Tulkintoja vanhenemisen kokemuksesta ruumiillisuuden ja materiaalisuuden kehyksessä

Kirjallisuusarvostelu

Kirkko, taivaan näverrin ja luu-uhrit : tutkimus saamelaisesta uskonnollisuudesta

Kirjallisuusarvostelu

Palvelumuotoilun määrittäminen ja mahdollisuudet markkinoinnin kontekstissa –käsiteanalyyttinen tutkimus

Palveluiden yhä kasvavan roolin myötä talouden kasvuvoimana myös keskustelu palveluiden tuottavuudesta ja innovaatioista on lisääntynyt. Tässä yhteydessä kiinnostus muotoilun laaja-mittaisempaan hyödyntämiseen on kasvanut ja yhtenä esimerkkinä tästä on palvelumuotoilun kehittyminen. Tässä tutkielmassa tarkoituksena oli jäsentää ja ymmärtää palvelumuotoiluun liitettäviä merkityksiä ja mahdollisuuksia markkinoinnin kontekstissa. Tältä osin tutkimuksessa on perehdytty markkinoinnin ja muotoilun teoriapohjaan. Kehityshistorian kartoittamisen avulla on pyritty luomaan ymmärrystä käsitteen kehittymisestä ja siihen liitettävistä merkityksistä. Käsiteanalyyttisen tutkimuksen yksi tärkeä tavoite on viestinnän edistäminen. Käsitteiden paremman määrittelyn ja ymmärryksen myötä tutkimuskohteesta voidaan kommunikoida yhdenmukaisemmin ja tehokkaammin. Tässä tutkielmassa sovellettiin Walkerin ja Avantin käsiteanalyysin mallia. Teoria-aineisto koostui alan kirjallisuudesta, elektronisesta aineistosta, tieteellisistä artikkeleista, tutkimusraporteista ja alan merkittävimmistä opinnäytetöistä. Analyysin perusteella muotoilun ja markkinoinnin tieteenalojen lähtökohdat poikkeavat toisistaan merkittävästi. Näin ollen näkökulmat palvelumuotoilusta poikkeavat myös merkittävästi toisistaan. Kokonaisuudessaan palvelumuotoilun käsite on vielä suhteellisen uusi ja sitä koskevaa aiempaa tutkimusta on vielä melko vähän. Tässä tutkielmassa määritelmien osalta tunnistettiin kolme eri kategoriaa ja luotiin käsitteen merkityksen muodostumista kuvaava nelikenttä. Samassa yhteydessä määriteltiin myös käsitteen ominaispiirteet, ennakkoehdot, seuraukset ja lähikäsitteet, sekä johdettiin tehdyn analyysin pohjalta palvelumuotoilun määritelmä. Kokonaisuudessaan palvelumuotoiluun liitetään teoria-aineiston perusteella paljon positiivisia mahdollisuuksia markkinoinnin näkökulmasta. Edellytyksenä näiden hyötyjen saamiselle voidaan nähdä tieteenalojen lähentymisen siten, että ne täydentävät toisiaan omilla vahvuuksillaan. Alan tutkimus on vielä toistaiseksi alkuvaiheessa, eikä uusien ajattelutapojen ja menetelmien käyttöönottaminen ole ongelmatonta. Tältä osin palvelumuotoiluun liittyvällä tutkimukselle liiketaloustieteessä voidaan nähdä olevan tarvetta. Tässä tutkielmassa laaditussa määritelmässä tukeuduttiin holistiseen näkökulmaan palvelumuotoilusta. Tältä osin palvelumuotoilu ei pyri ainoastaan muuttamaan palveluiden kehittämistä organisaatioissa vaan lopulta kyse on koko organisaation muutoksesta.

Uraohjaus ja urasuunnittelu ammattikorkeakoulussa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista uraohjausta ammattikorkeakoulun tuutoriopettajat antavat ja millaista uraohjausta opiskelijat haluavat. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, löytyykö opiskelijoiden koulutusalavalinnan perusteista yhteyttä uran suunnittelutaitoihin ja ohjauksen tarpeeseen, ja tunnistavatko tuutoriopettajat opiskelijoiden erilaiset uraohjauksen tarpeet. Tutkimuksen teoreettisissa rakenteissa hyödynnettiin kolmea postmodernia urateoriaa, jotka olivat Hodkinsonin ja Sparkesin (1997) uranvalinnan päätöksentekoteoria, Mitchellin, Lewinin ja Krumbolzin (1999) suunnitellun sattuman teoria ja Savickasin (2005) uran rakentamisteoria. Tutkimusympäristönä oli Satakunnan ammattikorkeakoulu. Tutkimus oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kerättiin harkinnanvaraisesti valituilta tuutoriopettajilta (n=14) ja opintojensa eri vaiheissa olevilta opiskelijoilta (n=65) kirjoitettu aineisto. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Aineiston perusteella löydettiin kolmenlaisia urasuunnittelijoita: epävarmat, uteliaat ja tietoiset. Aineiston perusteella laadittiin kyselylomake tutkimuksen toisen vaiheen tiedonkeruuta varten. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kerättiin opintojen eri vaiheissa olevilta opiskelijoilta kyselylomakekyselynä kvantitatiivinen aineisto (n=903), joka analysoitiin tilastollisin menetelmin. Koulutusalavalinnan perusteista elämäntilanne, alan mahdollisuudet, oma toive, kutsumus, aktiivinen tiedonhaku ja halu opiskella ammattikorkeakoulussa olivat yhteydessä opiskelijan hyvään urasuunnittelukykyyn. Näillä perusteilla koulutusalansa valinneita tietoisiksi luokiteltuja urasuunnittelijoita oli 72 % vastanneista. Alavalinnan perusteista sattuman, kavereiden, sukulaisten, lukion opinto-ohjauksen ja paikkakunnan perusteella koulutusalansa valinneet luokiteltiin epävarmoiksi urasuunnittelijoiksi, ja heitä oli 28 % vastanneista. Tulokset antavat ohjaajille tukea epävarman ja muita enemmän uraohjausta tarvitsevan opiskelijan tunnistamiseen ja heidän hops-prosessinsa tehostamiseen opintojen alusta asti. Lisäksi tulosten perusteella esitetään seuraavia suosituksia: tuutoriopettajille tulisi asettaa pätevyysvaatimukseksi ohjausalan opintojen suorittaminen; opiskelijoita tulisi ohjata tunnistamaan erilaisia satunnaisesti avautuvia mahdollisuuksia ja tietoisesti hyödyntämään niitä elämässään; uraohjaukseen tulisi kytkeä mukaan työelämäyhteistyö; ohjaajien tulisi tiivistää yhteistyötä toisen asteen ohjaajien kanssa, jotta opiskelijoiden koulutusalavalinnat onnistuisivat paremmin; uraohjausta tulisi antaa tulevaisuuden kvalifikaatioiden ennakoinnin ja elinikäisten oppimisvalmiuksien näkökulmasta.

Kuntien talouspalvelukeskukset kuntaomisteisina osakeyhtiöinä ja kunnallisina liikelaitoksina

Monet kunnat joutuvat maailman kiristyvässä taloudellisessa tilanteessa vastaamaan uudenlaisiin taloudelliseen toimintakykyynsä liittyviin ongelmiin. Kuntahallinnon toiminnan organisointiin onkin perinteisten mallien rinnalle kehitetty monia uusia malleja, jotka mahdollistavat kunnan perustehtävän, palvelujen järjestämisen kuntalaisille, toteuttamisen entistä tehokkaammin. Koska näitä malleja on runsaasti ja niiden luonne vaihtelee erillisten yksiköiden perustamisesta täydelliseen ulkoistamiseen, kunnan hallinnon voi olla vaikea päättää, mikä malli toimii parhaiten missäkin tilanteessa. Tämä tutkimus keskittyy kahteen tapaan, joilla kunnat voivat järjestää taloushallintonsa. Tutkimuksessa vertaillaan kuntien talouspalvelukeskusten toimintaa kunnallisina liikelaitoksina ja kuntien omistamina osakeyhtiöinä. Tarkoituksena on selvittää, minkälaisia eroja näiden kahden ryhmän taloudellisissa tunnusluvuissa on. Tutkimuksessa tarkasteltiin kuntien talouspalvelukeskusten toimintaa kunnallisina liikelaitoksina ja kuntien omistamina osakeyhtiöinä tilinpäätösanalyysin keinoin. Tutkimukseen valittiin yhdeksän osakeyhtiömuotoista ja neljä kunnallisena liikelaitoksena toimivaa talouspalvelukeskusta, joiden vuosien 2006–2010 tilinpäätösmateriaalin perusteella laskettiin niiden toimintaa kuvaavia tunnuslukuja. Koska kuntien toiminnassa on otettava huomioon taloudellisten tekijöiden lisäksi niiden tärkeä tehtävä palveluiden tarjoajana, perinteisten kasvun, kannattavuuden ja maksuvalmiuden tunnuslukujen lisäksi tutkimuksessa käytettiin myös palvelutuotannon tunnuslukuja. Tunnuslukuanalyysin perusteella kävi ilmi, että osakeyhtiömuotoiset talouspalvelukeskukset saavuttivat liikelaitosmuotoisiin talouspalvelukeskuksiin verrattuna hieman parempia tuloksia kannattavuuden, vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden tunnusluvuissa. Palvelutuotannon tunnusluvuissa taas liikelaitosmuotoiset talouspalvelukeskukset saivat hieman parempia tuloksia, mutta ero osakeyhtiömuotoisiin ei ollut merkittävä. Tulosten perusteella voitaisiin päätellä, että vaikka molempien ryhmien taloudelliset toimintaedellytykset vaikuttavat olevan kunnossa, osakeyhtiömuoto tukee talouspalvelukeskusten itsenäisyyttä ja kannustaa parempiin saavutuksiin taloudellisten tekijöiden suhteen. Liikelaitosmalli taas ei välttämättä kannusta hyvän tuloksen tavoitteluun, mutta voi auttaa keskittymään enemmän itse palveluntuotantoon. On kuitenkin huomattavaa, että erot palveluntuotannon tunnusluvuissa eivät olleet niin suuria, että ne olisivat antaneet ymmärtää liikelaitosten olevan palveluntuotannossa ylivertaisia osakeyhtiöihin nähden.

Yritysosto-ohjelmien kyvykkyydet ja niiden kehittäminen: Field-tutkimus

Yritysten tavassa suorittaa yritysostoja on havaittu selkeä muutos. Useassa yritysostoja koskevassa tutkimuksessa on havaittu, että yrityksillä on tapana suorittaa useita peräkkäisiä tai jopa rinnakkaisia yritysostoja, jotka tukevat yrityksen pitkän aikavälin kasvustrategiaa. Tätä ilmiötä kutsutaan yritysosto-ohjelmaksi. Yritysosto-ohjelma on yksittäisten yritysostojen sarja, jonka avulla ohjelmaa toteuttava yritys pyrkii saavuttamaan tietyn liiketoimintapäämäärän tai halutun markkina-aseman. Yritysosto-ohjelmia koskevissa tutkimuksissa on viime aikoina siirrytty tutkimaan syitä, jotka aiheuttavat eroja yritysten toteuttamien yritysostojen suorituskyvyssä. Yhtenä potentiaalisena selityksenä tälle ilmiölle on nostettu erot yritysten yritysosto-ohjelmakyvykkyyksissä. Yritysostoohjelmakyvykkyyksiksi luetaan kaikki yrityksen tiedot, taidot, järjestelmät, menettelytavat ja muu yrityksen osaaminen, jotka tehostavat yrityksen osto-ohjelmien toteuttamista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä ovat olennaisimmat yritysosto-ohjelmakyvykkyydet ja miten näitä kyvykkyyksiä kehitetään. Tutkimusongelman ratkaisemiseksi aiheen teoreettisen tarkastelun lisäksi toteutettiin field-tutkimus viidessä lukuisia yritysostoja toteuttaneessa yrityksessä. Teoreettisessa tarkastelussa pyrittiin ensin kuvaamaan osto-ohjelmailmiötä ja aikaisemmissa tutkimuksissa havaittuja osto-ohjelmakyvykkyyksiä. Kyvykkyyksien kehittymisen teoreettisen tarkastelun pohjana hyödynnettiin aikaisempaa kirjallisuutta dynaamisista kyvykkyyksistä ja niiden kehityksestä sekä kirjallisuutta ja aikaisempia tutkimuksia organisatorisesta oppimisesta ja sen vaikutuksesta dynaamisten kyvykkyyksien kehitykseen. Sekä tutkimuksessa esitetty teoria että empiirinen aineisto osoittivat, että on olemassa yritysostoohjelmakyvykkyyksiä, jotka osaltaan selittävät yritysostojen suorituskyvyn eroja eri yritysostajien välillä. Olennaisimpina osto-ohjelmakyvykkyyksinä tutkielmassa nousivat esiin: (1) kyky luoda toimiva yritysostostrategia ja valita menestyvä markkina-alue, (2) kyky valita yritysostoohjelmastrategiaa tukevia ja yritykseen sopivia ostokohteita, (3) kyky strukturoida yritysostoprosessi, (4) kyky hallita integraatioprosesseja, sekä (5) kyky soveltaa yritysostokokemuksia. Haastateltavissa yrityksissä oli kyvykkyyksien kehittämisessä selkeästi havaittavissa yksisilmukkainen ja kaksisilmukkainen oppiminen, joka tuki Vossin (2008) kehittämää viitekehystä osto-ohjelmakyvykkyyksien kehittymissyklistä. Teoreettisten ja empiiristen havaintojen perusteella tutkielmassa hahmoteltiin organisatorisen oppimisen ja kyvykkyyksien kehittymisen suhdetta visualisoiva yritysosto-ohjelmakyvykkyyksien kehittämisen viitekehys.

Strateginen Talent Management -prosessi osana liiketoimintastrategian toteuttamista : Haasteena tulevaisuuden osaamistarpeet ja kilpailu osaajista

Henkilöstöpääoman noustua merkittäväksi kilpailutekijäksi, on Talent Management (myöhemmin TM) noussut tärkeäksi osaksi ydinliiketoiminnan kokonaisuutta. Suuresta TM:iin kohdistuvasta huomiosta huolimatta, on se käsitteenä jäänyt varsin vajavaiseksi. Sen rakentamisesta ja toteuttami-sesta ei ole olemassa yleisesti levinnyttä standardia tai parasta käytäntöä, jota yritykset voisivat seu-rata. Tämän tutkielman tavoitteena on pyrkiä luomaan teoreettinen käsitys TM:ista ja sen strategisesta rakentamisesta, johtamisesta ja toteutuksesta. Tarkoituksena on osoittaa, miksi strategisen TM-prosessin muodostaminen ja liiketoimintastrategiaan integrointi on tärkeää yrityksen pyrkiessä vastaamaan tulevaisuuden osaamistarpeisiinsa ja kilpailuun osaajista ja sitä kautta menestymään myös tulevaisuudessa. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja empirian keräämisessä käytettiin tutkimusmetodina teemahaastattelua. Haastateltaviksi valikoitui kahdeksan eri aloilla toimivaa suurehkojen yritysten henkilöstöasioista päättävää henkilöä. Aineisto analysoitiin käyttämällä teema-analyysia. Tutkielman alakysymyksiin vastaavien tulosten avulla luotiin pohja päätutkimuskysymykseen vastaavalle tutkielman mukana kasvavalle strategisen TM-prosessin valmista kaaviota esittävälle kuviolle. Se on tutkijan muodostama käsitys liiketoimintastrategiaan integroidusta TM-prosessin rakentamisesta ja sen strategisesta toteutuksesta. Parhaatkin käytännöt ovat kuitenkin hyviä vain siinä kontekstissa, jossa ne on todettu hyviksi. Se, mikä toimii yhdellä yrityksellä, ei välttämättä toimi toisella. Teorian ja tutkimuksen empiriatiedon mukaan yritykset, jotka eivät vain johda lahjakkaita ihmisiä, vaan rakentavat strategisesti yrityksestään niin sanotun ”talenttitehtaan”, voivat katsoa tulevaisuuteen kirkkain mielin. Lopputuloksena he tulevat, mitä todennäköisimmin, täyttämään tulevaisuuden osaamistarpeensa sekä sitä kautta hankkimaan ja säilyttämään arvokasta kilpailuetua kilpailijoihinsa nähden. Kirjallisuuden ja haastattelujen mukaan TM on käytännössä suomalaisyrityksissä vielä prosessien rakentamisen vaiheessa ja vakiintumatonta. Yritykset ovat kuitenkin edenneet hyvään suuntaan. Yrityksillä on tarve, tavoite ja potentiaalisia avainhenkilöitä. Mutta aina ei ole selvää, mikä askel tulee ottaa seuraavaksi ja miten toteuttaa tehdyt päätökset. Harva HR-ammattilainen, ylimmän johdon edustaja tai linjaesimies uskoo organisaationsa ratkaisseen TM:iin liittyvän palapelin. Yrityksissä ollaan vasta alkutekijöissä talenttiuden luomien mahdollisuuksien hyödyntämisessä.

Taloushallinnon tuottama informaatio ja sen hyödyntäminen pk-yrityksessä: case-tutkimus

This Bachelor's thesis examines utilization of information produced by financial management in SME.

Paperi- ja selluteollisuus: Kestävän kehityksen rooli alalla ja alan tulevaisuus: Delfoi-tutkimus

Tutkimuksen tavoitteena oli hahmottaa paperi- ja selluteollisuuden nykytilaa ja tulevaisuutta kirjallisuuden sekä empiirisen tutkimuksen avulla. Tutkimuksen avulla hahmotettiin erityisesti kestävän kehityksen ja CSR:n merkitystä paperi- ja selluteollisuudessa, paperi- ja selluteollisuuden tämänhetkistä tilannetta sekä kilpailuedun lähteitä ja liiketoiminnan mahdollisuuksia alalla tulevaisuudessa. Tutkimuksen tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin Delfoi-menetelmää. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kestävä kehitys on tärkeä aihe paperi- ja selluteollisuudessa ja sen voidaan olettaa tulevaisuudessa olevan alalla vieläkin merkityksellisempi. Ympäristöllisistä tekijöistä ja näkökulmista on metsäteollisuudessa puhuttu jo vuosikymmenten ajan ja alan kansainvälistyminen sekä alalla viime aikoina tapahtuneet muutokset ovat nostaneet kiinnostusta kestävää kehitystä kohtaan entisestään. Tutkimuksen mukaan paperi- ja selluteollisuuden nykytilanne on tällä hetkellä haastava ja kilpailu alalla on kovaa. Syitä alan haastavaan tilanteeseen ovat alalla viime aikoina tapahtuneet muutokset ja kilpailun kiristyminen. Tulevaisuuden kilpailuedun lähteinä alalla voidaan nähdä muun muassa kestävään kehitykseen liittyvät tekijät, uudet tuotteet sekä materiaalit, markkinarakojen hyödyntäminen sekä kannattavuuden parantaminen. Uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia alalla tulevaisuudessa ovat erikoistuotteet, bioenergia, innovaatiot, sivutuotteiden käyttö, kierrätettävät materiaalit, pakkausmateriaalit sekä biotalous.

Muuttuva isyys, erovanhemmuus ja sukupuoli – diskurssianalyyttinen tutkimus etä-isyyden ja sosiaalityön kohtaamisesta internetin keskustelupalstalla

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista puhetta etä-isyydestä internetin keskustelupalstalla tuotetaan suhteessa sosiaaliviranomaisiin sekä millaiseksi etä-isän ja sosiaaliviranomaisen kohtaaminen keskusteluissa muotoutuu. Aineistona käytettiin kahta internetin keskustelufoorumia (eroperhe.net ja Suomi24.fi). Aineistoon päätyi yhteensä 266 sivun, 48 viestiketjun ja 550 viestin verran etä-isien verkkokeskustelua. Tutkimus oli menetelmältään laadullinen ja analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysia. Etä-isän asema hahmottui aineistossa kolmen päädiskurssin kautta, jotka nimesin henkilökohtaisen vastuun diskurssiksi, marginaalisuusdiskurssiksi ja epätasa-arvon diskurssiksi. Henkilökohtaisen vastuun diskurssin jaottelin vastuuttavaan vertaistukeen, yhdenvertaisuusdiskurssiin ja velvoitediskurssiin. Vastuuttavalla vertaistuella etä-isälle rakennettiin aloitteellisen ja vastuullisen toimijan asema. Yhdenvertaisuusdiskurssilla etä-isän ja sosiaaliviranomaisen kohtaamisesta muodostettiin yhdenvertainen ja molemminpuolinen yhteistyöprosessi. Velvoitediskurssissa painotettiin viranomaisen vastuuta ja velvollisuuksia sekä etä-isän oikeuksia asiakkaana. Marginaalisuusdiskurssin jaoin negatiivisen ennustamisen, objektiuden ja institutionaalisen vallan puhetapoihin. Negatiivisen ennustamisen kautta etä-isälle valmisteltiin häviäjän väistämätön kohtalo. Objektoinnilla taas asetettiin etä-isä voimattomaksi tekojen kohteeksi. Institutionaalisen vallan kontekstissa korostettiin sosiaaliviranomaisen mekaanista vallankäyttöä. Epätasa-arvon ylädiskurssille rakensin juridisen, sortofeminismin, yhteiskunnallisen inertian ja laajan elatusvelvollisuuden alaluokat. Juridiikan kontekstissa korostettiin etä-isän oikeudettomuutta sekä kytkettiin yhteen etä-isän oikeudet ja lapsen etu. Sortofeminismipuheessa etä-isän epätasa-arvoa perusteltiin sosiaalityön sukupuolistuneilla käytännöillä. Yhteiskunnallisen inertian diskurssilla muodostettiin epätasapaino etä-isän tarpeiden ja vallitsevien yhteiskuntarakenteiden välille. Laajan elatusvelvollisuuden kautta etä-isä asetettiin yhteiskunnalliseksi sijaiskärsijäksi ja sosiaalisten ongelmien maksajaksi. Tutkimuksen perusteella etä-isyyteen ja heidän asemaansa liittyy voimakkaita tunnelatauksia sekä vertaistuen, keskustelukontaktin ja käytännön neuvonnan tarvetta. Etä-isät haluavat tulla kuulluiksi, kohdatuiksi ja ymmärretyiksi. Tulokset herättävät kysymyksiä etä-isille tarkoitettujen palvelujen tavoitettavuudesta, sosiaalityön sukupuolineutraaliudesta sekä sosiaaliviranomaisten valmiuksista mieserityiseen työskentelyyn.

Käsityön osaamisen jäljillä. Tutkimus käsityön oppiaineen osaamisen ja oppilaan käsityönopetuksellisen taustan yhteydestä neljän yläkoulun 7.luokilla Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella

Käsityön oppiaineen tulevaisuus on viimeaikoina puhuttanut niin opetusalan kehittäjiä, opetushenkilöstöä, opettajankouluttajia kuin opettajaopiskelijoitakin. Käsityön oppiainetta toteutetaan edelleen valtakunnallisesti kahteen eri sisältöön painottuneena tai enemmän molemmat käsityön sisällöt, tekninen työ ja tekstiilityö, huomioiden. Tulevat Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2016) eivät enää mahdollista oppilaalle painottumiseen perustuvaa valintaa teknisen työn tai tekstiilityön sisältöjen välillä, mikä on lisännyt keskustelua entisestään. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää onko käsityön oppiaineen toteuttamistavalla samansisältöisenä tai painottuneena yhteyttä oppilaan käsityön osaamiseen. Lisäksi selvitettiin onko oppilaan sukupuolella tai harrastuneisuudella yhteyttä oppilaan osaamiseen. Osaamista tutkittiin myös käsityön eri osa-alueilla, joita olivat työvälineet ja materiaalit, tuotteen suunnittelu, tuotteen valmistus ja menetelmät, kestävä kehitys, työturvallisuus ja teknologia. Tutkimus toteutettiin Opetushallituksen (Koulutuksen seurantaraportti 2011:1) käsityön osaamista arvioivan tutkimuksen syventävän tehtäväsarjan mittaria käyttäen. Tutkimus suoritettiin neljässä yläkoulussa Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella huhti- ja toukokuun 2014 aikana. Tutkimukseen osallistui yhteensä 229 7. luokan oppilasta. Tutkimusaineisto analysoitiin vertailemalla keskeisiä tunnuslukuja, keskihajontoja ja korrelaatioita. Analysoinnissa käytettiin epäparametrisiä menetelmiä ja päätestit tehtiin käyttäen Mann Withneyn U- ja Kruskal-Wallisin testiä. Tuloksista voidaan tulkita, että käsityön oppiaineen toteuttaminen monipuolisesti, molemmat käsityön sisällöt huomioivana opetuksena, ei heikennä oppilaiden käsityön osaamista. Heikoiten mittauksessa menestyivät erittäin painottuneessa käsityönopetuksessa olleet oppilaat. Tuloksista voitiin tulkita, että sukupuolella on tilastollisesti merkittävä yhteys käsityön osaamiseen. Tytöt menestyivät poikia paremmin käsityön osaamisen kokonaisarvioinnissa sekä tekstiilityön kysymyksissä. Pojat menestyivät paremmin vain teknisen työn kysymyksissä. Harrastuneisuudella ei ollut tilastollisesti merkittävää yhteyttä osaamiseen, mutta harrastajat menestyivät keskiarvovertailussa ei-harrastajia paremmin. Eri osa-alueiden keskiarvovertailuissa neljällä osa-alueella parhaiten menestyivät oppilaat, jotka olivat osallistuneet molempisisältöiseen käsityönopetukseen koko tähänastisen käsityönopetuksensa ajan.