102 resultados para Warren, William Fairfield, 1833-1929.
Resumo:
Kirjoittaja on Oulun yliopiston aatehistorian professori. Kirjoittajalta on aiemmin julkaistu Tieteessä tapahtuu -lehdessä Wienin piiriä sivuavat artikkelit "Eino Kaila ja tie Wienin piiriin" (TT 2/ 2002), "Kaila ja kahden tunnistamistavan ero" (TT 4/2002), "Realisti Wienin piirin väittelyissä" (TT 7/2002) ja "Positivismin kriitikosta positivistiksi"(TT 8/2002).
Resumo:
Herculiska och Malabriska krafts öfningar, Voltigeringar, Gymnastiska öfningar, Saltomortaler samt Trampolin språng m.m. A. G(?). Högblom.
Resumo:
Herculiska och Malabriska krafts öfningar, Woltigeringar, Gymnastiska öfningar samt Trampolin språng m.m. I(?). Magito & Compagni.
Resumo:
Finska Flickan, eller Hittebarnet på Kyrkogården. Skådespel i 3 Akter med Coupletter och Melodrame på Finska Språket. C.A. F. Berggren.
Resumo:
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen lähde- ja kohdetekstikeskeisyyttä näytelmäkääntämisessä. Tutkimuskohteina olivat käännösten sanasto, syntaksi, näyttämötekniikka, kielikuvat, sanaleikit, runomitta ja tyyli. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, näkyykö teoreettinen painopisteen siirtyminen lähdetekstikeskeisyydestä kohdetekstikeskeisyyteen suomenkielisessä näytelmäkääntämisessä. Oletuksena oli, että siirtyminen näkyy käytetyissä käännösstrategioissa. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ensin lähde- ja kohdetekstikeskeisiä käännösteorioita. Ensin esitellään kaksi lähdetekstikeskeistä teoriaa, jotka ovat Catfordin (1965) muodollinen vastaavuus ja Nidan (1964) dynaaminen ekvivalenssi. Kohdetekstikeskeisistä teorioista käsitellään Touryn (1980) ja Newmarkin (1981) teoreettisia näkemyksiä sekä Reiss ja Vermeerin (1986) esittelemää skopos-teoriaa. Vieraannuttamisen ja kotouttamisen periaatteet esitellään lyhyesti. Teoriaosuudessa käsitellään myös näytelmäkääntämistä, William Shakespearen kieltä ja siihen liittyviä käännösongelmia. Lisäksi esittelen lyhyesti Shakespearen kääntämistä Suomessa ja Julius Caesarin neljä kääntäjää. Tutkimuksen materiaalina oli neljä Shakespearen Julius Caesar –näytelmän suomennosta, joista Paavo Cajanderin käännös on julkaistu vuonna 1883, Eeva-Liisa Mannerin vuonna 1983, Lauri Siparin vuonna 2006 ja Jarkko Laineen vuonna 2007. Analyysissa käännöksiä verrattiin lähdetekstiin ja toisiinsa ja vertailtiin kääntäjien tekemiä käännösratkaisuja. Tulokset olivat oletuksen mukaisia. Lähdetekstikeskeisiä käännösstrategioita oli käytetty uusissa käännöksissä vähemmän kuin vanhemmissa. Kohdetekstikeskeiset strategiat erosivat huomattavasti toisistaan ja uusinta käännöstä voi sanoa adaptaatioksi. Jatkotutkimuksissa tulisi materiaali laajentaa koskemaan muitakin Shakespearen näytelmien suomennoksia. Eri aikakausien käännöksiä tulisi verrata keskenään ja toisiinsa, jotta voitaisiin luotettavasti kuvata muutosta lähde- ja kohdetekstikeskeisten käännösstrategioiden käytössä ja eri aikakausien tyypillisten strategioiden kartoittamiseksi.
Resumo:
Digital reproduction, The National Library of Finland, Centre for Preservation and Digitisation, Mikkeli
Resumo:
Digital reproduction, The National Library of Finland, Centre for Preservation and Digitisation, Mikkeli