1000 resultados para Lonka, Kirsti: Tutkiva oppiminen, älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen
Resumo:
Tutkimushanke liittyi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lasten ja nuorten sairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla tehtävään kenguruhoidon kehittämisprojektiin. Interventiotutkimuksen keinoin selvitettiin kenguruhoidon toteutusohjeiden toimeenpanon ja siihen liittyvän systemaattisen koulutuksen vaikutuksia vastasyntyneiden teho-osastolla annettavaan kenguruhoidon toteutumiseen. Interventiona tutkimuksessa olivat toteusohjeet ja koulutus. Tavoitteena oli vahvistaa moniammatillisen työryhmän tietoisuutta kenguruhoidosta ja varhaisesta vuorovaikutuksesta sekä antaa valmiuksia niiden toteuttamiseen ja tukemiseen. Tarkastelemalla kenguruhoitoa koskevaa kirjaamista potilaspapereista, annettua koulutusta ja kenguruhoidon toteutumisesta kerättyä kuukausitilastoa voitiin selvittää intervention vaikutuksia. Tutkimuskysymykset olivat: 1.Miten kenguruhoito toteutui ennen interventiota? 2.Miten interventioon liittyvä koulutus toteutui? 3.Miten kenguruhoito toteutui toteutusohjeiden antamisen jälkeen ja koulutuksen aikana? Osaston sähköiseen potilastietojärjestelmään luotiin ennen tutkimuksen alkamista kenguruhoidon seurantasivu, josta suurin osa tutkimukseen käytetyistä tiedoista oli saatavissa. Tulokset analysoitiin tilastollisin menetelmin ja sisällön analyysilla. Tarve kenguruhoidon toteuttamista edistävän toiminnan kehittämiselle oli merkittävä ja osaston toiminnan, henkilökunnan ammattitaidon sekä potilaiden ja heidän perheidensä kannalta keskeinen. Julkaistut kenguruhoidon toteutusohjeet ja annettu koulutus lisäsivät kenguruhoidon toteutumista osastolla aikaisempaa useamman potilasryhmän osalta. Tutkimuksessa tuli esille osaston tiloista ja niiden vanhanaikaisuudesta nousevia kenguruhoidon toetuttamisen esteitä. Tutkimuksessa osaston kuormitusprosentti vaikutti kenguruhoidon toteutumiseen siten, että kuormituksen olessa vähäisempää kenguruhoitoa toteutettiin enemmän.
Resumo:
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ja analysoida millaisilla mittareilla asiakaslähtöistä hoitotyötä on mitattu ja millaisia tuloksia mittareilla asiakaslähtöisyydestä on saatu. Opinnäytetyö on osa kansainvälistä StaLT -hanketta, jonka tarkoituksena on kehittää hoidon laatua Länsi-Tallinnan keskussairaalassa. Analysoitava aineisto on kerätty kirjallisuuskatsauksen avulla. Tarkasteluun valikoitui 13 hoitotieteellistä tutkimusta. Aineistomme koostui väitöskirjoista (n = 3), pro gradu -tutkielmista (n = 5), tutkimusartikkeleista (n = 4) sekä tutkimusraportista (n = 1). Aineisto analysoitiin kahdessa osassa tutkimuskysymyksiin perustuen. Deduktiivisella sisällön analyysilla tarkasteltiin asiakaslähtöisyyttä mittaavia mittareita luomamme analyysirungon pohjalta: tutkimuksen tarkoitus, tutkimuksen kohdejoukko, mittarin kehittämisen vaiheet ja mittarin rakenne. Mittareilla saatuja tuloksia tarkasteltiin Irma Kiikkalan esittämien asiakaslähtöisyyden ulottuvuuksien pohjalta luodulla analyysirungolla. Analyysirungon kategoriat olivat: toiminnan arvoperusta ja näkemys työtekijästä, näkemys asiakkaasta, näkemys hoito- ja palvelutoiminnan luonteesta sekä terveydenhuollon organisaation toiminta. Asiakaslähtöisyyttä voidaan mitata kvantitatiivisilla ja kvalitatiivisilla mittareilla. Asiakaslähtöisyyttä on aikaisemmissa tutkimuksissa tarkasteltu vaihtelevasti: mittarista riippuen eri asiakaslähtöisyyden ulottuvuudet painottuivat eri tavoin. Toiminnan arvoperusta ja näkemys työntekijästä nousivat esiin osana asiakaslähtöistä hoitotyötä kaikissa mittareissa. Useilla mittareilla mitattiin myös hoito- ja palvelutoiminnan luonnetta sekä terveydenhuollon organisaation antamia lähtökohtia asiakaslähtöiselle työskentelylle. Ulottuvuuksista vähiten painottui näkemys asiakkaasta, jonka ominaisuuksia mitattiin vain muutamassa mittarissa. Asiakaslähtöisyyttä on tutkittu monissa eri ympäristöissä, mutta jatkossa asiakaslähtöisyyttä voisi tutkia terveysasemien vastaanotolla ja päihdehuollossa sekä -psykiatriassa, joihin suunnattua mittaria ei analyysin perusteella ole kehitetty. Myöskään terveydenhuoltoalan opetuksessa ilmenevää asiakaslähtöisyyttä ei ole kattavasti tutkittu. Mielenkiintoisen näkökulman asiakaslähtöisyyden mittaamiseen toisi lisäksi hoitohenkilökunnan persoonallisuuden ja inhimillisten piirteiden vaikutus asiakaslähtöisyyden kokemiseen.
Resumo:
Vanerin tai kertopuun valmistusprosessissaviilun kuivaukseen käytetään suurin osa koko valmistusprosessin primäärienergiasta. Viilunkuivauskoneessa viilun sisältämä vesi siirretään tyypillisesti prosessihöyryllä lämmitettyyn viilunkuivaajan kiertoilmaan höyrystämällä ja poistetaanviilunkuivaajasta poistoilman mukana. Viilunkuivaajan poistoilma on lämmintä jaerittäin suuren kosteuspitoisuutensa takia sisältää runsaasti energiaa. Tyypillisellä viilunkuivaajalla poistoilmaan sitoutunut lämpöteho vaihtelee prosessiolosuhteista riippuen välillä 2,7-5,7 MW. Diplomityössä tutkittiin viilunkuivaajan poistoilman sisältämän lämmön talteenottoa laitteistolla, johon kuuluu lämmöntalteenottopesuri, jossa poistoilmalla lämmitetään tuotantolaitoksen tukkipuun hautomon kiertovettä sekä ilma-ilma-lämmönsiirrin, jolla lämmitetään pesurista poistuvan ilman jäännöslämmöllä ulkoilmaa tehdassalin tuloilmakäyttöön. Työn tavoitteena oli kehittää lämmöntalteenottojärjestelmän suunnittelua, mitoitusta ja ajotapoja. Työssä analysoitiin teoreettisesti pesuria ja ilmalämmönsiirrintä, kehitettiin lämmöntalteenottopesurin simulointimenetelmä ja mitattiin toiminnassa olevia talteenottolaitteistoja. Tutkimuksessa todettiin lämmöntalteenottohyötysuhteen vaihtelevan lämmityskaudella välillä 50-70 %. Lämmöntalteenottolaitteiston pesurin veteen saatava teho riippuu ensisijaisesti viilunkuivaajan poistoilman lämpösisällöstä, joka on enimmäkseen kosteusriippuvainen ja ilmanvaihtoilmaan saatava teho ulkolämpö-tilan määräämästä tehontarpeesta. Pesurin vesijärjestelmän vaikutusmekanismit pesurin suorituskykyyn tunnistettiin ja niiden pohjalta annetaan suositukset mitoitukseen ja ajotapaan. Lämmöntalteenottolaitteiston lämpötehon tasapainottamiseen pesurin ja ilma-ilma-lämmönsiirtimen välillä mitoituksen avulla esitellään työkalut.
Resumo:
Työ käsittelee strategisen päätöksenteon menetelmiä sekä ryhmien päätöksentekoprosessin tukemista ja organisointia. Lähtökohtana työssä oli tarve kehittää konkreettisia menetelmiä ja tekniikoitalogistiikan strategisten päätöksentekoryhmien toiminnan tukemiseksi. Päätavoitteena työssä oli selvittää, mitkä ovat päätöksentekoryhmien suurimmat ongelmat jahaasteet päätöksentekoprosessin eri vaiheissa. Tämän pohjalta tavoitteena oli ideoida, kuinka päätöksentekoryhmiä ja niiden toimintaa noissa haasteissa voidaanparhaiten tukea erilaisten apumenetelmien ja tekniikoiden avulla. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään strategisten päätösten luokittelutapoihin, päätöksentekoprosessin luonteeseen, ryhmätyöskentelyn merkitykseen päätöksenteossa sekä erilaisiin ryhmäpäätöksentekotekniikoihin. Näiden pohjalta työssä on mietitty, missä asioissa ja päätöksentekoprosessin vaiheissa ryhmät kaipaavat eniten tukea ja mihin olemassa olevilla tekniikoilla ja menetelmillä ei ole pystytty täysin vastaamaan. Näihin avoimiin alueisiin työssä on pyritty kehittämään menetelmiä ja tekniikoita. Menetelmät antavat tukea erityisesti päätöksentekoprosessin vaiheistamiseen, oikeiden asioiden esille nostamiseen sekä keskustelun ja ryhmän muun toiminnan organisointiin. Työssä on esitelty myös muutama mielenkiintoinen ja lupaavajatkotutkimuskohde aihealueelta.
Resumo:
Sähkökäytön valintaan vaikuttavat useat eri tekijät. Sähkökäytön valinnan perusteena voidaan käyttää tietoa prosessin tai toimilaitteen fysikaalisesta käyttäytymisestä. Valinnan perusteena voi olla myös riittävän suorituskyvyn tarve prosessissa. Tässä työssä tutustutaan sähkökäytön valintaan vaikuttaviin tekijöihinja sähkökäytön mitoitukseen. Työssä on keskitytty yleisempien pienjännitemoottorityyppien ja niiden säätöjen käsittelyyn. Useissa prosesseissa vaaditaan monen moottorin käyttöä saman kuorman liikuttamisessa. Monimoottorikäyttöjen ohjauksen tuntemus auttaa ongelmatilanteiden ratkaisussa ja antaa perusteet monimoottorikäytön valinnalle. Tässä työssä käsitellään monimoottorikäyttöjen pyörimisnopeuserojen ja vääntömomenttien epätasaisuuteen liittyviä ongelmia.
Resumo:
Diplomityön tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen kuva sähkökaupassa esiintyvistä riskeistä ja niiden analysointi- sekä hallintamenetelmistä. Toinen päätavoitteista on lisätä ymmärrystä markkinoiden erikoispiirteistä, kuten siirtokapasiteettirajoituksista, kysynnän hintajouston puutteesta ja markkinoiden keskittyneisyydestä, sekä arvioida niiden merkitystä sähkökaupan riskienhallinnan näkökulmasta. Markkinoiden erikoispiirteet ja sähkön tuotantoon ja kulutukseen vaikuttavat fundamentaaliset tekijät aiheuttavat suuria muutoksia pörssisähkön hintatasossa. Sähkön volatiliteetti yhdessä useiden muiden riskitekijöiden kanssa aiheuttaa sähkökaupantoimijoille todellisen tarpeen riskienhallinnalle. Sähkökauppa tarjoaa haasteellisen toimintaympäristön riskienhallinnan näkökulmasta. Sähkökaupassa esiintyvien riskien täydellinen hallitseminen on miltei mahdoton tehtävä, mutta sähkökaupan toimintaympäristön tunteminen ja järjestelmällisesti toteutettu riskienhallinta luovat hyvät edellytykset menestyksekkäälle toiminnalle sähkökaupassa. Diplomityössä käsitellään sähkökaupassa esiintyviä riskejä ja niidensyntyyn vaikuttavia tekijöitä. Näiden asioiden ymmärtäminen luo pohjan sähkökaupan onnistuneelle riskienhallinnalle. Työssä käydään myös läpi yleisimmät sähkökaupassa käytetyt riskianalyysin menetelmät. Diplomityössä esitellään sähköpörssin tarjoamat johdannaistuotteet ja havainnollistetaan niiden käyttöä osana sähkökaupan riskienhallintaa. Työn lopussa käsitellään profiiliriskin muodostumista jasen vaikutuksia sähkön hankintakustannuksiin.
Resumo:
ässä työssä on analysoitu UPM-Kymmene Oyj Voikkaan tehtaalla tapahtuneiden paperikoneiden 16 ja 17 ja SGW- hiomon pysäyttämisten vaikutuksia tehtaan sisäiseen infrastruktuuriin sekä tehdas- ja osastolayoutien uudelleen järjestelytarpeisiin. Diplomityön tavoitteena oli laatia koko tehdasalueen käsittävä, osastojen, laitosten ja laitteistojen lyhyen ja pitkän tähtäimen sijoitussuunnitelma. Suunnitelmassa on huomioitu vanhan tehtaan puolelle jäävien toimintojen siirto lähemmäs käyntiin jääneitä paperikoneita 11 ja 18 sekä PGW-hiomoa. Suunnitelmassa on myös otettu huomioon tiedossa olevat pitemmän tähtäimen kehityssuunnitelmat. Suunnitelman laatimisella tavoitellaan niin ikään pitkän tähtäimen suunnitelmallisuuden lisäämistä koko tehdasympäristössä. Työn teoriaosassa tarkastellaan tehdassuunnittelua yleensä, esitellään tehdasprojektin eri vaiheet sekä tehdassuunnitteluprojektin oleellisimmat päätöksentekovaiheet. Tarkemman tarkastelun kohteena on, minkä tasoista tilasuunnittelua tehdasprojektin eri vaiheissa tehdään. Kokeellisessa osassa tarkastellaan tutkimuskohteiden vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja, vaihtoehtojen toteutuskelpoisuutta ja niiden tarkoituksenmukaisuutta. Loppuyhteenvedossa tehdään johtopäätöksiä tehtaan koko layoutin tarkoituksenmukaisuudesta ja verrataan sitä ns. mallitehtaan periaatteelliseen layoutiin sekä tehdään yhteenvetoa siitä, mitkä ovat tehtaan toiminnan kannalta tärkeimmät muutoskohteet.
Resumo:
Tämä diplomityö on tehty osana HumanICT-projektia, jonka tavoitteena on kehittää uusi, virtuaalitekniikoita hyödyntävä, työkoneiden käyttäjäliityntöjen suunnittelumenetelmä. Työn tarkoituksena oli kehittää VTT:n Tuotteet ja tuotanto tutkimusyksikköön kuluvan Ihminen-kone-turvallisuus ryhmän nykyistä virtuaalitodellisuuslaboratoriota siten, että sitä voidaan käyttää työkoneiden suunnittelussa sekä monipuolisissa ergonomiatarkasteluissa. Itse ympäristön kehittäminen pitää sisällään uuden ohjainjärjestelmän suunnittelun sekä sen implementoinnin nykyisin käytössä olevaan virtuaaliympäristöön. Perinteisesti ohjaamosimulaattorit ovat olleet sovelluskohteisiin räätälöityjä, joten ne ovat kalliita ja niiden konfiguroinnin muuttaminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Tämän työntarkoituksena oli kehittää PC-tietokoneeseen ja yleiseen käyttöjärjestelmään perustuva ohjainjärjestelmä, joka on nopeasti kytkettävissä erilaisiin virtuaaliympäristön sovelluksiin, kuten ohjaamomalleihin. Työssä tarkasteltiin myös tapoja mallintaa fysikaalisia ilmiöitä reaaliaikasovelluksissa, eli on-line simuloinnissa. Tämän tarkastelun perusteella etsittiin ja valittiin jatkokäsittelyyn ohjelmistoja, joiden reaaliaikaisen dynamiikan simulointialgoritmitolivat kaikkein kehittyneimpiä ja monipuolisia.
Resumo:
Infrarakentamisen toimintaympäristö on muuttumassa. Aikaisemmin julkinen sektori hallitsi toimialaa, mutta markkinat ovatavautumassa. Teknologian kehittäminen siirtyy julkiselta tilaajataholta yksityisille ja osaaminen yritysten kilpailutekijänä korostuu. Julkisen sektorin tehtävänä on luoda edellytyksiä tällaiselle toiminnalle. Toimintoja tullaan Tiehallinnossa ulkoistamaan yhä enemmän. Uusissa palvelusopimusmalleissa yhdistetään tieverkon tai tuotteen kunnon hallinta, toimenpiteiden ohjelmointi sekä palvelujen hankinta. Tästä muodostuu yhtenäinen prosessi, josta palvelun tuottaja vastaa. Nykyisin käytössä olevassa hankintamallissa edellä mainitut toiminnot on hajautettu useammalle eri vastuutaholle. Tämän työn tavoitteena on tarkastella palvelusopimusmallin soveltuvuutta hankintamenettelyjen eräänä vaihtoehtona. Lähtökohtana on tehdä ajallisesti pidempiä, sisällöllisesti laajempia sopimuksia. Palvelusopimusmallia voidaan soveltaa moniin hankintoihin. Tässä työssä tarkastellaan palvelusopimusmallia päällystetyn tieverkon ylläpidon hankinnassa. Uusien toimintatapojen käyttöönotossa on tärkeää saada alan toimijat yhdessä kehittämään näitä malleja. Työssä on haastateltu alan toimijoita ja heidän mielipiteet on otettu huomioon suunniteltaessa palvelusopimuksen sisältöä. Uusi sopimusmalli motivoi innovatiivisiin ratkaisuihin. Niiden syntymistä edesauttaa yritysten verkostomainen toiminatapa ja kumppanuuden syventäminen. Jokainen yritys voi tällöin keskittyä omaan ydinosaamiseensa. Samalla toimintojen kokonaistuottavuutta voidaan parantaa. Riskien hallinta on eräs tärkeimmistä asioista palvelusopimusmallin mukaisen toiminnan onnistumiselle. Riskien tunnistaminen ja niiden jakaminen eri osapuolten kesken oikeuden mukaisesti tulee sopimusmallissa hallita. Merkittävänä riskitekijöinä nousivat tässä työssä esiin, vaikeasti hallittavat, pitkän sopimusajan tuomat uhat.
Resumo:
Työn tarkoituksena oli löytää ratkaisu omasta kokemuksesta nousseeseen tarpeeseen, kuinka LEAN-toimintaa tulisi ylläpitää ja organisoida yrityksessä. Samalla halusin ymmärtää, kuinka paljon suomalaisissa yrityksissä LEAN-toiminnasta ja sen johtamisesta tiedetään. Ensiksi kävin lävitse LEAN-teoriaa ja hukkia. Menetelmiä olen käsitellyt lähinnä siitä näkökulmasta, mitä niistä Abloy Oy:ssä voisi parhaiten käyttää yrityksen virtaviivaistamiseen. Työn empiirisessä osassa selvitetään haastattelututkimuksella ongelmakenttään liittyviä kysymyksiä. Merkittäväksi havainnoksi nousi se, että haastateltavat eivät nähneet LEAN-toimintaa erityisen hyvin johdetuksi alueeksi suomalaisissa yrityksissä. Haastatellut olivat sen sijaan melko yksimielisiä siitä, kuinka LEAN-toiminta tulisi organisoida yrityksessä, ja että sen tulisi raportoida korkealle yrityksen hierarkiassa. Tämän työn tulokset auttavat yrityksen LEAN-johtamistyötä. Selkeästi käy ilmi, että LEAN-johtajakoulutusta pitäisi organisoida. Abloy Oy:n johto on tullut tietoiseksi LEAN-toiminnan mahdollisuuksista ja merkityksestä monin tavoin. Ei riitä, että LEAN-työskentelyvain aloitetaan, se täytyy myös organisoida. Yrityksen korkeimman johdon on sitouduttava virtaviivaistamistyöhön. Tässä työssä annetut suositukset organisaation peruspiirteistä voivat edesauttaa yritysjohtoa LEAN-työskentelyn aloittamisessa.
Resumo:
Työn tavoitteena oli perehtyä innovaatiojohtamisen ja järjestelmän soveltamiseen prosessiteollisuuden toimintaympäristöön. Kirjallisuuslähteitä apuna käyttäen perehdyttiin liiketoimintaympäristön innovaatiojohtamiselle asettamiin vaatimuksiin ja erilaisiin innovaatiojärjestelmiin. Olennaisena osana innovaatiojohtamiseen liittyy sidosryhmien tarpeiden ja niiden tarjoamien resurssien huomioiminen toiminnassa. Myöskin tuotekehityksen menetelmät ja työkalut ovat omalta osaltaan merkittävässä asemassa toiminnan tehokkuutta arvioitaessa. Innovaatiojärjestelmä tulee sopeuttaa yrityksen toimintoihin ja sen erityispiirteet huomioonottaen siten, että toiminnan johtaminen prosessina tuo yritykselle ja sen sidosryhmille lisäarvoa. Innovaatiojärjestelmän luominen yritykselle on ainayksilöllinen prosessi ja siihen ei ole olemassa yleispätevää menetelmää, joka voitaisiin ottaa käyttöön sellaisenaan. Yritys, jonka liiketoiminta keskittyy kuitupohjaisten pakkausmateriaalien valmistamiseen, joutuu täyttämään toiminnassaan materiaalintoimittajien, omien tuotantoprosessiensa ja asiakkaiden sekä jopa loppukäyttäjien uusille tuotteille luomat odotukset. Innovaatiojohtamista sävyttää toiminnan tulosten suuri epävarmuus ja sen vaativien aineellisten ja henkisten resurssien mittavuus. Innovaatiotoiminnan johtaminen prosessina, käyttäen hyväksi järjestelmämallia, tavoittelee systemaattista ja asetettujen kriteerien täyttämää lähestymistapaa tuotekehityksen ja uusien liiketoimintainnovaatioiden alueella. Kehitetyn mallin tulee palvella monimutkaista liiketoimintaympäristöä, jokatoisaalta perustuu tehokkaaseen massatuotantoon ja toisaalta pyrkii erilaistumaan palvelemalla sekä huomioimalla asiakkaidensa tuotteille asettamat vaatimukset.
Resumo:
Työn tarkoituksena oli kehittää puurakenteisten elementtihallien asennustoimintaa. Tämä tehtiin selvittämällä nykyisestä toiminnasta yleisimpiä ongelmakohtia ja niiden syitä. Teoriaosuudessa käsiteltiin massaräätälöintiä ja modulaarisuutta sekä tuotannonja tuotteiden kehittämistä yleisemmin. Tässä yhteydessä käsiteltiin muun muassaasiakastarvekartoitusta, kehityskohteiden valintaa ja ongelmanratkaisua. Esiintyviä ongelmia selvitettiin haastattelemalla toimitusprosessin avainhenkilöitä sekä suunnittelu-, myynti-, ja projektinjohtopuolelta että varsinaisen asennustyön suorittajien joukosta. Lisäksi tietoa hankittiin työmaakäynneillä ja keskustelemalla asentajien kanssa työkohteissa. Asennustyön suurimmaksi ongelmaksi osoittautuivat erilaiset tiedonkulun ongelmat, toimitetuissa asennustarvikkeissa olevat puutteet ja palautejärjestelmän puute. Kehitystoimenpiteiksi ehdotettiin ennakkotyön lisäämistä, muutoksia toimimattomiin käytäntöihin sekä yksinkertaisen palautejärjestelmän käyttöönottoa.
Resumo:
Tässä työssä ontarkasteltu käytetyn ydinpolttoaineen kapselointilaitoksessa muodostuvia radioaktiivisia jätteitä. Kapselointilaitos rakennetaan Olkiluotoon joko Olkiluodon ydinvoimalaitoksen käytetyn ydinpolttoaineen välivaraston yhteyteen tai loppusijoituslaitokseen kytkettynä laitoksena. Työssä on otettu huomioon molemmat vaihtoehdot ja niiden eroavaisuudet prosessien ja jätemäärien osilta. Kaikki jäte, joka muodostuu kapselointilaitoksen valvonta-alueella, luokitellaan radioaktiiviseksi jätteeksi. Radioaktiivisia jätteitä muodostuu, kun käytetystä ydinpolttoaineesta irronneet radioaktiiviset aineet kontaminoivat laitoksen rakenteita ja laitteita. Muodostuvat radioaktiiviset jätteet kiinteytetään ja sijoitetaan loppusijoitustilan yhteyteen rakennettavaan käyttö- ja käytöstäpoisto-jäteluolaan. Hyvin vähäaktiivinen jäte voidaan vapauttaa valvonnasta aktiivisuusmittauksen jälkeen. Radioaktiivisia jätteitä muodostuu kapselointilaitoksen toiminnan aikana vähäisiä määriä verrattuna ydinvoimalaitoksiin. Vertailtaessa molempien kapselointilaitosvaihtoehtojen radioaktiivisten jätteiden määriä, ainoastaan loppusijoitettavan nestemäisten jätteiden määrässä on eroa.
Resumo:
Diplomityön tavoitteena oli Karhulanvalimon valutoimitusprosessin ohjattavuuden kehittäminen. Asiakastyytyväisyyskyselyin on selvitetty valutoimitusprosessin nykytilaa ja kartoitettu kehityskohteita. Keskeisiksi kehityskohteiksi muodostuivat toimituskyvyn ja läpäisyajan kehittäminen. Kohdeyritystä on tutkittu ohjattavuusanalyysillä. Ohjattavuus analyysin perusteella parannuksen painopisteet suuntautuvat toimituskyvyn j a kapasiteetin hallinnan kehittämiseen. Työn keskeisiin aiheisiin liittyen on luotu kirjallisuuteen perustuva katsaus. Tärkeimpiä aihealueita ovat ohjattavuusanalyysi, varastojen hallinta ja tuotannon virtautus. Ennen varsinaisia kehitystoimenpiteitä on pyritty saamaan tietoa tämänhetkisen toiminnan tasosta ja pyritty löytämään parhaita toimintatapoja benchmarking-tyylistä toimintamallia soveltaen. Varastojen hallinnan kehittämistä työssä on lähestytty käytännönläheisesti. Varastoanalyyseihin perustuen on suoritettu kehitystoimenpiteitä ja luotu suunnitelmia sekä esitetty ehdotuksia varastojen hallinnan kehittämiseksi. Työssä on myös pyritty analysoimaan yksittäisiä tuotannon ohjattavuuden ongelmia ja pyritty näiden poistamiseen. Mikäli ohjattavuusongelman välitönpoistaminen ei ole mahdollista, on ongelmiin esitetty kehitysehdotuksia. Työssä on luotu suunnitelma läpäisyajan lyhentämiseksi tuotannon virtauttamiseen perustuen. Virtautuksessa on huomioitava materiaalien ja nimikkeiden suuri määrä, tuotannon layout ja tuotantovälineiden aiheuttamat rajoitukset. Layoutin muutostyössä on pyrittävä tiiviyteen. Diplomityön loppuosassa on tutkittu mahdollisuuksia Karhulan valimon ja sen pääasiakkaiden varastojen pienentämiseksi ja toiminnan kehittämiseksi toimituskykyä ja läpäisyaikaa vaarantamatta. Varastojen analysoinnin perusteella onmallinnettu varastoinnin taloudellista säästöpotentiaalia, vertailtu vaihtoehtoisia toimintamalleja ja esitetty kehitysehdotus sekä välttämättömiä toimenpiteitä varastoinnin kehittämiseksi.
Resumo:
Tässä diplomityössä tarkastellaan turvallisuustoiminto-käsitteen määrittelyä ja käyttöä osana ydinvoimalaitosten turvallisuuden varmistamista. Työssä kuvataan paine- ja kiehutusvesilaitosten toiminnan yleispiirteet, sekä Teollisuuden Voima Oy:n (TVO) laitosten Olkiluoto 1 & 2 sekä Olkiluoto 3 tarkempi turvallisuustoiminta turvallisuusjärjestelmien ja -automaation osalta. Työssä esitellään eräs tapa määrittää turvallisuustoimintoja. Malli perustuu hierarkkiseen rakenteeseen, jossa ylimpänä ovat laitostason turvallisuustoiminnot ja alimpana turvallisuustoimintoihin osallistuvien laitteiden ja niiden osien toiminnot. Turvallisuustoimintoja on mahdollista käyttää ydinvoimalaitoksen turvallisuusluokituksen tekemiseen ja perustelemiseen. Turvallisuustoiminto kertoo suoraan luokiteltavan kohteen turvallisuusmerkityksen. Kohteen turvallisuusmerkityksen selvittäminen, eli liittäminen turvallisuustoimintoon, voi olla vaikeaa. Turvallisuustoimintoja on myös mahdollista käyttää laitoksen turvallisuusautomaation riittävän varmistamisen (mm. redundanttisuus, diversiteetti ja erotus) osoittamiseen erityisesti ohjelmoitavan automaation yhteydessä. Turvallisuustoimintoja voidaan hyödyntää laitoksen hätätilanneohjeiden kehittämisessä ja myös laitoksenmuun turvallisuusdokumentaation selkeyttämisessä. Työn tuloksena kehitettiin käyville laitoksille (OL1 & 2) aikaisempaa kattavammat turvallisuustoiminnot. Lisäksi tarkasteltiin rakenteilla olevalle laitokselle (OL3) määriteltyjä turvallisuustoimintoja.