Gender-toiminta osana sotilaallista kriisinhallintaa : rekrytointi, koulutus ja operatiivinen toiminta

Kansainväliset sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot ovat muuttuneet yhä vaativammiksi, ja kriisinhallinnan tehtäväkenttä on laajentunut ja monipuolistunut. Operaatioalueella olevilta kriisinhallintahenkilöiltä odotetaan yhä enemmän kykyä yhteistyöhön kaikkien toimijoiden kanssa yhteiskunnan vakauden ja turvallisuuden palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” täytäntöönpanolla halutaankin hyödyttää koko yhteiskunnan vakautta ja kehitystä. Suomen kansallisen toimintaohjelman ja Pääesikunnan normin mukaan Suomi tukee naisten kouluttautumista kohti vaativimpia tehtäviä ja esittää naisia kansainvälisiin johtotehtäviin. Suomi varmistaa, että kaikilla kriisinhallintatehtäviin lähtevillä on ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymysten asiantuntemus sekä kyky tehdä yhteistyötä sisällyttämällä YK:n päätöslauselma 1325, kansainvälinen oikeus, kansainvälinen humanitaarinen oikeus sekä ihmisoikeusvelvoitteet kaikkeen kriisinhallintakoulutukseen. Suomi sisällyttää gender-näkökulman osak-si kriisinhallintajoukkojen operatiivista toimintaa huomioimalla gender-näkökulman operaatioiden suunnittelussa, toimeenpanossa ja raportoinnissa YK:n päätöslauselman 1325 ja operaatiokohtaisten määräysten mukaisesti. Tutkielman tarkoituksena oli tutkia puolustusvoimien virassa olevien naisupseerien motiiveja hakeutua kriisinhallintatehtäviin, naisten osallistumisen vaikutuksia kriisinhallintaoperaatioihin sekä gender-näkökulman huomioimista koulutuksessa ja kriisinhallintajoukon operatiivisessa toiminnassa. Tutkimusongelmana oli vähäinen aiempi tiedon määrä Suomen kansallisessa toimintaohjelmassa ja Pääesikunnassa määritetyn gender-toiminnan toteutumisesta. Päätutkimuskysymyksen avulla pyrittiinkin selvittämään, miten gender-toiminta on toteutu-nut sotilaallisen kriisinhallinnan rekrytoinnissa, koulutuksessa ja operatiivisessa toiminnassa. Tutkimusstrategiana sovellettiin monimenetelmäistä tiedonkeruutapaa määrällisen ja laadullisen aineiston saamiseksi. Tutkimusmenetelminä käytettiin survey-tutkimusta ja sisällönanalyysiä, joiden avulla pyrittiin kuvaamaan naisupseerien, operaatioista kotiutuneiden rauhanturvaajien sekä Afganistanin kriisinhallintaoperaatiossa (ISAF) palvelleiden SKJA:n komentajien ja naisupseerien käsityksiä, mielipiteitä ja asenteita tutkittavasta aiheesta. Tutkielman empiirinen osuus perustuu naisupseereille suunnattuun kyselyyn sekä SKJA:n komentajien ja naisupseerien sähköpostihaastatteluun. Tutkielmassa hyödynnettiin lisäksi Porin prikaatin kotiutuneille rauhanturvaajille teettämän tasa-arvokyselyn tuloksia. Tutkielman tuloksena ilmeni, että naisrauhanturvaajien kriisinhallintatehtäviin osallistumisen vaikutuksista merkittävimpiä olivat yhteyden saaminen paikalliseen naisväestöön. Myös miesten ja naisten työskentely yhdessä samoissa tehtävissä nähtiin tärkeänä esimerkkinä sukupuolten tasa-arvosta. Sukupuolen liiallinen korostaminen nähtiin haitalliseksi, ja tehtävän vaatimukset tuleekin asettaa tehtävässä tarvittavien ominaisuuksien, tietojen ja taitojen mukaisesti. Positiivisten vaikutusten saavuttamiseksi naisten määrän kriisinhallintatehtävissä tulisi kasvaa nykyisestä, mutta sen ei tule olla itseisarvo. Merkittävimmät naisupseerien kriisinhallintatehtäviin hakeutumattomuuden syyt olivat perheen perustamiseen liittyvät sosiaaliset syyt. Kriisinhallintatehtäviin hakeutumisen motivaatiota kasvattavista tekijöistä tärkeimpiä olivat ammattitaidon ja itsensä kehittäminen. Gender-koulutuksen osalta ilmeni, että Suomessa annetaan gender-peruskoulutus mutta operaatioalueella ei täydennyskoulutusta annettu. Gender-näkökulman huomioon ottaminen kriisinhallintajoukon operatiivisessa suunnittelussa, toimeenpanossa ja raportoinnissa ei myöskään tulosten perusteella toteutunut. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että naisupseerit ovat pääosin halukkaita palvelemaan kriisinhallintatehtävissä, vaikka osallistuminen onkin henkilömäärältään vähäistä. Naisten mahdollisuuteen hakeutua kriisinhallintatehtäviin voidaan vaikuttaa laatimalla urasuunnitelma varhaisemmassa vaiheessa ja lisäämällä naisupseereille kohdennettua tietoa kriisinhallintatehtävistä. Kriisinhallintatehtäviin halukkaita naisia on enemmän kuin näyttäisi olevan mahdollista irrottaa kotimaan tehtävistä. Gender-koulutuksen todettiin olevan liian yleisellä tasolla eikä sitä kyetty konkreettisesti huomioimaan ja soveltamaan joukon operatiivisessa toiminnassa. Koulutuksen pääpainon tulisikin olla operatiivisessa vaikuttavuudessa osana kaikkea koulutusta. Gender-näkökulma tulisi saada integroitua osaksi kaikkea kriisinhallintajoukon toimintaa operaation vaikuttavuuden ja tavoitteiden täyttymisen näkökulmaa. Operaation tavoitteita asetettaessa tulisi muistaa, että kriisinhallintaoperaatioilla pyritään kokonaisvaltaisesti turvallisuusympäristön parantamiseen ja normaaliyhteiskunnan toimintojen ja palvelujen palauttamiseen. Gender-toiminnan kehittämisessä tärkeää onkin ymmärtää sen vaikutus ja kytkeminen nimenomaan paikallisväestön eri ihmisryhmien huomioimiseen ja tasavertaisuuteen ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tutkielman tulosten mukaan kehityskohteita gender-toiminnan parantamiseksi on olemassa, ja mikäli kriisinhallintaoperaatioiden vaikuttavuutta halutaan tehostaa, näyttäisi siihen myös olevan keinoja.

Työntekijän menettelyn ennakoitavuuden vaikutus työnantajan ja työnantajan edustajan vastuuseen työturvallisuusrikoksesta

Työturvallisuuden vaarantumiseen myötävaikuttaa usein käytännössä työntekijöiden huolimattomuus tai tietoinen ohjeiden vastainen menettely. Tämän OTM-tutkielman aiheena on työntekijän menettelyn merkitys työturvallisuusrikoksesta syytettyjen työnantajien ja esimiesten tuottamuksen arvioinnissa. Tutkielmassa kysytään, millä edellytyksin työntekijän myötävaikutusta työturvallisuutta vaarantavan olosuhteen syntyyn voidaan pitää työturvallisuuslain 8 §:n 2 momentin tarkoittamana epätavallisena ja ennalta-arvaamattomana olosuhteena tai poikkeuksellisena tapahtumana, johon työnantajan ja esimiehen ei edellytetä varautuvan. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan työturvallisuuslain 8.2 §:n käytännön merkitystä tuottamuksen arvioinnissa tilanteissa, joissa työntekijä on myötävaikuttanut työolojen vaarantumiseen. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan ensinnäkin lainopillisen metodin avulla. Kirjallisuuslähteistä keskeisin on Vilja Hahdon teos Uhrin myötävaikutus ja rikoksentekijän vastuu. Lisäksi tutkimuskysymyksiä lähestytään empiirisesti Itä-Suomen, Kouvolan, Rovaniemen, Turun ja Vaasan hovioikeuksien vuosina 2011–2013 antamia ratkaisuja ja korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä KKO 2014:75 tarkastelemalla. Työntekijän menettelyä pidetään oikeuskäytännössä vain harvoin ennakoimattomana. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että tuomioistuimeen päätyvät lähinnä tapaukset, joissa työturvallisuusmääräysten laiminlyöminen on ilmeistä. Lisäksi ennakoitavuuden soveltamisala on kaventunut oikeuskäytännössä, koska joidenkin työnantajavelvoitteiden täyttymiselle on asetettu korkeat edellytykset. KKO 2014:75 kuitenkin osoittaa, että työntekijän menettelyä voidaan pitää ennakoimattomana myös koneturvallisuudessa, jossa työnantajan on yleensä edellytetty torjuvan vaaran aiheutumisen mahdollisuuden rakenteellisin tai teknisin toimenpitein. Työntekijän menettelyn ennakoitavuuden arvioiminen on työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön arvioinnissa tosin useimmiten tarpeetonta, koska yleensä teon huolimattomuus voidaan ratkaista täsmällisempien työturvallisuusmääräysten ja työturvallisuuslain muiden avointen harkintakriteerien tulkinnalla. Työntekijän menettelyn ennakoitavuuden arvioimisen sijaan työturvallisuusrikoksesta syytetyn huolimattomuuden arvioinnissa olisi olennaisempaa kiinnittää huomiota siihen, miten työntekijän ominaisuudet vaikuttavat esimerkiksi opastus- ja valvontavelvollisuuden sisältöön.

Kartoitus Kaakkois-Suomen jätelietteistä, lietteen tuottajista ja käsittelymenetelmistä

In this thesis the sludge of Southeastern-Finland, the companies which produce sludge and the current methods and those still in development have been surveyed. 85 % of the waste sludge from industry comes from forest industries. The sludge from municipal waste water treatment plants is mostly used as a raw material for bioplants. The sludge from forest industry is mostly incinerated. New circulation methods increase the recycling value of the waste by creating new products but they still lack a full-scale plant. The political pressure from Europe and the politics driven by the government of Finland will drive circular economy forward and thus uplifting the processing options of waste slurries. This work is divided in two parts, first contains the survey and the second contains the experimental part and the operational methods based on the survey. In the experimental part wet hard sheet waste sludge was de-watered with shaking filter and the applications for waste sludge from cellulose factory were considered. The results are, that the wet hard sheet waste sludge can be dewatered to high enough total solids content for the inteded use. Also, the cellulose waste sludge has too high Cd content in almost all of the batches to be used as a land improment.

TIETOJOHTAMINEN SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLOSSA Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä kehitetyn tietojohtamisen mallin arviointia

Suomessa on sosiaali- ja terveydenhuollossa käynnissä suuri organisoinnin muutos. Tietojärjestelmien kehittäminen on tärkeä osa kokonaisuutta. Tässä tutkielmassa arvioidaan Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä kehitettyä tietojohtamisen mallia. Mallin tekeminen tuli käytännössä mahdolliseksi, kun Etelä-Karjalan alueen yhdeksän kuntaa päättivät keskittää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yhteen organisaatioon vuoden 2010 alusta. Tietojohtamisen malli valmistui osaksi organisaation johtamisjärjestelmää vuonna 2014. Malli tuo uuden lisänäkökulman perinteiseen organisaatioyksikkökohtaiseen ennustamiseen ja arviointiin. Mallilla voidaan myös ennakoida erilaisten palvelurakenteiden vaikutuksia. Tutkielman teoria koostuu tietojohtamisesta tietojärjestelmän ja julkisen hallinnon näkökulmasta. Mallissa keskeisenä sisältönä olevien indikaattoreiden ja mittareiden arviointi rajataan tämän tutkielman ulkopuolelle. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa on pyritty ymmärtämään avoimien keskusteluiden ja teemahaastatteluiden kautta tutkimuksen kohteena olevaa tietojohtamisen mallia. Haastateltavat valittiin heidän asiantuntemuksensa perusteella ja haastatteluissa oli erilaisia painotuksia. Teemoina haastatteluissa olivat mallin kehitystyö, käyttäjien kokemukset, mallin haasteet ja sen onnistuminen. Mallin käynnissä olevaan kehittämiseen sekä jatkokehitysideoihin perehtyminen täydensivät ymmärrystä mallista. Tietojohtamisen mallilla saadaan aiempaa reaaliaikaisempaa tietoa johtamisen tueksi. Mallia käsittelevään tietojohtamisen käsikirjaan on sisällytetty sen käyttöönottoon tarvittavat elementit. Mallin käyttö on sen uutuudesta ja edelleen jatkuvasta kehitystyöstä johtuen vielä vähäistä. Henkilöön perustuvan tietomallin pohjalta on saatu tuloksia kuntoutuksen vaikutuksien arvioinnissa, vammaisten ja ikäihmisten laitoshoidon purkamisen arvioinnissa sekä erilaisissa diagnooseihin perustuvien potilasryhmien palveluiden ohjauksessa. Malli antaa mahdollisuuden tarkastella eri asiakas- tai potilasryhmien kaikkia kustannuksia ja suoritteita. Vaikka malli on kehitetty organisaatioon, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnot on keskitetty, voidaan mallin käyttöönottoa harkita myös hajautetussa organisaatiorakenteessa. Merkittävimpinä haasteita mallin käyttöönotossa hajautetussa organisaatiossa lienevät mallin hallinnoijasta ja määrittelyistä sopiminen sekä tietosuojaan liittyvät kysymykset. Esimerkkinä tutkielmassa oli Varsinais-Suomi, missä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioita on 25 kappaletta. Malli lienee otettavissa käyttöön paitsi Varsinais-Suomessa myös valtakunnallisesti. Malli saattaisi olla hyödyllinen organisoinnin muutosvaiheessa ja johtamisen tukena myös sen jälkeen. Tutkimuksiin tarvittavaa pohjatietoa voisi olla nykyistä helpommin saatavissa mallin tietokannasta.

Tietojohtaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä kehitetyn tietojohtamisen mallin arviointia

Suomessa on sosiaali- ja terveydenhuollossa käynnissä suuri organisoinnin muutos. Tietojärjestelmien kehittäminen on tärkeä osa kokonaisuutta. Tässä tutkielmassa arvioidaan Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä kehitettyä tietojohtamisen mallia. Mallin tekeminen tuli käytännössä mahdolliseksi, kun Etelä-Karjalan alueen yhdeksän kuntaa päättivät keskittää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yhteen organisaatioon vuoden 2010 alusta. Tietojohtamisen malli valmistui osaksi organisaation johtamisjärjestelmää vuonna 2014. Malli tuo uuden lisänäkökulman perinteiseen organisaatioyksikkökohtaiseen ennustamiseen ja arviointiin. Mallilla voidaan myös ennakoida erilaisten palvelurakenteiden vaikutuksia. Tutkielman teoria koostuu tietojohtamisesta tietojärjestelmän ja julkisen hallinnon näkökulmasta. Mallissa keskeisenä sisältönä olevien indikaattoreiden ja mittareiden arviointi rajataan tämän tutkielman ulkopuolelle. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa on pyritty ymmärtämään avoimien keskusteluiden ja teemahaastatteluiden kautta tutkimuksen kohteena olevaa tietojohtamisen mallia. Haastateltavat valittiin heidän asiantuntemuksensa perusteella ja haastatteluissa oli erilaisia painotuksia. Teemoina haastatteluissa olivat mallin kehitystyö, käyttäjien kokemukset, mallin haasteet ja sen onnistuminen. Mallin käynnissä olevaan kehittämiseen sekä jatkokehitysideoihin perehtyminen täydensivät ymmärrystä mallista. Tietojohtamisen mallilla saadaan aiempaa reaaliaikaisempaa tietoa johtamisen tueksi. Mallia käsittelevään tietojohtamisen käsikirjaan on sisällytetty sen käyttöönottoon tarvittavat elementit. Mallin käyttö on sen uutuudesta ja edelleen jatkuvasta kehitystyöstä johtuen vielä vähäistä. Henkilöön perustuvan tietomallin pohjalta on saatu tuloksia kuntoutuksen vaikutuksien arvioinnissa, vammaisten ja ikäihmisten laitoshoidon purkamisen arvioinnissa sekä erilaisissa diagnooseihin perustuvien potilasryhmien palveluiden ohjauksessa. Malli antaa mahdollisuuden tarkastella eri asiakas- tai potilasryhmien kaikkia kustannuksia ja suoritteita. Vaikka malli on kehitetty organisaatioon, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnot on keskitetty, voidaan mallin käyttöönottoa harkita myös hajautetussa organisaatiorakenteessa. Merkittävimpinä haasteita mallin käyttöönotossa hajautetussa organisaatiossa lienevät mallin hallinnoijasta ja määrittelyistä sopiminen sekä tietosuojaan liittyvät kysymykset. Esimerkkinä tutkielmassa oli Varsinais-Suomi, missä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioita on 25 kappaletta. Malli lienee otettavissa käyttöön paitsi Varsinais-Suomessa myös valtakunnallisesti. Malli saattaisi olla hyödyllinen organisoinnin muutosvaiheessa ja johtamisen tukena myös sen jälkeen. Tutkimuksiin tarvittavaa pohjatietoa voisi olla nykyistä helpommin saatavissa mallin tietokannasta.

Työntekijän menettelyn ennakoitavuuden vaikutus työnantajan ja työnantajan edustajan vastuuseen työturvallisuusrikoksesta

Työturvallisuuden vaarantumiseen myötävaikuttaa usein käytännössä työntekijöiden huolimattomuus tai tietoinen ohjeiden vastainen menettely. Tämän OTM-tutkielman aiheena on työntekijän menettelyn merkitys työturvallisuusrikoksesta syytettyjen työnantajien ja esimiesten tuottamuksen arvioinnissa. Tutkielmassa kysytään, millä edellytyksin työntekijän myötävaikutusta työturvallisuutta vaarantavan olosuhteen syntyyn voidaan pitää työturvallisuuslain 8 §:n 2 momentin tarkoittamana epätavallisena ja ennalta-arvaamattomana olosuhteena tai poikkeuksellisena tapahtumana, johon työnantajan ja esimiehen ei edellytetä varautuvan. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan työturvallisuuslain 8.2 §:n käytännön merkitystä tuottamuksen arvioinnissa tilanteissa, joissa työntekijä on myötävaikuttanut työolojen vaarantumiseen. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan ensinnäkin lainopillisen metodin avulla. Kirjallisuuslähteistä keskeisin on Vilja Hahdon teos Uhrin myötävaikutus ja rikoksentekijän vastuu. Lisäksi tutkimuskysymyksiä lähestytään empiirisesti Itä-Suomen, Kouvolan, Rovaniemen, Turun ja Vaasan hovioikeuksien vuosina 2011–2013 antamia ratkaisuja ja korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä KKO 2014:75 tarkastelemalla. Työntekijän menettelyä pidetään oikeuskäytännössä vain harvoin ennakoimattomana. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että tuomioistuimeen päätyvät lähinnä tapaukset, joissa työturvallisuusmääräysten laiminlyöminen on ilmeistä. Lisäksi ennakoitavuuden soveltamisala on kaventunut oikeuskäytännössä, koska joidenkin työnantajavelvoitteiden täyttymiselle on asetettu korkeat edellytykset. KKO 2014:75 kuitenkin osoittaa, että työntekijän menettelyä voidaan pitää ennakoimattomana myös koneturvallisuudessa, jossa työnantajan on yleensä edellytetty torjuvan vaaran aiheutumisen mahdollisuuden rakenteellisin tai teknisin toimenpitein. Työntekijän menettelyn ennakoitavuuden arvioiminen on työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön arvioinnissa tosin useimmiten tarpeetonta, koska yleensä teon huolimattomuus voidaan ratkaista täsmällisempien työturvallisuusmääräysten ja työturvallisuuslain muiden avointen harkintakriteerien tulkinnalla. Työntekijän menettelyn ennakoitavuuden arvioimisen sijaan työturvallisuusrikoksesta syytetyn huolimattomuuden arvioinnissa olisi olennaisempaa kiinnittää huomiota siihen, miten työntekijän ominaisuudet vaikuttavat esimerkiksi opastus- ja valvontavelvollisuuden sisältöön.

Innovaatiosta tuottavaksi yritystoiminnaksi Case: Vuokranmaksu Suomi Oy

Tutkimuksen lähtökohtana oli tilanne, jossa Startup- yritys on kehittänyt innovaation ja haluaa selvittää miten se on vastannut markkinatarpeeseen ja miten sen markkinaosuutta voidaan vahvistaa. Case-yritys on Vuokranmaksu Suomi Oy, jonka sovellus on kehitetty asunto- ja kiinteistösijoittajien tarpeisiin. Työn empiirinen osuus toteutettiin haastattelujen sarjana yrityksen asiakkaille. Työn teoriaosuudessa käsitellään yrittäjyyttä, innovaatiota ja internet-taloutta. Tutkimus osoitti, että asiakkaat ovat tyytyväisiä sovellukseen ja markkinatarpeeseen on vastattu. Asiakkaiden kokema hyöty sovelluksen käytöstä ei kuitenkaan ole ollut ideaali, sillä asiakkaat eivät ole hyödyntäneet kuin osaa toiminnoista. Tutkimuksen mukaan sovelluksen käytettävyyttä tulee parantaa. Entistä paremman käyttäjäkokemuksen kautta sovelluksesta ja vuokraustoiminnan digitalisoimisesta tulee houkuttelevampi vaihtoehto myös uusille asiakkaille. Markkinapotentiaalin kasvattamisen esteenä vaikuttaisi olleen käyttäjien kokema rajallinen hyöty, myös sovelluksen hinta. Tutkimusprosessi on antanut syytä miettiä vaihtoehtoa sovelluksen muuttamiseksi ilmaiseksi. Tutkimusprosessi auttoi myös hahmottamaan uuden asiakassegmentin, jolle sovellusta on syytä lähteä markkinoimaan asiakasmäärien kasvattamiseksi.

Ison-Britannian ja Suomen energiaverotusten vertailu

Tässä kandidaatin työssä tarkastellaan Suomen ja Iso-Britannian energiaverotuksia. Alussa käydään läpi Euroopan unionin energiapolitiikkaa ja energiaverodirektiiviä, johon vertailtavien maiden verotukset perustuvat. Verotuksesta tarkastellaan sekä verotusrakennetta että tasoa. Lopussa verotuksia vertaillaan toisiinsa.

Euroopan unionin ulkoisten merirajojen ekstraterritoriaalinen valvonta ihmisoikeus- ja pakolaissääntelyn valossa

Kun henkilö saapuu valtion ulkorajalle tai alueelle, hänet on pyynnöstä päästettävä turvapaikkamenettelyyn, eikä häntä välttämättä voida enää palauttaa lähtömaahansa, koska kansainvälisen oikeuden ehdoton non refoulement –periaate eli palautuskiellon periaate estää valtioita palauttamasta ihmisiä sellaisiin maihin, joissa he ovat vaarassa joutua vainon, kidutuksen tai muun vakavan vaaran kohteeksi. Viime vuosina Euroopan unionin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan keskeisenä tavoitteena on ollut estää paperittomien maahanmuuttajien ja potentiaalisten turvapaikanhakijoiden pääseminen unionin rajojen sisäpuolelle ja välttyä näin maahanmuutosta syntyviltä velvollisuuksilta. Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ekstraterritoriaalisten meriulkorajavalvontatoimien suhdetta unionin ja sen jäsenvaltioiden velvollisuuksiin turvata potentiaalisten turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien toteutuminen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin otti vuonna 2012 kantaa Välimerellä toteutettaviin maahanmuuttajien palauttamisiin ratkaisussaan Hirsi Jamaa ym. v. Italia, jossa se katsoi Italian syyllistyneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan, 13 artiklan sekä sopimuksen neljännen lisäpöytäkirjan 4 artiklan loukkauksiin, kun Italia oli palauttanut aavalla merellä Välimerellä kiinniottamansa henkilöt Libyaan, tarjoamatta heille mahdollisuutta vastustaa palauttamistaan tai hakea kansainvälistä suojelua. Hirsi Jamaa ym. v. Italia -ratkaisun velvoittamana EU:ssa säädettiin uudet, rajaturvallisuusvirasto Frontexin koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavaa ulkoisten merirajojen valvontaa koskevat säännöt vuonna 2014. Säännöt harmonisoivat unionin jäsenvaltioiden etsintä- ja meripelastusta sekä ulkoisten merirajojen valvontaa koskevia toimia, mutta jättävät silti toivomisen varaa: niillä luodaan EU:n varsinaisen turvapaikkasääntelyn rinnalle rinnakkainen meriturvapaikkamenettely, jossa aavalla merellä tai kolmansien valtioiden alueella tavattuja turvapaikanhakijoita voidaan kohdella olennaisilta osin eri tavalla kuin unioniin tai sen ulkorajoille päässeitä turvapaikanhakijoita.

Suomi muuttuu kun Suomeen muutetaan

Kirjallisuusarvostelu

Säröiseksi kerrottu Suomi

Kirjallisuusarvostelu

Globaalit ja paikalliset käännösstrategiat kulttuurisidonnaisen sanaston kääntämisessä venäjästä suomeen.

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämisessä käytettäviä käännösstrategioita sellaisessa tapauksessa jossa lähtökielenä on venäjä ja kohdekielenä suomi. Materiaalina tutkimuksessa käytetään Natalja Kljutšarjovan teosta Россия: общий вагон ja sen suomenkielistä käännöstä Kolmannessa luokassa. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään millaiset tekijät kääntäjän strategiavalintoihin ovat vaikuttaneet ja miten valitut strategiat heijastavat Suomen ja Venäjän kulttuurieroja. Käännösstrategioita tutkitaan kahdella tasolla: paikallisella tasolla on tarkoitus selvittää millaisia paikallisia strategioita kääntäjä on käyttänyt yksittäisten kulttuurisidonnaisuudesta johtuvien käännösongelmien selvittämiseen ja yleisellä tasolla taas mikä paikallisten strategioiden perusteella on koko tekstin globaali strategia. Globaalien strategioiden teoreettisena perustana käytetään Lawrence Venutin teoriaa kotouttavasta ja vieraannuttavasta käännösstrategiasta. Paikallisten käännösstrategioiden määrittelyssä taas käytetään Ritva Leppihalmeen käännösstrategialuokitusta pienillä muunnoksilla varustettuna. Koska kulttuurisidonnaisuutta on hankala rajata, tähän tutkimukseen valittiin kolme tekstissä runsaimmin esiintynyttä kulttuurisidonnaisten elementtien ryhmää. Nämä ryhmät ovat realiat, alluusiot ja erisnimet. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa että käännöksen globaali strategia on selkeästi vieraannuttava: yhteensä 64,1 % kulttuurisidonnaisista elementeistä on käännetty vieraannuttavaa strategiaa käyttäen. Analyysi kuitenkin osoitti, että kaikki paikalliset strategiat eroavat toisistaan siinä kuinka paljon ne kotouttavat ja vieraannuttavat tekstiä. Näin ollen niitä ei tulisi jakaa kahteen toisensa poissulkevaan ryhmään, vaan ne tulisi esittää mieluummin jatkumolla, jonka ääripäitä ovat täydellinen kotouttaminen ja täydellinen vieraannuttaminen. Tällöin saadut tulokset heijastavat paremmin paikallisten strategioiden suhteita ja itse globaalia strategiaa.

Rajamaata rahoittamassa. Maailmanpankin muuttuva Suomi-kuva kehitysrahoituksen kaudella 1948–1975

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Maailmanpankissa syntynyttä Suomi-kuvaa vuosina 1948–1975, jolloin Suomi sai kehitysrahoitusta. Otsikon rajamaata rahoittamassa viittaa maakuvaan, jossa keskeistä oli näkemys Suomesta raja-alueena idän ja lännen välissä. Tutkimus sisältää syntyneen Suomi-kuvan muutoksen lainojen myöntökaudella sekä keskeiset tiedot lainojen sisällöstä ja tavoitteista. Ensisijaisena lähdeaineistona on käytetty Maailmanpankin Suomea käsitelleitä raportteja sekä tutkimushaastatteluja. Tutkimus on esittämistavaltaan kronologinen ja temaattinen sekä ensimmäinen kokonaisvaltainen tutkimus Suomen vastaanottamasta kehitysrahoituksesta, joka pohjautuu Maailmanpankin aineistoihin. Tutkimus perustuu historiantutkimuksen lähdekritiikille ja maakuvatutkimuksen metodeille. Kehitysrahoituksen kaudella Suomi oli ulkomaankaupasta riippuvainen talous, jonka geopoliittinen asema oli Maailmanpankin näkemyksessä merkittävin syy vähäiseen luottamukseen kansainvälisillä pääomamarkkinoilla. Tutkimus erittelee Suomi-kuvan jatkuvia ja vaihtuvia teemoja, joita olivat epävarma kansainvälinen status, ennustamaton sisäpolitiikka, kiivas tulonjakotaistelu ja inflaatio-deflaatiokierre. Suomen maine tunnollisena lainanmaksajana on läsnä koko ajanjakson. Maailmanpankin raporteissa sosiaalipalvelujen laajentaminen oli taloudellinen ”ongelma”, kun heikot suomalaiset koalitiohallitukset eivät kyenneet vastustamaan kasvavia budjetteja. Maailmanpankki rahoitti laajasti suomalaista teollisuutta ja rakentamista. Ulkomaisella valuutalla ja pääomalla oli kova kysyntä ja tarve. Allokointi säilyi pitkään puuteollisuutta ja sitä tukevaa infrastruktuuria painottaneena. Vuoteen 1961 asti Maailmanpankissa vallitsi käsitys Suomen kehityksen tukemisen olevan tehokkainta puunjalostusteollisuuden välityksellä. Tämän jälkeen pienen ja keskisuuren teollisuuden lainoittaminen suomalaisten kehitysluottolaitosten välityksellä nousi prioriteetiksi, jolloin koulutetun väestön osuus korostui. Maailmanpankki loi aktiivisesti Suomeen uutta tutkimukseen perustuvaa yritysrahoituksen kulttuuria. Yleisesti Bretton Woods -järjestelmään kuuluminen oli merkittävää Suomen taloudelliselle kehitykselle. Tutkimus esittää tapausesimerkin kulloinkin vallalla olevan kehitysideologian käytännön soveltamisesta. Kehityksen teoriaa kuljetetaan maakuvan kronologian mukana. Tutkimus yhdistää aiheensa käsittelyssä taloudellista ja poliittista näkökulmaa; niiden periaatteiden keskinäinen ristiriitaisuus tekee kehityspolitiikasta hedelmällisen poliittisen historian tutkimusaiheen.

Se on tuomionpäivä edessä. Akseligrammien edellä ja edessä käyttö ja metaforisuus

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani akseligrammien edellä ja edessä käyttöä ja metaforisuutta. Perusmerkityksessään edellä ja edessä ilmaisevat spatiaalisia eli tilaa koskevia suhteita (Matti on viisi metriä Teppoa edellä), mutta niitä voidaan käyttää myös temporaalisten (Kevään edellä oli pitkä talvi) ja muiden abstraktien (Suomi on kehityksessä Bangladeshista edellä) suhteiden kuvaamiseen. Abstraktien suhteiden kuvauksessa ete-grammien käyttö on kuitenkin aina metaforista. Tutkimukseni päätehtävä on kuvailla monipuolisesti edellä- ja edessä-grammien käyttöä sekä vertailla grammeja sisältävien metaforisten ja spatiaalisten ilmausten semantiikkaa ja rakennetta. Pro gradu -tutkielmani on jatkoa kandidaatintutkielmalleni (Teeri 2013), jossa selvitin edellä- ja edessä-grammien semantiikkaa spatiaalisia suhteita kuvaavissa ilmauksissa, joten aikaisemman tutkimukseni laajentaminen grammien edessä ja edellä käyttöön myös ei-spatiaalisessa merkitysympäristössä seuraa luonnollista jatkumoa. Tutkimusaineistokseni olen valinnut joukon lifestyle-blogeja, sillä uskon blogitekstin edustavan kirjoitetun arkikielen todellista käyttöä. Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja pyrkii vastaamaan muun muassa siihen, miten edellä- ja edessä-muodot varioivat semanttisesti, millaisia metaforisia ilmauksia kielenkäyttäjät niistä muodostavat ja millaiset spatiaaliset kokemukset motivoivat niiden käyttöä metaforisissa ilmauksissa. Tutkimukseni pohjaa kognitiiviseen kielitieteeseen, jonka mukaan kieli on joukko konventionaalistuneita rakenneskeemoja, joilla kielenkäyttäjät kuvaavat maailmaa. Grammirakenteista muodostettujen spatiaalisten metaforien analyysissä apunani on kognitiivinen metaforateoria, jonka mukaan koko käsitejärjestelmämme on perusluonteeltaan metaforinen. Etenkin ajan spatiaaliset metaforat ovat herättäneet viime aikoina suurta kiinnostusta kielitieteilijöiden parissa, ja oma tutkimuksenikin painottuu suuresti juuri ajan metaforiin ja temporaalisten suhteiden kielentämiseen perusmerkitykseltään spatiaalisilla ete-grammeilla. Tutkimuksessani nousee esiin muun muassa se, että aineistossani edellä-grammi esiintyy metaforisessa ilmauksessa edessä-grammia useammin: edessä-grammi kuvaa abstraktia suhdetta noin 25 %:ssa koko aineiston ilmauksista, kun taas edellä-grammilla vastaava luku on hieman alle 50 %. Ajan spatiaalisista metaforista aineistossani käytetään useimmin LIIKKUVAN EGON metaforaa (20 %). Sen sijaan JONOMETAFORAA käytetään melko vähän (3 %). Tutkimus osoittaa sen, että käsitystämme ajasta tilana ohjaavat tarkat säännöt, joita kaikki tutkimani edellä- ja edessä-grammeja sisältävät ajan spatiaaliset metaforat noudattavat. Kaikki tutkimuksessani analysoidut metaforiset ilmaukset eivät kuitenkaan ole ajan spatiaalisia metaforia, vaan edellä-grammilla voidaan lisäksi jäsentää tekstiä sekä kuvata priorisoinnin kohdetta ja kehityksellistä tai saavutuksellista paremmuutta. Edessä-grammi ilmaisee temporaalisten ja spatiaalisten suhteiden ohella metaforista esteellisyyttä sekä auktoriteetin tai muun ihmiskasvoiseksi koetun abstraktin asian edessä olemista. Tutkimukseni avaa ovia akseligrammien tutkimuksen maailmaan ja mahdollistaa siirtymisen ete-grammien suuntasijamuotojen käytön ja metaforisuuden tutkimiseen. Mielenkiintoista olisi myös perehtyä vertikaalisiin akseligrammeihin ja niiden käyttöön ajanilmauksissa.