Muutokset Venäjän merivoimien operaatiosuunnittelussa vuoteen 2030 mennessä

Venäjä on perinteisissä uhkakuvissaan pitänyt päävastustajanaan Yhdysvaltoja ja Natoa. Tämän vuoksi merivoimien pohjoista operaatiosuuntaa on painotettu jopa muiden operaatiosuuntien kustannuksella. Neuvostoliiton hajoaminen käynnisti geopoliittisen muutosliikkeen erityisesti Venäjän läntisellä ja eteläisellä operaatiosuunnalla, mikä voi jatkossa vaatia operaatiosuuntien uudelleen priorisointia. Samaan aikaan Kiina on Venäjän itäisellä operaatiosuunnalla nousemassa Aasian keskeiseksi voimatekijäksi. Tutkimustyössä tarkastellaan miten Venäjä pyrkii merivoimillaan vastaamaan muutoksiin sen eri operaatiosuunnilla vuoteen 2030 mennessä. Tarkastelun kannalta keskeisiä selvitettäviä asioita ovat operaatiosuuntien nykyiset merkitykset Venäjälle ja tekijät, jotka mahdollisesti voisivat laukaista muutostarpeita operaatiosuuntien painotuksissa. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma perustuu uusrealismin paradigman mukaiseen hegemoniateoriaan, jonka mukaan suurvallat ovat aggressiivisia, eivätkä tyydy voimatasapainoon, vaan tavoittelevat paikkaa johtavana valtiona, hegemonina. Tutkimusaineisto koostuu Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittisista asiakirjoista, joita tarkastellaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Venäjän operaatiosuuntien keskeisiä muutostarpeita laukaisevia tekijöitä ovat strategisen tasapainon järkkyminen tai pysyvän sotilaallisen voiman lisääntyminen sen lähialueilla. Läntisellä ja pohjoisella operaatiosuunnilla keskeiset muutostarpeita laukaisevat tekijät ovat kytkeytyneet Naton ja Yhdysvaltojen toimiin. Itäisellä operaatiosuunnalla priorisoinnin tarvetta aiheuttaisi todennäköisesti strategisen tasapainon järkkyminen Venäjän ja Kiinan välillä sekä Yhdysvaltojen mahdollinen vaikutusvallan kasvu Aasian alueella. Eteläisellä operaatiosuunnalla keskeinen muutostarpeita määrittävä tekijä on Venäjän etuoikeutettuun intressipiiriin kuuluvien pienten valtioiden orientoituminen lähitulevaisuudessa Venäjän ja lännen välillä. Tutkimustyössä esiin nousseiden havaintojen perusteella Venäjä on todennäköisesti lähitulevaisuudessa siirtämässä asevoimiensa painopistettä itäiselle ja eteläiselle operaatiosuunnalle. Venäjän merivoimien näkökulmasta tämä tarkoittaisi Tyynenmeren ja Mustanmeren laivastojen kehittämistä ja toiminnan painottamista.

Ring Dark Solitons in Toroidal Bose-Einstein Condensates

In this Thesis, we study various aspects of ring dark solitons (RDSs) in quasi-two-dimensional toroidally trapped Bose-Einstein condensates, focussing on atomic realisations thereof. Unlike the well-known planar dark solitons, exact analytic expressions for RDSs are not known. We address this problem by presenting exact localized soliton-like solutions to the radial Gross-Pitaevskii equation. To date, RDSs have not been experimentally observed in cold atomic gases, either. To this end, we propose two protocols for their creation in experiments. It is also currently well known that in dimensions higher than one, (ring) dark solitons are susceptible, in general, to an irreversible decay into vortex-antivortex pairs through the snake instability. We show that the snake instability is caused by an unbalanced quantum pressure across the soliton's notch, linking the instability to the Bogoliubov-de Gennes spectrum. In particular, if the angular symmetry is maintained (or the toroidal trapping is restrictive enough), we show that the RDS is stable (long-lived with a lifetime of order seconds) in two dimensions. Furthermore, when the decay does take place, we show that the snake instability can in fact be reversible, and predict a previously unknown revival phenomenon for the original (many-)RDS system: the soliton structure is recovered and all the point-phase singularities (i.e. vortices) disappear. Eventually, however, the decay leads to an example of quantum turbulence; a quantum example of the laminar-to-turbulent type of transition.

Euroopan unionin laajentuminen Balkanilla

Euroopan unioni on ollut alusta alkaen rauhan ja vakauden hanke, jonka tarkoituksena on ollut estää toisen maailmansodan kaltaisen konfliktin uudelleensyntyminen. Unionin historia ulottuu 1950-luvulle, jolloin perustettiin yhteinen talousliitto, jonka tarkoituksena oli sitoa Saksan terästeollisuus ja estää Saksan uusi nousu. Jo silloin oli selvää, että unioni tulee laajentumaan, koska siten voidaan minimoida epävakaan tilanteen syntymisen mahdollisuus. Aluksi laajentuminen oli hidasta ja vasta 1970- luvulla unioniin liittyi ensimmäisen kerran uusia jäsenvaltioita. Neuvostoliiton hajoaminen aloitti Euroopan unionin kasvun kylmän sodan loppumisen mahdollistaessa puolueettomien maiden liittymisen unioniin. Tämän jälkeen laajentuminen jatkui myös entisiin itäblokin maihin. Laajentuminen tuo haasteita monella eri osa-alueella, mutta sillä pyritään saavuttamaan taloudellinen tasapaino ja rauha koko Euroopan talousalueelle. Jotta tämä saavutettaisiin, on laajentumisen jatkuttava käsittämään koko Euroopan alue. Tällä hetkellä Euroopan unioni pyrkii laajentumaan entisen Jugoslavian alueelle. Saavutettaessa tämä päämäärä, olisi rauha taattu myös Balkanin alueella, joka on ollut hyvin konfliktiherkkä jo vuosisatojen ajan. Balkanin maiden tulevassa liittymisessä on lukuisia haasteita, joita ei pystytä ratkaisemaan lyhyellä aikajänteellä. Euroopan unionin on myös vahvasti tuettava Balkanin maiden jäsenhakemusprosessia. Kaikissa Balkanin maissa sosiaalista ja oikeudellista rakennetta on muutettava sekä puututtava korruptioon ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Ruotsin aika Suomessa, Suomen aika Ruotsissa

Kirjallisuusarvostelu

Suljetun jätetäytön kaatopaikkavesien käsittelyvaihtoehtojen vertailu

Hajoaminen kaatopaikalla tapahtuu fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien avulla. Nämä prosessit voivat kestää vuosista jopa vuosikymmeniin. Näiden prosessien kehittymistä ajan saatossa kuvataan jätetäytön eri hajoamisvaiheiden avulla. Kaatopaikan eri toiminnoista syntyvät vesivirrat ovat laadultaan ja määrältään hyvin erilaisia. Suotovesi syntyy jätetäytön läpi suotautuvasta vedestä ja on yleisesti ottaen suurin kaatopaikkavesien kuormituksen aiheuttaja. Suotoveden sisältämien pitoisuuksien tiedetään laskevan kun jätteen loppusijoitus on lopetettu ja kun jätetäyttö on suljettu pintarakentein. Mitä pidemmälle jätetäytön hajoaminen on edennyt, sitä pienemmät suotoveden pitoisuudet ovat. Hyvä käytäntö on erottaa erityyppiset kaatopaikkavedet toisistaan ja käsitellä ne niiden vaatimalla tavalla. Diplomityön tarkoitus on löytää ympäristöystävällisin ja taloudellisin keino suljetun jätetäytön suotovesien sekä muiden vähintään yhtä laimeiden kaatopaikkavesien käsittelemiseksi. Vertailtavia käsittelymenetelmiä ovat kunnallisella jätevedenpuhdistamolla ja juurakkopuhdistamolla käsittely. Työn tulos on, että eri tyyppisillä juurakkopuhdistamoilla voidaan tehokkaasti käsitellä kaatopaikkavesiä. Empiirisen osan tarkastelu osoittaa, että hyvin pienien haitta-aine- ja ravinnepitoisuuksien käsittelyssä juurakkopuhdistamo on ympäristöystävällisempi sekä taloudellisempi kunnalliseen jätevedenpuhdistamoon verrattuna.

Komentajan vastuu sotarikoksista : Srebrenica-tapauksen syylliset tuomiolla

Srebrenicassa tapahtui kesällä 1995 laajin humanitaarisen oikeuden rikkomus Euroopassa sitten toisen maailmansodan, jolloin Bosnian serbiarmeijan sotilaat surmasivat tuhansia siviilejä. Asian paljastuttua muille maille ja kansainväliselle yhteisölle pyrkivät ne saamaan näistä teoista epäillyt henkilöt vastuuseen. Syyllisten tuomitsemiseksi perustettiin Haagiin Yhdistyneiden Kansakuntien toimesta kansainvälinen Jugoslavia-tuomioistuin eli ICTY, jonka tehtävänä on tutkia ja tuomita vakavia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksia entisen Jugoslavian alueella. Vuoteen 2015 mennessä, yli 20 vuotta sodan alkamisesta, kaikki tuomioistuimessa syytteeseen joutuneet ovat jääneet kiinni ja heidät on toimitettu Haagiin vastaamaan syytteisiin. Vakavat humanitaarisen oikeuden rikkomukset ovat lähes poikkeuksetta laaja tapahtumaket-ju, jossa rikoksen varsinaiset tekijät ovat usein rivisotilaita. Esimies on kuitenkin aina vastuussa joukkonsa toiminnasta eikä tätä erityistä vastuuta voi sivuuttaa tai jakaa. Näin ollen ICTY on joutunut käsitellyissä tapauksissaan tulkitsemaan esimiehen vastuuta hänen alaistensa tekemistä vakavista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksista. Tässä tutkielmassa on selvitetty miten ICTY on tulkinnut kolmen eri komentaja-asemassa olleen sotilaan vastuita esimiehinä Srebrenica-tapauksessa ja millä tavalla komentajan vastuu sekä yksilön rikosoikeudellinen vastuu näkyvät tuomioistuimen langettamien tuomioiden perusteluissa.

Uridiini- ja sytidiinimolekyylien hajoamisprosessien tutkimusta massaspektroskopian avulla

DNA- ja RNA-molekyylit sisältävät kaiken eliöiden geneettisen tiedon. Nämä molekyylit vahingoittuvat helposti ulkoisen voiman, esimerkiksi säteilyn vaikutuksesta. Vaurioitunut rakenne voi joissakin tapauksissa korjautua, mutta jos korjausmekanismi tapahtuu virheellisesti tai sen suorittaminen ei ole mahdollista, on seurauksena ohjelmoitu solukuolema eli apoptoosi. Jos vaurioitunut ja apoptoosiin ohjautunut solu ehtii jakaantumaan, voi seurauksena olla pahanlaatuinen muutosketju, jossa syntyy mutaatioita. Säteilyn, esimerkiksi ultraviolettisäteilyn vaikutusta DNA- ja RNA- molekyylien ja niiden rakenneosien hajoamiseen tutkitaan nykyään paljon. Tutkimukset ovat painottuneet erityisesti pienempien rakenneosien hajoamisten tutkimiseen. Näin on saatu hyödyllistä tietoa siitä, millaisia vaikutuksia substituenteilla ja funktionaalisilla ryhmillä on molekyyliin ja sen hajoamiseen. Tässä Pro gradu-tutkielmassa tutkittiin kaasumaisten RNA:n nukleosidien, uridiinin ja sytidiinin termistä fragmentaatiota eli hajoamista lämpötilan vaikutuksesta, kun niitä samaan aikaan ionisoitiin ultraviolettisäteilyllä. Tutkimuslaitteena käytettiin TOF- eli lentoaikamassaspektrometriä. Näytemolekyylien ionisoimiseen käytettyä ultraviolettisäteilyä tuotettiin uridiinin mittauksissa synkrotronilla ja sytidiinin mittauksissa kaasupurkauslampulla. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää yhtäläisyyksiä näiden kahden nukleosidin fragmentaatioiden välillä. Tuloksista huomattiin, että uridiinin terminen fragmentaatio alkaa lämpötilassa T = 125 ˚C. Ultraviolettisäteilyn vaikutuksia molekyyliin voidaan tutkia ennen termisen fragmentaation alkamista. Sytidiinin terminen fragmentaation tapahtuu niin nopeasti ja alhaisissa lämpötiloissa, että varsinaisia säteilyn vaikutuksia näytteeseen ei ehditä tarkastelemaan tällä menetelmällä. Tuloksista voidaan todeta, että nukleosidien hajoaminen ei ole suoraviivaista eikä noudata aina samaa kaavaa.