UAV:n käyttö operaation Iraqi Freedom aikana John Wardenin kehäteorian näkökulmasta

UAV:t (Unmanned Aerial Vehicle, miehittämätön ilma-alus) ovat maasta ohjattavia tiedustelu-, valvonta- ja pommikoneita. Vuonna 2003 alkanut operaatio Iraqi Freedom toimi erinomaisena testikenttänä Yhdysvaltojen miehittämättömille ilma-aluksille. Tutkielman näkökulma rakentuu yhdysvaltalaisen ilmasodankäynnin teoreetikon John Wardenin kehäteorian ympärille, jonka avulla pyritään havainnoimaan UAV:iden suorittamia lentotehtäviä operaation aikana. Tämä tutkielma on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytetään tapaustutkimusta. Sen avulla pyritään löytämään selityksiä tutkittavalle ilmiölle arkistolähteistä sekä muusta kirjallisuudesta. John Wardenin kehäteoria koostuu viidestä sisäkkäin olevasta kehästä, jotka rakentuvat eriarvoisista kohteista. UAV:t suorittivat operaation aikana tiedustelu- ja pommituslentoja jokaisella kehällä. Pääpaino oli sisimmällä kehällä, jossa UAV:illa tiedusteltiin Irakin johtamisjärjestelmän kohteita sekä suoritettiin pommituksia tutkakeskuksiin. Omia joukkoja tuettiin UAV:iden avulla siten, että ne tiedustelivat kulkureittejä sekä paikansivat vihollisen tykistö- ja ilmatorjuntakeskittymiä. Havainnot kohteista lähetettiin miehitetyille pommikoneille, jotka suorittivat sitten vaaditut ilmaiskut. Miehittämättömät ilma-alukset kykenivät toimimaan operaation aikana kaikilla teoriamallin kehillä vihollisen ilmatorjunnasta huolimatta. UAV:iden tiedustelutietojen avulla iskettiin täsmällisesti Irakin avainkohteita vastaan. Iskut johtivat lopulta vihollisorganisaation toiminnan lamaantumiseen. UAV on erittäin tehokas ja käytännöllinen ilma-ase, jota tullaan käyttämään enenevässä määrin tulevaisuuden ilmasodankäynnissä.

Tal af John Stuart Mill

14 x 23 cm

Alitajunta ei ole kaikille sama : neosurrealismi, anarkia ja uusi taide - John Richardsonin kirja An Eye for Music avaa näkökulmia digitaalisen ajan surrealismille

Kirjallisuusarvostelu

Primaariset ja sekundaariset ominaisuudet Kantin transsendentaalisessa idealismissa

Tutkielma käsittelee sitä, millaisessa suhteessa filosofiassa tunnettu erottelu olioiden primaarisiin ja sekundaarisiin ominaisuuksiin on Immanuel Kantin transsendentaaliseen idealismiin, ja mitä tämän erottelun kautta voidaan Kantin idealismista ymmärtää. Erottelu primaarisiin ja sekundaarisiin ominaisuuksiin voidaan löytää jo antiikin kreikasta, mutta tunnetuimman muotoilun siitä esitti John Locke 1600-luvun lopulla. Hänen mukaansa olioilla on primaarisia eli ensisijaisia ominaisuuksia, kuten koko ja muoto, jotka ovat sekä olioiden itsensä todellisia, perustavia ominaisuuksia että kykyjä synnyttää ihmismielissä ideoita, jotka vastaavat näitä ominaisuuksia. Locken teoriassa primaariset ominaisuudet ovat myös selitysvoimaisia suhteessa muihin ominaisuuksiin. Tämä tarkoittaa, että primaariset ominaisuudet saavat aikaan muut ominaisuudet, jotka puolestaan johtuvat primaarisista ominaisuuksista. Sen sijaan sekundaariset ominaisuudet ovat olioilla itsellään vain kykyinä synnyttää ideoita, jotka kuitenkaan eivät vastaa mitään todellista oliossa. Immanuel Kantin transsendentaalinen idealismi kiistää sen, että voisimme tietää mitään olioiden itsensä ominaisuuksista. Kantin mukaan kaikki havaintomme ja tietomme olioista ja niiden ominaisuuksista on havaitsijasta riippuvaista. Näin ollen olioiden kaikki ominaisuudet ovat siinä mielessä sekundaarisia, että mikään niistä ei ole riippumaton havainnosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olioiden ominaisuudet olisivat yhtä olennaisia toisiinsa verrattuna. Kant tekeekin kaikille ihmisille yhteisen ilmiömaailman sisällä Locken erottelua muistuttavan erottelun, joka perustuu olioiden tilallisten ominaisuuksien perustavuudelle. Kantin transsendentaalisessa idealismissa tilallisuuteen ja ajallisuuteen perustuvat ominaisuudet, kuten muoto ja liike, ovat jo a priori -luonteensa vuoksi välttämättömiä ja perustavia ominaisuuksia verrattuna subjektiivisiin ominaisuuksiin, kuten väriin tai makuun, jotka ovat luonteeltaan a posteriori. Näin ollen Kantilla tilallisten ominaisuuksien primaarisuus perustuu tulkintani mukaan sekä fysikaaliselle selittävyydelle että ajan ja tilan a priori -luonteelle transsendentaalisen idealismin järjestelmässä.

Arkistoluettelo 757: John Väinö Forsman

Luettelo Kansalliskirjastossa olevan John Väinö Forsmanin arkiston sisällöstä

St. Lawrence Bay showing Lutke's Harbor by the U.S. Ship Vincennes : lieutenant John Rodgers September 1855

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Behring's Sea and Arctic Ocean from surveys of the U.S. North Pacific Surveying Expedition in 1855 John Rogers commanding and from Russian and English authorities : additions to July 1868

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Air-Sea Battle -konsepti John Wardenin Enemy as a System -teorian näkökulmasta

Tutkielman tavoitteena oli analysoida Air-Sea Battle -konseptia ja sen lähtökohtana ollutta viholliskuvaa John Wardenin Enemy as a System -teorian näkökulmasta julkisten asiakirjojen, raporttien ja artikkeleiden avulla. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimusongelmaksi muodostui: ”Miten Air-Sea Battle -konsepti näyttäytyy Wardenin Enemy as a System -teorian näkökulmasta?” Tutkimuskysymyksien avulla pyrittiin lisäksi löytämään konseptin kehittämiseen johtaneita tekijöitä suurstrategisella tasolla, arvioimaan konseptin mukaista aseellisen voiman käyttöä sekä analysoimaan konseptia suhteessa Wardenin näkemyksiin sotilasstrategiasta. Wardenin Enemy as a System -teoria on esitelty tutkielman alkupuolella hyödyntäen alkuperäistekstejä, aiheesta kirjoitettuja tutkimuksia ja artikkeleita sekä sotataidollista kirjallisuutta. Air-Sea Battle -konseptia käsittelevän luvun aineisto on luokiteltu Wardenin neljän strategisen kysymyksen teemojen, eli tavoitteen, vaikuttamisen kohteiden, keinojen ja irtautumisen, mukaisesti. Tärkeimmät lähteet varsinaisen Air-Sea Battle -asiakirjan lisäksi olivat Yhdysvaltojen turvallisuus- ja sotilasstrategiaa määrittelevät dokumentit, tutkimuslaitosten julkaisemat raportit sekä aikakauslehtiartikkelit. Aineiston perusteella Yhdysvallat näkee tiettyjen valtioiden, kuten Kiinan, kehittyvät niin kutsutut anti-access/area denial -suorituskyvyt uhkana alueelliselle tasapainolle ja heidän kyvylleen ylläpitää sotilaallista läsnäoloa strategisesti merkittävillä alueilla. Air-Sea le -konseptin tavoitteena on määritellä ja kehittää suorituskyvyt, operatiiviset suunnitelmat ja toimintamallit, joiden mukaan toimivalla joukolla kyetään luomaan riittävä pelotevaikutus konfliktin ehkäisemiseksi tai säilyttämään toiminnanvapaus alueella sen muodostuessa.

Strategiset ilmaiskut tarkasteltuna John Wardenin kehäteorian näkökulmasta : case Libanon

Ilma-ase on keskeisessä roolissa nykypäivän sodankäynnissä. Sen avulla on myös haettu ratkaisua terroristiorganisaatioiden ja ei-valtiollisten toimijoiden kanssa käydyissä kriiseissä. Israel käytti pääasiallisesti ilmavoimiaan vuonna 2006 Hizbollahia vastaan käydyssä sodassa. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida Israelin ilmavoimien strategisten ilmaiskujen vaikutusta toisessa Libanonin sodassa. Tavoitteena on tuottaa tietoa, joka auttaa määrittelemään Hizbollahin kaltaista järjestöä paremmin Wardenin kehäteorian avulla. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä toimii teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tässä tutkimuksessa analyysirunko on muodostettu John Wardenin kehäteorian viidelle kehälle. Tutkimuksen laadun parantamiseksi on soveltuvilta osin käytetty triangulaatiota, jossa on pyritty yhdistelemään kerättyjä lähteitä ja muodostamaan näin käsitys tapahtuneesta. Hizbollah on terroristiorganisaatio, jolla on paljon valtaa Libanonin valtion sisällä. Tästä syystä se asettuu Wardenin kehille eri tavalla kuin perinteisesti nähty terroristiorganisaatio, jolla ei ole varsinaista jalansijaa valtiollisessa päätöksenteossa. Hizbollahin on tässä tutkimuksessa nähty asettuvan kehille lähes samalla tavalla kuin valtio. Israelin ei onnistunut vaikuttaa Hiz-bollahiin merkittävästi strategisilla ilmaiskuilla kriisin aikana. Hizbollahin johtajista ketään ei saatu surmattua eikä johtoyhteyksiin pystytty vaikuttamaan. Libanonin siviiliväestön tuki Hiz-bollahille voitaisiin nähdä säilyneen muuttumattomana kriisin jälkeen. Israelin strategiset il-maiskut vaikuttivat kriisin aikana ainoastaan pitkän- ja keskipitkänmatkan rakettituleen, eikä lyhyemmän kantaman rakettitulen ampumista voitu kiistää kriisin missään vaiheessa. Israelin, ja etenkin sen ilmavoimien, on laajalti nähty epäonnistuneen operaation toteutuksessa. Tässä tutkimuksessa päädyttiin laajalti samaan lopputulokseen. Israelin voidaan todeta tarkastelleen Hizbollahia hyvin johtajakeskeisenä organisaationa, mutta todellisuudessa sen taistelijasolut toimivat hyvin pitkälti itsenäisesti. Israelin ei myöskään onnistunut arvioida kriisin kestoa, eikä näin ollen asettanut sille mitään konkreettisia poliittisia tavoitteita. Tästä johtuen operaatiolle asetetut sotilaalliset tavoitteet olivat sangen irrallaan toisistaan ja tavoitteinen keskinäinen vaikutus oli vähäistä. Ainoastaan strategisten iskujen kollektiivisen kokonaisvaikutuksen voitaisiin nähdä aiheuttaneen painetta Hizbollahin johdon päätöksentekoon: Hizbollah muutti toimintatapaansa Israelin näkökulmasta parempaan suuntaan kriisin jälkeen, eikä jatkanut raketti-iskuja, kuten ennen kriisiä.

Miksi John Dewey on erityisen tärkeä juuri nyt?

Kirjallisuusarvostelu