Elokuva Internetissä : katsaus elokuvaan verkossa sekä suunnitelma Uhripuu-elokuvan julkaisemisesta

Opinnäytetyössäni tarkastellaan Internet-elokuvan historiaa sekä nykyistä tilaa. Käyn läpi yleisimmät katseluohjelmat: QuickTime Player, Windows Media Player, RealPlayer ja Flash Player sekä Internet-elokuvasivustot: YouTube, IFILM, AtomFilm ja Pixoff.net. Kerron myös Flash-elokuvista ja siitä miten Internet on luonut kokonaan uuden elokuvan muodon sekä Internetissä julkaistuista Dogma 2001 The New Rules for Internet Cinema -säännöistä. Käsittelen myös lyhyesti miten Internet-elokuva on vaikuttanut perinteiseen elokuvaan. Käsittelen perinteisen, isolta ruudulta katsottavaksi tehdyn, elokuvan julkaisemista Internetissä. Tarkastelen kahta verkossa julkaistua elokuvaa: Star Wreck ja The Silent City ja käyn läpi miksi ne on julkaistu Internetissä. Star Wreck on tamperelainen poikkeuksellisen kunnianhimoinen amatööriprojekti. The Silent City on taas irlantilaisen 3D-animaattorin, Ruairi Robinsonin, lyhytelokuva, jonka hän on tehnyt työnäytteeksi Hollywoodiin. Käsittelen myös ohjaaja David Lynchin verkkosivut, koska ne ovat Internetissä ainoaa laatuaan ja mainio ympäristö elokuvan julkaisemiseen. Kerron oman Uhripuu-kauhuelokuvani synnystä ja tekoprosessista. Uhripuun idea sai alkunsa Iso-Britanniassa vuoden 2004 alussa. Käsikirjoitus sai lopullisen muotonsa keväällä 2006. Käsittelen miksi ja miten se julkaistaan Internetissä. Kerron elokuvan Internet-sivujen sisällöstä ja sen jaosta eri osiin: Tarina, Rooleissa, Tekijät, Uhripuista, Traileri, Näin tehtiin, Kuvagalleria, E-kortti, Näe/Katso elokuva. Koska olen saanut koulutukseni nimenomaan verkkoviestinnän enkä audiovisuaalisen viestinnän puolella, Uhripuu-elokuvan tekoprosessi on ollut minulle elokuvakoulu. Sen tekemisen aikana olen oppinut elokuvan tekemisestä paljon. Elokuva kuvattiin HD-tarkkuuksilla, jotta kuva ei kärsisi liikaa jälkikäsittelyssä. Mitä tulee elokuvan ja Internetin yhteiseen tulevaisuuteen, näyttää siltä, että nämä kaksi mediaa ovat yhdistymässä yhä enemmän toisiinsa.

Tavallisia tarinoita : rivikansalaiset television uutisjutuissa

Tässä opinnäytetyössä käsittelen tavallisia ihmisiä televisiouutisten jutuissa käyttäen esimerkkeinä uutisjuttuja Nelosen ja MTV3:n kotimaan uutisista. Tavoitteeni on tutkia tavallisen ihmisen rooleja ja tehtäviä television uutisjutuissa, sekä tarkastella ”rivikansalaisten” käyttämistä uutisjutuissa toimittajantyön kannalta. Valotan sitä, mitä MTV3 ja Nelonen uutisillaan tavoittelevat, millaisista lähtökohdista kanavat toimivat ja miten kanavien arvot vaikuttavat tavallisten ihmisen esiintymiseen uutisjutuissa. Esittelen ja analysoin erilaisia juttutyyppejä, joissa tavallisia ihmisiä uutisissa esiintyy, pohdin millaisia tarinoita ja sisältöjä heidän kannaltaan kerrotaan ja millaisissa rooleissa he esiintyvät. Pohdin myös sitä, mitä lisäarvoa tavallisilla ihmisillä uutisjuttuihin haetaan ja sitä, voisiko arjen näkökulmaa laajentaa niistä juttutyypeistä, joissa se nyt jo esiintyy. Tarkastelen omien kokemuksieni pohjalta myös, millaisia käytännöllisiä, moraalisia ja journalistisia pulmia ja mahdollisuuksia tavallisten ihmisten käyttämiseen television uutisjutuissa liittyy. Käsittelen myös sitä, mihin tavalliset ihmiset asettuvat uutisten hierarkiassa, ja miten heidän esiintymisensä uutisjutuissa vaikuttaa uutisen objektiivisuuteen. Tavallinen ihminen on uutisjutussa elävöittävä kokija, toimija tai passiivinen toiminnan kohde. Hän voi esiintyä lähes minkä tahansa tyyppisessä uutisjutussa kuvittajana, kommentoijana, uutiskuorman keventäjänä tai jutulle rakenteen antavana tapauksena. Tavalliset ihmiset esiintyvät televisiouutisten gallupeissa tai avaamassa keskustelunaiheita elämäntilanteellaan. Usein he esiintyvät toimittajan tai toimituksen alter egoina, ottavat kantaa asioihin vapaina uutishuoneen objektiivisen totuuden oletusarvosta. Televisio on arkinen, perhekeskeinen ja tasa-arvoinen väline, joka joutuu taistelemaan huomiosta kodin muiden tapahtumien kanssa. Viihtymisen kannalta on olennaista kuvata ihmiskasvoja, tehdä uutisista tarinoita ja tarjota samaistuttavia elementtejä katsojalle. Vaikka monet tutkijat sijoittavat tavallisen ihmisen uutishierarkian alimmalle portaalle, heillä on uutisjutuissa viihdyttäjän osan ohella tärkeä tehtävä totuudenpuhujina.

"Eiköhän me hyvät pärjätä" : Stadiassa kulttuurituottajaopinnot vuosina 2001 ja 2002 aloittaneiden työhistoria, tuottajauran ensimmäiset vuodet ja näkemyksiä alansa tulevaisuudesta

Tutkin opinnäytetyössäni Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian viestinnän koulutusohjelmassa kulttuurituotannon suuntautumisvaihtoehdossa vuosina 2001 ja 2002 opintonsa aloittaneiden työhistoriaa, niin kutsuttua tuottajauraa. Selvitän minkälaisista työ- ja koulutustaustoista on lähdetty opiskelemaan kulttuurituottajaksi. Minkälaisia ja miten paljon töitä on tehty opintojen aikana sekä minkälaisissa tehtävissä tutkitut ovat nykyään. Kysyin kohderyhmältäni myös kulttuurituotannon alan tulevaisuuden näkymistä sekä alan yrittäjyydestä nyt ja tulevaisuudessa. Tutkin myös alaa kokonaan vaihtaneiden toimintaa. Haen työlläni vastauksia myös Stadian kulttuurituottajaopiskelijoiden usein normiajan ylittäviin opintoaikoihin sekä valmistuneiden alhaiseen työttömyystasoon. Kerron työssäni ensin tutkimukseni taustatekijöistä, eli kulttuurituottajien koulutuksesta, sekä aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista. Selitän myös, mitä on kulttuurituottajan työ, mitä ovat kulttuurituotantoalan työt ja millainen on kulttuurialan sekä kulttuurituottajien työllisyystilanne. Kerron myös, miten tutkimukseni on tehty sekä arvioin tutkimukseni onnistumista. Tutkimukseni tulokset käyn läpi kysymysosioittain ja lopuksi vertailen tuloksiani toiseen samantyyliseen tutkimukseen sekä pohdin tekemäni vertailun tuloksia. Työni lähtökohtana on tekemäni kysely Stadiassa kulttuurituottajaopinnot vuosina 2001 ja 2002 aloittaneille vuosikursseille. Analysoin saamani vastaukset ja vertailin niitä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa tehtyyn samantyyliseen tutkimukseen. Tulosten vertailu toi esiin suuria ja perustavanlaatuisia eroavaisuuksia, lähtien perusasennoitumisesta alaan sekä alalla työskentelyyn, ja päätyen toisistaan hyvin kaukana oleviin näkemyksiin tulevaisuudesta. Pohdin näiden voimakkaasti toisistaan eriävien tulosten syitä ja asetan ne koko alan kontekstiin.

Käyttäjäystävällisen mobiilipalvelun suunnittelu : WAP-sivuston rakentaminen visuaalisen ja käyttöliittymäsuunnittelun keinoin

Opinnäytteeni käsittelee mobiilipalveluiden sekä visuaalista että käyttöliittymäsuunnittelua. Lähden liikkeelle siitä olettamuksesta, että näiden osa-alueiden suunnitteluun kannattaa panostaa. Totean myös, että näin ei kuitenkaan vielä nykyään tehdä. Käsittelen mobiilipalveluja yleisemmällä tasolla, mutta keskityn erityisesti WAP-pohjaisiin palveluihin. Samat periaatteet ja vinkit soveltuvat kuitenkin myös muilla alustoilla toimivien palveluiden suunnitteluun, ja koska minulla on kokemusta myös näistä, olen tuonut tätäkin puolta esiin. Työssäni puhutaan visuaalisesta suunnittelusta ja käytettävyydestä yleisellä tasolla, mutta se toimii samalla eräänlaisena ohjekirjana suunnittelijalle. Uskon, että vielä toistaiseksi yritykset siirtyvät WAPiin pitkälti samalla sisällöllä ja rakenteella kuin web-palvelussaan, ja esittelen työssäni syitä sille, miksi tämä menetelmä on huono. Työhöni kokoamani pikamanuaali kokoaa tärkeimmät käytännön vinkit, joiden avulla voidaan tarvittaessa nopeallakin aikataululla suunnitella käyttäjäystävällinen WAP-palvelu. Kiinnostus aiheeseen nousi omista kokemuksistani työelämässä, ja kirjatiedon lisäksi tärkeänä lähteenä on toiminut oma kokemusmaailmani ja yrityksen ja erehdyksen kautta opitut taidot. Uskon että myös nämä tuovat hyvän lisän oppaaseen. Käsittelen ensin matkaviestinalan yleistä kehitystä ja esittelen syitä sille, miksi mobiilipalveluiden suunnitteluun kannattaa panostaa. Käyn sitten läpi sellaisia mobiililaitteiden erityisominaisuuksia, jotka asettavat työlle omat rajoituksensa. Lopuksi listaan tärkeimmät huomioitavat seikat ja annan käytännön vinkkejä suunnitteluprosessiin.

Kaaoksen ja järjestyksen jännitteessä : luonto-ohjelman The Nature of Rebirth hermeneuttinen sisällönluominen

Opinnäytetyöni on monimuototyö, jonka teososa on luonto-ohjelma/dokumenttielokuva The Nature of Rebirth, jonka toteutin yhteistyössä neljän muun opiskelijan kanssa. Toimin toisena käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana. Luonto-ohjelman keskeisenä ideana on kertoa luonnosta tavalla, joka korostaa ihmisen ja luonnon suhdetta, vuorovaikutusta sekä yhteenkietoutuneisuutta. Luonto-ohjelman aiheena on Euroopan vanhin metsä Bialowieza Puolassa. Kirjallisessa osiossa tarkastelen ja reflektoin luonto-ohjelman hermeneuttista sisällönluomista moniosaajan (käsikirjoittaja-ohjaaja-tuottajan) näkökulmasta. Hermeneuttisen sisällönluomisen käsite kuvastaa sitä prosessia, jonka kautta mielestäni lopullinen luonto-ohjelma luotiin. Se on työskentelytapa, joka perustuu kaaoksen ja järjestyksen väliseen jännitteeseen ja vuorovaikutukseen. Jännitteen ja vuorovaikutuksen kautta intuitiivisesta ideasta luodaan vaihe vaiheelta lopullista sisältöä. Hermeneuttinen sisällönluominen sopi tuotantoomme, jossa haasteena oli hakea muotoa ja tapaa kertoa Euroopan vanhimmasta metsästä ihmisten kautta. Hermeneuttinen sisällönluominen soveltuu sellaisille tuotannoille, joissa tekijällä on samanaikaisesti limittäin erilaisia pidemmän aikavälin tuotantoja. Rajaan tarkasteluni niihin tuotannon vaiheisiin, joissa hermeneuttinen sisällönluomisen prosessi oli suuressa roolissa joko omassa mielessäni tai työryhmän välisissä dialogeissa ja yhteistyössä. Nämä olivat ikään kuin solmukohtia, jotka piti ratkaista, jotta sisällönluominen olisi voinut taas jatkua. Luonto-ohjelman The Nature of Rebirth tuotannossa solmukohdat painottuivat erityisesti ennakkotuotantovaiheessa käsikirjoituksen luomiseen ja jälkituotantovaiheessa leikkausvaiheeseen. Solmukohtien lisäksi käsittelen luonto-ohjelmamme sisältöä laajemmassa yhteiskunnallisessa ja ohjelmavirran kontekstissa. Lähdekirjallisuutena olen käyttänyt sekä luonto-ohjelmiin että dokumenttielokuviin liittyviä teoksia ja artikkeleita. Lisäksi olen soveltanut monitieteisesti muiden tieteenalojen teorioita ja tutkimuksia, esimerkiksi hermeneuttisen sisällönluomisen viitekehyksessä. Osa tiedoista perustuu luentoihin Stadiassa tai keskusteluihin alan asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi kirjallisessa osuudessa tuon esiin omia huomioitani sekä luonto-ohjelman tekijänä että luonto-ohjelmien katsojana.

Totuuden tuntomerkit : tosi-TV:tä ja "totuus"-elokuvaa

Opinnäytetyön kirjallinen osa pohtii dokumentaarisen elokuvan ja tosi-TV:n eroja ja yhtäläisyyksiä. Kysymys on rajattu koskemaan näiden kahden lajityypin keinoja autenttisen vaikutelman luomiseksi muodon ja teknisen toteutuksen tasolla. Dokumentaarisella elokuvalla ja tosi-TV:llä on osittain samanlaiset lähtökohdat, mutta niiden keinoissa on enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä. Keskityn tutkimuksessani erityisesti tosi-TV:n muotoon. Lähtökohtana pohdinnalle olen käyttänyt Veijo Hietalan ja Ari Honka-Hallilan esittämää teoriaa televisio-ohjelman autenttisuuden vaikutelmaa lisäävistä indekseistä eli "mittareista". Ohjelman autenttisuutta voidaan Hietalan ja Honka-Hallilan mukaan mitata visuaalisilla, temporaalisilla ja interaktiivisilla indekseillä. Käyn läpi tosi-TV:n kuvan, äänen, rakenteen, leikkauksen ja käsikirjoituksen keinoja autenttisuuden vaikutelman tehostamisessa ja vertaan niitä dokumentaarisen elokuvan vastaaviin keinoihin. Käsittelen myös joitain vain televisiolle ominaisia keinoja luoda autenttisuuden vaikutelmaa, kuten suoran lähetyksen illuusio ja vuorovaikutus katsojan kanssa. Pohdin myös "toisen sukupolven" tosi-TV:lle ominaista tapaa tuoda "tavallisen" ihmisen tunteet televisiodraaman keskiöön. Vaikka tosi-TV:llä ja dokumentaarisella elokuvalla on joitain yhtymäkohtia, ovat ne lajityyppeinä etääntyneet kauas toisistaan. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että niiden sisältöjen erot olisivat tarkkarajaiset. Myöskään ei ole aina yksiselitteisen selvää, onko jokin tietty ohjelma dokumentti vai tosi-TV-ohjelma. Opinnäytetyöni teososan muodostavat Laulua kauniiden lasten saarelta -nimisen teatterikappaleen videoprojisoinnit. Teatterikappaleessa tehtäväni oli ohjata tosi-TV:tä jäljittelevä kuvaustilanne koko näytelmän ajaksi. Teososan tekeminen on ollut lähtökohtana kirjallisen osan pohdinnoille.

Ensimmäisestä tutkimusseminaarista karonkkaan - ja eteenpäin

Juhlakirja professori Helena Mäkiselle