RFID-teknologia ja kulunvalvontajärjestelmät

RFID on radioaaltoja hyväksikäyttävä langaton kommunikointitekniikka, jota käytetään tunnistamaan tunnisteella merkittyjä esineitä tai ihmisiä yksilöinä. RFID on jo pitkään ollut tunnettu tekniikka, mutta vasta viime vuosikymmeninä sitä on alettu hyödyntämään kaupallisesti eri sovellusaloilla. Kandidaatintyön tarkoituksena on tehdä yleiskatsaus RFID:n historiaan, järjestelmien osiin ja niiden toimintaan sekä kartoittaa RFID-markkinoiden nykytilaa ja lähitulevaisuutta sekä globaalilta kannalta että Suomessa. Lopuksi työssä tarkastellaan RFID-perusteisten kulunvalvontajärjestelmien perusominaisuuksia ja niiden toimintaa.

Maantielauttaliikenteen vertailu Suomessa ja Ruotsissa

Tässä raportissa on Suomen ja Ruotsin maantielauttaliikennettä vertailtu toisiinsa kokonaisvaltaisesti käsittäen kummankin maan kaikki maantielauttavälit sekä kahtena yksittäisenä lauttaväliparivertailuna kattaen Parainen-Nauvo ja Svanesundsleden´in sekä Pellingin ja Bohus Malmönleden´in lauttavälit. Suomessa valtakunnallisen maantielauttaliikenteen järjestämisestä vastaa Varsinais- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) ja Ruotsissa Trafikverket. Maantielautat luetaan osaksi yleistä maantieverkostoa ja ovat maksuttomia kummassakin lauttaliikenteen vertailumaassa. Suomen ja Ruotsin lauttaliikennettä säätelevät pitkälle samat kansainväliset meriliikenteen säännöt sekä kansallisen tason lainsäädäntö ja määräykset. Palveluntuottajina Suomessa toimivat FinFerries ja Euro Work Finland Oy sekä Ruotsissa Trafikverket Färjerederiet. ELY-keskus ja Färjerederiet ostavat liikennöintipalvelut palveluntuottajilta ja määrittelevät lauttavälikohtaisen liikennöinnin palvelutason. Ruotsin palvelutaso-ohje poikkeaa Suomen vastaavasta lähinnä Suomen ja Ruotsin palveluntilaajan organisaatiotyypin välisestä erosta sekä palveluntilaajan ja palveluntuottajan välisestä liiketoimintasuhteesta. Suomen ja Ruotsin palvelusopimusten kilpailuttamiskäytännöt ja sopimuskausien pituudet poikkeavat toisistaan. Suomessa palvelusopimuksia kilpailutetaan ja sopimuskausien pituudet on porrastettu kilpailtujen markkinoiden luomiseksi. Palvelusopimusten tarjouskokonaisuus annetaan kullekin lauttavälille erittelemättömänä kokonaispakettihintana kattaen koko kilpailutettavan sopimuskauden. Ruotsissa kilpailun puuttumisesta johtuen Trafikverket neuvottelee palvelunhankinnasta suoraan Färjerederietin kanssa. Sopimushinnoittelu perustuu 80 % kiinteään osaan ja noin 20 % muuttuvaan osaan, joka on sidoksissa kuljetettujen ajoneuvojen ja -tyyppien määrään. Ruotsin maantielauttakaluston keskimääräinen hyötykuorma- ja autokapasiteetti on Suomen kalustoa suurempi niin vaijerilautoille kuin vapaasti ohjattaville lautoille. Suomen lauttaliikenne on maantielakiin perustuen lähtökohtaisesti aikatauluttamaton, joskin noin puolet lauttaväleistä siitä huolimatta on aikataulutettu liikenteellisistä tai muista syistä johtuen. Ruotsin maantielauttaliikenneyhteydet on kaikkien lauttapaikkojen osalta aikataulutettu koko vuodelle. Ruotsin ja Suomen välisessä lauttaliikenteen kustannusvertailussa on laskettu ja hyödynnetty vaihtoehtoisia suoritteita, joiden avulla maiden välisiä kustannuseroja ja -rakenteita on tarkasteltu useammasta näkökulmasta. Lauttaparien kustannussuoritteita vertailtaessa ovat Parainen-Nauvo lauttavälin kustannukset kauttaaltaan Svanesundsledeniä korkeampia. Pellingin ja Bohus Malmön lauttavälien osalta Pellingin kustannukset olivat vuoroin korkeammat, vuoroin matalammat riippuen sovellettavasta suoritteesta. Kustannusten kokonaisvertailussa Suomen kustannustaso alittaa pääsääntöisesti Ruotsin kustannustason vaijerilauttojen osalta noin 10–30 %, vastaavasti kun vapaasti ohjattavien lauttojen kustannustaso on Suomessa pääsääntöisesti korkeampi. Maiden välinen suoritevertailu kuitenkin osoittaa, että määrätyiltä osin lauttapalvelujen tuottaminen on edullisempaa Suomessa ja määrätyiltä osin Ruotsissa.

Itse tehty moderni. Gramofoni, polkupyörä ja valokuvaus suomalaisten elämässä 1880-luvulta 1940-luvulle

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan aineellista modernia ja materiaalisen kulttuurin muutosta Suomessa 1880-luvulta 1940-luvulle tutkimalla sitä, miten kolme kansainvälistä teknologiaa, gramofoni, polkupyörä ja valokuvaus, otettiin Suomessa käyttöön ja millaisia paikallisia ilmiöitä niiden ympärille kehittyi. Tutkimus koostuu johdanto- ja yhteenveto-osan lisäksi kuudesta artikkelista, joissa käsitellään seuraavia alateemoja: itse tehtyjä polkupyöriä, käyntikorttikuvien käyttöä maalaiskodeissa, maaseudun pyöräilyä ja sen muistelemista, vuoden 1929 gramofonikuumetta, valokuvausta teknisenä harrastuksena sekä maalaisia gramofonin käytön tapoja. Tutkimuksen lähteinä on käytetty laajoja muistitietoaineistoja, sanoma- ja aikakauslehtiaineistoja, arkistoaineistoja, aikalaiskirjallisuutta ja museoesineitä. Lähteistä on etsitty mikrohistoriallista lukutapaa noudattaen johtolankoja gramofoniin, polkupyörään ja valokuvaukseen liittyneihin käytäntöihin. Esitän, että muistitietolähteet, muiden lähteiden kanssa ristiinluettuina, antavat hyvän mahdollisuuden sellaisten arjen käytäntöjen tarkasteluun, joiden tutkiminen muiden lähteiden perusteella olisi vaikeaa tai mahdotonta. Tutkimuksessa käytetyistä teoreettisista kehyksistä niin teknologian sosiaalinen rakentuminen, arjen historia, materiaaliseen kulttuuriin liittyvä teoriapohja, kulutuskulttuurin tutkimus kuin käytäntöteoriatkin kannustavat tarkastelemaan sitä, miten käyttäjien toiminta muokkaa ja määrittää teknologiaa. Näiden teoriasuuntausten pohjalta olen tätä tutkimusta varten kehittänyt itse tehdyn modernin ja kansankeksinnön käsitteet, jotka tarkentavat katseen ajallisesti ja paikallisesti tyypillisiin teknologian muokkauksen ja määrittelyn tapoihin sekä paikalliseen teknologiseen kekseliäisyyteen. Itse tehdyn modernin käsite auttaa hahmottamaan materiaalisia muutoksia ja pysyvyyksiä ajanjaksolla 1800-luvun lopulta toiseen maailmansotaan. Suomalaiset muovasivat omanlaisensa modernin, jossa uutuudet ja muutokset sulautuivat osaksi sitkeinä jatkuvia ja hitaasti muuttuvia maalaisyhteiskunnan toimintatapoja ja muokkasivat niitä vähitellen. Itse tehty moderni sekoitti omavaraisuutta ja kulutuskulttuuria, käsillä tekemiseen perustuvaa taitavuutta ja kursseilla sekä koulutuksessa saavutettua teknistä tietoa, paikallisia aineksia ja kansainvälisiä vaikutteita. Puhumalla kansanomaisista keksinnöistä olen halunnut korostaa tällaisten yhdistelmien mahdollisuutta ruohonjuuritasolla ja massatuotettujen laitteiden sovittamista osaksi pitkälti itse tehtyä ja omavaraista esinemaailmaa.

Teollisen tuotannon ja palvelun ulkoistaminen Intiaan

Diplomityössä on tarkoituksena kartoittaa asioita, joita pitää ottaa huomioon pk-yrityksen tuotannon ulkoistamisessa Intiaan sekä laskemaan kuinka paljon halvemmaksi kiertovoitelukeskusten valmistaminen Intiassa tulee verrattuna Suomeen. Teoriaosuudessa on tarkasteltu Intian erilaista kulttuuria sekä kartoitettu asioita, jotka vaikuttavat länsimaalaisen yrityksen toimintaan Intiassa sekä mahdollisuuksia eri teollisuuden aloille. Empiriaosuudessa on keskitytty eri vaihtoehdoin kiertovoitelukeskuksen valmistuskustannuksiin ja niiden vertailuun Intian ja Suomen välillä. Tuloksena on voitu todeta, että valmistus Intiassa tulee selvästi halvemmaksi kuin Suomessa. Ensi askelten ottaminen luultavasti tulee olemaan vaikeaa lähinnä asiakkaiden löytämisessä ja verkostojen rakentamisessa. Riskejä oman tuotantolaitoksen perustamisessa Intiaan on, mutta myös mahdollisuudet ja potentiaali menestykselliseen liiketoimintaan ovat suuret. Ulkoistaminen on vain tehtävä maltillisesti ja järkevästi ja tehtyihin päätöksiin täytyy sitoutua.

Ilmatorjunnasta käyty keskustelu sotilasaikakauslehdessä 20- ja 30-luvuilla

Ensimmäisen maailmansodan aikana ilmasodan merkitys kasvoi ja lentokoneita alettiin käyttämään rintamasodan tukena sekä pommituksiin rintamalinjojen taakse. Tämä johti myös vasta-aseen eli ilmatorjunnan kehittämiseen. Itsenäistymisen jälkeen ilmatorjunta otti ensiaskeliaan Suomessa ja tutkimuksen avulla selvitetään mitä keskeisiä teemoja nousee esiin ilmatorjunnasta kiinnostuneiden upseerien kirjoituksista sotilasaikakauslehden sivuilta 20- ja 30-luvuilla. Tutkimuksen tarkastelun kohteena on passiivinen ja aktiivinen ilmatorjunta sekä ilmavalvonta. Tutkimuksen aineistona toimi sotilasaikakauslehden ilmatorjuntaa käsittelevät artikkelit 20- ja 30-luvuilta. Tausta-aineistona käytettiin myös ilmatorjunnan ja ilmasodankäynninhistoriasta kirjoitettuja teoksia. Tutkimus toteutettiin ”Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi” oppikirjan määrittelemän kvalitatiivisen historian tutkimuksen analyysimenetelmän mukaisesti. Passiivinen ilmatorjunta eli ilmasuojelulliset toimenpiteet painottuvat artikkeleissa hyvin vahvasti. Varsinkaan marssivien osastojen suojaksi ei ilmatorjunta-aseistusta juuri ollut ja kirjoittajat näkevät sen vaikeasti järjestettäväksi, jonka pohjalta he katsovat, että suojautuminen ilmasta kohdistuvalta uhalta on tehokkainta toteuttaa passiivisen ilmatorjunnan keinoin. Kirjoittelu aktiivisesta ilmatorjunnasta keskittyy lähinnä aseistuksen tarkasteluun ja keskeisimpänä teemana esiin nousee kysymys siitä, mikä on tehokkain kaliiperi suomalaisiin olosuhteisiin. Useat kirjoittajat päätyvät suosimaan suhteellisen pieniä 20-40 millimetrin kaliipereja, koska niiden ampumatehokkuus suhteessa hankintahintaan koetaan parhaaksi. Sotilasaikakauslehden sivuilla ilmatorjunnasta käytyä keskustelua leimaa ilmatorjuntaaseistuksen vähyys ja niiden hankintaan käytettävien varojen puute. Tämä johtaa passiivisen ilmatorjunnan lisäksi ilmavalvonnan ja joukkojen omilla aseilla suorittaman omasuojailmatorjunnan merkityksen korostamiseen. Näillä seikoilla kirjoittajat pyrkivät vähentämään sotilaiden pelkoja ilmasta suuntautuvaa uhkaa kohtaan sekä lisäämään kansalaisten tietoisuutta ilmapuolustuksen merkityksestä kehittyvässä sodankäynnissä. Artikkeleista välittyy useiden upseerien huoli ja tyytymättömyys ilmatorjunnan hidasta kehitystä kohtaan.

Suomen ja Tanskan sotilaallisen kriisinhallinnan koulutusjärjestelmät

Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaista kriisinhallintajoukkojen koulutusta annetaan Suomessa ja Tanskassa. Tavoitteena on tutkia, miten kriisinhallintakoulutus on järjestetty ja miten ne eroavat toisistaan. Tutkielman maissa on käytössä erilainen maanpuolustusjärjestelmä ja -velvollisuus. Suomessa on käytössä yleinen asevelvollisuus, kun taas Tanskassa on valikoiva asevelvollisuus. Suomessa painopisteenä on kokonaismaanpuolustus ja Tanskassa taas kansainvälinen kriisinhallinta. Tutkielman tarkoituksena ja tavoitteena on tutkia eroavaisuuksia kriisinhallintakoulutuksenjärjestelyissä ja pohtia niiden heikkouksia ja vahvuuksia. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on vertaileva tutkimusmenetelmä. Vertailevalla tutkimuksella tarkoitetaan tutkimusstrategiaa, jossa hahmotetaan valittujen tapauksien, Suomen ja Tanskan sotilaallisenten kriisinhallintajärjestelmien, yhtäläisyyksiä ja eroja. Tutkittavaan aiheeseen perehdytään ensisijaisesti asiakirjojen ja dokumenttien sisällönanalyysin avulla. Lähdemateriaalina on käytetty pääsääntöisesti julkaisuvapaata aineistoa. Aiheeseen liittyviä asiakirjoja, normeja, raportteja ja lehdistökatsauksia on saatavilla Tanskan osalta hyvin rajallisesti. Loppuvertailussa on käytetty hyväksi SWOT – analyysiä (S= Strength, W= Weaknesses, O=Opportunities, T= Threats), jossa kriisinhallintakoulutusjärjestelmän vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat on lajiteltu. Suurimmat eroavaisuudet muodostuvat koulutuksen rakenteessa ja sen toteuttamisessa. Tanskan malli on rakennettu selkeästi palvelemaan kriisinhallintakoulutusta ja Suomen vain osittain. Kriisinhallintakoulutus on Tanskassa päätehtävä ja kokonaisuus on rakennettu kriisinhallintakoulutusjärjestelmän ympärille siten, että resurssit ja toiminta kohdistetaan kriisinhallintajoukkoihin. Tanskassa kriisinhallintajoukot muodostavat ytimen ja alueen, jota kokonaismaanpuolustus ja politiikka tukevat. Suomessa kriisinhallintajoukkojenkoulutusjärjestelmä toimii maanpuolustuksen osa-alueena, mutta se ei muodosta pääosaa kokonaismaanpuolustuksessa. Koulutuksen järjestelyt ja toiminta ovat vahvasti riippuvaisia operaatioista ja tehtävistä, joita poliittinen suunnittelu ohjaa. Vahvuudeksi Tankan järjestelmälle muodostuu NATO-jäsenyys, taisteluosastokeskeisyys ja kriisinhallintakoulutuksen kokonaisjärjestelyt. Suomen vahvuudeksi muodostuu kustannutustehokkuus, joustavuus ja henkilöstön suuri rekrytointipohja. Molempien maiden kriisinhallintakoulutusjärjestelmät on rakennettu palvelemaan omia puolustuspoliittisia ja maanpuolustuksellisia näkökohtia. Keskinäinen vertailu on hankalaa, koska mailla on selkeästi eri tavoitteet kriisinhallintakoulutuksen järjestelyissä. Kriisinhallintakoulutusjärjestelmät palvelevat kuitenkin kummankin maan nykyisiä tarpeita asetetut poliittiset tavoitteet huomioiden.

Keskisuuren metallialan yrityksen investointiprosessi: yhteys teoriaan ja kriittiset tekijät

Yritysten sekä yhteiskunnan kannalta investoinnit ovat hyvin merkittäviä ja niiden onnistumi-sesta riippuu myös niin yrityksen kuin koko maan menestys. Tästä näkökulmasta niiden tutki-minen on tärkeää, jotta onnistumisenastetta voidaan nostaa. Aiemmassa tutkimuksessa on myös todettu, että investointilaskennan subjektiivisuus voi aiheuttaa ongelmia ja että aihetta tulisi tut-kia enemmän. Tutkimuksen kohteena oli Varsinais-Suomessa toimivan keskisuuren metallialan yrityksen mittava investointi, joka lisäsi tehtaan tuotantokapasiteettia 50 prosenttia. Tutkittavia asioita olivat yrityksen investointiprosessissa käyttämien menetelmien yhteys teoreettisiin investointi-menetelmiin sekä investoinnin kannalta kriittiset tekijät. Tutkimusaineisto kerättiin investointiin osallistuneiden ydinhenkilöiden haastatteluilla, joita oli yhteensä kolme kappaletta. Haastateltavat henkilöt olivat toimitusjohtaja, tuotantopäällikkö ja menetelmäsuunnittelija. Heidän vastuullaan oli investoinnin johtaminen ja siihen liittyvä pää-töksenteko. Heidän haastatteluidensa perusteella muodostettiin yrityksen käyttämistä menetel-mistä investointimalli, jota analysoitiin teoreettisen mallin pohjalta. Saatujen tulosten mukaan kohdeyrityksen investointiprosessi noudattaa hyvin samankaltaista linjaa kuin mitä teoreettisissa malleissa on esitetty. Suurin ero tulee investointilaskelmien kohdalla, joiden käytölle ei yrityk-sessä nähdä tarvetta. Päätöksenteon kannalta huomattavasti tärkeämpänä pidetään pitkän koke-muksen mukanaan tuomaa näkemystä.

Metsäenergian liiketoimintojen kehittäminen ja käytön kasvun vaikutukset Kaakkois-Suomessa

Kaakkois-Suomen alueella uusiutuvan energian käyttö ja erityisesti metsäenergian käyttö on kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Tulevaisuudessa metsäenergia nähdään edelleen potenti-aalisimpana vaihtoehtona korvattaessa fossiilisia polttoaineita lämpö- ja voimalaitoskokoluo-kassa. Muita uusiutuvan energian vaihtoehtoja ovat mm. tuuli- ja aurinkovoima, biokaasu sekä erilaiset kiinteät ja nestemäiset polttoainejalosteet. Tulevaisuudessa alueella voi olla mahdollis-ta tuottaa niin kansalliseen kuin kansainväliseen vientiin esim. biopolttonesteitä, biokaasua ja biohiiltä. Tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää metsäenergia-alan alueelliset toimijat sekä metsä-energian soveltuvuus ja liiketoimintamahdollisuudet Kaakkois-Suomen alueen energian tuo-tannossa. Tutkimus koostui seuraavista osatehtävistä: metsäsektorin toimijakentän kartoitus, metsäenergian alueelliset liiketoimintamahdollisuudet, puuperäisten polttoainejalosteiden käyttö- ja liiketoimintamahdollisuudet, muiden uusiutuvien energialähteiden käyttömahdolli-suudet ja vaikutukset Kaakkois-Suomessa. Tutkimuksessa arvioitiin myös Kaakkois-Suomen metsäenergian hankinnan työllisyysvaikutuksia. Tutkimuksen ohjausryhmänä toimi Kaakkois-Suomen metsäenergianeuvottelukunta. Tutkimuksessa kyselytutkimuksella selvitettiin metsäenergian tuottajien ja käyttäjien mielipi-teitä ja kehittämiskohteita toimialalta. Kaakkois-Suomessa hyödynnettävistä uusiutuvista energialähteistä selvitettiin nykyinen käyttö sekä arvioitiin tulevaisuuden hyödyntämismah-dollisuuksia vuonna 2020. Nämä tulokset esitettiin Kaakkois-Suomen energiataseen avulla. Kaakkois-Suomessa uusiutuvista energialähteistä puupolttoaineilla on merkittävin rooli metsä-teollisuuden johdosta ja alueen metsäenergian käyttö voi kasvaa jopa 1,7 TWh:in, mikäli fos-siilisia energialähteitä korvataan edelleen voimalaitoksissa ja lämpökeskuksissa. Metsäenergian käytön kasvussa alueen kunnilla on merkittävä rooli. Viime vuosina erityisesti tuulivoiman tuotanto on kasvanut ja tulee kasvamaan edelleen. Samoin aurinkoenergian hyödyntäminen kiinteistökokoluokassa on lisääntynyt voimakkaasti. Lisäksi maakuntaan on suunnitteilla kiin-teiden, nestemäisten ja kaasumaisten polttoainejalosteiden tuotantolaitoksia. Toteutuessaan laitokset voivat lisätä metsäenergian käyttöä merkittävästi.

Moniammatillinen, ammattiryhmien välinen ja ammattirajat ylittävä yhteistyö erikoissairaanhoidossa

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhuoltoalan eri ammattiryhmien, fysioterapeuttien, puheterapeuttien, sairaanhoitajien ja toimintaterapeuttien muodostamien tiimien kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä erikoissairaanhoidossa. Erilaisten yhteistyötä kuvaavien käsitteiden käytön epäjohdonmukaisuus moniammatillisen yhteistyön viitekehyksessä ja se, ettei käsitettä ole hoitotyön kontekstissa lopullisesti määritelty, oli myös pohjana tälle tutkimukselle, jonka avulla pyrittiin määrittelemään yhteistyötä kuvaavia käsitteitä tarkemmin erikoissairaanhoidossa. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat fysioterapeutit, puheterapeutit, sairaanhoitajat ja toimintaterapeutit, jotka tekevät yhteistyötä erilaisissa tiimeissä eräässä erikoissairaanhoidon sairaalassa eteläisessä Suomessa. Aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluna (n=6) haastatteluun osallistuneiden osallistujien kokonaismäärän ollessa 24. Aineisto analysoitiin induktiivisella ja deduktiivisella sisällön analyysillä. Tutkimuksen tuloksena saatiin haastateltavien kokemuksiin perustuvia moniammatillisen yhteistyön, ammattiryhmien välisen yhteistyön ja ammattirajat ylittävän yhteistyön eri muotojen ominaispiirteitä, joita ilmeni kaikissa osallistuneissa ryhmissä eri painotuksin. Jokainen ryhmä oli kehittänyt toimintaansa tarpeitaan vastaavasti, mutta optimaalista tasoa ei kaikissa ryhmissä ole saavutettu. Yhteistyössä osallistujat kokivat erilaisia tekijöitä, joilla oli merkitystä niin työntekijälle, potilaan saamalle palvelulle kuin organisaation tuottamalle palvelulle. Toisaalta moniammatillinen yhteistyömuoto sujuessaan tuki yksittäisen työntekijän suoriutumista omassa tehtävässään. Kirjallisuudessa moniammatillisuutta merkitsevää käsitteistöä oli määritelty, mutta selkeää varmuutta käsitteistön yhtenevyydestä ei voitu saada. Erityisesti merkityseroja esiintyi moniammatillisuuden käsitteissä silloin kun käsiteltiin ammattien välistä (-professional) ja ammattialojen välistä (-disciplinary) toimintaa ja niiden merkitystä yhteistyössä. Tutkimus antaa uutta tietoa eri ammattiryhmien käytännön tason työskentelyssä moniammatillisen yhteistyön eri muodoista ja yhteistyön eri muotojen mahdollisuudesta toimia terveydenhuollon palveluissa sekä potilaan, yksittäisen työntekijän kuin organisaation parhaaksi.

Ohjelmistotestauksen käytänteet Suomessa

Ohjelmistotestauksen merkitys on kasvanut sen mukaan mitä enemmän ohjelmisto-tuotteet vaikuttavat jokapäiväisesseen elämämme. Tämän vuoksi yritysten investointien ja laadunvarmentamisen yhteys on ilmeinen. Organisaatiot panostavat yhä enemmän ei–funktionaaliseen testaukseen, kuten turvallisuuden, suorituskyvyn ja käytettävyyden testaamiseen. Tämän työn tarkoituksena on tutkia ohjelmistotestauksen nykytilannetta Suomessa. Syy tähän on uudistaa ja parantaa ohjelmistotestauksen kurssitarjontaa Turun yliopistossa vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla yritysten tarvetta. Opinnäyte on toteutettu replikaatio-tutkimuksena. Pääosa kyselystä sisältää kysymyksiä ohjelmistotestauksen menetelmistä ja työkaluista testausprosessin toimintojen aikana. Lisäksi on yleisiä kysymyksiä yrityksistä ja niiden ohjelmistotestausympäristöistä. Kyselyssä otetaan myös kantaa yritysten käyttämiin monenlaisiin testaus-tasoihin, -tyyppeihin ja testauksessa kohdattuihin haasteisiin. Tämä opinnäyte perustuu testausprosessistandardeihin. Ohjelmistotestausstandardit ovat keskeisessä asemassa tässä työssä, vaikka ne ovat olleet viime aikoina vahvan kritiikin kohteena. Epäilys standardien välttämättömyyteen on syntynyt muutoksista ohjelmistokehityksessä. Tämä työ esittelee tulokset ohjelmistotestauksen käytännöistä. Tuloksia on verrattu aiheeseen liittyvän aiemman kyselyn (Lee, Kang, & Lee, 2011) tuloksiin. Ajanpuutteen havaitaan olevan suuri haaste ohjelmistotestauksessa. Ketterä ohjelmistokehitys on saavuttanut suosiota kaikissa vastaajien yrityksissä. Testauksen menetelmät ja työkalut testauksen arviointiin, suunnitteluun ja raportointiin ovat hyvin vähäisessä käytössä. Toisaalta testauksen menetelmien ja työkalujen käyttö automaattiseen testauksen toteuttamiseen ja virheiden hallintaan on lisääntynyt. Järjestelmä-, hyväksyntä-, yksikkö- ja integraatiotestaus ovat käytössä kaikkien vastaajien edustamissa yrityksissä. Kaikkien vastaajien mielestä regressio- sekä tutkiva- ja ei-funktionaalinen testaus ovat tärkeitä tekniikoita.

Jalkaväkirykmentin raskaiden aseiden organisointi ja siihen vaikuttaneet tekijät vuosina 1918-1939

Ensimmäinen maailmansota sekä Suomen vapaussota vuonna 1918 loivat pohjan suomalaiselle sotaväelle ja sen aseistuksen kehittymiselle. Vapaussodan loppupuolella joukot organisoitiin jalkaväkirykmenteiksi, etupäässä saksalaisen mallin mukaisesti, ja aseistettiin kiväärein sekä harvalukuisin konekiväärein. Seuraavat kaksi vuosikymmentä talvisotaan saakka olivat Suomessa kiivasta kehittämisen ja varustamisen aikaa, jolloin kokoonpanoja ja niiden aseistusta testattiin koulutuksessa, harjoituksissa sekä erillisissä kokeiluissa. Kokeilutoiminnan lisäksi kokoonpanojen muodostamiseen vaikuttivat koko sotien välisen ajan ensimmäiseen maailmansotaan osallistuneiden maiden kokemukset sodasta sekä teollistumisen myötä alkanut voimakas sotatekninen kehitys. Jalkaväen tulivoimaa kasvatettiin aluksi lisäämällä konekiväärien määrää rykmenteissä, mutta pian huomattiin kranaatinheittimien tarjoamat mahdollisuudet jalkaväen tukemiseen ja ne liitettiin osaksi joukkojen aseistusta. 1930-luvun puolivälissä suoritettujen kokeilujen tuloksena havahduttiin panssarintorjunta-aseistuksen tarpeeseen, mutta viivästykset tuotannon aloittamisessa ja ulkomaisissa hankinnoissa vaikeuttivat niiden liittämistä jalkaväkirykmentteihin ennen talvisotaa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten jalkaväen raskaiden aseiden sijoittaminen sodanajan jalkaväkirykmentteihin toteutettiin itsenäisyyden alkuvuosista talvisotaan ulottuvalla jaksolla ja mitkä tekijät vaikuttivat niiden sijoittamiseen. Päätutkimuskysymykseen pyritään vastaamaan tarkastelemalla seuraavia organisaatiomuodostukseen vaikuttaneita tekijöitä: tutkimus- ja kokeilutoiminta, ulkomaiset vaikutteet, sotatekninen kehitys sekä sotakokemukset ja muutokset uhkakuvassa. Päätutkimusmenetelmä on analysoiva asiakirjatutkimus. Kokonaiskuva tutkimusaiheesta muo-dostetaan sekundaarilähteiden kuten kirjallisuuden, lehtiartikkelien ja aikaisemman tutkimuk-sen pohjalta. Sekundaarilähteiden avulla päästään arkistoperäisten primaarilähteiden kuten asiakirjojen ja virkakirjeiden luo, joita analysoimalla ja sekundaarilähteisiin vertaamalla muodostetaan yksityiskohtainen kuva tutkimusaiheesta. Vapaussodan ja talvisodan välisenä aikana tapahtuneessa jalkaväkirykmentin kehitystyössä otettiin huomioon ulkomaiset vaikutteet, sotakokemukset, tutkimus- ja kokeilutyö, sotatekninen kehitys sekä Suomeen mahdollisesti kohdistuva uhka. Ulkomaista erityisesti Saksalla ja Venäjällä oli tärkeä rooli jalkaväkirykmenttien muotoutumisessa. Saksalaisten organisaatiorakenteesta ja aseistuksesta otettiin tarkasti mallia Suomen tuoreeseen sotaväkeen, kun taas Venäjän toimia seurattiin mahdollisen uhkan näkökulmasta. Vapaussodan ja ensimmäisen maailmansodan perintönä puolustus rakennettiin konekiväärien varaan ja epäsuorat tulitukiaseet omaksuttiin vähitellen osaksi jalkaväkeä. Kotimaassa ja ulkomailla suoritettujen asejärjestelmätutkimusten ja kokeilujen tulokset osoittautuivat ensiarvoisen tärkeiksi koko sotien välisen ajan, ja niiden perusteella tehtiin merkittäviä muutoksia organisaatioissa ja joukon aseistuksessa.

Vaajavirran taimen – nykytilanne ja tulevaisuus

Vaeltavan järvitaimenen suojelun kannalta tärkeitä kohteita ovat järvien välissä olevat virta-alueet ja niiden ympäristö. Jyväskylän alueella sijaitseva Vaajavirta on yksi tämänkaltainen kohde. Vaajavirta kokoaa Rautalammin reitin, Keitele-Päijänne -reitin sekä Saarijärven reitin vedet ja laskee Pohjois-Päijänteeseen Vaajakosken kohdalla. Taimenen suojelu järviä yhdistävillä kapeikko- ja virta-alueilla on ensiarvoisen tärkeää, sillä tällaiset alueet toimivat kalojen vaellusväylinä eri järvien tai järven eri osien välillä. Usein virta-alueiden yhteydessä on myös koskia, jotka ovat tärkeitä taimenen lisääntymispaikkoja ja poikasten elinympäristöjä. Vaeltava järvitaimen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, ja taimenmuodon säilymisen turvaamiseksi oikeanlainen kalastuksen säätely vaellusreiteillä on välttämätöntä. Vaikka Vaajavirta on yksi keskeisistä kohteista järvitaimenen kannalta Keski-Suomessa, ei alueen taimenen tilanteesta ole aikaisemmin tehty yleisluontoista selvitystä. Tähän raporttiin on koottu Vaajavirran taimenen historiaa, sekä mahdollisimman monipuolinen selvitys taimenen nykytilasta sekä tulevaisuudennäkymistä alueella. Tekstissä myös luetellaan toimenpiteitä, joilla voitaisiin parantaa taimenen tilannetta Vaajavirran alueella ja sen alapuolella Pohjois-Päijänteellä.

Kuolemaan johtaneiden työturvallisuusrikosten rankaiseminen Suomessa ja Isossa-Britanniassa

Tutkielma keskittyy työssä tapahtuneiden kuolemantapausten normistoon ja oikeuskäytäntöön sekä Suomessa että Isossa-Britanniassa. Tutkimus on oikeusvertaileva, ja siinä on myös käytetty empiiristä tutkimusmetodia. Erityisesti mielenkiinto kohdistuu oikeushenkilöiden rankaisemiseen. Suomessa työturvallisuusrikoksesta on voitu tuomita oikeushenkilölle yhteisösakko vuodesta 2005 lähtien, ja Isossa-Britanniassa tuli vuonna 2008 voimaan laki, jonka pohjalta oikeushenkilöä voidaan rangaista henkilön kuoleman aiheuttamisesta rikoksen tekijänä. Oikeudellisen deskription kautta käydään läpi kummankin maan normistot, joiden pohjalta työkuolemaa oikeuskäytännössä on mahdollista arvioida. Suomen normeista mukana ovat työturvallisuusrikos, kuolemantuottamus ja yhteisösakko. Ison-Britannian normeista käsitellään Health and Safety at Work etc. act 1974, gross negligence manslaughter ja Corporate Manslaughter and Corporate Homicide Act 2007, eli “yhteisötappo”. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu vertailtavista valtioista kootuista oikeustapauksista. Ison-Britannian tapauksista mukana ovat kaikki yhteisötapon nojalla tuomitut tapaukset lain voimaantulosta aina tämän tutkielman kirjoittamiseen asti (6.4.2008−31.8.2015). Suomen tapauksista mukana ovat kaikki tätä tutkimusta kirjoitettaessa lainvoimaiset käräjä- ja hovioikeuden tuomiot aikaväliltä 2010−2014, joissa henkilö on kuollut työssä sattuneessa äkillisessä tapahtumassa ja oikeushenkilölle on tämän seurauksena tuomittu rangaistuksena yhteisösakkoa. Jotta rangaistusten tasosta saisi paremman kuvan, tuomitut sakkosummat on suhteutettu prosentuaalisesti oikeushenkilön taloudellisiin lukuihin. Maiden normistojen ja vertailun pohjalta tutkimuksessa arvioidaan rangaistusten tasoa valtioissa, ja pohditaan voisiko oikeusjärjestelmillä olla jotain opittavaa toisiltaan työkuolemantapausten rankaisemisessa. Tutkielma osoittaa, että oikeushenkilöjen rankaiseminen työkuolemissa on molemmissa valtioissa ollut jokseenkin ongelmallista. Rangaistusten tasot ovat jääneet alle odotetun, eikä myöskään oikeushenkilöiden edustajien vastuun voida katsoa täysin aina toteutuneen.

Luomu- ja lähiruoan pakkaaminen : pakkausten vaatimukset ja tulevaisuuden trendit eteläsuomalaisten elintarvikeketjun toimijoiden näkökulmasta

Luomu- ja lähiruoan kysyntä Suomessa on kasvussa mutta niiden markkinoiden kasvua hidastavat muun muassa logistiset ja markkinoinnilliset haasteet. Yksi keino näiden haasteiden ylittämiseen on luomu- ja lähiruoan pakkausten kehittäminen. Tämän diplomityön tarkoituksena on kartoittaa luomu- ja lähiruoan pakkausten ja pakkaamisen nykyisiä vaatimuksia ja tulevaisuuden trendejä elintarvikeketjun toimijoiden näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa hyödynnettäväksi pakkauskehityksessä. Tutkimuksen teoreettisessa osassa kartoitetaan luomu- ja lähiruokamarkkinoita Suomessa ja Euroopassa, elintarvikeketjua ja sen toimijoiden rooleja sekä pakkausten tehtäviä ja elementtejä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista haastattelututkimusta ja tutkimuksen empiiristä osuutta varten haastateltiin 18 elintarvikeketjun toimijaa Etelä-Suomen alueelta. Elintarvikeketjun toimijoiden tärkeimmät vaatimukset luomu- ja lähiruoan pakkauksille liittyvät tuotteiden suojaamiseen ja säilyttämiseen sekä pakkausten erottumiseen tavanomaisen ruoan pakkauksista. Vaatimukset ovat hyvin pitkälti samoja eri toimijaryhmien kesken. Tulevaisuudessa luomu- ja lähiruoan pakkaukset ovat toimijoiden näkemyksen mukaan entistä erottuvampia, ekologisempia sekä tarkemmin asiakkaan ja tuotteen tarpeiden mukaan mietittyjä. Lisäksi pakkauksiin tullaan laittamaan aktiivisia ja älykkäitä ominaisuuksia, vaikka osa toimijoista näkeekin ne tarpeettomina.

Sähköiset koejärjestelmät ja kokeet

Sähköiset kokeet sekä koejärjestelmät ovat yleistymässä nyky-yhteiskunnassa nopeasti. Molempien käyttöönottoa vauhdittavat yhä lisääntyvät työmäärät ja opetuksen tehostaminen. Suomessa tullaan siirtymään täysin sähköistettyyn ylioppilastutkintoon vuoteen 2019 mennessä. Sähköinen koe on testi, jossa käytetään internettiä tai intranettiä. Sähköisiä kokeita suositaan yleisesti niiden helppouden takia. Haasteitakin löytyy mm. tunnistautumisesta, kokeen suorittamisen helppoudesta ja IT:n hallinnasta. Sähköinen koe suoritetaan aina koejärjestelmässä. Koe- ja oppimisjärjestelmät ovat alustoja joissa sähköisiä kokeita pidetään. Järjestelmiä on kehitetty useita ja niitä kehitetään yhä lisää. Kyseisiä järjestelmiä käytetään suuremmalla todennäköisyydellä, mikäli niiden käyttö ei vaadi suuria ponnisteluita. Helppous onkin kaiken ydin sähköisissä koe- ja oppimisjärjestelmissä. Tässä tutkielmassa perehdytään sähköisiin kokeisiin sekä koe- ja oppimisjärjestelmiin. Lisäksi kerrotaan hieman sähköisten kokeiden eduista ja haasteista. Tämän jälkeen perehdytään kahteen erilaiseen järjestelmään. Lopuksi esitellään tutkimus, jossa mitataan opiskelijoiden suhtautumista sähköisiin kokeisiin ja koejärjestelmiin.