Kanslianeuvos Hanna Lönnrot 18/2 1967

Kirje 18.2.1967

Kirjekonsepti Elias Simojoelle 11.12.1938

Kirje

"Syntisinä Vapahtajan turviin" : Elias Laguksen kirjallinen toiminta pastoraalisten pyrkimysten edistäjänä kustavilaisella ajalla

Zusammenfassung: Als Sünder in der Obhut des Erlösers : das literarische Schaffen Elias Lagus' als Repräsentant pastoraler Bestrebungen in gustavianischer Zeit

Johdanto Suomen kirjallishistoriaan

Rietrik (Fredrik) Polén (1823-1884) oli toimittaja, kustantaja ja opettaja, suomalaisuusaatteen ajaja. Hän toimitti Suometarta vuosina 1851-1866 ja julkaisi Lönnrotin toimittamaa Mehiläistä vuosina 1859-1863. Kummallekaan lehdelle ei ollut tuolloin riittävää lukijakuntaa, vaan ne päätyivät lakkautukseen, ja Polén itse puolestaan henkilökohtaiseen vararikkoon. Sittemmin Polén toimi suomen kielen ja historian opettajana, ja avusti vielä kirjoituksillaan useaa eri lehteä. Suomalaisen koululaitoksen kehittäminen ja kansansivistys olivat Polénin ydinaatteita. Vuonna 1858 ilmestynyt Polénin opinnäyte oli ensimmäinen suomenkielinen väitöskirja, ja sen ohjaajana toimi Elias Lönnrot. Polén halusi myös tieteellisen tutkimuksen olevan kaikelle kansalle avointa.

Kalewala taikka wanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinosista ajoista. 1 osa

Elias Lönnrot (1802-1884) oli lääkäri, suomen kielen professori, Suomen kirjakielen kehittäjä, kansanrunouden tunnetuksi tekijä ja ensimmäisen suomenkielisen aikakauslehden toimittaja (ks. kohde 201). Lönnrot julkaisi Suomen kansalliseepokseksi muodostuneen Kalevalan ensimmäisen laitoksen vuonna 1835. Jälkipolville tuttu ja kouluopetuksessa käytetty Kalevalan toinen, laajennettu laitos ilmestyi myöhemmin, vuonna 1849. Lönnrot oli liikkunut runonkeruumatkoilla Itä-Suomessa ja Vienan-Karjalassa vuosien 1831-1834 aikana, välillä kuitenkin hoitaen lääkärin tointaan. Lönnrotin tutkimusmatkoja ja julkaisutoimintaa rahoitti vuonna 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Lönnrot järjesteli kuulemiaan ja keräämiään lauluja Väinämöisestä, Ilmarisesta ja Lemminkäisestä sikermiksi, kunnes hän päätti yhdistää runot vanhoista sankareista yhdeksi kokonaisuudeksi. "Runokokouksen" käsikirjoituksen jo valmistuttua Lönnrot onnistui vielä tapaamaan maineikkaan laulajan, Latvajärven Arhippa Perttusen, joka lauloi hänelle kolme päivää yhtä päätä runojaan. Tämän jälkeen Lönnrot suoritti toimitustyönsä vielä uudelleen ennen Kalewalan ensimmäisen osan julkaisemista.

Kalewala taikka wanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinosista ajoista. 2 osa

Elias Lönnrot (1802-1884) oli lääkäri, suomen kielen professori, Suomen kirjakielen kehittäjä, kansanrunouden tunnetuksi tekijä ja ensimmäisen suomenkielisen aikakauslehden toimittaja (ks. kohde 201). Lönnrot julkaisi Suomen kansalliseepokseksi muodostuneen Kalevalan ensimmäisen laitoksen vuonna 1835. Jälkipolville tuttu ja kouluopetuksessa käytetty Kalevalan toinen, laajennettu laitos ilmestyi myöhemmin, vuonna 1849. Lönnrot oli liikkunut runonkeruumatkoilla Itä-Suomessa ja Vienan-Karjalassa vuosien 1831-1834 aikana, välillä kuitenkin hoitaen lääkärin tointaan. Lönnrotin tutkimusmatkoja ja julkaisutoimintaa rahoitti vuonna 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Lönnrot järjesteli kuulemiaan ja keräämiään lauluja Väinämöisestä, Ilmarisesta ja Lemminkäisestä sikermiksi, kunnes hän päätti yhdistää runot vanhoista sankareista yhdeksi kokonaisuudeksi. "Runokokouksen" käsikirjoituksen jo valmistuttua Lönnrot onnistui vielä tapaamaan maineikkaan laulajan, Latvajärven Arhippa Perttusen, joka lauloi hänelle kolme päivää yhtä päätä runojaan. Tämän jälkeen Lönnrot suoritti toimitustyönsä vielä uudelleen ennen Kalewalan ensimmäisen osan julkaisemista.

"Kasviopin erisanat suomenkielessä"

Kirjallisuusarvostelu

Kalevala

Laatinut ja alkulauseen kirjoittanut: Elias Lönnrot.

Kivi, Aleksis

Aleksis Kivi, eg. Alexis Stenvall f. 10.10.1834 i Nurmijärvi d. 31.12.1872 i Tusby Aleksis Kivi är en klassisk författare i den finska litteraturen och har vid sidan av Mikael Agricola och Elias Lönnrot lyfts fram som skapare av den finska nationallitteraturen. Kivi förnyade det litterära uttrycket inom prosan och dramatiken, såväl som lyriken. Kivis dramer, t.ex. Kullervo och Nummisuutarit (sv. Sockenskomakarna) som båda utgavs 1864, fick stor uppskattning redan under Kivis egen tid. Romanen Seitsemän veljestä (sv. Sju bröder) från 1870 fick däremot ett förkrossande mottagande av kritikern August Ahlqvist. Kivi fick ändå återupprättelse en kort tid efter sin död. Sju bröder lästes länge som en utvecklingsroman och skildring av skogsfinnarnas utveckling till en bildad och försonlig nation. Senare tolkningar har däremot betonat att många olika röster kommer till tals i verket, samt att det bär spår av en mångfald litterära influenser. http://www.blf.fi/artikel.php?id=2826 http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2826/

Förteckning öfver aflidne kyrkoherden i Hauho, theologiae doctoren och Ordens-ledamoten Carl Elias Alopaei efterlemnade böcker

Imprimatur: G. F. Aminoff.