Aika ja paikka kansanrunoudessa : Mall Hiiemäen syntymäpäiväkonferenssi

Ajankohtaista

Kulttuurin muutos ja kritiikin paikka

FT, dosentti Erkki Vainikkala astui virkaansa nykykulttuurin tutkimuksen professoriksi Jyväskylän yliopistossa 7.5.2008.

Partikkelit, niiden käyttö ja paikka lauseessa edistyneiden suomenoppijoiden kirjoituksessa

Pro gradu -tutkielmani käsittelee partikkeleita edistyneiden suomenoppijoiden kirjoituksessa. Tavoitteenani on selvittää, kuinka paljon ja millaisia partikkeleita edistyneet suomenoppijat käyttävät kirjoituksessaan sekä millaisissa lauseasemissa partikkeleita esiintyy heidän teksteissään. Tutkimus kuuluu suomi toisena kielenä -alaan. Se käsittelee suomen kielen syntaksia ja semantiikkaa. Tutkimus on osa Turun yliopiston Edistyneiden suomenoppijoiden korpus -tutkimushanketta, joka on käynnissä suomen kielen oppiaineessa. Tutkimuksen aineistona on korpukseen kuuluvia edistyneiden suomenoppijoiden kirjoittamia tenttivastauksia ja muiden tekstilajien tekstejä. Tekstejä on yhteensä seitsemältä informantilta. Tutkimuksessa selviää, että edistyneet suomenoppijat käyttävät partikkeleita pääasiassa odotuksenmukaisilla paikoilla lauseessa. Vain 9 % kaikista käytetyistä partikkeleista sijaitsee epäodotuksenmukaisella paikalla. Partikkelien paikan valinta näyttää olevan yhteydessä oppijankielen sujuvuuteen: sujuvimmat kirjoittajat käyttävät partikkeleita odotuksenmukaisemmilla paikoilla kuin sujuvuuden suhteen heikommat kirjoittajat. Tutkimuksessa selviää myös, että partikkelien käytössä on suurta yksilökohtaista vaihtelua. Eniten partikkeleja käyttävällä informantilla on 192 virkkeessä 228 partikkelia, vähiten käyttävällä 63 partikkelia samassa määrässä virkkeitä. Partikkelien määrällä ei näytä olevan selvää yhteyttä oppijankielen sujuvuuteen. Edistyneet suomenoppijat käyttävät partikkelityypeistä ylivoimaisesti eniten fokuspartikkeleita. Toiseksi eniten on konnektiiveja. Modaali- ja sävypartikkeleja on aineistossa niukasti. Eniten käytetyt oppijankielen partikkelit ovat samoja kuin äidinkielisten puhujien yleisimmät partikkelit Parole-korpuksen mukaan. Epäodotuksenmukaisella paikalla sijaitsevia partikkeleita on suhteellisesti eniten verbinetisessä asemassa tai aivan lauseen alussa. Suurin osa kaikista partikkeleista sijoittuu loppukenttään, ensimmäisen verbinosan jälkeisiin asemiin. Lauseen loppupuolella olevat partikkelit ovat todennäköisemmin odotuksenmukaisilla paikoilla kuin lauseen alkupuolella olevat.

Kansainvälisyys korkeakouluopiskelijan uratavoitteissa: kauppatieteiden opiskelijoiden kansainvälisyydelle antamat merkitykset ja niiden paikka uralla

Kansainvälinen ura koskettaa yhä useamman suomalaisen elämää. Kansainvälistä uraa tutkittaessa aiemmin keskityttiin vahvasti ekspatriaatioon, mutta viime vuosina rinnalle on noussut uusia kansainvälisen uran muotoja. Omaehtoinen ekspatriaatio on saanut paljon huomiota uudempana tutkimusilmiönä. Omaehtoiset ekspatriaatit lähtevät omasta aloitteestaan ulkomaille työskentelemään ilman oman työnantajaorganisaation tukea. Kansainvälisesti liikkuvat henkilöt ja omaehtoiset ekspatriaatit edustavat suurta osaa kokonaistyövoimasta ja ovat näin ollen tärkeä osa työmarkkinoita. Tässä tutkimuksessa tutkittiin korkeakouluopiskelijoiden uratavoitteiden kansainvälisyyttä, sillä he ovat merkittäviä tulevaisuuden toimijoita, jotka eivät ole vielä kiinnittyneet mihinkään tiettyyn urapolkuun. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista lähestymistapaa noudattaen ja tutkimuskysymykset ratkaistiin haastattelemalla yhdeksää Turun kauppakorkeakoulun opiskelijaa. Analyysissä käytettiin teemoittelua ja tyypittelyä. Tyypittelyn avulla opiskelijoista muodostettiin kolme opiskelijatyyppiä, jotka eroavat toisistaan siinä, kuinka paljon kansainvälisyys on läsnä puheessa uratavoitteista. Ilmiön ymmärtämisessä apuvälineinä käytettiin erityisesti omaehtoiseen ekspatriaatioon liittyvää teoriaa sekä ura-ankkureita. Kansainvälisyydellä on paljon merkitystä opiskelijoiden urasuunnitelmissa ja odotuksissa tulevaisuutta kohtaan. Kansainvälisyys koettiin vuorovaikutuksena eri maalaisten ihmisten kanssa, eri kieliä puhuen. Kaikki opiskelijat näkivät kansainvälisyyden positiivisena ja rikastavana tekijänä, mutta vain osalle kansainvälisyys oli henkilökohtaisesti tärkeää ja oleellinen osa uratavoitteita. Opiskelijat näkivät tärkeimpänä uratavoitteenaan omien tavoitteiden saavuttamisen ja uralla kehittymisen. Osa opiskelijoista arvosti pitkiä työsuhteita kun taas osa näki mielekkäämmäksi yrityksen vaihtamisen tiuhaan. Opiskelijat eivät pitäneet radikaaleja uraliikkeitä, kuten alan vaihtoa, tulevaisuudessa todennäköisinä. Menestyminen nähtiin yksilöllisenä omien tavoitteiden saavuttamisena ja uralla etenemisenä. Tyypittelyn myötä aineisto jakautui kolmeen opiskelijatyyppiin: globaali liikkuja, innokas työmatkailija sekä tahaton ekspatriaatti, jotka eroavat sen suhteen, miten he suhtautuvat kansainvälisyyteen ja ulkomaille muuttamiseen ja mikä on kansainvälisyyden merkitys heidän uratavoitteissaan. Kaiken kaikkiaan opiskelijat toivat hyvin erilaisia tavoitteita esiin tulevaisuuden urasta puhuttaessa ja kansainvälisyys sai erilaisia merkityksiä heidän puheessa. Ulkomaille muuttaminen kiinnostaa ja kansainvälinen ura houkuttaa, osaa enemmän kuin toisia.

Erityisen tuen oppijan asema ja paikka yläkoulussa – oma vai määrätty?

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää yläkoulun erityisen tuen oppijoiden käsityksiä positiostaan yläkoulukulttuurissa ja mahdollisista toiseuden kokemuksistaan. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat ne erityisen tuen oppijat, jotka opiskelivat 21 – 50 % yleisopetuksen ryhmissä. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahden Eteläsuomalaisen kunnan 13 erityisen tuen oppijaa keväällä 2015. Oppijat opiskelivat vuosiluokilla 7 – 9 ja osallistuivat yleisopetuksen ryhmiin 8 – 14 tuntia viikossa. Metodologisesti tutkimus sijoittui laadullinen tutkimuksen kentälle ja toteutettiin fenomenografisen tutkimusotteen ja analyysin keinoin. Fenomenografian keinoin tutkittiin erityisen tuen oppijoiden käsityksiä positiostaan ja toiseudestaan. Käsityksistä muodostettiin ensimmäisen ja toisen asteen kuvauskategoriat Uljensin tapaa mukaillen. Keskeiset tutkimustulokset osoittivat, että yläkoululaisen erityisen tuen oppijan positio oli ”määrätty”. ”Määrääjinä” olivat muodollinen koulu ja fyysinen koulu sääntöineen ja hiljaisine tietoineen. Epämuodollinen koulu joko vakautti tai ”määräsi” heikentämällä erityisen tuen oppijan positiota. Toiseus lisääntyi erotekona epämuodollisen koulun dialogeissa, mutta erityisen tuen oppijan myönteiset subjektiiviset kokemukset vähensivät erotekoa. Tulosten perusteella peruskoulussa näyttää olevan kaksi kivijalkaa; toinen yleisopetukselle, toinen erityisopetukselle. Kaikille yhteistä peruskoulua ei voida rakentaa kahdelle aatteel-liselle kivijalalle. Kivijalkojen yhdistämiseksi esimerkiksi terminologiaa pitää uudistaa. Termit erityisopetus ja yleisopetus sekä erityinen ja tavallinen ovat muodollisen koulun dikotomisia valtasanoja, joita käyttämällä oppijat kategorioidaan. Epämuodollisessa kou-lussa valta oli ”kuplivaa”. Asemat ja paikat saavutettiin, mutta myös menetettiin. Erityisen tuen oppijat, jotka osallistuivat yleisopetuksen ryhmiin, kokivat itsensä normaaleiksi. Normaalius osoittautui koulutusidentiteetiksi, erääksi vallanmuodoksi. Valta on se todel-linen elementti, joka ohjaa kouluinstituution toimintaa ja säätelee sen suhteita.