Juokse, jotta pysyt paikallasi

Kirjallisuusarvostelu

EGFR, Her2, p53 ja ALDH1:n yhteys munasarjasyöpäpotilaiden ennusteeseen, ja tilastoja TYKSin vuosien 2001–2007 munasarjasyöpään sairastuneiden potilaiden aineistosta

Munasarjasyöpä on Suomessa tappavin ja toiseksi yleisin gynekologinen syöpä, lisäksi se on kymmenenneksi yleisin naisten syöpä. Yli 90% munasarjasyövistä on epiteeliperäisiä ja morfologisista alatyypeistä yleisin on seroosi syöpä. Serooseista syövistä yli 90 % on korkean riskin eli high grade –syöpää. Vaikka uudet hoidot ovat pidentäneet potilaan selviytymistä, niin kaiken kaikkiaan kokonaisennuste ei kuitenkaan ole parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Aikaisin havaittu paikallinen epiteeliperäinen munasarjasyöpä on parannettavissa kirurgialla. Yli 2/3 epiteliaalisista munasarjasyövistä diagnosoidaan vasta levinneessä vaiheessa, jolloin viiden vuoden selviytyvyys potilailla on vain noin 30 %. Aiemmin munasarjasyöpien arveltiin olevan lähtöisin munasarjojen pintaepiteelistä, mutta uusimpien tutkimusten mukaan kyseessä on niin molekulaarisesti kuin etiologisesti ryhmä eri syöpiä, jotka ilmenevät samassa anatomisessa paikassa. Syventävässä työssäni tutkin munasarjasyövän käyttäytymistä ennustavia merkkiaineita Merkkiaineita tutkimalla pyritään tulevaisuudessa ennustamaan paremmin syöpien käyttäytymistä ja antamaan potilaille parempia täsmähoitoja. Syventävien opintojeni tarkoituksena oli tutkia munasarjasyöpää kirjallisuuteen tutustumalla ja tutkimalla retrospektiivistä vuosien 2001–2007 munasarjapotilasaineistoa. Keräsimme toisen tutkijan kanssa aineistoon 356 potilaan tiedot, joista 310 sisällytettiin tekemiini tilastoihin. Lisäksi tutkin kiinnostavia munasarjasyövän käyttäytymiseen mahdollisesti liittyviä merkkiaineita (EGFR, HER2, P53 JA ALDH1) uudessa 48 potilaan aineistossa ja selvitin proteiinien merkitystä taudin kulussa ja ennusteessa. 310 potilaan aineiston tulokset olivat sopusoinnussa aiempiin julkaisuihin. Aineistomme munasarjasyövistä 60 % on seroosia high grade –syöpää ja 67 % syövistä on levinneen vaiheen eli luokan III-IV tauteja. 48 potilaan immunohistokemiallisissa värjäyksissä mielenkiintoisin tulos on se, että Her2 :n värjäytymisintensiteetti korreloi kääntäen vahvaan ALDH1-värjäykseen eli se on korkea, kun ALDH1 on matala (korrelaatio -0.425; p=0.00994) Vastaavasti Her2 :n intensiteetin ollessa korkea ALDH1/heikko-soluja on paljon (p=0.00975). Tällaista tutkimus tulosta ei aiemmin ole esitetty. Tämä kiinnostava tulos tulee jatkossa varmistaa laajemmassa aineistossa.

An EDTA-β-cyclodextrin adsorbent for the adsorption of rare earth elements and its application in preconcentration of ultratrace rare earth elements from seawater

The objectives of this work were synthesizing an EDTA-β-CD adsorbent and investigating its adsorption potential and applications in preconcentration of REEs from aqueous phase. The adsorption capacity of EDTA-β-CD was investigated. The adsorption studies were performed by batch techniques both in one- and multi-component systems. The effects of pH, contact time and initial concentration were evaluated. The analytical detection methods and characterization methods were presented. EDTA-β-CD adsorbent was synthesized successfully with high EDTA coverage. The maximum REEs uptake was 0.310 mmol g-1 for La(III), 0.337 mmol g-1 for Ce(III) and 0.353 mmol g-1 for Eu(III), respectively. The kinetics of REEs onto EDTA-β-CD fitted well to pseudo-second-order model and the adsorption rate was affected by intra-particle diffusion. The experimental data of one component studies fitted to Langmuir isotherm model indicating the homogeneous surface of the adsorbent. The extended Sips model was applicable for the isotherm studies in three-component system. The electrostatic interaction, chelation and complexation were all involved in the adsorption mechanism. The preconcentration of RE ions and regeneration of EDTA-β-CD were successful. Overall, EDTA-β-CD is an effective adsorbent in adsorption and preconcentration of REEs.

Trophic cascades in boreal landscapes: top predator protection on tree seedlings and forest grouse

Changes in the abundance of top predators have brought about notable, cascading effects in ecosystems around the world. In this thesis, I examined several potential trophic cascades in boreal ecosystems, and their separate interspecific interactions. The main aim of the thesis was to investigate whether predators in the boreal forests have direct or indirect cascading effects on the lower trophic levels. First, I compared the browsing effects of different mammalian herbivores by excluding varying combinations of voles, hares and cervids from accessing the seedlings of silver birch (Betula pendula), Scots pine (Pinus sylvestris) and Norway spruce (Picea abies). Additionally, I studied the effect of simulated predation risk on vole browsing by using auditory cues of owls. Moving upwards on the trophic levels, I examined the intraguild interactions between the golden eagle (Aquila chrysaetos), and its mesopredator prey, the red fox (Vulpes vulpes) and the pine marten (Martes martes). To look at an entire potential trophic cascade, I further studied the combined impacts of eagles and mesopredators on the black grouse (Tetrao tetrix) and the hazel grouse (Tetrastes bonasia), predicting that the shared forest grouse prey would benefit from eagle presence. From the tree species studied, birch appears to be the most palatable one for the mammalian herbivores. I observed growth reductions in the presences of cervids and low survival associated with hares and voles, which suggests that they all weaken regeneration in birch stands. Furthermore, the simulated owl predation risk appeared to reduce vole browsing on birches in late summer, although the preferred grass forage is then old and less palatable. Browsing by voles and hares had a negative effect on the condition and survival of Scots pine, but in contrast, the impact of mammalian herbivores on spruce was found to be small, at least when more preferred food is available. I observed that the presence of golden eagles had a negative effect on the abundance of adult black grouse but a positive, protective effect on the proportion of juveniles in both black grouse and hazel grouse. Yet, this positive effect was not dependent on the abundance foxes or martens, nor did eagles seem to effectively decrease the abundance of these mesopredators. Conversely, the protection effect on grouse could arise from fear effects and also be mediated by other mesopredators. The results of this thesis provide important new information about trophic interactions in the boreal food webs. They highlight how different groups of mammalian herbivores vary in their effects on the growth and condition of different tree seedlings. Lowered cervid abundances could improve birch regeneration, which indirectly supports the idea that the key predators of cervids could cause cascading effects also in Fennoscandian forests. Owls seem to reduce vole browsing through an intimidation effect, which is a novel result of the cascading effects of owl vocalisation and could even have applications for protecting birch seedlings. In the third cascade examined in this thesis, I found the golden eagle to have a protective effect on the reproducing forest grouse, but it remains unclear through which smaller predators this effect is mediated. Overall, the results of this thesis further support the idea that there are cascading effects in the forests of Northern Europe, and that they are triggered by both direct and non‐lethal effects of predation.

Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Luhtajoen, Lepsämänjoen ja Keravanjoen valuma-alueilla

Suojavyöhykkeiden yleissuunnittelun tavoitteena on löytää ja kannustaa viljelijöitä kohdentamaan suojavyöhykkeitä vesiensuojelun kannalta kaikkein tarpeellisimpiin kohteisiin. Yleissuunnitelmassa on kartoitettu tarpeelliset suojavyöhykekohteet Keravanjoen, Luhtajoen ja Lepsämänjoen valuma-alueilta. Aiempaa kevyempi hakumenettely ja korotettu tukitaso ovat lisänneet suojavyöhykkeiden suosiota Uudellamaalla. Jotta suojavyöhykkeistä saataisiin suurin mahdollinen hyöty, tulisi niiden kohdentua vesiensuojelullisesti kaikkein tärkeimmille alueille kuten kalteville ranta-pelloille. Kartoituksessa hyödynnettiin uutta paikkatietoaineistoa, jonka avulla pystyttiin kartoittamaan kaltevat peltolohkot. Tiedotuksessa kokeiltiin ensimmäistä kertaa vuorovaikutteisuutta lisäävää Harava-karttapalvelua. Keravanjoen valuma-alueelle merkittiin 168 suojavyöhykkeeksi sopivaa kohdetta, joilla on yhteensä pituutta lähes 23 kilometriä. Lepsämänjoen ja Luhtajoen valuma-alueille merkittiin 402 suojavyöhykkeeksi sopivaa kohdetta, joilla on yhteensä pituutta noin 81 kilometriä. Suunnitelmassa esitettyjen kohteiden toteutus on vapaaehtoista.

Mitä mielessä mielen tutkimuksessa?

Kirjallisuusarvostelu

[Kirja-arvostelu]

Kirjallisuusarvostelu