992 resultados para Seppänen, Janne: Visuaalinen kulttuuri
Resumo:
The purpose of this thesis was to investigate Job Definition Format (JDF) and how it could be used in printing house's systems. JDF is a very new information exchange standard, and it gives a lot of opportunities to the printing industry. JDF is the first standard, that has an ability to carry a print job from genesis through completion. Besides, JDF has an ability to bridge the communication gap between production and management information services. In the study of JDF we focused on examining how JDF will effect on printing industry .The thesis also examines printing houses's systems ability to work with JDF standard. The result of the study is a comprehensive picture, what is JDF. We also researched the system developers' visions, how JDF will effect on their products in the future.
Resumo:
Huolimatta korkeasta automaatioasteesta sorvausteollisuudessa, muutama keskeinen ongelma estää sorvauksen täydellisen automatisoinnin. Yksi näistä ongelmista on työkalun kuluminen. Tämä työ keskittyy toteuttamaan automaattisen järjestelmän kulumisen, erityisesti viistekulumisen, mittaukseen konenäön avulla. Kulumisen mittausjärjestelmä poistaa manuaalisen mittauksen tarpeen ja minimoi ajan, joka käytetään työkalun kulumisen mittaukseen. Mittauksen lisäksi tutkitaan kulumisen mallinnusta sekä ennustamista. Automaattinen mittausjärjestelmä sijoitettiin sorvin sisälle ja järjestelmä integroitiin onnistuneesti ulkopuolisten järjestelmien kanssa. Tehdyt kokeet osoittivat, että mittausjärjestelmä kykenee mittaamaan työkalun kulumisen järjestelmän oikeassa ympäristössä. Mittausjärjestelmä pystyy myös kestämään häiriöitä, jotka ovat konenäköjärjestelmille yleisiä. Työkalun kulumista mallinnusta tutkittiin useilla eri menetelmillä. Näihin kuuluivat muiden muassa neuroverkot ja tukivektoriregressio. Kokeet osoittivat, että tutkitut mallit pystyivät ennustamaan työkalun kulumisasteen käytetyn ajan perusteella. Parhaan tuloksen antoivat neuroverkot Bayesiläisellä regularisoinnilla.
Resumo:
Tutkielman tavoitteena on ollut analysoida strategian implementoinnin kriittisiä tekijöitä sekä esittää keinoja näiden hallintaan. Tämä on vaatinut myös implementointiprosessin ja siihen olennaisesti liittyvien tekijöiden, kuten johtamisen, kommunikoinnin sekä tavoiteasetannan ja palkitsemisen Läpikäyntiä. Tutkimus on deskriptiivinen ja analyysitapa kvalitatiivinen, kriittisiä tekijöitä on tarkasteltu aikaisempien aihetta käsittelevien tutkimusten pohjalta. Kriittisten tekijöiden tarkastelua lähestytään strategian ymmärryksen ja tavoiteasetannan, organisatoristen tekijöiden, kommunikoinnin sekä johtamisen näkökulmasta. Tutkielmasta käy ilmi, että useat ongelmat ovat yhteydessä toisiinsa ja näin ongelma yhdessä implementointiprosessin tekijässä johtaa helposti uuteen. Tämä asettaa yritykselle haasteen tunnistaa ongelmien lähteet ja etsiä niihin ratkaisut. Tutkielma tarjoaa lähtökohdan strategian implementoinnin kriittisten tekijöiden havaitsemiselle ja niiden hallinnalle.
Resumo:
Abstract: Björn Wahlroos, Finnish management and military discourse
Resumo:
Suomessa on 27 kansallismaisemaa, joista yksi on itseoikeutetusti Imatrankoski. Kosken ja sen ympäristön asema yhteiskunnassa on ristiriitainen. Kansallismaisemat valittiin Ympäristöministeriön toimesta Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlan kunniaksi ja ne perustuivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Sakari Topeliuksen kuvateokseen Finland framstäldt i teckningar sekä Maamme-kirjaan. Imatrankoski on yksi topeliaanisista maisemista, mutta se on ehtinyt muuttua radikaalisti viimeisen sadan vuoden aikana. Koski on padottu ja sen myötä Imatran maisema on muuttunut luonnonmaisemasta ihmisen muokkaamaksi teolliseksi maisemaksi. Imatrankoski ei ole enää vapaana ryöppyävä vesiputous, vaan tyhjä jokiuoma, joka on menettänyt tärkeimmän elementtinsä, veden. Tässä raportissa pohditaan, olisiko mahdollista palauttaa vesi takaisin Imatrankoskeen. Jos tällainen päätös syntyisi, mikä vaikutus sillä olisi Imatran kaupunkiin, sen asukkaisiin sekä kaupungin matkailuelinkeinoon? Pikaisesti ajateltuna vedenpalautus Imatrankoskeen kuulostaa utopistiselta idealta. Modernit teolliset yhteiskunnat eivät yleensä edes harkitse rakennettujen koskien palauttamista luonnontilaan, koska päästötöntä sähköenergiaa tarvitaan koko ajan lisää. Tässä raportissa tullaan kuitenkin siihen lopputulokseen, että vedenpalautus Imatrankoskeen on mahdollinen pitkällä aikavälillä. Tulevaisuudessa energiantuotantotavat kehittyvät ja informaatioyhteiskunnassa elävät ihmiset arvostavat aitoja kulttuuri- ja luontokohteita. Suomessa on useita arvokkaita koskimaisemia, jotka on kahlehdittu 1900-luvulla sähköntuotannon tarpeisiin. Suurella todennäköisyydellä monet näistä koskista tullaan palauttamaan alkuperäiseen tilaansa, niin myös Imatrankoski. Koska kyseessä on pitkän aikavälin prosessi, lähivuosina vesi palaa Imatrankoskeen vanhaan tapaan koskinäytösten aikaan. Tästä johtuen raportissa käsitellään varsinaisen vedenpalautuksen lisäksi muita Imatrankosken alueen matkailuun ja viihtyvyyteen liittyviä kysymyksiä. Pohditaan, tuoko Imatrankoski vielä matkailijoita Imatralle ja mikä merkitys Imatrankoskella on Imatran matkailulle ja kaupungin matkailutulolle. Tarkastelu ei rajoitu pelkästään taloudellisiin laskelmiin, sillä kokemukset osoittivat, että kulttuurimatkailu¬kohde on ennen kaikkea kaupungin imago- ja vetovoimatekijä. Imatrankosken matkailun kehittämiseen ei välttämättä tarvita suuria pääomia. Merkittävä muutos voidaan saada aikaan innovatiivisilla ratkaisuilla. Imatrankosken kansallismaisemaa voidaan kehittää parhaiten pienin, mutta konkreettisin toimenpitein. Imatrankosken suurin arvo on kosken ja sitä ympäröivän kansallismaiseman oma historia. Siihen pohjautuvia matkailutuotteita on helppo kehittää uskottavasti ja edullisesti. Prosessi edellyttää kuitenkin kokonaisvaltaista ajattelua ja suunnittelua. Maisemaa, puistoja ja rakennuksia on kunnostettava ja hoidettava niiden arvon mukaisesti. Samoin alueen markkinointia on tehostettava, jotta matkailijat olisivat tietoisia Imatrankoskella tehdyistä uudistuksista, ja paikka itsessään olisi helposti saavutettavissa. Raportin keskeinen viesti on, että Imatrakosken kehittäminen vaatii monien eri toimijoiden yhteistyötä. Erityisen tärkeää on luoda ilmapiiri ja toimintaympäristö, johon voivat sitoutua koskivoimaa hyödyntävä Fortum Oyj, Imatran kaupunki sekä alueella toimivat yrittäjät. Ympäristökysymykset synnyttävät usein tilanteen, jossa ovat vastakkain liiketaloudellisin perustein toimivat yritykset ja luonnonarvoja kunnioittavat kansalaiset ja yhteisöt. Tässä raportissa on haettu ja myös löydetty innovatiivisia malleja, jotka hyödyttävät kaikkia Imatrankosken toimijoita. Arvokas kansallismaisema on osa imatralaisten identiteettiä ja alueen matkailun ehkä vahvin yksittäinen markkinointikohde. Sama kansallismaisema voi kuitenkin tarjota ennalta arvaamattoman imagoedun globaalille energiayhtiölle, jonka arvoihin kuuluvat luovuus ja innovatiivisuus, korkeat eettiset tavoitteet ja yhteistyön henki. Tämä selvityshankkeen on rahoittanut Etelä-Karjalan Aluekeskusohjelma. Raportin on laatinut FM Virpi Kaisto. Hankkeen ohjausryhmään ovat kuuluneet professori Karl-Erik Michelsen Etelä-Karjala-instituutista, markkinointipäällikkö Rauni Aineslahti Imatran Seudun Kehitysyhtiö Oy:n Matkailupalveluista sekä laboratorioinsinööri Simo Hammo Lappeenrannan teknillisen yliopiston Energia- ja ympäristötekniikan osastolta. Hankkeen toteuttamista on valvonut suunnittelu¬arkkitehti Tuula Taskula Etelä-Karjalan liitosta.
Resumo:
Opinnäytetyöni on lautapeli, jonka tarkoituksena on hälventää lasten pelkoa hoitovälineitä kohtaan. Työni on osa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian, HUS Lasten ja nuorten sairaalan sekä Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen yhteistä projektia ”Kulttuuri lapsen kivun ja pelon lievittäjänä”. Opinnäytetyön aineistona on käytetty aikaisempien vuosien opinnäytetöitä, jotka on tehty samaan projektiin. Aikaisempien töiden perusteella olen selvittänyt, mitä lapset sairaalassa pelkäävät ja miksi. Olen myös käyttänyt hoitotieteellistä aineistoa ja verrannut tuloksia opinnäytetöihin. Tulokset ovat hyvin saman suuntaisia. Tuloksista nousi vahvasti esiin pelko nimenomaan hoitovälineitä ja sairaalaa ympäristönä kohtaan. Eniten pelkoa aiheuttivat pistäminen ja neulat, myös esimerkiksi hoitajat ja lääkärit koettiin pelottaviksi ja stetoskooppi ja verenpainemittari olivat haastateltujen lasten mielestä epämiellyttäviä. Mielestäni olisi hyödyllistä, jos tämän projektin aikana valmistuneet tuotteet kivun ja pelon lievitykseen olisivat tutkimuskohteena jatkotutkimuksissa. Tarpeen olisi selvittää onko peleistä, leluista ja saduista ollut hyötyä pelon ja kivun lievityksessä. Ovatko lapset kokeneet pelit viihdyttäviksi? Voisiko joitakin tuotteita kehittää eteenpäin?
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä menetelmiä, joiden avulla kyvykkyyksiä voidaan tunnistaa, mitata ja arvioida yrityksessä. Kyvykkyydet ovat tärkein tekijä yrityksen tulevaisuuden suorituskyvyn ja markkina-arvon kannalta. Tarkastelimme kahta menetelmää: Capabilities Auditia ja Balanced Scorecardia. Käsittelimme molempien menetelmien käyttämiä määritelmiä ja perusteita sekä vahvuuksia ja ongelmakohtia. Työssä tutkimme motiiveja ja mahdollisia ongelmia kyvykkyyksien tunnistamisessa ja mittaamisessa. Esittelimme lisäksi kaksi tapaa jaotella mittausmenetelmiä niiden ominaispiirteiden mukaan. Näitä menetelmiä käytimme myös Capabilities Auditin ja Balanced Scorecardin arvioinnissa. Työn tuloksena päädyimme yhdistämään tarkastelemamme menetelmät toimivaksi kokonaisuudeksi. Balanced Scorecardin avulla ei voida yksinään tunnistaa kyvykkyyksiä, joten tarvitaan menetelmä, jolla tunnistaminen tehdään. Capabilities Auditin tapaisen viitekehyksen käyttäminen Balanced Scorecardin oppimisen ja kasvun näkökulmaan liittyvien kyvykkyyksien tunnistamiseen, mittaamiseen ja arviointiin onkin mielestämme perusteltua.