Työelämän tutkimus vaatii monitieteistä tutkimusotetta

Artikkelin teksti perustuu professori emerita Annikki Järvisen jäähyväispuheeseen Tamperen yliopistossa

Vanhempien käsihygieniaohjaus sairaalaolosuhteissa. Kirjallisuuskatsaus.

Opinnäytetyö on osa lapsen, nuoren ja lapsiperheen ohjaus -projektia ja se on tehty yhteistyössä Jorvin sairaalan lasten infektio-osasto L3:n kanssa. Työn tarkoituksena on kartoittaa jo olemassa olevaa tietoa käsihygieniasta ja sen toteuttamisesta sekä ohjaamisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tavoitteena on koota yhteenveto aiheesta vanhempien käsihygieniaohjaus sairaalaolosuhteissa. Työmme on suunnattu hoitohenkilökunnalle ja sen avulla pyrimme lisäämään hoitajien ohjausvalmiuksia ja antamaan näkökulmia vanhempien käsihygieniaohjaukseen. Opinnäytetyö tehtiin soveltaen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Ainestoksi hyväksyttiin väitöskirjat, pro gradu -tutkimukset, lisensiaattitutkimukset ja muut tieteelliset tutkimukset. Katsaukseemme valikoitu aineisto on vuosilta 1996-2008. Kehittyneissä maissa tämän hetken suurimpia infektio-ongelmia ovat sairaalainfektiot, joiden yleisin tartuntatie on käsien välityksellä tapahtuva kosketustarunta. Tämän vuoksi käsihygienia muodostuu tärkeimmäksi osaksi sairaalainfektioiden torjuntaa. Asianmukainen käsihygienia kuuluu hoitotyöntekijöiden velvollisuuksiin, mutta tämä ei estä vielä infektioiden leviämistä, sillä myös vierailijat voivat tuoda mukanaan tartunnan aiheuttajia ja levittää niitä sairaalan sisällä. Tästä syystä hoitohenkilökunnan tulee oman käsihygienian toteuttamisen lisäksi pyrkiä ohjaamaan myös potilaana olevien lasten vanhempia toteuttamaan asianmukaista käsihygieniaa.

Käsihygienia sairaalainfektioiden ehkäisyssä

Sairaalainfektiot ovat kansanterveydelle suuri ongelma, ja niiden ehkäisyn on arvioitu olevan taloudellisesti yksi kannattavimmista ehkäisevän terveydenhuollon toimista. Huolellinen käsihygienia on vaikuttavin yksittäinen toimenpide, jolla tartuntoja ja niiden leviämistä voidaan ehkäistä. Olemme tehneet opinnäytetyönämme Länsi-Tallinnan Keskussairaalalle käsihygieniaohjeistuksen. Ohjeistukseen kuuluvat oppaaksi laadittu käsihygieniaohje henkilökunnalle sekä erillinen seinäohje potilaille ja omaisille. Opinäytetyömme ohjeistus perustuu kirjallisuuskatasukseen kerättyyn tutkittuun tietoon sairaalainfektioista ja käsihygieniasta. Opinnäytetyössä referoiduista tutkimuksista ilmeni, että käsihygienia toteutuu huonosti. Tilanteet, joissa käsihygienia olisi infektioiden leviämisen kannalta oleellista, se toteutuu korkeintaan 40 %:sesti. Tiedon ja ohjeiden puute on vaikuttanut käsihygieniakäytäntöihin. Tutkimuksissa todettiin, että käsihygienian toteutumista huonontavia seikkoja olivat kiire, negatiiviset asenteet käsihygienian tärkeyden merkitystä kohtaan, luulo käsihuuhteiden ihoa kuivattavasta vaikutuksesta ja huonon esimerkin antaminen. Toimintaa edistävinä tekijöinä koettiin säännöllinen käsihygieniakoulutus, positiivinen asenne, motivointi käsihygieniatekniikan oppimiseen ja muiden hoitotyöntekijöiden esimerkillinen käyttäytyminen. Käsihygieniaohjeistuksessa olemme kertoneet käsien välityksellä tarttuvista mikrobeista, oikaoppisesta käsihygieniasta sekä käsiendesinfektiosta. Tällä olemme pyrkineet lisäämään tietoa sairaalainfektioista sekä niiden torjunnasta käsihygienian keinoin.

Nuorisotilan toiminta vanhemmuuden tukena

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten nuorisotilatyössä pystytään vastaamaan vanhempien huolen aiheisiin nuoren kasvuun ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Vanhempien ajatusten pohjalta on tarkoitus kehittää nuorisonohjaajien ja vanhempien välistä yhteistyötä. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen. Aineiston keräsin haastattelemalla kuutta vanhempaa, joiden nuoret olivat nuorisotilan kävijöitä. Käytin teemahaastattelua, jonka lähtökohtana olivat nuorisotyön yleiset tehtävät Juha Niemisen mukaan. Aineiston analysoin teemoittelun avulla. Aineistosta selvisi, että vanhemmat kokivat nuorisotilan nuorten vapaa-ajanvietossa hyvänä ja turvallisena paikkana. Nuorten asioissa vanhempia huolestuttivat kaikista eniten päihteet ja varsinkin ensimmäiset alkoholikokeilut ja humalat. Vanhemmat toivoivat, että nuorisotilalla keskusteltaisiin nuorten kanssa paljon, jotta nuoret saisivat erilaisia näkökulmia asioihin omien ajatustensa pohjaksi. Vanhemmat olivat valmiita tehostamaan yhteistyötä nuorisonohjaajien kanssa, jos oman nuoren kohdalla olisi jotain ongelmia tai huolen aiheita havaittavissa. Näissä asioissa vanhemmat kannattivat varhaista puuttumista. Aineiston perusteella voidaan sanoa, että nuorisotilalla on positiivinen maine niiden vanhempien keskuudessa, joiden nuoret viettävät vapaa-aikaansa siellä. Nuorisotilan toimintatavat ja säännöt ovat linjassa nuorten lähiympäristön kanssa. Nuorisotilan toiminnassa on keskeistä ohjata nuoria erilaisten keskustelujen kautta löytämään omat näkemyksensä asioihin. Nämä auttavat nuorta tekemään valintoja kenties vaikeidenkin tilanteiden edessä. Ennaltaehkäisevä työn mukaisesti nuorisotilalla puututaan jo varhain nuorilla havaittuihin huolen aiheisiin.

Tuki laulu- ja puheäänessä

Työn tavoitteena oli perehtyä laulunopetuksessa käytettävään käsitteeseen tuki ja selvittää, miten se muodostetaan. Tarkoituksena oli myös tehdä tuesta eli hengitysilmanpaineen säätelystä oppi- ja opetusmateriaalia sekä laulajille että laulunopettajille. Pohdin työssäni hengityksen suhdetta tukeen ja vertailin eri näkökulmia tuesta. Tutustuin eri laulu- ja puheäänen muodostamiseen erikoistuneisiin teoksiin ja tuon esille niissä ilmenneitä tukeen ja äänenmuodostukseen liittyviä käsitteitä. Lisäksi haastattelin muutamia laulupedagogeja aiheesta. Suunnittelin tuen harjoittelua varten harjoituksia ja tein niiden avuksi äänitteen. Työ toteutettiin pääosin kirjallisuuskatsauksena. Tuon esille mielipiteitä tuesta sekä tarkastelen tukeen liittyvien näkemysten eroavaisuuksia. Pyrin työlläni myös kehittämään toimivan tavan tuen opetteluun ja opettamiseen. Tukilihasten käyttö äänenmuodostuksessa on välttämätöntä terveen äänielimistön kannalta. Ilman kunnollista ilmanpaineen säätelyä ääni ei välttämättä kestä, kanna tai soi. Työssäni pohdin miten ja millä lihaksilla ääntä voidaan tukea. Pyrin selvittämään, mitkä ovat toimivan tuen edellytykset. Päädyin työssäni muun muassa siihen johtopäätökseen, että tuki voidaan muodostaa monella eri tavalla. Tuen oppimiseen vaikuttaa olennaisesti hyvä lihastuntoaisti ja oman kehon tuntemus. Ihmisten yksilöllisyys tekee tuen oppimisesta ja opettamisesta haasteellista. Jokaiselle puhujalle ja laulajalle löytyy juuri hänelle sopiva tapa tukea ääntä, eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Työn teko on lisännyt ammattitaitoani opettajana, koska työni myötä ymmärrän aikaisempaa syvällisemmin tukeen liittyviä käsitteitä. Uskon työstäni olevan apua henkilöille, joita askarruttaa erityisesti tukeen mutta myös yleisesti äänenmuodostukseen liittyvät kysymykset.

Suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden yhteisöllisen asiantuntijuuden kehittyminen tiimityön avulla

Tässä opinnäytetyössä kuvaamme suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden kokemuksia yhteisöllisen asiantuntijuuden kehittymisestä tiimityön avulla, sekä tiimityötä edistäviä ja estäviä tekijöitä. Opinnäytetyömme on osa syksyllä 2004 käynnistettyä Terveyskeskeisen työn organisointimalli suun terveydenhuoltoon -hanketta. Hankkeen tarkoituksena on luoda suun terveydenhuoltoon terveyskeskeinen työn organisointimalli ja kehittää suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden uudenlaista yhteistyötä koulutuksen aikana. Tämä opinnäytetyö on tehty kvalitatiivisella menetelmällä. Aineisto kerättiin haastattelemalla tiimityökokemuksia omaavia suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoita (n=12) sekä kirjallisesti kyselylomakkeeseen vastanneilta opiskelijoilta (n=12). Aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu ja aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön teoreettisina lähtökohtina ovat aiheesta aiemmin tehdyt tutkimukset, jotka liittyvät tiimityöhön ja yhteisölliseen asiantuntijuuteen muun muassa Hannanin, Normanin ja Redfernin (2001) systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella tuottama malli. Aineiston analyysirunkona käytettiin Hannanin ym. mallista suun terveydenhuoltoon sovellettua mallia, joista haastattelujen tuloksena nousi esiin kaksi pääluokkaa: työn organisointi ja henkilöstön hyvinvointitekijät. Sisällönanalyysiä jatkettiin kvantifioimalla tuloksia. Tuloksista ilmeni, että opiskelijat kokivat tiimityön organisoinnin epäselväksi. Ohjaavilta opettajilta saatu tuki ja ohjaus helpotti tiimityön aloitusta. Ohjaavia opettajia toivottiin olevan määrällisesti enemmän ja heiltä toivottiin enemmän ohjausta sekä palautetta. Tiimityö koettiin yhteisöllistä asiantuntijuutta kehittäväksi ja yhdessä tehty potilaan hoitosuunnitelma helpotti työjakoa tiimissä. Aikataulujen yhteensovittaminen oli ongelmallista ja vaikeutti työhön sitoutumista ja aiheutti turhautumista. Tiimityö koettiin haastavaksi, mutta suurin osa tiedonantajista piti sitä kuitenkin mielekkäänä kokemuksena jota voi hyödyntää työelämässä. Sen koettiin edistävän vuorovaikutustaitoja, toisen profession tuntemista sekä kehittävän ammatillista viestintää. Motivaatiolla oli vaikutusta tiimityön onnistumiseen.