Italian Concerto in F Major

Soitinnus : Piano.

3 pieces in old style

Digitoitu 16. 10. 2008.

Knowledge Sharing between Generations in an Organisation - Retention of the Old or Building the New?

The study explores knowledge transfer between retiring employees and their successors in expert work. My aim is to ascertain whether there is knowledge development or building new knowledge related to this organisational knowledge transfer between generations; in other words, is the transfer of knowledge from experienced, retiring employees to their successors merely retention of the existing organisational knowledge by distributing it from one individual to another or does this transfer lead to building new and meaningful organisational knowledge. I call knowledge transfer between generations and the possibly related knowledge building in this study knowledge sharing between generations. The study examines the organisation and knowledge management from a knowledge-based and constructionist view. From this standpoint, I see knowledge transfer as an interactive process, and the exploration is based on how the people involved in this process understand and experience the phenomenon studied. The research method is organisational ethnography. I conducted the analysis of data using thematic analysis and the articulation method, which has not been used before in organisational knowledge studies. The primary empirical data consists of theme interviews with twelve employees involved in knowledge transfer in the organisation being studied and five follow-up theme interviews. Six of the interviewees are expert duty employees due to retire shortly, and six are their successors. All those participating in the follow-up interviews are successors of those soon to retire from their expert responsibilities. The organisation in the study is a medium-sized Finnish firm, which designs and manufactures electrical equipment and systems for the global market. The results of the study show that expert work-related knowledge transfer between generations can mean knowledge building which produces new, meaningful knowledge for the organisation. This knowledge is distributed in the organisation to all those that find it useful in increasing the efficiency and competitiveness of the whole organisation. The transfer and building of knowledge together create an act of knowledge sharing between generations where the building of knowledge presupposes transfer. Knowledge sharing proceeds between the expert and the novice through eight phases. During the phases of knowledge transfer the expert guides the novice to absorb the knowledge to be transferred. With the expert’s help the novice gradually comes to understand the knowledge and in the end he or she is capable of using it in his or her work. During the phases of knowledge building the expert helps the novice to further develop the knowledge being transferred so that it becomes new, useful knowledge for the organisation. After that the novice takes the built knowledge to use in his or her work. Based on the results of the study, knowledge sharing between generations takes place in interaction and ends when knowledge is taken to use. The results I obtained in the interviews by the articulation method show that knowledge sharing between generations is shaped by the novices’ conceptions of their own work goals, knowledge needs and duties. These are not only based on the official definition of the work, but also how the novices find their work or how they prioritise the given objectives and responsibilities. The study shows that the novices see their work primarily as maintenance or development. Those primarily involved in maintenance duties do not necessarily need knowledge defined as transferred between generations. Therefore, they do not necessarily transfer knowledge with their assigned experts, even though this can happen in favourable circumstances. They do not build knowledge because their view of their work goals and duties does not require the building of new knowledge. Those primarily involved in development duties, however, do need knowledge available from their assigned experts. Therefore, regardless of circumstances they transfer knowledge with their assigned experts and also build knowledge because their work goals and duties create a basis for building new knowledge. The literature on knowledge transfer between generations has focused on describing either the knowledge being transferred or the means by which it is transferred. Based on the results of this study, however, knowledge sharing between generations, that is, transfer and building is determined by how the novice considers his or her own knowledge needs and work practices. This is why studies on knowledge sharing between generations and its implementation should be based not only on the knowledge content and how it is shared, but also on the context of the work in which the novice interprets and shares knowledge. The existing literature has not considered the possibility that knowledge transfer between generations may mean building knowledge. The results of this study, however, show that this is possible. In knowledge building, the expert’s existing organisational knowledge is combined with the new knowledge that the novice brings to the organisation. In their interaction this combination of the expert’s “old” and the novice’s “new” knowledge becomes new, meaningful organisational knowledge. Previous studies show that knowledge development between the members of an organisation is the prerequisite for organisational renewal which in turn is essential for improved competitiveness. Against this background, knowledge building enables organisational renewal and thus enhances competitiveness. Hence, when knowledge transfer between generations is followed by knowledge building, the organisation kills two birds with one stone. In knowledge transfer the organisation retains the existing knowledge and thus maintains its competitiveness. In knowledge building the organisation developsnew knowledge and thus improves its competitiveness.

[Old black Joe]

Soitinnus: orkesteri.

[My old Kentucky home]

Soitinnus: orkesteri.

Italian kieli, Oulun yliopisto ja monikielisyyspolitiikka: Kun diskurssit ja käytänteet kohtaavat

Tutkimus käsittelee monikielisyyspolitiikkaa ja sen paikallista toteutumista. Kriittisen diskurssianalyysin viitekehystä käyttäen tutkin monipuolisen kielitaidon institutionaalisen diskurssin tulkintoja ja sen sosiaalisen kontekstin käytänteitä, historiaa ja nykytilaa. Tutkin, mikä merkitys Oulun yliopiston kielikeskuksella ja sen kielivalikoimalla on paikallisesti ja alueellisesti niin opiskelijoiden kuin yliopiston kansainvälistymisen kannalta. Tutkin, miten monikielisyyspolitiikan päämäärät toteutuvat ja miten sitä voidaan tulevaisuudessa tukea. Työ koostuu johdannosta, neljästä erillisestä osasta ja päätännöstä. Tutkimuksen osassa I kuvaan italian kielen opetuksen 36-vuotista historiaa ja siihen liittyviä vaiheita yliopiston perustamisesta aina nykypäivään. Sen rinnalla kuvaan kielikeskuksen kielten opetusvirkojen kehitystä ja Oulun yliopiston laajentumista ja kansainvälistymistä. Osassa II tarkastelen muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana italian kielen opiskelijamäärissä ja opintosuorituksissa. Vertailen Oulun yliopiston pienten kielten opiskelijamäärien kehitystä, tiedekuntakohtaisia eroja niissä sekä eri kielikeskusten italian kielen opiskelijamäärien kehitystä vuoden 2005 tutkinnonuudistuksen voimaantulon jälkeen. Osassa III tutkin monipuolisen kielitaidon diskurssin sosiaalista todellisuutta opiskelijoiden näkökulmasta eli käsittelen italian kielen opiskelijoille suunnatun syksyn 2008 kyselytutkimuksen tuloksia. Opiskelijoiden taustatietojen kuvauksen lisäksi kyselyssä kartoitettiin opiskelumotivaation osatekijöitä ja opiskelun esteitä. Osassa IV tarkastelen monikielisyyspolitiikan diskurssin tekstejä, niiden tulkintaa ja toteutumista. Mukana ovat kielikoulutuspoliittiset linjaukset eurooppalaisella, kansallisella ja paikallisella tasolla. Pohdin Oulun yliopiston merkitystä monipuolisen kielitaidon tukijana ja kehittäjänä sen vaikutusalueella sekä monipuolisen kielitaidon merkitystä opiskelijoiden kannalta. Tarkastelen myös italian kielen asemaa maailmalla. Mukana on kuvausta opettajan ja opiskelun arjesta peruskoulutuksen kontekstissa Oulun alueella. Yliopistokontekstissa kuvaan monipuolisen kielitaidon merkitystä kansainvälistymisen ja kansainvälisen liikkuvuuden kannalta, tutkinnonuudistuksen vaikutuksia kielten ja erityisesti italian kielen opiskeluun sekä Oulun yliopiston nykyhistorian viimeisimpiä vaiheita. Neljännessä osassa yhdistyvät tutkimuksen eri osien tulokset eli peilaan monipuoliseen kielitaitoon liittyvää institutionaalista diskurssia tutkimuksessa ilmenneisiin diskurssin sosiaalisen todellisuuden ilmiöihin. Tutkimuksessa ilmeni, etteivät kansallisen ja paikallisen tason institutionaalisen kielikoulutuspoliittisen diskurssin tekstit minimitulkinnaltaan olleet monikielisyyttä tukevia korkeakoulukontekstissa. Oulun tapaus osoittaa, miten yliopistouudistuksessa päätöksentekovastuu on siirtynyt yliopiston hallinnon virkamiehille ja kielikoulutuspolitiikan päätöksiä tehdään sivutuotteena irrallaan kielikoulutuksen kentästä ilman pitkän tähtäimen kielikoulutuksen suunnittelua. Oulun yliopiston tarkastelussa nou-ivat esille kieliopintojen sekalaiset käytänteet tutkinnoissa ja kokonaisnäkemyksen puute kieliopinnoista, kielikeskuksen ja kieliopintojen irrallisuus muusta sosiaalisesta kontekstista sekä viime kädessä niukkenevista resursseista taisteltaessa kieliopintojen ja kielivalikoiman karsiminen, mikä on ristiriidassa yhteiskunnan, työelämän ja opiskelijoiden kielitaidon ja sen monipuolisuuden vaateiden kanssa. Neljännen osan lopussa esitän minimiedellytyksiä ja toimenpiteitä, joiden pohjalta kielten opiskelua voisi kehittää jatkumona niin, että monipuolisen kielitaidon hankkiminen olisi mahdollista alueelliset, paikalliset ja yksilökohtaiset tarpeet huomioon ottaen.

Italian kauden hedelmiä

Kirjallisuusarvostelu

Marketed recordings of hymns: old wine in new wineskins? : a musico-sociological study of developments and reception in the Nordic region since 1991

Artikkeli on julkaistu Hymnologi - Nordiskt tidskirft -lehden numerossa 3-4 / 2012.

Perspectives on narrative discourse markers : focus on Old English þa

Ett element som har intresserat forskarna av fornengelska sedan början av filologiska studier är adverbet þa ’då’, som är högfrekvent i många berättande texter. Utöver ordföjldsregeln enligt vilken satsinitialt þa följs av omvänd ordföljd, finns det redan tidigt kommentarer om användningen av þa för emfas, livlighet och konnektivitet. Även om sådana karakteriseringar tar den textuella kontexten i beaktande, är deras fokus inte på diskursfunktioner utan på satsgrammatik. Denna avhandling betraktar användningen av þa från diskursstrukturens perspektiv och undersöker dess funktioner i markeringen av berättelsens huvudlinje (eng. grounding), kohesiva kontinuiter (eng. continuities), samt vändpunkter och spänning (eng. peak, tension) i texten. I stället för att fokusera på bara en funktion som har associerats med þa, undersöks denna frekventa element från olika perspektiv. Genom både kvantitativa och kvalitativa analyser av narrativt material, visar de inkluderade delstudierna att detta ord spelar en viktig roll i struktureringen av fornengelska berättelser. Parallellt med kärnfunktionen att markera berättelsens huvudlinje, används þa i samspel med andra strukturerande element för att uttrycka den hierarkiska strukturen och spänning i berättelsen. Jämförelser med andra uttryck av temporal kontinuitet visar att þa skiljer sig från dem i sina användningsmönster, vilket vidare bekräftar dess status som en narrativ diskursmarkör.

The Use of Nervous System Drugs and the Risk of Fractures in Old Adults

Hermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on yleistä iäkkäässä väestössä. Erityisen yleistä käyttö on pitkäaikaisessa laitoshoidossa asuvilla iäkkäillä. Hermostoon vaikuttavien lääkkeiden haittavaikutuksia on tutkittu paljon, ja useat hermostoon vaikuttavat lääkeaineryhmät on tunnistettu murtumien riskitekijöiksi. Aikaisemmin ei ole kuitenkaan tutkittu usean hermostoon vaikuttavan lääkkeen yhteiskäytön yhteyksiä murtuman riskiin 65 vuotta täyttäneillä. Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että usean hermostoon vaikuttavan lääkeaineen yhtäaikainen käyttö oli hyvin yleistä Porin kaupunginsairaalan viidellä pitkäaikaisen laitoshoidon osastolla (n = 154) vuosien 2004 ja 2005 vaihteessa. Kolmasosa tutkituista käytti säännöllisesti kolmea tai useampaa hermostoon vaikuttavaa lääkettä samanaikaisesti. Kun huomioitiin myös tarvittaessa otettavat lääkkeet, vastaava luku oli 53 %. Tutkimuksessa havaittiin myös viitteitä lääkkeiden epäasianmukaisesta käytöstä, kun potilaiden käyttämiä lääkkeitä verrattiin heidän kognitiiviseen ja fyysiseen suorituskyynsä sekä asetettuihin diagnooseihin. Liedon kunnassa 1990-luvulla toteutettuun väestöpohjaiseen Liedon Iäkkäät -seurantatutkimukseen osallistui 1177 lietolaista 65 vuotta täyttänyttä. Lääkitystietoja sekä seuranta-aikana tapahtuneita murtumia analysoimalla havaittiin, että kahden tai useamman bentsodiatsepiinin sekä kahden tai useamman psykoosilääkkeen käyttö oli yhteydessä murtuman riskiin 65 vuotta täyttäneillä miehillä. Opioidin ja psykoosilääkkeen yhteiskäyttö sekä opioidin ja bentsodiatsepiinin yhteiskäyttö oli yhteydessä iäkkäiden miesten murtuman riskiin. Naisilla vastaavia tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ei havaittu. Väitöskirjatutkimuksen uusin osa-aineisto perustui Porissa vuosina 2009–2010 toteutetun Satauni-tutkimuksen aineistoon. Tutkimuksessa osoitettiin 89 potilaan aineistossa, että hallittu, yhden kuukauden aikana lääkärin ja hoitajan tuella toteutettu bentsodiatsepiinivieroitus paransi merkitsevästi 55 vuotta täyttäneiden naisten käden puristusvoimaa kuuden kuukauden seuranta-aikana. Vastaavaa yhteyttä ei havaittu miehillä. Bentsodiatsepiinivieroituksella ei ollut yhteyttä osallistujien tasapainotestin tulosten paranemiseen kuuden kuukauden seurantaaikana. Murtumilla on vakavia seurauksia sekä yksilötasolla että yhteiskunnallisesti iäkkäässä väestössä. Murtumien ehkäisy on hyvin tärkeää. Siinä tulee kiinnittää huomiota potilaan käyttämään lääkitykseen ja arvioida erityisesti usean hermostoon vaikuttavan lääkkeen yhteiskäytön tarpeellisuutta.

Idioms and L2 Learners. The Effect of L1, Transparency and Frequency on Idiom Comprehension by Finnish and Italian Learners of English

Tämän sivuaineen tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten suomalaiset ja italialaiset englannin kielen opiskelijat tunnistavat englanninkielisten idiomien merkityksiä. Erityisesti opiskelijoiden oman äidinkielen vaikutusta idiomien ymmärtämiseen tutkitaan, kuin myös idiomien eri ominaisuuksien vaikutusta. Lisäksi tutkitaan, miten opiskelijat itse ajattelevat osaavansa käyttää idiomeja, ja pitävätkö he idiomien oppimista tärkeänä. Tutkielmaan osallistui 35 suomalaista englannin kielen yliopisto-opiskelijaa ja 34 italialaista englannin kielen yliopisto-opiskelijaa. Tutkimusaineisto kerättiin monivalintakyselyn avulla. Idiomit valittiin Collins Cobuild Dictionary of Idioms (2001) -sanakirjasta. Kysely sisälsi 36 idiomia, jotka valittiin kolmesta eri frekvenssiluokasta. Jokaisesta frekvenssiluokasta valittiin neljä idiomia, joille oli vastine sekä suomen että italian kielessä, neljä idiomia, joille oli vastine vain suomen kielessä ja neljä idiomia, joille oli vastine vain italian kielessä. Kullekin idiomille oli annettu neljä merkitysvaihtoehtoa, ja näistä yksi tai kaksi oli sanakirjojen mukaisia oikeita vastauksia. Tutkimuksen tulokset näyttävät osoittavan, että sekä suomalaisilla että italialaisilla oli vaikeuksia idiomien merkitysten tunnistamisessa. Kuitenkin myös suomalaisten ja italiaisten välillä oli tilastollisesti merkittävä ero. Suomalaiset osasivat idiomit huomattavasti paremmin kuin italialaiset. Koehenkilöt ymmärsivät merkittävästi helpommin idiomit joille oli vastine heidän omassa äidinkielessään kuin idiomit joille ei ollut vastinetta. Lisäksi vastaajat näyttivät hyötyvän myös idiomien kuvainnollisen ja kirjaimellisen merkityksen läheisyydestä eli läpinäkyvyydestä. Idiomien frekvenssi sen sijaan ei näyttänyt vaikuttavan niiden ymmärtämiseen. Suomalaisten ja italialaisten englannin opiskelijoiden mukaan idiomien opiskelu on hyödyllistä ja tarpeellista. Tulokset osoittavat, että idiomien ymmärtäminen on haastavaa jopa edistyneille oppijoille. Omalla äidinkielellä näyttää olevan suuri vaikutus idiomien ymmärtämiseen, ja nimenomaan samankaltaisuudesta on hyötyä. Äidinkielen merkitykseen vieraiden kielten oppimisessa ja sanaston oppimisessa täytyisi kiinnittää enemmän huomiota, ja idiomeja sekä muuta kuvainnollista kieltä täytyisi opettaa myös edistyneemmille oppijoille.