Sellokonsertto h-molli : Konsert för violoncell h-moll

Soitinnus: sello, jousiorkesteri.

Bandura

Soitinnus: lauluäänet, sekakuoro.

[Kleine Suite op. 1]

Soitinnus: jousiorkesteri.

Orkesterisarja "Tulilintu" : Orkestersvit "Eldfågeln"

Soitinnus: orkesteri.

[Sydänhaavoja]

Soitinnus: orkesteri.

[Maj Lind 1976] : [finaali] : Kari Kurkela

Soitinnus: piano, orkesteri.

[Sinfonia nro 5]

Soitinnus: orkesteri.

Toinen sinfonia

Soitinnus: orkesteri.

IGBT-simulaatiomallien soveltuvuus laitetason hyötysuhdesimulaatioihin

Tehoelektroniikkalaitteiden tehon kasvun myötä niiden hyötysuhteesta on tullut yksi niiden tärkeimmistä ominaisuuksista. Suurilla tehoilla prosentuaalisesti pienetkin tehohäviöt ovat merkittäviä ja aiheuttavat laitteen käyttäjälle ylimääräisiä energiakustannuksia ja tarvetta hukkalämmön poistolle. Näistä syistä asiakkaat vaativat hyvällä hyötysuhteella toimivia laitteita, joten laitevalmistajat pyrkivät tekemään niistä sellaisia. Simulaatiomallit ovat arvokkaita työkaluja laitesuunnittelussa. Hyötysuhdeoptimoinnin kannalta tehohäviöt tulisi pystyä mallintamaan, jotta komponenttivalintojen, ohjaustapojen ja pääpiiritopologioiden vaikutusta hyötysuhteeseen voitaisiin arvioida. Tässä työssä perehdytään eristehilabipolaaritransistorista (IGBT) tehtyihin simulaatiomalleihin ja arvioidaan niiden soveltuvuutta IGBT:ssä syntyvien tehohäviöiden mallintamiseen. Lisäksi verrataan mallia mittaukseen ja pohditaan, millaiset vaatimukset simulaatiomalliin todellisuudessa kohdistuvat.

Lea. Näytelmä yhdessä näytöksessä

Kevättalvella 1869 kokoontui Kaarlo Bergbomin kotiin Helsingin Unioninkadulle joukko ystäviä ja teatterinharrastajia. Näiden joukossa oli Ruotsalaisessa teatterissa mainetta saanut Hedvig Charlotte Raa. Bergbom oli vuodenvaihteessa saanut Viipurin suomalaiselta kirjallisuuden seuralta lainaksi Aleksis Kiven raamattuaiheisen "Lea"-näytelmän käsikirjoituksen ja näyttelijä Oskar Gröneqvist (Vilho) luki sen seurueelle kaikkien ihastukseksi. Kivi oli antanut luvan näytelmän esittämiseen ollen kirjeessään huolissaan siitä, ettei kukaan "tutenttipoika" (student) osaisi Lean kaltaista naisroolia esittää. Tuolloin oli vielä yleistä että miehet esittivät myös naisrooleja. Charlotte Raa saatiin kuitenkin suostuteltua esittämään Lean osa. Kun Raa ei osannut lainkaan suomea, näytelmä käännettiin hänelle ruotsiksi ja Raa opetteli kaiken ulkoa. Kuten tunnettua muodostui suomenkielinen "Lean" esitys näyttelijän hieman oudosta ääntämisestä huolimatta Ruotsalaisessa teatterissa (Nya teatern) 10. toukokuuta 1869 suureksi menestykseksi ja siitä katsotaan suomenkielisen ammattiteatterin saaneen alkunsa. Kivi lienee nähnyt "Lean" Arkadia-teatterissa 1.11.1870. Kivi oli saanut käsikirjoituksen Siuntion Fanjunkarsissa alkuvuodesta 1868 valmiiksi ja lähetti "Lean", "Sankarteoksen" ja "Leon ja Liinan" lehtori B. F. Godenhjelmille kielen korjausta varten ja että tämä toimittaisi näytelmät Viipurin suomalaiselle kirjallisuuden seuralle. Seura julkaisi näistä kolmesta käsikirjoituksesta "Lean" helmikuussa 1869 ja sen yhtenä puoltajana on varmasti ollut seuran jäsen, kirkkoherra Mortimer Forstén. Tämä oli tullut Kivelle tutuksi jo Nurmijärvellä pappina ollessaan. Myös Lean painos oli 500 kappaletta.

Läse- och lärobok för ungdom. Första delen, Läseboken

Adolf Ivar Arwidsson (1791-1858) oli kansallinen herättäjä, runoilija, lehtimies ja historioitsija. Vuodesta 1821 alkaen hän oli julkaissut Åbo Morgonblad –lehteä, jossa hänen kirjoituksensa Suomen asemasta ja tulevaisuudesta sekä arvostelunsa yhteiskunnallisista epäkohdista herättivät ärtymystä, ja lehti lakkautettiin keisari Aleksanteri I:n käskystä. Arwidsson joutui Suomessa epäsuosioon ja asettui asumaan Tukholmaan, jossa hänestä myöhemmin tuli Kuninkaallisen kirjaston johtaja. Emigranttinakin hän jatkoi kärkevää kirjoittelua Suomen oloista. Ruotsissa Arwidsson julkaisi myös runoja sekä useita ansiokkaina pidettyjä historiateoksia. Läse- och lärobokiin Arwidsson oli koonnut kansansatuja ja islantilaisia muinaistaruja, mutta se sisälsi myös historian, maantieteen, luonnontieteiden, yleisen kieliopin sekä logiikan alkeet.

Läse- och lärobok för ungdom. Andra delen, Läroboken

Adolf Ivar Arwidsson (1791-1858) oli kansallinen herättäjä, runoilija, lehtimies ja historioitsija. Vuodesta 1821 alkaen hän oli julkaissut Åbo Morgonblad –lehteä, jossa hänen kirjoituksensa Suomen asemasta ja tulevaisuudesta sekä arvostelunsa yhteiskunnallisista epäkohdista herättivät ärtymystä, ja lehti lakkautettiin keisari Aleksanteri I:n käskystä. Arwidsson joutui Suomessa epäsuosioon ja asettui asumaan Tukholmaan, jossa hänestä myöhemmin tuli Kuninkaallisen kirjaston johtaja. Emigranttinakin hän jatkoi kärkevää kirjoittelua Suomen oloista. Ruotsissa Arwidsson julkaisi myös runoja sekä useita ansiokkaina pidettyjä historiateoksia. Läse- och lärobokiin Arwidsson oli koonnut kansansatuja ja islantilaisia muinaistaruja, mutta se sisälsi myös historian, maantieteen, luonnontieteiden, yleisen kieliopin sekä logiikan alkeet.

Liiketoimintaverkoston orkestrointi

Kandidaatintyö käsitellee liiketoimintaverkoston orkestrointia. Työssä kerätään yhteen tieto liiketoimintaverkoston orkestroinnista eri kirjallisuuslähteitä hyväksi käyttäen. Työn tavoitteena on antaa lukijalle kattava käsitys siitä, mitä liiketoimintaverkoston orkestrointi on, miten päädytään orkestroimaan, millaiset yritykset orkestroivat ja mitä orkestroinnilla voidaan saavuttaa. Työ on koostettu kattavan kirjallisuushaun perusteella. Aiheen erityisyyden takia lähteet ovat pääasiassa olleet englannin kiellä, joten työssä on jouduttu esittelemään uusia suomenkielisiä termejä. Verkostojen johtamista on ollut olemassa jo vuosikymmeniä, mutta vasta 2000-luvulla on alettu kiinnittämään huomiota ominaisuuksiin, joita verkoston johtajalta vaaditaan. Työssä todetaan, että verkostoa on päädytty orkestroimaan kriisin seurauksena tai korkean teknologian aloilla, kun ydinosaamisalue on kaventunut liian pieneksi. Verkoston johtajiksi päätyy usein dominoiva yritys, joka on kooltaan verkoston suurin tai yritys pitää sisällään eritysosaamista, joka oikeuttaa sen verkoston johtajaksi. Verkoston johtaja voi olla myös välittäjä organisaatio, joka ei itsessään ole osallisena verkoston tuotannossa. Välittäjän tehtävänä on välittää tietoa, sekä ratkoa verkostoon liittyviä ongelmia ja haasteita. Orkestrointi ymmärretään kirjallisuudessa laajalti yrityksestä tai verkostosta ulospäin katsomisena. Orkestroiva johtaja pyrkii hakemaan verkostoon uutta osaamista ja näin paikkaamaan verkoston rakenteellisia aukkoja. Orkestroija on myös vastuussa verkoston tiedonsiirrosta, moraalista sekä motivoinnista. Verkostoa orkestroitaessa on erityistä se, että orkestroija ajaa ensisijaisesti verkoston etua ennen yksittäisen yrityksen etua. Orkestroinnilla on saavutettu merkittävää hyötyä. Hyöty on kertynyt etenkin T&K toiminnan tehostumisena, uusina radikaaleina ja inkrementaalisina innovaatioina sekä tehostuneena toimitusketjuna.

Lihavuus lastenneuvolatyön haasteena - Terveydenhoitajien näkökulma

Lihavuuden ehkäisystä on tullut tärkeä kansanterveydellinen tavoite myös meillä Suomessa. Erityistä huomiota on kiinnitetty lasten ja nuorten lihavuuden lisääntymiseen ja sen ehkäisyn tärkeyteen. Suomessa eräinä lastenneuvolajärjestelmän perustehtävistä pidetään lapsen kasvun ja kehityksen säännöllistä seurantaa ja perheiden elintapaohjausta. Neuvolaterveydenhoitajia onkin pidetty avainhenkilöinä lasten lihavuuden ehkäisyssä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia lastenneuvoloissa toteutettavaa lihavuuden ehkäisyyn tähtäävää työtä erityisesti terveydenhoitajien näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin Painokas-hankkeen yhteydessä vuosina 2006-2007 haastattelemalla 14 Turun kaupungin lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa. Haastattelut analysoitiin hyödyntäen laadullista sisällönanalyysia. Lasten lihavuus osoittautui terveydenhoitajille ristiriitaiseksi aiheeksi, josta oli sekä tärkeää että vaikeaa puhua. Terveydenhoitajat painottivat vahvasti lapsen oikeutta terveyteen ja hyvinvointiin ja vanhempien vastuuta lapsistaan. Terveydenhoitajien kokonaisnäkemys perheen tilanteesta oli kuitenkin ennemmin ymmärtävä kuin syyttävä ja he liittivät lasten lihomisen osaksi laajempaa yhteiskunnallista ja kulttuurista muutosta. Terveydenhoitajien näkemykset terveyteen ja painonhallintaan liittyvän asiatiedon merkityksestä ja tarpeellisuudesta vaihtelivat ja olivat osin ristiriitaisiakin. He kokivat tietonsa perheen arjesta riittämättömiksi ja totesivat, että neuvola ei välttämättä pysty tarjoamaan riittävästi konkreettista tukea painoasian käsittelemiseen ja perheen arjen muuttamiseen. Terveydenhoitajat pitivät ammattikunnan sisäisen ja moniammatillisen yhteistyön toteuttamista tärkeänä, mutta osin toteutumattomana tavoitteena. Perheiden seuranta ja jatko-ohjaus asettaa neuvolatyölle selvän haasteen. Tarvetta olisi työn tavoitteiden tiivistämiselle ja yhteistyön muotojen kehittämiselle. Terveydenhoitajien mukaan perheiden ja yhteistyön kannalta olisi eduksi, jos jatko-ohjaus voitaisiin toteuttaa riittävän varhaisessa vaiheessa sekä helposti tavoitettavissa olevana ja perhettä leimaamattomana palveluna. Kohtaamisen keskiössä tulisi olla perheen arki. Neuvolatyön piirissä olisi tärkeää pohtia sitä, mikä merkitys perheiden kohtaamisessa on perheen arkea kuvaavalla tiedolla, millaisin menetelmin perheen arkeen päästäisiin tarkastelemaan mahdollisimman rehellisesti ja lopulta, kuka tuota tietoa oikeastaan käyttää.