Riskienhallinta yrityskaupan aiheuttamassa muutosprosessissa: Case: Sako-Beretta - yrityskauppa

Yrityskaupat ja fuusiot ovat suosittuja strategioita saavuttaa organisaatioille kasvua ja kilpailuetua. Niiden maailmanlaajuinen yhteisarvo ylsi 2000-luvulle tultaessa yli 3,5 biljoonaan dollariin. Samaan aikaan rajat ylittävien yrityskauppojen suhteellinen osuus kaikista yrityskaupoista oli yli 40 prosenttia. Yrityskaupoilla on siis suuri vaikutus ihmisiin paitsi yrityskauppojen kohteina olevissa organisaatioissa, niin myös yhteiskunnallisella tasolla. Yrityskauppojen valtavasta määrästä ja arkipäiväisyydestä huolimatta niille asetetut tavoitteet jäävät saavuttamatta varovaisen arvion mukaan yli puolella kaikista yrityskaupoista. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan muutosjohtamisen haasteita ja riskejä yrityskaupan aiheuttamassa muutosprosessissa. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka kohdeyrityksenä toimii suomalainen asevalmistaja Sako Oy, jonka italialainen asealan konserni Beretta osti vuonna 2000. Tutkimuksessa esitetään kohdeyrityksessä empiirisesti tuotettua aineistoa ja analysoidaan sitä teorian pohjalta. Tutkimuksessa tuodaan esiin niitä ongelmakohtia, joihin tämän kaltaisissa muutoksissa usein törmätään. Tarkastelun kohteena toimii yrityskauppaan liittyvän muutosprosessin hallinta sekä sen aikainen riskienhallinta. Varsinainen tutkimuskysymys on: Miten hallita yrityskaupan aiheuttaman muutosprosessin riskit? Tutkimuksessa nousi esiin neljä kriittisintä tekijää, jotka haastateltavien mukaan tuli ottaa muutosprosessissa huomioon ja jotka vaikuttivat kyseisen yrityskaupan tavoitteiden saavuttamiseen. Tekijät ovat henkilöstö, tuotanto, sidosryhmä sekä markkinat. Näistä neljästä tekijästä voitiin myös muodostaa keskeisimmät riskienhallinnan osa-alueet: henkilöstöriski, tuotanto- sekä sidosryhmäriski ja markkinariski. Jotta kohdeorganisaation muutosprosessissa onnistuttiin, tuli tunnistaa prosessiin liittyvät potentiaaliset riskit ja suunnitella niiden ehkäisytoimenpiteet ja lisäksi tuli suunnitella riskien realisoitumisen aiheuttamien ongelmien korjaustoimenpiteet. Haastateltavat korostivat, että kutakin osa-aluetta tuli seurata jatkuvasti muutosten läpiviennin ajan. Tutkimuksessa on esitetty kohdeorganisaatiossa tapahtuneet muutokset, niiden läpivienti sekä prosessin aikaiset riskit ja niiden hallinta.

Antti Ahlströmin elämäntyö

Ilmestyi alunperin 7 vihkona 1907-1910

[Kirjallisuutta]

Kirjallisuusarvostelu

Sisäisten palveluiden siirtohinnoittelu

Siirtohinnoittelu on yksi kansainvälisten konsernien tärkeimmistä verokysymyksistä ja samalla yksi valtioiden suurimmista verotukseen liittyvistä ongelmakentistä. Yhteinen konserni-intressi ja erot valtioiden verojärjestelmissä saattavat houkutella konserniyhtiöitä poikkeamaan markkinaehtoisesta hinnoittelusta keskinäisissä liiketoimissaan ja sisäinen palvelukauppa sisältää erityisen suuren verosuunnitteluriskin palveluiden moninaisen ja aineettoman luonteen vuoksi. Kansainvälisen verotuksen näkökulmasta on keskeistä tunnistaa, onko sisäistä palvelua todellisuudessa suoritettu ainakaan siinä mittakaavassa, että se oikeuttaa tai velvoittaa perimään sisäistä palvelumaksua ja onko suoritteen ominaisuuksista johtuen kyseessä edes liiketulona verotettava palvelu vai jokin muu suorite. Tulotyyppien erilainen verokohtelu luo kannusteen pyrkiä määrittämään sisäinen palvelusuorite erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa palvelua tarjotaan jonkin muun suoritteen yhteydessä ja suoritteiden välinen rajapinta on häilyvä. Palveluiden määrittäminen on olennaista myös markkinaehtoisen hinnan asettamisen ja siirtohinnoittelumenetelmän valinnan kannalta. Yhteisestä konserni-intressistä johtuen palveluiden siirtohinnoittelua tarkastellaan objektiivisesta näkökulmasta ja palvelumaksun perimisoikeuden ja -velvollisuuden lähtökohtana on palvelua vastaanottavan konserniyhtiön hyödyn odotus. Palvelumaksu on lähtökohtaisesti veloituskelpoinen silloin, kun riippumattomien yritysten välillä oltaisiin valmiita maksamaan vastaavasta palvelusta ja korvaus perustuu spesifiin toimintaan. Myös palveluiden yksilöllisillä ominaisuuksilla on vaikutusta veloituskelpoisuuden arvioinnissa. Palvelumaksun määrittämisessä voidaan lähtökohtaisesti soveltaa mitä tahansa OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaista menetelmää, mutta kustannusvoittolisämenetelmän ja kustannuspohjaisten menetelmien yleensäkin on todettu soveltuvan parhaiten juuri palveluiden siirtohinnoitteluun. Tutkielma edustaa lainsäädännölliseltä perustaltaan vero-oikeudellista tutkimusta ja se käsittelee palveluiden siirtohinnoittelua kansainvälisen vero-oikeuden ja tuloverotuksen näkökulmasta. Oikeusdogmaattiselle tutkimusotteelle tyypilliseen tapaan tutkielmassa pyritään säännönmukaisesti systematisoimaan ja tulkitsemaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Tarkastelu pohjautuu pääasiassa kansalliseen lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön, oikeuskirjallisuuteen, lain valmisteluaineistoihin, sekä Euroopan Unionin ja OECD:n tuottamiin materiaaleihin. Keskeisessä asemassa ovat erityisesti OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden sisäisiä palveluita koskevat ohjeistukset, sekä tulotyyppien rajanvetokysymysten osalta OECD:n malliverosopimuksen kommentaariosio.

Perheyrityksen erityispiirteiden vaikutukset yrityskaupan jälkeisessä integraatiossa

Tutkielman tavoitteena on tunnistaa, kuvata ja ymmärtää perheyrityksen erityispiirteitä ja niiden ilmentymistä yrityskaupan jälkeisessä integraatiossa. Tutkielmassa käytetään apuna resurssiperusteista näkemystä yrityksen kilpailukykyä luovista resursseista. Erityispiirteiden tunnistaminen on tärkeää, jotta yrityskaupan integraatiossa ne voidaan huomioida ja hyödyntää kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Tutkielman empiirisenä aineistona ovat kohdeyrityksen työntekijöiden ja entisen omistajan haastattelut sekä yrityksessä suoritettu osallistuva havainnointi. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että tapauksen perheyrityksen erityispiirteillä on henkilöstön näkökulmasta sekä hyödyntäviä että haittaavia vaikutuksia yrityskaupan jälkeisen integraation aikana.

Observationes circa historiam decimarum ecclesiasticarum in Svecia 2

Arkit: A4 B3.

Konserniavustus ja velkojainsuoja konserniyhtiön konkurssissa

Tutkielma tarkastelee konserniavustuksia ja velkojiensuojaa konserniyhtiön konkurssissa. Konserni muodostaa taloudellisen kokonaisuuden. Konsernissa yhtiöt voivat siirtää varallisuutta keskenään konserniavustuksen muodossa. Konserniavustus on vero-oikeudellinen käsite, eikä siitä ole säädetty lainkaan yhtiöoikeudessa. Velkojat saattavat kärsiä annettujen konserniavustuksien vuoksi vahinkoa, koska konserniyhtiön varallisuus vähenee annetulla avustuksen määrällä. Lisäksi yhtiöiden järjestäytyminen konsernin muotoon, antaa tilaisuuden toimia mahdollisesti velkojia loukkaavalla tavalla. Keskeisintä velkojiensuojan kannalta on, että yhtiö pysyy maksukykyisenä konser-niavustusten antamisesta huolimatta. Tutkielmassa käsitellään, miten maksukykyisyys-säännös velvoittaa yhtiötä huomioimaan velkojien oikeudet. Velkojien oikeudet ovat kuitenkin suurimmassa riskissä silloin, kun yhtiö joutuu konkurssiin. Tällöin velkojien oikeuksia voitaisiin pyrkiä turvaamaan takaisinsaannin tai vastuun samastuksen kautta. Erityisesti takaisinsaanti liittyy siihen, minkälainen varallisuudensiirtomuoto konser-niavustus on yhtiöoikeudellisesta näkökulmasta. Vastuun samastus on taas velkojien keino saada osakkeenomistaja vastuuseen yhtiön velvoitteista osakkeenomistajan rajoi-tetusta vastuusta huolimatta. Tutkielma on lainopillinen. Keskeisimpiä lähteitä ovat säädöksistä laki konserniavus-tuksesta verotuksessa, osakeyhtiölaki ja takaisinsaantilaki. Tutkielman kannalta keskeisiä lähteitä ovat myös korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 2015:105, KKO 2015:104, KKO 2015:17, KKO 2004:115, KKO 2004:69. Keskeisiä kirjallisuus lähteitä ovat pe-rusteokset yhtiöoikeudesta esimerkiksi Manne Airaksisen, Pekka Pulkkisen ja Vesa Ra-sinahon teokset ”Osakeyhtiölaki I ja II”. Lisäksi tutkielmassa on käytetty lähteenä useita aiheeseen liittyviä artikkeleita. Tutkielman perusteella velkojien voidaan nähdä nauttivan hyvää suojaa konserniavus-tuksia vastaan. Osakeyhtiölain mukaan konserniavustuksia ei voida jakaa vastoin osa-keyhtiölain 13 luvun varojenjakosäännöksiä. Säännökset ovat säädetty ennen kaikkea velkojien suojaksi. Lisäksi konserniavustusten antamisella pitää olla liiketaloudellinen peruste. Insolvenssitilanteessa velkojien oikeuksia toteuttaa ennen kaikkea takaisinsaan-tilaki. Jos velkoja pääsee vetoamaan siihen, että konserniavustus on ollut vastikkeeton, kantajan on lähes mahdoton osoittaa väitetty epätodeksi. Takaisinsaantilaissa todistus-taakkasäännökset ovat velkojien kannalta erittäin edullisia. Puolestaan vastuun samastus jää toistaiseksi vaille merkitystä, jos velkoja on sopimusperusteisessa suhteessa velalli-seen. Velkojat voivat kuitenkin muokata riskiposition itselleen suotuisaksi perinteisillä sopimusoikeudellisilla keinoilla.

Eletty, suojeltu ja museoitu. Makkarakosken sahan jaettu maisema

Tutkimukseni aiheena on ainutlaatuisen vesisahan jaettu maisema. Tutkin fyysistä maisemaa kronologisena jatkumona, miten mennyt, nykyisyys ja tulevaisuus kohtaavat yksittäisessä teollisessa maisemassa. Tutkimukseni tapauksena on vuonna 1875 rakennettu Makkarakosken vesisaha ja sitä ympäröivä maisema. Sahan maisemaa lähestyn säilymisen ja säilyttämisen näkökulmasta sitoen eletyn, suojellun ja museoidun maiseman osaksi Makkarakosken vesisahan maisemaa. Eletty maisema on edustanut aikanaan tuotantomaisemaa, työtä ja arkea. Suojeltu maisema sisältää tutkimuksessani aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön, joka halutaan suojella ja säilyttää tuleville sukupolvelle. Museoitu maisema puolestaan edustaa museoinstituutiota, jonka avulla on mahdollista jäsentää mennyttä ja nykyisyyttä. Lähestyn tutkimukseni maisemaa myös eri ajanjaksoilla maisemaa muokanneiden tarpeiden kautta. Makkarakosken sahan maisema on rakennettu materiaalisia tarpeita varten. Tuotannon loputtua, saharakennuksen haluttiin säilyttää jälkenä menneisyydestä, johon muistamisen tarpeet kiinnittyvät. Museoitu saharakennus ja maisema ovat saaneet puolestaan uuden tehtävän tiedon välittäjänä. Tapaustutkimuksen lähtökohtana on kerätä mahdollisimman monipuolinen aineisto. Tyypillistä on useiden menetelmien ja aineistojen käyttö. Maiseman muutosta tutkiessani tutkimusaineistoni koostuu kuva-aineistoista, kirjallisista ja suullisista lähteistä sekä omista havainnoistani. Tutkimusaineistoni olen pääosin kerännyt vuosina 2013‒2014 A. Ahlström Kiinteistöt Oy:n sahamuseo -projektin yhteydessä kokoamastani materiaalista. Tutkimukseni metodisena lähtökohtana käsittelen aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön menneisyyden jälkiä osana kulttuuriperintöprosessia. Kulttuuriperintöprosessiksi kutsutaan tapahtumaketjua, jossa menneisyyden jälki valitaan, tunnistetaan ja tuotetaan säilyttämisen ar-voiseksi todisteeksi. Makkarakosken sahan maisema on todiste, joka kertoo muutoksesta, muuttuneista arvoista ja ajatusmaailmoista. Kulttuuriperintö luodaan uudelleen identiteettityöprosessissa. Kulttuuriperintöyhteisö, joka tässä tutkimuksessa koostuu Ahlströmin suvusta, Ahlström-yhtiöstä, paikallisesta yhteisöstä ja kulttuuriperintöviranomaisista, käyttää identiteettityöprosessissa erilaisia historioita liittämällä kulttuuriperintöarvon menneisyyden jälkiin. Makkarakosken sahan jaettu maisema on jatkumo, jossa yhdistyy menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ja jonka kulttuuriperintöyhteisön jäsenet jakavat ja esittävät ulospäin omana historianaan.