Museot yhteisen muistin tukena

Kirjallisuusarvostelu

Kuinka minusta tuli kirjastonhoitaja

Matti Liinamaan muistelmateos käsittelee hänen uraansa Helsingin yliopiston kirjastossa, Tampereen tieteellisessä kirjastossa, Opiskelijakirjastossa, Tieteellisten seurain kirjastossa ja Luonnontieteellisessä kirjastossa vuosina 1947-1992.

Outojen limasienten ihmeellisestä elämästä

Kirjallisuusarvostelu

Suurteos sukuyhtiöstä

Kirjallisuusarvostelu

Tutkimusretkellä Kirgisiassa

Kirjallisuusarvostelu

Suomen jäkäläopas : maailman parasko?

Kirjallisuusarvostelu

Geografie Eli Tietoja Alkavaisille

Koulumestari Jacob Ahlsmanin (1798-1872) "Geografie Eli Tietoja Alkavaisille" vuodelta 1829-1830. Vihdin museo.

Suomalainen museossa. Museovierailu kokemuksena 1800- ja 1900-lukujen vaihteen suomalaisessa lehdistössä

Tutkin pro gradu -tutkielmassani museossa käymisen kokemusta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Selvitän, miten vuosien 1890 ja 1910 välillä erilaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistuissa museovierailuja kuvailevissa artikkeleissa museokokemuksista kerrottiin ja minkälaisia asioita kertomuksissa nostettiin esiin. Ammattilaisten näkökulmaa käyttämissäni alkuperäislähteissä edustavat antikvaaristen alojen asiantuntijoiden kirjoitukset Suomen Museo ja Finskt Museum -lehdissä. Maallikoiden tai ”suuren yleisön” näkemyksiä olen tavoitellut laajalevikkisemmistä sanoma- ja aikakauslehdistä. Keskityn museoinstituution historian sijaan museokävijän kokemuksen tarkasteluun. Lähestyn aihetta tilallisuuden käsitteen kautta, mutta sen fyysisten ulottuvuuksien lisäksi pyrin tavoittamaan myös museotilan mentaalisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia aspekteja. Keskeisen historiallisen taustan tutkimukselleni muodostavat suomalaisen museoalan vakiintumisvaihe 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sekä laajempi, yleisellä eurooppalaisella tasolla käynnissä ollut modernisaatioprosessi. Suomalainen museokenttä oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa vielä vakiintumaton ja museoiden ylläpidon tasoissa oli suuria vaihteluita. Alan ammattilaisten museovierailua ohjasi erityisesti hyvän museon kriteereiden määritteleminen, kun taas maallikoiden kirjoituksissa elämyksellisyys korostui voimakkaammin. Museokokemuksen tilallinen luonne välittyi analysoiduista lehtikirjoituksista selkeästi: museossa toimiminen oli näyttelytilojen ja niiden välittämien menneisyyttä koskevien kertomusten haltuun ottamista. Tässä museokävijä saattoi hyödyntää erilaisia keinoja. Vierailu herätti myös monenlaisia tunteita ja ajatuksia aina hyvin henkilökohtaisista menneisyyden kokemisen tuntemuksista näyttelyn sisällön analyyttiseen pohdintaan. Museotoiminta liittyy kiinteästi 1800- ja 1900-lukujen laajempaan kulttuuriseen liikehdintään. Museokävijä osallistui museoiden asettamiin aatteellisiin tavoitteisiin henkilökohtaisella tasolla, jolloin sellaiset ilmiöt kuten kansallisaate tai edistysusko toteutuivat myös yksittäisen museokäynnin kontekstissa.

De halcyone

Invokaatio: Auxiliante Deo!

FOLKLOREN KÄYTTÖ MAAKUNTAMUSEOIDEN NÄYTTELYISSÄ

Tutkielmani käsittelee folkloren eli suullisen ja henkisen perinteen käyttöä Suomen maakuntamuseoiden näyttelyissä. Tutkimuksessa käsitellään kysymyksiä siitä, mistä näyttelyissä käytettävä folklorea sisältävä aineisto saadaan ja miten sitä muokataan. Lisäksi käsitellään folkloren käyttöön näyttelyissä liittyviä positiivisia vaikutuksia ja pohditaan folkloren soveltumista osaksi museoiden toimialaa. Kysymys folkloren luon- teesta ja sen määrittelemisestä on vahvasti esillä tutkielmassa ja sitä käsitellään sekä folkloristiikan että museoiden näkökulmasta. Myös folkloristiikan soveltuminen museo- aineeksi on tutkielmassa esillä. Tutkimus perustuu museoammattilaisten kyselyvastauksista koostuvaan aineistoon. Olen tarkastellut aineistoa kyselyni pohjalta nousevien teemojen valossa. Lisäksi olen esittänyt aineistolle kysymyksiä, joihin saamani vastaukset pohjautuvat aineiston analy- sointiin lähiluvun avulla. Tutkimusotteeni on hermeneuttinen. Tutkimukseni tulokset osoittavat sen, että museoiden näyttelyissä käytetään jonkin ver- ran folklorea sisältäviä aineistoja. Folklore koetaan vaikeaksi määritellä ja erottaa muus- ta suullisesta aineistosta. Folkloren kuulumisesta osaksi museoiden toimintaa on ristirii- taisia mielipiteitä, mikä pääasiassa johtuu folkloren näkemisestä vastakkaisena asiana faktatiedolle. Folklorea sisältäviä aineistoja saadaan näyttelyyn pääasiassa arkistoista ja aineistonkeruulla. Aineistoja joudutaan muokkaamaan näyttelyyn sopivaksi ja folklorea esitetään eniten äänenä. Folkloren käytön koetaan vaativan resursseja ja osaamista, joita museoilla ei välttämättä ole käytettävissään. Toisaalta folklore voi tuoda näyttelyyn elämyksellisyyttä, inhimillisyyttä, paikallisväriä ja tietoa. Folklore tuo näyttelyyn positiivista lisää, mutta sitä ei nähdä välttämättömänä osana näyttelyä. Folkloren haasteellisuudesta johtuen aiheesta kannattaa laatia ohjeistuksia ja lisätä museoammattilaisten ammattitaitoa, jotta folklore ja sen potentiaali tunnistettai- siin. Museoalalla toimivilla folkloristeilla voisi olla tässä tärkeä rooli.

Limasienten lumoissa

Kirjallisuusarvostelu