Kandidaatin tutkielma muutoksessa

Kirjoittajat kuvaavat kandidaatin tutkielman vaiheittaista toteutumista aikuisopiskelijoiden monitieteisenä yhteistyönä Oulun yliopistossa.

Tapauksena tapaustutkimus

Kirjallisuusarvostelu

Sukupuolikonflikti kunnissa

Kirjallisuusarvostelu

Avointa väylää maisteriksi - tutkimus avoimessa yliopistossa opiskelleista ja väylän kautta korkeakouluun tulleista opiskelijoista

Tutkimuksessa tarkastellaan avoimeen yliopisto-opetukseen osallistuneiden sekä avoimen yliopiston väylän kautta korkeakouluun tulleiden opiskelijoiden opinnoilleen antamia merkityksiä. Tutkimuksen tarkoituksena on yhtäältä selvittää, mitkä tekijät saavat opiskelijat osallistumaan avoimen yliopiston järjestämään yleissivistävään opetukseen ja toisaalta käyttämään avoimen yliopiston väylää sisäänpääsyreittinä korkeakouluun. Ilmiötä tarkastellaan tutkimuksessa koulutuselämäkulullisesta näkökulmasta käsin. Tutkimuksen aineistot koostuvat kahdesta pääaineistosta: avoimen yliopiston opiskelijoiden koulutuselämäkertakirjoitelmista (N=106) ja avoimen yliopiston väylän suoravalinnan kokeilu- ja kehittämishankkeessa vuosina 2005 ja 2006 Turun yliopiston kasvatustieteiden laitokselle valittujen opiskelijoiden teemahaastatteluista (N=25). Pääaineistoja täydentävinä aineistoina tutkimuksessa käytettiin lisäksi dokumenttiaineistoja kuten hakija- ja opintorekisteritietoja. Tutkimuksen avulla pyritään ymmärtämään aikuisopiskelijoiden kokemuksia kouluttautumisen yhteydestä elämänkulkuun. Lineaarisen elämänkulun murruttua, on elinikäisestä oppimisesta tullut yhä keskeisempi osa ja jopa vaade yksilöille. Siten koulutukselle latautuu merkittävä asema elämänkuluissa. Identiteetin jatkuvasti uudelleenrakentuva luonne laittaa yksilöt etsimään läpi elämänsä uusia mahdollisuuksia ja haasteita kehitykselleen. Tätä ilmiötä tarkastellaan tutkimuksessa korkeakoulutuksen kontekstissa perinteisesti aikuiskoulutusorganisaationa pidetyn avoimen yliopiston ja toisaalta yliopiston toimintaympäristöissä. Elinikäisen oppimisen haasteen myötä molemmissa on tapahtunut opiskelija-aineksen merkittävää heterogenisoitumista. Elinikäiseen oppimiseen liittyy edelleen paljon retoriikkaa, jolle ei löydy todellisuuspohjaa käytännöstä. Vaikka koulutuspoliittisessa puheessa elinikäinen oppiminen huomioidaan näkyvästi, ei annetut suositukset ja toimenpiteet yllä aina toteutukseen asti. Näin on myös aikuisten opiskelijoiden sisääntuloreittinä pidetyn avoimen yliopiston väylän suhteen. Väylälle asetetuista tavoitteista huolimatta se on edelleen sisääntuloreittinä varsin marginaalinen. Avoimen yliopiston väylään ja sen käyttöön liittyy myös joukko muita haasteita, joiden ratkaiseminen vaatii huolellista pohdintaa mm. aikuisopiskelijoiden mukanaan tuomien uudenlaisten tarpeiden, osaamisedellytysten ja vaatimusten suhteen. Lisäksi koulutuksen voimakas markkinoistuminen asettaa omat rajoitteensa yliopistojen sivistyksellisille tavoitteille. Kirjoitelma-aineistosta tehdyn analyysin avulla tutkimuksessa muodostettiin teemoittelun ja tyypittelyn avulla neljä opiskelijaprofiilia: 1) urasuuntautuneet, 2) tutkintotavoitteiset, 3) muutoshakuiset sekä 4) elämäntapaopiskelijat. Tyyppien avulla on mahdollista tarkastella erilaisten osallistumismotiivien taakse kätkeytyviä kertomuksia yleissivistäville opinnoille annetuista merkityksistä, rooleista ja painoarvoista osana elämää. Haastatteluaineiston analyysin tavoitteena oli syventää ja jatkaa kirjoitelma-aineiston pohjalta syntynyttä kertomusta. Tutkimuksessa piirretään kuvaa narratiivisen luennan avulla avoimen yliopiston väylää käyttäneiden kokemuksista avoimen yliopiston roolista ja vaikutuksista elämänkulkuun sekä väylähaun paikantumisesta heidän elämänuralleen. Analyysissä tarkastellaan niin ikään väylää käyttäneiden kokemuksia korkeakouluopiskelusta aikuisiällä, opinnoissa etenemisestä sekä opintoihin liittyvistä solmukohdista tutkinto-opiskelun alkutaipaleella. Analyysin avulla haastatteluaineistosta erotettiin kolme erilaista koulutuselämäkulkutarinaa: 1) yhden koulutuspolun, 2) kahden koulutuspolun ja 3) pitkän tien kulkijat. Koulutuselämäkulkutarinat erosivat toisistaan koulutuspolun alkupäässä tehtyjen valintojen, työuran, avoimen yliopiston opintoihin osallistumisen sekä korkeakouluopiskelulle annettujen merkitysten osalta. Koulutuselämänkulkutarinat toisistaan erottava piirre liittyi yleisimminkin erilaisiin tapoihin käyttää koulutusta osana elämäkulkua. Koulutuselämäkulkutarinoista löytyi myös monin paikoin yhtymäkohtia kirjoitelma-aineistoon. Haastatteluaineistossa koulutukseen osallistuminen esittäytyi kuitenkin kirjoitelma-aineistoon nähden monipolvisempana, sillä kouluttautumisen motiivit näyttivät vuorotelleen ja muuttuneen elämänkulun aikana. Avoimen yliopiston väylän suoravalintakokeilu lisäsi aikaisempiin valintoihin verraten runsaasti hakijamäärää. Aloittaessaan tutkinto-opiskelijoina, heillä oli takanaan avoimessa yliopistossa suoritettuja opintoja keskimäärin 160 opintopistettä. Valinta näytti kumpanakin tutkimusvuonna suosivan selvästi aikuisempia hakijoita, väyläläisten keski-iän ollessa 42 vuotta. Vahvuuksina väylässä valituilla opiskelijoilla olivat suhteellisen hyvin kehittyneet opiskelutaidot, itsenäinen ote opiskeluun sekä keskusteleva, työelämäyhteyksiä hahmottamaan pyrkivä opiskeluote. Ongelmia väylässä valituille aiheuttivat epärealistiset odotukset opintojen sisällöistä ja muodoista, kieli-, viestintä- ja metodiopinnot sekä joissakin tapauksissa yliopistoyhteisöön integroituminen. Heihin kohdistui opintojen vaiheen vuoksi monia ristiriitaisia odotuksia ja paineita. Aikuiset järjestelivät mahdollisuuksiaan tutkinto-opiskelulle eri tavoin opintovapaista lomapäivinä tapahtuvaan opiskeluun. Monet myös palasivat suorittamaan tutkinto-opiskeluoikeuden saatuaan opintojaan avoimeen yliopistoon. Yliopiston ja avoimen yliopiston välinen raja näyttäytyikin haastateltavien puheessa monin paikoin veteen piirretyltä.

Sukellus saaristokulttuureihin

Kirjallisuusarvostelu

Äitiys : kahle ja voimavara

Kirjallisuusarvostelu

Kunnallispolitiikkaa sukupuolen varjossa/varjolla

Kirjallisuusarvostelu

Holocene Varved Lake Sediments as Records of Palaeoenvironmental Change and Geomagnetic Palaeosecular Variation in Eastern Finland

This dissertation discusses Holocene palaeoenvironmental and palaeomagnetic secular variation (PSV) records reconstructed from sediments preserved in Lake Lehmilampi (63º37´N, 29º06´E) and Lake Kortejärvi (63º37´N, 28º56´E) in eastern Finland. Several piston and freeze cores were obtained from both lakes for varve and magnetic analyses. Sediment samples were impregnated in low-viscosity epoxy and physical parameters of varves, including varve thickness and relative grey-scale values, were recorded using x-ray densitometry combined with semiautomatic digital image analysis. On average, varve records of Lehmilampi and Kortejärvi cover 5122 and 3902 years, respectively. Past solar activity, as estimated by residual ₁₄C data, compares favourably with varve thicknesses from Lehmilampi during the last 2000 years. This indicates the potential of clastic-organic varves to record sensitively climatic variations. Bulk magnetic parameters, including magnetic susceptibility together with natural, anhysteretic and isothermal remanent magnetizations, were measured to describe mineral magnetic properties and geomagnetic palaeosecular variation recorded in the sediments. Main stages in the development of the investigated lakes are reflected in the variations in the mineral magnetic records, sediment lithology and composition. Similar variations in magnetic parameters and sediment organic matter suggest contribution of bacterial magnetite in the magnetic assemblages of Lehmilampi. Inclination and relative declination records yielded largely consistent results, attesting to the great potential of these sediments to preserve directional palaeosecular variation in high resolution. The PSV data from Lehmilampi and Kortejärvi were stacked into North Karelian PSV stack, which may be used for dating homogenous lake sediments in the same regional context. Reconstructed millennial variations in relative palaeointensity results are approximately in agreement with those seen in the absolute palaeointensity data from Europe. Centennial variations in the relative palaeointensity, however, are influenced by environmental changes. Caution is recommended when using varved lake sediments in reconstructing relative palaeointensity.

Evolution of Bioaffinity Reagents by Phage Display

Antibodies are natural binding proteins produced in vertebrates as a response to invading pathogens and foreign substances. Because of their capability for tight and specific binding, antibodies have found use as binding reagents in research and diagnostics. Properties of cloned recombinant antibodies can be further improved by means of in vitro evolution, combining mutagenesis with subsequent phage display selection. It is also possible to isolate entirely new antibodies from vast naïve or synthetic antibody libraries by phage display. In this study, library techniques and phage display selection were applied in order to optimise binding scaffolds and antigen recognition of antibodies, and to evolve new and improved bioaffinity reagents. Antibody libraries were generated by random and targeted mutagenesis. Expression and stability were mainly optimised by the random methods whereas targeted randomisation of the binding site residues was used for optimising the binding properties. Trinucleotide mutagenesis allowed design of defined randomisation patterns for a synthetic antibody library. Improved clones were selected by phage display. Capture by a specific anti- DHPS antibody was exploited in the selection of improved phage display of DHPS. Efficient selection for stability was established by combining phage display selection with denaturation under reducing conditions. Broad-specific binding of a generic anti-sulfonamide antibody was improved by selection with one of the weakest binding sulfonamides. In addition, p9 based phage display was studied in affinity selection from the synthetic library. A TIM barrel protein DHPS was engineered for efficient phage display by combining cysteinereplacement with random mutagenesis. The resulting clone allows use of phage display in further engineering of DHPS and possibly use as an alternative-binding scaffold. An anti-TSH scFv fragment, cloned from a monoclonal antibody, was engineered for improved stability to better suite an immunoassay. The improved scFv tolerates 8 – 9 °C higher temperature than the parental scFv and should have sufficient stability to be used in an immunoanalyser with incubation at 36 °C. The anti-TSH scFv fragment was compared with the corresponding Fab fragment and the parental monoclonal antibody as a capturing reagent in a rapid 5-min immunoassay for TSH. The scFv fragment provided some benefits over the conventionally used Mab in anayte-binding capacity and assay kinetics. However, the recombinant Fab fragment, which had similar kinetics to the scFv, provided a more sensitive and reliable assay than the scFv. Another cloned scFv fragment was engineered in order to improve broad-specific recognition of sulfonamides. The improved antibody detects different sulfonamides at concentrations below the maximum residue limit (100 μg/kg in EU and USA) and allows simultaneous screening of different sulfonamide drug residues. Finally, a synthetic antibody library was constructed and new antibodies were generated and affinity matured entirely in vitro. These results illuminate the possibilities of phage display and antibody engineering for generation and optimisation of binding reagents in vitro and indicate the potential of recombinant antibodies as affinity reagents in immunoassays.

Conformational Regulation of alpha2beta1 Integrin in Ligand Binding

Integrins are heterodimeric cell adhesion receptors involved in cell-cell and cell-extracellular matrix (ECM) interactions. They transmit bidirectional signals across the cell membrane. This results in a wide range of biological events from cell differentiation to apoptosis. alpha2beta1 integrin is an abundant collagen receptor expressed on the surface of several cell types. In addition to ECM ligands, alpha2beta1 integrins are bound by echovirus 1 (EV1) which uses alpha2beta1 as a receptor to initiate its life cycle in the infected cell. The aim of this thesis project was to provide further insight into the mechanisms of alpha2beta1 integrin ligand recognition and receptor activation. Collagen fibrils are the principal tensile elements of the ECM. Yet, the interaction of alpha2beta1 integrin with the fibrillar form of collagen I has received relatively little attention. This research focused on the ability of alpha2beta1 integrin to act as a receptor for type I collagen fibrils. Also the molecular requirements of the EV1 interaction with alpha2beta1 were studied. Conventionally, ligand binding has been suggested to require integrin activation and the binding may further trigger integrin signalling. Another main objective of this study was to elucidate both the inside-out and outside-in signalling mechanisms of alpha2beta1 integrin in adherent cells. The results indicated that alpha2beta1 integrin is the principal integrin-type collagen receptor for type I collagen fibrils, and alpha2beta1 may participate in the regulation of pericellular collagen fibrillogenesis. Furthermore, alpha2beta1 integrin inside-out activation appeared to be synergistically regulated by integrin clustering and conformational activation. The triggering of alpha2beta1 integrin outside-in signalling, however, was shown to require both conformational changes and clustering. In contrast to ECM ligands, EV1 appeared to take advantage of the bent, inactive form of alpha2beta1 integrin in initiating its life cycle in the cell. This research together with other recent studies, has shed light on the molecular mechanisms of integrin activation. It is becoming evident that large ligands are able to bind to the bent form of integrin, which has been previously considered to be physiologically inactive. Consequently, our understanding of the conformational modulation of integrins upon activation is changing.