Sadut ja sadutus lasten hoitotyössä

Opinnäytetyö on osa hanketta draama ja musiikki lasten pelon ja kivun lievittäjänä, joka toteutettiin yhteistyössä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lasten- ja nuorten sairaalan sekä Turun yliopiston Hoitotieteen laitoksen kanssa. Hanke onviisivuotinen ja opinnäytetyö on viimeisiä, jotka siihen kuuluvat. Opinnäytetyö tehtiin järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää soveltaen. Aineisto hankittiin sosiaali- ja terveysalojen tietokannoista löytyneistä tieteellisistä lehdistä julkaistuista artikkeleista, jotka vastasivat asetettuja kriteereitä. Sairaalassa olleessaan lapsi jäsentää sairaalassaolonsa aikaisia kokemuksia. Lapsen vilkas mielikuvitus vaikuttaa todellisuuden jäsentämiseen ja kokemusten syntymiseen. Hoitosuhteessa lapsen mielikuvitusmaailmaa tulisi hyödyntää lapsen voimavarana. Läheisessä hoitosuhteessa lapsen mielikuvitusmaailmaan sisällepääsy ja pelon ilmaisujen tunnistaminen mahdollistuu. Lapsille luontaista leikkiä ja satuja ei aina käytetä hyväksi hoitotyössä ja toimenpiteisiin valmistamisessa. Satuja ja kerrontaa voi käyttää eri tavoin lasten kanssa työskennellessä. Sadutus on Monika Riihelän kehittämä tapa saada lapsen ääni kuuluviin. Sadutuksesta on kasvatustieteissä saatu paljon positiivisia tuloksia. Satuja ja kerrontaa on käytetty lasten hoitotyössä auttamaan lasta pääsemään traumaattisen kokemuksen yli, lapsen haastattelemisessa, apuna lapsen kivun määrittelemisessä ja pitkäaikaissairaan lapsen eheyttämisessä. Opinäytetyön keskeinen tulos oli, että hoitotyössä tulisi saada lapsen oma ääni kuuluville. Tarinat ja sadut ovat yksi keino päästä tähän päämäärään. Osallistava hoitokulttuuri antaa myös sairaanhoitajalle tilaisuuden tutkia omia työtapojaan ja ammatillisuuttaan.

Kuinka 2 - 4-vuotias lapsi ilmaisee itseään? : kirjallisuuskatsaus

Opinnäytetyömme on kirjallisuuskatsaus hankkeeseen Musiikki ja draama lapsen kivun ja pelon lievittäjänä. Opinnäytetyömme tarkoituksena on ollut kartoittaa tutkittua tietoa 2 - 4-vuotiaan lapsen ilmaisukeinoista, jotka koemme hyödyllisiksi lapsen ja sairaanhoitajan vuorovaikutusta ajatellen. Työssämme olemme soveltaneet systemaattinen kirjallisuuskatsauksen metodia aineiston hankinnassa. Olemme koonneet opinnäytetyömme aineiston tekemällä hakuja sosiaali- ja terveysalan tietokannoista. Valitun aineiston piti täyttää asettamamme kriteerit. Artikkeleiden tuli olla julkaistu vuosina 2004-2007 ja niiden tuli olla tieteellisiä julkaisuja. Artikkeleiden piti myös vastata tutkimuskysymykseemme: kuinka 2 - 4-vuotias lapsi ilmaisee itseään. Opinnäytetyö on jäsennetty teemoittain aineistosta nousseiden ilmaisukeinojen mukaan. Keskeinen käsite työssämme on leikki-ikäinen lapsi, tarkoittaen tällä ikävuosia 2 - 4. Käsittelemme tuloksissa lapsen ilmaisukeinoina puhetta, leikkiä, piirtämistä ja eleitä. Piirtäminen on nopea, halpa sekä helppo kommunikoinnin väline. Leikin kautta lapsi oppii käsittelemään tunteitaan rakentavasti ja emotionaalisen kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsi saa ilmaista tunteitaan. Kielen ja puheen kehitys on kiinteässä yhteydessä varhaisen vuorovaikutuksen kanssa. Kuukausia ennen kuin lapset tuottavat sanoja, he käyttävät eleitä asiansa ilmaisemiseen. Hoitajan tulisi työssään ottaa perhe- ja lapsilähtöinen työskentelyote. Hoitajan käyttäessä lapsen kehitystason mukaista kieltä sekä ikätasolle sopivia vaihtoehtoisia keinoja kuten leikkiä apunaan, pysyy lapsen stressitaso hallittavissa. Ennen kuin lapsi oppii kielelliset taidot ilmaista itseään, on hänellä käytössään vaihtoehtoisia menetelmiä tunteidensa sekä ajatustensa esille tuomiseen. Kun hoitaja on perillä lapsen oletetusta kyvystä ilmaista itseään, voi myös hoitaja ilmaista itseään niin, että lapsi tämän ymmärtää.

Nukkekodin rakentaminen vapaa-ajan toimintana ja tekijän kokemuksena

Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää, mitä nukkekodin rakentaminen toimintana on ja minkälaisia merkityksiä sillä on tekijälleen. Lähestymme aihetta vapaa-ajan toimintana ja tarkastelemme sitä myös toiminnan merkityksellisyyden ja flow-kokemuksen kautta. Työ tuo eriteltyä tietoa nukkekodin rakentamisesta toimintana niin toimintaterapeuteille, opiskelijoille kuin myös yhteistyökumppanillemme Nukkekotiyhdistys ry:lle. Haastattelimme neljää nukkekodin rakentajaa. Haastattelukysymykset muotoutuivat työmme teoreettisen pohjan Nelson toiminnan määritelmän, Kellyn vapaa-ajan elementtien ja Csikszentmihalyin flow-teorian kautta, joiden mukaan myös analysoimme haastattelujen sisältöä. Nukkekodin rakentaminen voidaan nähdä autoteelisena, tavoitteellisena toimintana, joka jakautuu kahteen erilliseen osaan. Nukkekodin rakentaminen on inspiraatiosta lähtöisin olevaa suunnittelua, haaveilua ja materiaalien hankintaa. Tämän jälkeen alkaa konkreettinen rakentamisen vaihe, joka näyttäytyy avoimena toimintana. Nukkekodin rakentaminen on toimintaa, jota voidaan toteuttaa eri tavoin. Nukkekotia voi rakentaa yksin tai yhdessä, säännöllisesti tai silloin kun itse haluaa. Haastateltavat kokivat nukkekodin rakentamisen haastavana, iloa tuottavana ja keskittymistä vaativana toimintana, jossa on mahdollisuus toteuttaa omia ideoita luovasti. Nukkekodin rakentamisessa henkilön taidot ja toiminnan haasteet voidaan suhteuttaa toisiinsa. Toiminta vaatii aikaa ja tekijältään rauhallisuutta. Nukkekodin rakentamiseen liittyy ongelmien ratkaisua ja siihen uppouduttaessa leikki ja todellisuus kohtaavat toisensa. Toiminta antaa kokemuksen omasta itsestä tekijänä ja sen kautta on mahdollisuus eheytyä. Työmme lopussa pohdimme nukkekodin rakentamista toimintaterapiassa käytettävänä toimintana ja toivomme, että työmme välittää toimintaterapeuteille tämän toiminnan mahdollisuuksia terapiassa.

Esitystaiteen kentällä : henkilökohtainen maastokartoitus

Opinnäytetyöni tutkimustehtävänä on kartoittaa sijaintiani esitystaiteen kentällä. Oma käsitykseni ja lähtöoletukseni on, että työtapani ja teatterikäsitykseni ei edusta perinteistä katsantokantaa ja että esitystaiteella ja perinteisellä teatterilla on ontologinen ero. Kartoitusmateriaalina on kaksi opintoihini liittyvää esitystä: Esitys ja video -työpajassa toteuttamani soolo "Ikkuna, ensimmäinen ruutu: arki" sekä Reviiri-ryhmän projektityönä toteuttama "Rajoitetusti heilahteleva". Avoin - Suljettu -käsiteparin kautta hahmotan suhdettani työprosessiin, tilaan, dramaturgiaan ja katsojasuhteeseen. Peli - Leikki, Strategia - Taktiikka, Järjestys - Sattuma, Suppea - Laaja, Pinta - Syvä, Yksityinen - Yleinen sekä Valmis - Keskeneräinen -käsiteparit lähestyvät samoja teemoja eri näkökulmista, valottaen käsitteiden välistä ei-hierarkista suhteiden verkostoa. Moderni - Postmoderni -käsitepari kuljettaa edellisessä mainitut laajempaan kontekstiin ja kiinnittävät ne taiteiden traditioihin. Kaksoistietoisuus-käsitteen kautta käsiteparit laajenevat Joko - Tai -jaottelusta Sekä - Että -todellisuuteen. Tämä puolestaan mahdollistaa nykytaiteiden olemisen tavan: poikkitaiteellisuuden, intertekstuaalisuuden ja lajityyppien pehmeärajaisuuden. Sekä - Että -ajattelu viittaa jälkistrukturalistiseen filosofiaan ja dekonstruktioon. Maastokartoituksen avulla syntyy hahmotelma teatterin, esitystaiteen ja performanssitaiteen maisemasta, sekä omasta suhteestani näihin traditioihin ja olemisen tapoihin. Prosessi, aukinaisuus, henkilökohtaisuus, leikki ja tutkiva ote näyttäytyvät merkittävinä tapoina suhtautua työn alla olevaan. Taiteen tehtäviksi määrittyy asioiden ja ilmiöiden näkyväksi tekeminen, niissä piilevien mahdollisuuksien paljastaminen, sekä ilmenevien suhteiden kiinnittäminen ympäröivään todellisuuteen. Tehtävää toteutetaan teosten ja taidepuheen kautta. Esityksissä yksi yhteinen kertomus korvautuu useilla erilaisilla tarinoilla. Yhteisöllisyys toteutuu, yhteisen tarinan jakamisen sijaan, tasa-arvoisella esiintyjä-katsojasuhteella sekä yhteisesti jaetulla ajalla ja tilalla.

Aiheympäristöstä esitykseksi : Mätäoja-esityksen valmistaminen

Opinnäytetyö pohtii aiheympäristöstä esityksen valmistamista. Siinä tutkitaan Mätäoja-esityksen valmistusvaiheita aiheympäristön ollessa lähtökohtana. Esityksen teoria pohjaa hermeneuttiseen kehään, jossa osat muodostavat kokonaisuuden siinä missä kokonaisuus muodostuu osista. Opinnäytetyö on jaettu kokemuksen, merkityksen ja ymmärtämisen käsitteisiin, joita reflektoidaan Mätäoja-esityksen kirjoitusvaiheen, harjoitusvaiheen sekä esitysten ja luopumisen vaiheiden kautta. Aiheympäristön nähdään koostuvan kokemuksista, joihin taiteilija suuntaa "huomion valokeilansa" valmistaessaan esitystä. Harjoitusvaihe on merkitysten antamista. Esitysten myötä taiteilija luovuttaa esityksen muille merkitessään sen uusilla merkityksillä. Tätä vaihetta työssä tutkitaan ymmärtämisen käsitteen kautta. Kokemusta ja kirjoitusvaihetta tarkasteltaessa työssä käsitellään problemaattista totuudellisuutta, joka työn mukaan ei voi olla liitettävissä aiheympäristöön, todellisuuden jatkuvan muutostilan vuoksi. Opinnäytetyössä pyritään etsimään työvälineitä, joilla harjoitusvaiheen merkitysten anto olisi mahdollista. Näitä työkaluja etsitään reflektoitavan työn prosessista. Työvälineitä ovat ironia, näyttelijäntyön leikki, rakenne, omaperäisyys, omakohtaisuus ja henkilökohtaisuus, metaforinen merkitys, inter- ja kontekstuaaliset viittaukset sekä intuitiivinen leikki. Ironia nähdään etäännyttävänä ja totuudellisuuden välttämisen keinona. Näyttelijäntyön leikki viittaa näyttelijän tapaan hallita käytössä oleva tekstimateriaali kevyesti. Rakenne muodostuu aiheympäristön muotoiseksi. Omaperäisyys, omakohtaisuus sekä henkilökohtaisuus ovat eri tulokulmia taiteilijan kokemuksen merkityksellistämiseen. Metaforisten viittausten kautta pohditaan uuden metaforan syntymisen prosessia ja merkitystä. Inter- ja kontekstuaaliset viittaukset toimivat etäännyttäjinä. Intuitiivisella leikillä tarkoitetaan työssä esityksen valmistajan ristiriitaa tämän hallitessa hallitsematonta. Ymmärtämisen käsitteen kautta pyritään opinnäytetyössä laajentamaan perspektiiviä ihmis- ja maailmankuvaan, johon aiheympäristö liittyy. Tässä pohditaan nomadista ihmiskuvaa ja nomadisen ihmisen maailmankuvaa.

"Peloton ritari" : satukirja myöhäisleikki-ikäisen lapsen sairaalapelkojen ennaltaehkäisy- ja lievitysmenetelmänä

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kehittää myöhäisleikki-ikäisen, 4-6-vuotiaan lapsen pelon ennaltaehkäisy- ja lievitysmenetelmäksi satukirja hoitohenkilökunnan ja lapsen perheen käyttöön lapsen ollessa sairaalahoidossa. Kirjan tarkoituksena on auttaa lasta ymmärtämään, että pelkääminen on normaalia ja siitä voi selviytyä. Opinnäytetyömme ”Peloton ritari” -satukirja myöhäisleikki-ikäisen lapsen sairaalapelkojen ennaltaehkäisy- ja lievitysmenetelmänä, oli osa viisivuotista Musiikki ja draama lasten kivun ja pelon lievittäjinä -tutkimus- ja kehittämishanketta (2003-2007). Hankkeen tavoite oli kehittää pelon ja kivun hoitotyötä 2-6-vuotiaille lapsille. Hankkeessa kehitettiin erilaisia pelon ja kivun lievitysmenetelmiä hoitotyön käyttöön ja tutkimuksien avulla selvitettiin miten musiikin ja draaman avulla voidaan lievittää eri-ikäisten lasten pelkoja ja kipuja sairaalassa. Hanke oli Stadian, HUS-piirin Lasten ja nuortensairaalan ja Turun Yliopiston hoitotieteen laitoksen yhteistyöprojekti. Kirjoitimme ja kuvitimme satukirjan itse. Kirja ei liity sairaalamaailman, vaan kertoo kuvitteellisen tarinan pienestä pojasta ja hänen siskostaan, jotka joutuvat kohtaamaan pelottavia asioita, mutta ystäviensä ja rohkeutensa avulla selviytyvät niistä. Satukirjamme sisältää lasta aktivoivia kysymyksiä sekä arvoituksia ja loruja. Olemme perehtyneet opinnäytetyötämme varten kirjallisuuden avulla leikki-ikäisen lapsen pelkoihin, erityisesti sairaalapelkoihin sekä satuihin ja niiden merkitykseen tunteiden käsittelyssä. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että leikki-ikäisillä lapsilla on sairaalapelkoja. Satujen lukeminen oli yksi keino ehkäistä sairaalapelkojen syntymistä, lievittää jo syntyneitä pelkoja sekä auttaa pelkojen käsittelyssä. Satukirjamme on tarkoitettu luettavaksi erityisesti sairaalassa, mutta se soveltuu käytettäväksi myös muussa ympäristössä. Opinnäytetyömme sisältää teoriaosuuden, opinnäytetyöprosessin arviointia sekä valmiin tuotteemme ”Peloton ritari” -satukirjan.

Nukkesairaala : myöhäisleikki-ikäisen lapsen pelon lievitys sairaalassa

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa tuote, jonka avulla voidaan lievittää leikki-ikäisen lapsen pelkoja sairaalassa. Opinnäytetyömme on osa viisivuotista Musiikki ja draama lapsen kivun ja pelon lievittäjänä -projektia, jossa ovat mukana Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, HUS Lasten ja Nuorten sairaala sekä Turun yliopiston hoitotieteen laitos. Projektin tarkoituksena on kehittää lasta ja hänen perhettään aktivoivia pelon- ja kivunlievitysmenetelmiä. Opinnäytetyömme on toiminnallinen opinnäytetyö, joka sisältää teoriaperustan sekä itse tuotteen. Olemme koonneet teoriaperustan alan tutkimuksista ja kirjallisuudesta poimimalla niistä olennaisimmat asiat ja jäsentäen näin aiempaa tietoa. Teoriaperusta sisältää yleistä tietoa sairaalasta lapsen hoitoympäristönä, lapsen kokemasta pelosta sairaalassa sekä leikistä lapsen selviytymiskeinona. Teoriaperustan pohjalta olemme suunnitelleet ja toteuttaneet ”Nukkesairaalan”. ”Nukkesairaala” on nukkekoti, jonka eri huoneet ovat sairaalan eri osastoja. Nukkekodissamme on vuode-, leikkaus-, röntgen- ja leikkiosastot sekä sairaalakoulu. Materiaalina olemme käyttäneet pääosin puuta, puuviilua ja askartelumassaa. Valmis nukkekoti annetaan HUS Lasten ja Nuorten sairaalan käyttöön. Nukkesairaalan avulla lapsi voi käsitellä pelkojaan ja tutustua hänelle vieraaseen ympäristöön. Lapsi voi niin sanotusti leikkiä pelkonsa pois. Ehkäisemällä lapsen pelkoja sairaalassaoloaikana ehkäistään samalla traumojen syntymistä ja edesautetaan positiivisen kokemuksen syntymistä lapselle sekä näin helpotetaan mahdollisia seuraavia sairaalajaksoja.

Myöhäisleikki-ikäisen lapsen valmistaminen päiväkirurgiseen toimenpiteeseen ja siihen liittyvien pelkojen lievittäminen

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuen, miten sairaanhoitaja voi ohjauksen avulla lievittää myöhäisleikki-ikäisen lapsen päiväkirurgiseen toimenpiteeseen kohdistuvia pelkoja. Opinnäytetyö on osa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian ja Jorvin sairaalan lastenosastojen yhteistä projektia, jonka tarkoituksena on kehittää lapsen, nuoren ja lapsiperheen ohjausta. Menetelmänä työn tekemisessä käytimme soveltaen systemaattista kirjallisuuskatsausta. Katsauksen aineisto muodostui kahdeksasta englanninkielisestä tutkimusartikkelista. Aineisto analysoitiin sisällön analyysin ja kuvailevan synteesin avulla. Tutkimusten mukaan myöhäisleikki-ikäistä lasta valmisteltiin päiväkirurgiseen toimenpiteeseen käyttämällä erilaisia ohjausmenetelmiä. Tiedon antamiseen perustuva ohjaus voitiin toteuttaa suullisesti tai kirjallisesti. Havainnollistavaan ohjaukseen kuului toimenpidepaikkaan ja -välineisiin tutustuminen sekä toimenpiteen kuvaus kirjan, videon, nukkien tai valokuvien avulla. Leikkiin perustuvassa ohjauksessa lapsi sai leikkiä hoitovälineillä ja toimenpiteeseen tutustuttiin roolileikin tai vuorovaikutuksellisen lastenkirjan avulla. Perhekeskeinen ohjaus toteutettiin ottamalla perhe mukaan lapsen valmistamiseen ja perhettä ohjattiin lapsen tukemisessa. Lapsen yksilölliseen valmistamiseen kuului lapsen kehitysvaiheen ja ymmärryksen, lapsen käyttämien selviytymiskeinojen ja valmistelun ajankohdan huomiointi. Tiedon antamiseen perustuva ohjaus on yleisesti käytetty, mutta se ei ollut tutkimusten mukaan yksistään tehokas pelkojen lievittämisessä, vaan hyödyllisempää oli käyttää lapsen valmistamiseen monipuolisesti eri ohjausmenetelmiä. Hyödyllisimmäksi valmisteluohjelmaksi osoittautui perhekeskeinen tietoa antava, havainnollistava ja leikin avulla tapahtuva ohjaus, koska sillä oli hyödyllisiä vaikutuksia sekä preoperatiivisten pelkojen lievittämiseen että leikkauksesta toipumiseen. Jatkossa olisi tarpeellista kehittää tutkitusti tehokkaita valmisteluohjelmia lasten päiväkirurgiaan ja huomioida lasta ja perhettä valmistamisessa yksilöllisemmin. Koska laajaan valmisteluun tarvitaan paljon taloudellisia ja henkilökuntaresursseja, olisi järkevää kehittää arviointimenetelmä, jonka avulla voitaisiin valita toimenpiteeseen tulevien lasten joukosta ne, jotka hyötyisivät laajemmasta valmistelusta eniten.

Lapsen,nuoren ja lapsiperheen ohjaus sairaanhoitajan kokemana

Tämä opinnäytetyö on osa Lapsen, nuoren ja lapsiperheen ohjaus -projektia. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää sairaanhoitajien kokemuksia lapsen, nuoren ja lapsiperheen ohjauksesta. Haastatteluaineisto (n=15) kerättiin HUS:n Lasten ja nuorten sairaalan lastentautien ajanvarauspoliklinikoiden sairaanhoitajilta. Haastatteluissa sovellettiin kriittisten tapausten tekniikkaa siten, että sairaanhoitajaa pyydettiin kuvaamaan mahdollisimman tarkasti ja laajasti hänen toteuttamansa merkityksellinen lapsen, nuoren ja perheen ohjaustilanne. Saatu aineisto analysoitiin soveltaen deduktiivista sisällön analyysiä kuvailun tasolla. Kaikki ohjaustilanteet kuvattiin positiivisesti merkityksellisiksi. Ohjaustilanteiden kuvauksissa nousi esille erilaisia ohjaukseen vaikauttavia tekijöitä. Joitakin ohjaustilanteita häiritsi sopivan ja rauhallisen ohjaustilan puuttuminen, mutta useimmilla sairaanhoitajilla oli kuitenkin käytössään erillinen ohjaustila tai oma työhuone. Ohjaukselle pystyttiin varaamaan pääsääntöisesti riittävästi aikaa. Ohjausmenetelminä käytettiin suullista yksilöohjausta, jonka osana kirjallista materiaalia, demonstraatiota, yhdessä harjoittelemista, leikkiä sekä motivoivan haastattelun tekniikkaa. Merkitykselliseksi koettiin sairaanhoitajan ammattitaito, kokemus ja tiedot ohjattavasta asiasta. Ohjaustilanteissa huomioitiin lapsen ikä ja kehitystaso sekä perheen tapa oppia. Vuorovaikutus koettiin hyväksi, kun keskustelu oli sujuvaa ja avointa ja perhe oli vastaanottavainen. Yhteistyössä erottuivat osallistujien erilaiset roolit, pääasiassa yhteistyö kuvattiin onnistuneeksi ja sopuisaksi. Ohjaukseen vaikutti myös perheen tunteminen entuudestaan, sillä pitkä hoitosuhde edesauttoi yhteistyön ja vuorovaikutuksen onnistumista sekä poisti jännittyneisyyttä osapuolten väliltä. Lapsen, nuoren ja perheen aktiivisuutta tuettiin eri tavoin, esimerkiksi positiivisen kannustuksen avulla. Sairaanhoitajat kokivat erityisen merkitykselliseksi asiakkaan tarpeista ja odotuksista lähtevän ohjauksen toteuttamisen. Ohjausta arvioitiin kirjaamalla sairaanhoitajan asiantuntijan arvio, mutta vain harva sairaanhoitajista arvioi ohjausta yhdessä perheen kanssa. Opinnäytetyön tulokset kuvaavat sairaanhoitajien kokemuksia lasten, nuorten ja perheen polikliinisesta ohjauksesta. Tuloksia hyödynnetään projektin seuraavissa vaiheissa, kun tarkoituksena on kehittää vaikuttavaa ohjausmallia sekä ohjauksen opetusta ammattikorkeakouluissa sosiaali- ja terveysalalla. Jatkossa voitaisiin myös selvittää voimavarojen vahvistumiseen tähtääviä ohjausmenetelmiä, kuten motivoivan haatattelun tekniikkaa ja niiden soveltuvuutta hoitotyön eri osa-alueille, erityisesti lasten, nuorten ja perheiden ohjaukseen.

Lapsi

Pikkulapsen leikkiä ja puhetta.

Kulttuurin ja sukupuolen vaikutus lasten lelupreferensseihin

Artikkelissa vertaillaan sukupuolen ja kulttuurin vaikutuksia lasten leluvalintoihin 4-6-vuotiailla suomalaisilla, eestiläisillä ja japanilaisilla lapsilla.

Millennium-trilogia

Kirjallisuusarvostelu

Olemisen sietämätön hattu

Kirjallisuusarvostelu