Määräaikaisen työsopimuksen joustavat perusteet: Työelämän joustojen rajapinnoista määräaikaisen työsopimuksen kohdalla

Tutkielmassa tarkastellaan työsopimuslain mukaista määräaikaista työsopimusta erityisesti sen joustavien perusteiden näkökulmasta. Tavoitteena on ensinnäkin selvittää, onko määräaikaisen työsopimuksen avulla mahdollista toteuttaa määrällisiä joustopyrkimyksiä. Toisaalta samassa yhteydessä tarkastellaan myös määräaikaiselle työsuhteelle asetettuja tavoitteita, tutkitaan sen normiformulaatiota sekä analysoidaan tätä oikeudellista konstruktiota koskevaa oikeustilaa huomioiden samalla myös työoikeuden yleiset periaatteet ja lähtökohdat. Näkökulma suunnataan myös määräaikaisen työsopimuksen soveltamisympäristöön, jota muutostendenssi hallitsee. Lopuksi tutkielmassa tarkastellaan ns. työllistämissopimusta, jonka osalta arvioitavaksi tulevat sen merkitys, vaikutus sekä suhde perustuslakiin ja Euroopan unionin määräaikaista työsuhdetta koskevaan sääntelyyn. Tutkielmassa hyödynnetään oikeusdogmaattisen tutkimusotteen lisäksi instrumentalistista ja oikeusteoreettista ajattelutapaa sekä piirteitä lainsäädäntötutkimuksesta. Käsitys vallitsevasta oikeustilasta luodaan ensisijassa korkeimman oikeuden, työtuomioistuimen sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöä analysoimalla ja tulkitsemalla. Tätä näkökulmaa täydennetään tarkastelemalla työsopimuslain määräaikaista työsuhdetta koskevaa sääntelyä instrumenttina, toisin sanoen tutkitaan määräaikaiselle työsuhteelle asetettuja tavoitteita. Tutkielmassa todetaan, että tavoitteet ohjaavat normiformulaation valintaa sekä edelleen vaikuttavat siihen, miten normia on tarkoitus tulkita. Samalla tiedonintressi ulottuu myös lain elinkaariajatteluun, jossa lakien laadinta ja siitä seuraavat vaikutukset nähdään prosessimaisena kehityskulkuna. Sosiologinen näkökulma tulee esille tavassa suhteuttaa oikeudellisen tarkastelun perusteella muodostunut käsitys määräaikaisesta työsuhteesta sovellutusympäristöönsä sekä tavassa tutkia sen ilmenemismuotoja tässä todellisuudessa. Tutkimuksen perusteella on mahdollista todeta, että kriteerit määräaikaisen työsuhteen hyödyntämiselle määrällisen jouston välineenä on asetettu korkealle. Määräaikaiseen työsuhteeseen sisältyvä joustavuus on ennemminkin joustavuutta normiformulaatiossa kuin joustavuutta soveltamistilanteissa. Tutkielmassa havaitaan, että määräaikaisen työsuhteen sallittavuuden arviointi on kuitenkin siirtymässä yksittäisistä perusteista kohti yleisluontoisempia harkintakriteereitä, jotka saavat sisältönsä erityisesti tilapäisen työvoiman tarpeen edellytyksen reunaehdoista. Tarkastelun perusteella on mahdollista todeta, että työntekijän suojelun periaate on tulkintakäytäntöä ohjaava periaate, eikä esimerkiksi reaalisille tavoiteargumenteille, ymmärrettynä ne varsinkaan työnantajan tarpeina, anneta juuri painoarvoa. Suunnattaessa katse tulevaisuuteen on nykyiseen oikeustilaan kuitenkin odotettavissa muutoksia, mikäli ns. työllistämissopimus astuu voimaan esitetyssä muodossaan. Tällöin edellytyksiä määräaikaisen työsuhteen solmimiselle väljennettäisiin merkittäväksi. Tämä vahventaa samalla käsitystä määräaikaista työsuhdetta koskevan sääntelyn instrumentalistisesta luonteesta. Keskeisinä lähteinä tutkielmassa on hyödynnetty muun muassa Markus Sädevirran väitöskirjaa A Comparative Study of the Regulation Governing the Use of Fixed-Term Contracts in three EU Member States (2013) sekä Jyrki Talan teoksia Lakien vaikutukset: Lakiuudistusten tavoitteet ja niiden toteutuminen lainsäädäntöteoreettisessa tarkastelussa (2001), Lakien laadinta ja vaikutukset (2005) sekä Kirjoituksia sääntelytarkkuudesta (2014). Oikeusteoreettisten päätelmien osalta on nojattu Raimo Siltalan teokseen Oikeustieteen tieteenteoria (2003). Tämän lisäksi määräaikaista työsuhdetta on tarkasteltu keskeisesti Kari-Pekka Tiitisen ja Tarja Krögerin teoksen Työsopimuslaki (2012) sekä Martti Kairisen, Seppo Koskisen, Ahti Laitisen, Jukka Niemelän ja Heikki Uhmavaaran teoksen Työelämän muutossuunnat (2003) kautta.

Kollektiivinen biografia feministisen tutkimuksen menetelmänä

Kollektiivinimi Jaanahannatarja Palmusaarinenojala sisältää tutkijat Hanna Ojala, Tarja Palmu ja Jaana Saarinen.

Tietoa ja tietämistä korostavaa feminististä pedagogiikkaa

Kirjallisuusarvostelu

Proosaa tieteen ja taiteen kynnyksellä

Kirjallisuusarvostelu

1800-luvun itseoppineiden kansanihmisten tekstit

Kirjallisuusarvostelu

Monista lähtökohdista erityisopettajaksi. Erityisopettajaksi opiskelevien taustat, uravalintamotiivit sekä käsitykset erityisopettajan työnkuvasta.

Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita erityisopettajaksi opiskelevien taustoista, uravalintamotiiveista ja käsityksistä erityisopettajan työnkuvasta, sillä erityisopetuksen kentällä on tapahtunut viime vuosina paljon uudistuksia. Tutkimuskohteena ovat opiskelijat, jotka suorittavat erityisopetuksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavat opinnot Turussa. Opintoihin voivat hakea luokanopettajaopiskelijat, erityispedagogiikan pääaineopiskelijat sekä valmiit luokan- tai aineenopettajat, joilla on työkokemusta. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelujen avulla ja kohteena olivat opiskelijat (7) eri koulutusväylistä. Haastattelut toteutettiin keväällä 2013. Erityisopettajaopiskelijat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Opinnot järjestetään erillisopintoina ja opiskelijoilla on erilaisia taustoja sekä kiinnostuksen kohteita erityisopetuksen laajalla kentällä. Opiskelijoiden taustat vaikuttivat haastattelujen sisältöihin. Kaikilla muilla paitsi yhdellä haastateltavalla opiskelijalla oli kokemusta erityislasten kanssa toimimisesta ennen opintoja. Haastattelujen mukaan opiskelijat ovat inkluusiomyönteisiä ja kolmiportainen tuki on heistä edistysaskel kohti inklusiivista koulua. He pitävät tuen mallia työn selkeyttäjänä. Haastatteluissa korostui oppilaan yksilöllisen oppimisen tukeminen osana erityisopettajan työtä. Tutkimustulokset osoittavat, että pääasiassa erityisopettajaksi opiskelevat haluavat työskennellä jatkossa erityisopetuksen kentällä. Luokanopettajataustaiset haluaisivat ensisijaisesti sijoittua erityisluokanopettajan tehtäviin ja erityispedagogiikan pääaineopiskelijat näkevät itsensä ensisijaisesti laaja-alaisena erityisopettajana. Valmiit aineenopettaja ja luokanopettaja halusivat opinnoilta lisäkoulutusta ja valmis luokanopettaja haki kelpoisuutta, jotta työllisyystilanne olisi hänen kannaltaan parempi. Tuloksista saa kuvan siitä, millaisia erityisopettajia erityisopetuksen kentälle on sijoittumassa ja millä tavoin he haluavat toteuttaa erityisopettajan työtä.