Rikottujen ikkunoiden nollatoleranssi. Tutkimus New Yorkin rikoksentorjunnan uuskonservatiivi-mallista Suomessa

Väitöskirja on kriminologista kontrollin ja rikoksentorjunnan tutkimusta sekä poliisitutkimusta. Kohteena on ympäri maailmaa levinnyt nollatoleranssiksi kutsuttu järjestyspoliisistrategia. Strategiaa kokeiltiin vuosituhannen vaihteessa vuoden kestäneessä järjestyksenvalvonnan hankkeessa Tampereella. Vaikka kyseessä oli kokeilu, niin tutkimuksessa osoitetaan toimintatavan olleen ja olevan pitkälti kiinteä osa perinteistä suomalaisen järjestyspoliisin toimintaperiaatetta. Artikkeliväitöskirja sisältää viisi vuosina 1998–2005 julkaistua kirjoitusta. Kokoavan yhteenvetoartikkelin tutkimusongelmat ovat seuraavat: Millaisia ovat Yhdysvaltojen ja Suomen järjestyspoliisitoiminnan nollatoleranssien mekanismien, kontekstien ja vaikutusten keskeiset erot ja yhtäläisyydet? Millainen on Tampereen nollatoleranssikokeilu ja New Yorkin rikottujen ikkunoiden nollatoleranssi rikoksentorjunnan arvioinnin ja moraalisäätelyn esimerkkeinä? Tampereen kokeilun prosessi- ja vaikuttavuusarviointitutkimus koostaa tutkimuksen empiirisen aineiston. Hankkeen alku- ja loppumittauksena toimi lomakekysely tamperelaisille (2 x n2000). Lisäksi analyysissä käytettiin kansalaiskyselyn uhrikyselyä, poliisin rikos- ja päivystyskeskustilastoja, Tilastokeskuksen tilastoja, hankkeen suoritelomakkeita sekä rangaistusvaatimus- ja rikesakkolomakkeita sekä kouluterveystutkimuksia. Tampereen poliiseille tehtiin lomakekysely ja teemahaastatteluja. Sosiaali-, nuoriso- ja vapaaehtoistyöntekijöitä sekä yli viisikymmentä tamperelaista nuorta sekä kymmenkunta tamperelaista aikuista haastateltiin. Yhdysvaltojen osalta nojaudutaan verrattain suureen määrään julkaistua korkeatasoista ja ajankohtaista kriminologista tutkimusta. New Yorkiin ja Yhdysvaltoihin sovelletussa hallintavalta- ja moraalisäätelyanalyysissa rikotut ikkunat -teoria osoittautuu uuskonservatiiviseksi moraaliprojektiksi, joka opastaa kaupunkeja hankkimaan itselleen oikeuden tiukkaan järjestyksenvalvontaan. Aiemmin sen oli estänyt kansalaisoikeusmyönteinen lakien tulkinta. New Yorkissa ja Tampereella syntyi useita kielteisiä sivu- ja vastavaikutuksia, kuten ongelmien siirtymistä (displacement). Tämä on yksi keskeinen tulos tilannetorjunnan ja kontrollin tehostamisen ja kohdistamisen hankkeissa. Tulokset haastavat arvioimaan kriittisesti, ovatko kaikki lapsiin ja nuoriin kohdistuvat varhaisen puuttumisen hankkeet seuraustensa perusteella oikeutettuja.

”Et mul on virkaa täs maailmas” – Yli Hyvä Juttu luo toivoa syrjäytyneille nuorille

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko viranomaisten ja palokuntanuorisotyötä tekevien näkökulmasta sopimuspalokunnan nuorisotoiminnalla myönteisiä vaikutuksia syrjäytymisuhan alla oleviin lapsiin ja nuoriin. Samalla tutkittiin, millaisia käsityksiä viranomaistoimijoilla ja avainhenkilöillä on harrastustoiminnasta elämänhallinnan edistäjänä. Tutkimusta taustoittaa ajatus osallisuuden tuottamasta hyvinvoinnista sekä teoria Toivosta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu C.R. Snyderin Theory of Hope –ajattelumallille. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, strukturoiduilla haastatteluilla, avaininformanttihaastatteluilla sekä ryhmähaastatteluilla. Tutkimukseen osallistuneet ovat suomalaisia sopimuspalokuntien nuoriso-osastojen vastuuhenkilöitä tai sosiaali- ja pelastusviranomaisia. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimus on Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL) Yli Hyvä Juttu -hankkeen (YHJ) arviointitutkimuksen osatutkimus. Se liittyy lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn kehitetyn sosiaalisen vahvistamisen toimintamallin juurruttamiseen ja kehittämiseen. Toimintamallissa sosiaaliviranomaiset ja muut syrjäytymisuhan alla olevien nuorien kanssa toimivat ohjaavat aktiivisesti heitä sopimuspalokuntien palokuntanuorisotoimintaan. Tulokset viittaavat siihen, että palokuntanuorisotyön ja toimintamallin voi katsoa tukevan nuoren minäpystyvyyden kehittymistä, optimistista ajattelua itsestään ja tulevaisuudestaan. Se ohjaa valitsemaan terveitä päämääriä tulevaisuuteen ja tukee niissä sekä antaa nuorelle erilaisia vahvistavia kokemuksia toimijuudesta. Aineiston perusteella voidaan myös todeta, että sosiaalinen vahvistaminen on merkityksellinen asia palokuntanuorisotyössä ja YHJ -toimintamallissa, joka ohjaa nuoria harrastuksen pariin. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta palokuntaharrastus tukee nuoren yhdenvertaisuutta ja toiminnassa mukana ollessa opitaan kansalaistaitoja. Sosiaalisesta näkökulmasta katsoessa tulokset osoittavat, että yhteistoimintaan osalliseksi pääseminen tukee nuoren päämäärätietoisuutta. Emootioiden tasolla voidaan katsoa turvallisuuden tunteen lisääntyvän palokuntatoiminnan autoritäärisen toimintakulttuurin vuoksi.