta sekin on helpompi ymmärtää kun näkee perusteet suhteessa muihin esitettyihin vaihtoehtoihin. Pitää tuntea vastuunsa myös päätöksenteon jälkeen. Oli päätös lakkauttava, säilyttävä tai jotain siltä väliltä, on kunnassa huolehdittava siitä, että keskustelu käydään loppuun, kaikki tietävät kuinka asiat etenevät ja kuinka yhteistyö kunnan ja kylän välillä jatkuu. Kunta on yhteisö ja tästä yhteisöllisyydestä on huolehdittava. Siksi jälkiarvioinnin tulisi olla itsestään selvä osa lakkautusprosessia, jotta jotain opittaisiin. Erittäin tärkeätä on välttää negatiivinen kierre tai sen jatkuminen. Ollaan mieluummin edelläkävijöitä ja positiivisia esimerkkejä ja tavoitellaan ”meidän mallia” muille monistettavaksi.

"Yritä edes!" - Yritysten näkökulmia yrittäjyyskasvatukseen

Tässä tutkimuksessa selvitettiin yrityksien näkemyksiä yrittäjyyskasvatuksesta Suomessa sekä sitä, miten yritykset kokevat yhteistyön oppilaitosten kanssa. Kiinnostuksen kohteena oli ennen kaikkea selvittää miksi yritykset lähtevät mukaan yrittäjyyskasvatukseen ja miten yhteistyötä oppilaitosten kanssa tulisi kehittää. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin laadullisena tutkimuksena teemahaastattelun keinoin. Tarkoitusta varten haastateltiin kymmentä yrittäjää tai yrityksen edustajaa, joilla kaikilla oli kokemusta yritys-oppilaitosyhteistyöstä. Tutkittavaan joukkoon mahtui niin isoja kuin pieniäkin yrityksiä. Yritykset kokivat, että osallistuminen yrittäjyyskasvatukseen on mielekästä ja ehdottoman tarpeellista. Yritysten mielestä on tärkeää päästä rakentamaan vuorovaikutusta oppilaitosten kanssa ja näin välittää realistista työelämäkuvaa. Yritykset eivät juurikaan lähde toimintaan mukaan tavoitellakseen omia hyötyjä, vaan toiminta perustuu enemmänkin haluun olla mukana vaikuttamassa nuorten käsityksiin työelämästä. Yritykset myös kokivat, että yhteistyötä ei ole tavoitteellistettu riittävästi ja varsinaisia onnistumista mittaavia tekijöitä ei toiminnassa ole. Ainoastaan isojen ja pienten yritysten välillä oli nähtävissä eroja hyötyjen ja tavoitteiden suhteen, eli isoilla yrityksillä hyödyt ja toiminnan tavoitteet on tarkemmin määritelty.

Minustako gradun tekijäksi? Opiskelijoiden minäpystyvyysuskomukset estämässä itseohjautuvuutta

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät saavat opiskelijan kokemaan pro gradun teon vaikeana. Tutkimuksen edetessä tutkimuksen tavoite tarkentui selvittämään opiskelijoiden uskomuksia omasta minäpystyvyydestä ja niiden suhdetta itseohjautuvuuden estymiseen. Fenomenologis-hermeneuttisen tutkimuksen aineistona käytettiin Kokkolan Chydenius-instituutissa toimineen Maisterihautomon ilmoittautumislomakkeita, joissa pro gradunsa keskenjättäneet raportoivat käsityksiään pro gradun teosta. Tutkimuksessa edettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla kohti merkitysrakenteiden tulkintaa. Tutkimuksen pääteoriana käytettiin Albert Banduran sosiokognitiivista teoriaa. Tutkimus osoitti opiskelijoiden pro gradun tekemisen vaikeuden johtuvan siitä, etteivät he uskoneet omaan minäpystyvyyteensä. Nämä minäpystyvyysuskomukset olivat estämässä itseohjautuvuutta pro gradun teossa ja ne tulivat esille neljän eri toimintajärjestelmän: kognitiivisten-, motivationaalisten-, affektiivisten- ja valintaprosessien kautta. Tutkimus myös osoitti näiden neljän eri toimintajärjestelmän olevan kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Tutkimuksen perusteella tehdään johtopäätös, että minäpystyvyysuskomukset voivat muodostua esteeksi pro gradun teossa.

Perheet kouluvalinnan pyörteissä. Tutkimus turkulaisten perheiden yläkouluvalinnoista ja niiden syistä eri oppilasalueilla

Suomessa on harjoitettu 1990-luvulta lähtien uusliberalistista koulutuspolitiikkaa laissa tapahtuneiden muutosten myötä. Tässä uudessa koulutuspolitiikassa perheet kilpailevat parhaimmista koulupaikoista lapsilleen, ja koulut kilpailevat lahjakkaimmista oppilaista koulumarkkinoilla. Hallintoa on hajautettu siten, että perheille on annettu mahdollisuus valita lapsensa koulu, ja kunnat saavat itse päättää koulutuslinjauksistaan. Kysymys on maamme kansainvälisestä kilpailukyvystä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että muutosten myötä suurimpien kaupunkien asuinalueet ovat profiloituneet ”hyvä-” ja ”huono-osaisiin” kaupunkien asuntopolitiikan takia, millä on suora yhteys sosioekonomisesti eritaustaisten perheiden kouluvalintaan. Puhutaankin sekä alueellisesta että sosiaalisesta eriarvoistumisesta. Tutkimuksessa tarkastellaan yläkoulujen oppilasalueiden sosioekonomisia eroja ja yläkoulujen suosioita yläkouluun siirtyvien lasten kotitaustojen suhteen. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi, millaisten perheiden lapset hakevat toisen oppilasalueen yläkouluun ja painotetun opetuksen luokalle sekä tarkastellaan syitä, miksi haetaan toisen oppilasalueen yläkouluun tai mennään oman oppilasalueen yläkouluun. Tutkimusaineistona on 6. luokan oppilaiden huoltajille lukuvuonna 2009– 2010 lähetetty postikyselylomake (N = 423). Tutkimusaineistoa analysoidaan khin neliö-testillä, varianssianalyysillä ja logistisella regressioanalyysillä. Tulosten mukaan näyttäisi siltä, että yläkoulujen oppilasalueet ovat lasten kotitaustojen suhteen hyvin erilaisia Turussa. Korkeakoulututkinnon suorittaneet, ylemmissä sosioekonomisissa asemissa olevat, paremmin tienaavat ja omistusasunnoissa asuvat perheet ovat keskittyneet erityisesti kaupungin etelä- ja pohjoisosaan, kun taas huono-osaisemmat perheet asuvat tiiviisti kaupungin itä- ja keskiosassa. Logistisen regressioanalyysin tulosten mukaan lasten hakemista toisen oppilasalueen yläkouluun lisää voimakkaasti äidin korkeakoulutus ja perheen asuminen torjutun koulun alueella. Toisaalta taas hakeminen hieman vähenee, kun perhe asuu suositun koulun alueella ja isä on pieni- tai keskituloinen. Äidin korkeakoulutus lisää myös voimakkaasti painotetun luokan valitsemista lapselle yläkoulussa, ja isän hyvät tai suuret tulot hieman myös lisäävät painotetun luokan valintaa. Painotetun luokan valintaan koulun suosiotyypillä ei ole vaikutusta. Useimmin perheet hakevat lapselle yläkoulupaikkaa toisen oppilasalueen yläkoulusta koulukohtaisten painotusten ja koulumatkan vuoksi. Toisaalta taas koulumatka vaikuttaa useimmin myös perheiden oman oppilasalueen yläkoulun valintaan. Lapsi menee oman oppilasalueen yläkouluun usein myös ystävien ja koulun hyvän maineen vuoksi.

Cognitive Functions After Traumatic Brain Injury. A 30-year Follow-up Study

Many cognitive deficits after TBI (traumatic brain injury) are well known, such as memory and concentration problems, as well as reduced information-processing speed. What happens to patients and cognitive functioning after immediate recovery is poorly known. Cognitive functioning is flexible and may be influenced by genetic, psychological and environmental factors decades after TBI. The general aim of this thesis was to describe the long-term cognitive course after TBI, to find variables that may contribute to it, and how the cognitive functions after TBI are associated with specific medical factors and reduced survival. The original study group consisted of 192 patients with TBI who were originally assessed with the Mild Deterioration Battery (MDB) on average two years after the injury, during the years 1966 – 1972. During a 30-year follow-up, we studied the risks for reduced survival, and the mortality of the patients was compared with the general population using the Standardized Mortality Ratio (SMR). Sixty-one patients were re-assessed during 1998-2000. These patients were evaluated with the MDB, computerized testing, and with various other neuropsychological methods for attention and executive functions. Apolipoprotein-E (ApoE) genotyping and magnetic resonance imaging (MRI) based on volumetric analysis of the hippocampus and lateral ventricles were performed. Depressive symptoms were evaluated with the short form of the Beck depression inventory. The cognitive performance at follow-up was compared with a control group that was similar to the study group in regard to age and education. The cognitive outcome of the patients with TBI varied after three decades. The majority of the patients showed a decline in their cognitive level, the rest either improved or stayed at the same level. Male gender and higher age at injury were significant risk factors for the decline. Whereas most cognitive domains declined during the follow-up, semantic memory behaved in the opposite way, showing recovery after TBI. In the follow-up assessment, the memory decline and impairments in the set-shifting domain of executive functions were associated with MRI-volumetric measures, whereas reduction in information-processing speed was not associated with the MRI measures. The presence of local contusions was only weakly associated with cognitive functions. Only few cognitive methods for attention were capable of discriminating TBI patients with and without depressive symptoms. On the other hand, most complex attentional tests were sensitive enough to discriminate TBI patients (non-depressive) from controls. This means that complex attention functions, mediated by the frontal lobes, are relatively independent of depressive symptoms post-TBI. The presence of ApoE4 was associated with different kinds of memory processes including verbal and visual episodic memory, semantic memory and verbal working memory, depending on the length of time since TBI. Many other cognitive processes were not affected by the presence of ApoE4. Age at injury and poor vocational outcome were independent risk factors for reduced survival in the multivariate analysis. Late mortality was higher among younger subjects (age < 40 years at death) compared with the general population which should be borne in mind when assessing the need for rehabilitation services and long-term follow-up after TBI.

Eläkeläiset kestävyysvajetta torjumassa

Kirjallisuusarvostelu

Kirjallisuutta

Kirjallisuusarvostelu

Kirjallisuutta

Kirjallisuusarvostelu

Informaatio-ohjauksen vaikuttavuus : toiminnan teoriaan perustuva metsäsuunnittelutyön analyysi

Seloste artikkelista: Hokajärvi, R., Hujala, T., Leskinen, L.A. & Tikkanen, J. 2009. Effectiveness of sermon policy instruments: Forest management planning practices applying the Activity Theory approach. Silva Fennica 43 (5) : 889–906.