571 resultados para kliininen osaaminen
Resumo:
Varsinais-Suomen aikuiskoulutusstrategiassa 2009–2015 sovittiin, että strategian välitarkastelu suoritetaan vuoden 2012 aikana. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hallinnoiman Koulutusta ja yhteistyötä Varsinais-Suomeen –hankkeen avulla aikuiskoulutusstrategia päivitettiin ja laajennettiin Varsinais-Suomen koulutusstrategiaksi. Strategiatyö toteutettiin kymmenen teemaryhmien avulla ohjausryhmän koordinoimana ja Varsinais-Suomen MYR:n koulutusjaoston valvonnassa. Strategisesti tärkeimmiksi kehittämisen kohteiksi Varsinais-Suomessa valittiin ennakointi, hanketoiminta sekä koulutuksen työelämä- ja yritysyhteistyö. Varsinais-Suomen koulutusstrategia 2015+:n painopisteet ovat osaamisen vahvistaminen, koulutuksen laadun varmistaminen sekä alueellinen ja valtakunnallinen vaikuttaminen. Painopisteet on konkretisoitu tavoitteiksi, jotka ovat (1.) alueen koulutusmahdollisuudet tunnetaan ja työllistävien alojen vetovoima kasvaa, (2.) koulutus vastaa työelämän muuttuviin tarpeisiin, (3.) koulutuspalvelut lisäävät asukkaiden hyvinvointia ja elämänhallintaa, (4.) koulutus- ja ohjauspalvelut ovat asiakaslähtöisiä, (5.) elinikäinen oppiminen on kaikille mahdollista, (6.) opettajuutta ja ohjausta kehitetään yhdessä (7.) uusia oppimis- ja ohjausympäristöjä kehitetään ja otetaan käyttöön, (8.) oppilaitokset ja yritykset tekevät pitkäjänteistä, strategista ennakointiyhteistyötä, (9.) oppilaitokset profiloituvat ja parantavat keskinäistä työnjakoa, (10.) oppilaitokset toimivat monialaisissa verkostoissa, sekä (11.) osaamisen ja verkostojen johtamista kehitetään, vaikutetaan oppilaitoskulttuuriin. Kaikki tavoitteet on strategiassa purettu käytännön toimenpiteiksi ja vastuutettu maakunnan toimijoille.
Resumo:
I Egentliga Finlands vuxenutbildningsstrategi 2009-2015 framgår det att mellangranskningen av strategin ska genomföras under 2012. Med hjälp av projektet Koulutusta ja yhteistyötä Varsinais-Suomeen (Utbildning och samarbete i Egentliga Finland), som administrerats av ELY-centralen i Egentliga Finland, kunde man uppdatera och utvidga vuxenutbildningsstrategin till Egentliga Finlands utbildningstrategi. Det strategiska arbetet genomfördes med hjälp av tio temagrupper som koordinerades av en styrgrupp och övervakades av utbildningssektionen vid Landskapets samarbetsgrupp (MYR) i Egentliga Finland. Till det som strategiskt sett är viktigast att utveckla valde man föregripande, projektverksamhet och utbildningens samarbete med arbetsliv och företag. Tyngdpunkterna i Egentliga Finlands utbildningsstrategi 2015+ är att stärka kunnandet, säkerställa utbildningens kvalitet och att påverka regionalt och på riksplanet. Tyngdpunkterna har konkretiserats som mål som är (1) att regionens utbildningsmöjligheter är kända och att de branscher som erbjuder sysselsättning får ökad dragningskraft, (2) att utbildningen motsvarar de föränderliga behoven i arbetslivet, (3) att utbildningstjänsterna ökar invånarnas välmående och livskompetens, (4) att utbildnings- och handledningstjänsterna är kundinriktade, (5) att alla har möjlighet till livslångt lärande, (6) att man utvecklar lärarskapet och handledningen gemensamt, (7) att nya lär- och handledningsmiljöer utvecklas och tas i användning, (8) att läroanstalter och företag gör långsiktigt och strategiskt föregripande samarbete, (9) att läroanstalterna profilerar sig och förbättrar den inbördes arbetsfördelningen, (10) att läroanstalterna verkar i branschövergripande nätverk och (11) att ledningen för kunnande och nätverk utvecklas och inverkar på läroanstaltskulturen. I strategin har alla mål brutits ner till praktiska åtgärder och ansvaret har lagts över på landskapets aktörer.
Resumo:
Varsinais-Suomen ELY-keskus on kerännyt joka toinen vuosi koottavaan raporttiin tietoja Varsinais-Suomen maataloudesta, kalataloudesta, maaseudusta sekä maaseutu- ja saaristoelinkeinoista. Raportissa on keskeisiä tietoja ELY-keskuksen maaseutupalvelut -yksikön ja kunnallisen maaseutuhallinnon sekä myös joittenkin yhteistyökumppanien toiminnasta vuodelta 2012. Osittain tietoja löytyy useammalta vuodelta. Tilastoilla pyritään antamaan kattava kokonaiskuva varsinaissuomalaiseen maatalouteen ja maaseudulle kohdistuvasta maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan rahoituksesta. Joidenkin maakunnallisten vertailutilastojen avulla on haluttu tuoda esiin Varsinais-Suomen valtakunnallinen merkitys keskeisenä elintarvikkeiden tuotantoalueena. Julkaisun tietolähteinä on käytetty hallinnon omista tietojärjestelmistä saatavia raportteja sekä muita hallinnonalan valtakunnallisia tilastojulkaisuja. Eri tietolähteistä saatavat luvut voivat poiketa toisistaan. Tilastoja voidaan tuottaa esimerkiksi haku-, myöntö- tai maksuajankohtien perusteella. Maatalouden yksikkökoot kasvavat ja tuotanto keskittyy. Monessa kunnassa saattaa olla joltakin tuotannonalalta vain yksittäisiä maatiloja. Tietosuojasyistä kuntakohtainen tilastovertailu ei tällöin sovi tarkastelulähtökohdaksi.
Resumo:
Etelä-Savon aluetalouskatsaus 2013 esittelee maakunnan tilaa ja viimeaikaista kehitystä. Katsaus on yksi työkaluista maakunnan kehityksen seurannassa ja tulevaisuuden ennakoinnissa. Vuosittain laadittavan katsauksen teossa on hyödynnetty viimeisimpiä saatavilla olevia tilastoaineistoja. Keskeisen osan katsausta muodostavat Tilastokeskukselta hankitut yritysten liikevaihtoa, vientiä ja henkilöstömäärän kehitystä kuvaavat indeksisarjat Etelä-Savon maakunnan kannalta keskeisiltä toimialoilta ja yritysryhmistä. Indeksisarjojen tiedot yltävät vuoden 2013 maaliskuulle saakka. Maakuntatasoisen tiedon ohella katsauksessa tarkastellaan henkilöstömäärän ja liikevaihdon kehitystä myös Mikkelin, Pieksämäen ja Savonlinnan seutukunnissa. Katsauksen ovat koonneet Etelä-Savon ELY-keskuksen TENHO-hankkeen ennakointiasiantuntijat. Etelä-Savon kaikkien toimialojen liikevaihto kasvoi vuonna 2012 0,6 prosenttia ja henkilöstömäärä yhden prosentin noudattaen koko maan varsin tasaista trendiä. Maakunnan teollisuustoimialoilla kehitys oli laskusuuntaista edellisvuosien kasvun jälkeen. Vienti kuitenkin kehittyi positiivisesti kasvaen 1,9 prosenttia vuodentakaisesta. Rakennusalalla kehitys oli alavireistä poiketen eniten koko maan trendistä. Myös kaupan alan kasvu taittui. Positiivisinta kehitystä maakunnan taloudessa oli palvelualoilla, joiden liikevaihto kasvoi vuositasolla 5,7 prosenttia ja henkilöstömäärä yhden prosentin. Vuonna 2012 valopilkkuja olivat erityisesti matkailuala sekä liike-elämän palvelut.
Resumo:
Vuoden 2007 alussa Puolustusvoimiin perustettiin uudistettu ammattialiupseeristo. Perustamiseen liittyen Pääesikunta käski aloittaa puolustusvoimallisen suunnittelun aliupseeriston osaamisen kehittämiseksi. Tarve tähän tuli yleisistä koulutusmetodien kehittymisestä, vallitsevista oppimiskäsityksistä ja erityisesti oppivaan organisaatioon liittyvästä oppimisja koulutuskulttuurista. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan aliupseereiden sotilasammatillisen koulutuksen voimassaolevaa ohjeistusta oppivassa organisaatiossa tapahtuvasta työssäoppimisesta, teoriataustan ollessa työssäoppiminen. Tutkimusjoukoksi valittiin Ilmavoimien joukko-osaston, Karjalan lennoston lentotekniset aliupseerit. Tutkimus on sotilaspedagogiikan perustutkimus, jonka tutkimusote on kartoittava ja tutkimustapa on kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelminä ovat asiakirjaselvitys, puolistrukturoitu kysely ja asiantuntijoiden yksilöhaastattelut. Asiakirjaselvityksellä saadaan esiymmärrys työssäoppimisen teoriasta ja aliupseeriston koulutuksen vallitsevasta nykytilasta. Puolistrukturoitu kysely toimii aineiston keruumenetelmänä ja sen tulokset kvantifioidaan. Asiantuntijoiden yksilöhaastatteluilla tarkennetaan kyselyllä saatujen vastausten analysointia ja tarvittaessa syvennetään tehtävää analyysiä. Tutkimuksen tutkimustehtävänä eli pääkysymyksenä oli selvittää, miten Ilmavoimien lentoteknisen ammattialiupseeriston koulutusta tulisi kehittää. Alakysymyksinä oli, että onko lentoteknisen ammattialiupseeriston työssäoppiminen suunniteltua, ohjattua ja reflektoitua sekä miten toteutuu eri toimijoiden välinen yhteistyö lentoteknisen ammattialiupseeriston työssäoppimisen ohjauksessa. Työssäoppimisen terminä ja sen liittyminen opintoihin ei ollut kaikille selvää. Työssäoppiminen tulisi korostetusti avata opiskelijoille ja se tulee ottaa huomioon työpaikoilla kokonaisvaltaisemmin. Tässä ongelmana ovat työpaikkojen vajaat resurssit ajan ja työpaikkaohjaajien suhteen. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä koulu-työpaikka-opiskelija yhteistyön onnistumiseen. Yhteistyöllä ja sen dokumentoinnilla voidaan varmistaa koulutuksen onnistuminen ja tasainen laatu. Kaikille aliupseereille tulisi laatia ensimmäisessä kehityskeskustelussa kehittämissuunnitelma oikea-aikaisen koulutukseen hakeutumisen tueksi. Vähäisen koulutushalukkuuden johdosta vähintään perustason sotilasammatillinen koulutus tulisi olla kaikille pakollinen. Menettelyllä varmistettaisiin kaikille aliupseereille osaaminen johtamis- ja kouluttamistaidon sekä taktiikan osalta. Tuleviin koulutusuudistuksiin liittyen ei uusia vaatimuksia pidä ulottaa koskemaan kaikkia jo koulutuksen saaneita takautuvasti, koska se johtaa koulutuksen kokonaissuunnittelun epäonnistumiseen ja koulutettavien keski-iän tarpeettomaan nousuun. Jatkotutkimusesityksenä on kokonaisvaltaisen koulutuspolun laatiminen lentotekniselle ammattialiupseerille. Tässä suunnitelmassa otettaisiin huomioon sekä sotilasammatillinen että lentotekninen koulutus ja molempien työssäoppimisesta saatava synergiahyöty.
Resumo:
Julkisen hallinnon organisaatioissa on eletty voimakasta muutosten aikaa. Myös puolustusvoimat, perinteisenä julkisen sektorin organisaationa on kohdannut muutospaineet ja toimintojen kehittämiseksi on lähdetty etsimään ratkaisuja verkostoitumisesta ja osaamisen johtamisesta. Kehittämistyö on toteutettu osana puolustushallinnon kehittämisohjelmia. Viime vuosina verkostoituminen ja osaamisen johtaminen ovat olleet voimakkaasti esillä myös yksityisellä sektorilla, jossa ne on nähty tärkeänä elementtinä kilpailukyvyn kehittämisessä. Tämä tutkimus käsittelee osaamisen varmistamiseen liittyvän osaamisen arvioinnin mahdollisuuksia julkisen ja yksityisen sektorin organisaation välisessä kumppanuudessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisilla perusteilla kumppanin osaaminen on mahdollista arvioida strategisessa kumppanuudessa. Tutkimus kuuluu laadulliseen tutkimusperinteeseen, jossa tutkittavaa ilmiötä tarkasteltiin konstruktiivista tutkimusotetta soveltaen. Tutkittavina kohteina olivat strategisen kumppanuuden verkostoitumisen ja sekä osaamisen johtamiseen liittyvät teoreettiset viitekehykset. Empiirisen aineiston kerääminen toteutettiin haastatteluilla. Empiirisen aineiston osia liitettiin tutkimusraporttiin. Tutkimuksen perusteella saatiin kuva tutkimusasetelmaan valittujen teoreettisten soveltumisesta osaamisen arviointimenetelmien kehittämisen pohjaksi ja luotiin perusteet strategisen kumppanin osaamisen arvioinnin kehittämiselle. Osaamisen johtamisen oppirakenteista tunnistettiin, että tietojohtamisen, kyvykkyyksien- ja ydinosaamisen johtamisen sekä oppivan organisaation oppisuunnat soveltuvat arviointimenetelmien jatkokehittämisen pohjaksi. Verkostoitumisessa vaikuttavista teorioista dynaamisten kyvykkyyksien näkökulma arvioitiin soveltuvaksi jatkokehittämisen taustalle. Tutkimuksessa löydettiin myös jatkotutkimuksen ja kehittämisen kohteita, joiden perusteella tutkimusta tulisi kohdentaa esimerkiksi kumppanin osaamisen arviointikriteerien määrittämiseen dynaamisten kyvykkyyksien näkökulmasta, käytettävyysperusteisuuden määrittely ja operatiivisen sekä teknisen käytettävyyden osaamisalueiden määrittäminen osaamisen näkökulmasta.
Resumo:
Rajavartiolaitoksen monipuolinen tehtäväkenttä sekä koko valtakunnan alueelle ulottuva haastava toimintaympäristö yhdistettynä laajaan henkilöstörakenteeseen edellyttävät palvelussuhteen ehdoilta paljon. Rajavartiolaitoksessa työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen välistä vuorovaikutussuhdetta ja sen lopputuotteena syntyviä virastokohtaisia palvelussuhteen ehtoja on avoimesti kritisoitu. Vuorovaikutussuhteen kehittäminen on kuitenkin yhteisesti koettu tärkeäksi ja ratkaisua ongelmiin on haettu viraston ulkopuolisellakin avulla. Yhdeksi keinoksi neuvottelu- ja sopimustoiminnan kehittämiseksi on usein mainittu jatkuvan neuvottelun periaate. Jatkuvan neuvottelun periaate on käsitteenä epäselvä, eikä sitä ole aikaisemmin määritetty tarkkarajaisesti. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää fenomenografisen tutkimusmetodin avulla Rajavartiolaitoksen neuvotteluosapuolten käsitykset paikallisesta sopimisesta ja jatkuvan neuvottelun periaatteesta sekä tuottaa vuorovaikutussuhteen ongelmia ja kehittämismahdollisuuksia analysoimalla toimenpidesuosituksia Rajavartiolaitoksen neuvottelu- ja sopimustoiminnan kehittämiseksi. Tutkittavan ilmiön selvittämistä tukemaan muodostetaan tutkimuksen lähtökohdaksi paikallisen sopimisen teoreettinen viitekehys. Tärkeimpänä tutkimusaineiston hankintamenetelmänä on teemahaastattelu. Tutkimuksen mukaan Rajavartiolaitoksen neuvotteluosapuolet ymmärtävät jatkuvan neuvottelun periaatteen osapuolten välisenä aktiivisena vuorovaikutussuhteena, jonka painopiste on varsinaisten virkaehtosopimusneuvotteluiden ulkopuolella. Periaatteen avulla valmistaudutaan varsinaisiin virkaehtosopimusneuvotteluihin sekä parannetaan virkaehtosopimuksiin liittyvää soveltamis- ja tulkintamenettelyä. Tutkimus osoittaa, että käsitykset jatkuvan neuvottelun periaatteen taustalla olevasta paikallisen sopimisen kokonaisuudesta vaihtelevat. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että keskeisimmät vuorovaikutussuhteen ongelmat liittyvät neuvotteluosapuolten resursseihin ja tavoiteasetteluun. Neuvottelu- ja sopimustoimintaan liittyvä osaaminen, sotilaallinen linjaorganisaatio sekä osapuolten välinen luottamus ovat muut ongelmakokonaisuudet. Osapuolet näkevät ongelmiin liittyvinä kehittämismahdollisuuksina säännöllisen vuorovaikutussuhteen, joka perustuu aktiiviseen työryhmätyöskentelyyn, tapaamiseen sekä yhteisiin toimintamuotoihin. Esimerkkeinä ovat koulutus, työryhmätyöskentely ja tiedottaminen. Kehittämismahdollisuudeksi nähdään myös uudet avoimemmat ja vapaamuotoisemmat yhteistyömuodot. Tutkimuksen tuloksena syntyi kolme toimenpidesuositusta, jotka käsittelevät aktiivista ja säännöllistä vuorovaikutusta, yhteisiä toimintamuotoja sekä avointa ja tasavertaista ilmapiiriä. Toimenpidesuositusten perusteella voidaan todeta neuvotteluosapuolten määrittämän jatkuvan neuvottelun periaatteen tukevan neuvottelu- ja sopimustoimintaan liittyvän vuorovaikutussuhteen kehittämistä. Neuvotteluosapuolilla on kaikki jatkuvan neuvottelun periaatteen elementit käsissään ja kehittämisen edellytyksenä onkin osapuolten välinen yhteinen tavoiteasettelu ja tahtotila.
Resumo:
Koulutusportti – maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksen kehittämishanke selvitti työvoimakoulutuksena järjestetyn ja omaehtoisen kotoutumiskoulutuksen syksyllä 2006 aloittaneiden maahanmuuttajien etenemispolkujen eroja. Tavoitteena oli saavuttaa yleiskuva omaehtoiseen (tuolloin ”rinnastettuun”) kotoutumiskoulutukseen ohjautumisesta sekä näihin koulutuksiin osallistuneiden maahanmuuttajien jatkopolkujen eroavaisuuksista verrattuna kotoutumiskoulutuksen työvoimakoulutuksena suorittaneisiin. Aineisto kerättiin URA-tietojärjestelmästä otantaperusteisesti sellaisten Helsingin TE-toimiston maahanmuuttaja-asiakkaiden joukosta, jotka aloittivat kotoutumiskoulutuksen ensimmäisen kerran syksyllä 2006. Verrattiin työvoimakoulutuksen sekä omaehtoisen koulutuksen suorittaneiden ryhmiä toisiinsa. Selvityksen mukaan omaehtoiseen opiskeluun ohjautui hieman erilaisen taustaprofiilin mukaisia maahanmuuttajia kuin työvoimakoulutukseen. Lisäksi verrattiin toisiinsa eri koulutuksiin osallistuneiden tilannetta viiden vuoden kuluttua kotoutumiskoulutuksen suorittamisen jälkeen. Etenemistä tarkasteltiin TE-hallinnon jaotteluin: selvitettiin mm. työttömyyttä ja työllistymistä. Viiden vuoden kuluttua kotoutumiskoulutuksen päättymisen jälkeen työttömien osuus oli varsin pieni sekä työvoimakoulutuksen että rinnastettuja koulutuksia suorittaneilla; rinnastettuja suorittaneissa työttömiä oli hieman enemmän. Samoin kokoaikatyössä oli hieman useammin työvoimakoulutusta kuin rinnastetun koulutuksen suorittanut. Molemmissa ryhmissä noin neljänneksellä TE-toimiston asiakkuus oli kuitenkin päättynyt vailla tietoa syystä. Vuonna 2006 kotoutumiskoulutuksen aloittaneiden tarkastelun tarkoitus oli täydentää Koulutusportti-projektin tekemää vuonna 2010 työvoimapoliittisia ja rinnastettuja kotoutumiskoulutuksia aloittaneiden pääkaupunkiseudun maahanmuuttajien työmarkkinatilanteen selvitystä. Otannassa työvoimakoulutukseen osallistuneiden ja omaehtoisesti opiskelleiden taustaprofiilien erot olivat pienemmät kuin 2010. Samoin erot työvoimakoulutuksia ja rinnastettuja opintoja suorittaneiden työllistymisen ja jatkopolkujen välillä olivat pienempiä kuin vuoden seurannassa. Viiden vuoden seurannassa erot työvoimapoliittisia kotoutumiskoulutuksia ja rinnastettuja opintoja suorittaneiden työllistymisen ja jatkopolkujen välillä olivat kaventuneet. Vuonna 2012 TE-toimiston asiakkaina oli enää varsin vähän vuonna 2006 kotoutumiskoulutuksen aloittaneita. Ulkomaalaisten asiakkaiden lukumäärän hyvin voimakas kasvu TE-toimistoissa 2006 – 2012 johtuukin ensisijaisesti uusien ulkomaalaisten työnhakijoiden määrän nopeasta kasvusta. TE-toimistoon ilmoittautuvien maahanmuuttajien työllistymispolku on usein pitkä. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna kotoutumisen ja työllistymisen tavoitteet vaikuttavat kuitenkin mahdollisilta saavuttaa.
Resumo:
Tämä raportti esittelee ESR-rahoitteisia maahanmuuttajahankkeita ja niistä saatuja hyviä käytäntöjä. Raportissa esitellään hankkeet, joita on toteutettu Kaakkois-Suomen alueella rakennerahastokaudella 2007–2013. Lisäksi esitellään muutama muualla Suomessa toteutettu hanke, joista on saatu hyviä tuloksia. Hankkeista esitellään lyhyesti niiden keskeiset toimenpiteet ja saadut tulokset sekä kehitetyt toimintamallit. Lisäksi kerrotaan, mistä on mahdollista saada lisätietoa hankkeista ja niissä kehitetyistä malleista. Tarkasteltavissa hankkeissa on pyritty rakentamaan maahanmuuttajien koulutus- ja urapolkuja, kehittämään maahanmuuttajille suunnattua ohjausta ja neuvontaa sekä edistämään heidän kotoutumistaan ja työllistymistään. Selvityksessä lähteinä ovat toimineet hankkeiden EURA2007-järjestelmään kirjatut loppuraportit ja projektisuunnitelmat sekä näissä esitetyt tiedot. Lisäksi lähteinä on käytetty hankkeiden omia loppujulkaisuja ja Internet-materiaaleja. Näitä tietoja on täydennetty kysymällä lisätietoja suoraan projektien yhteyshenkilöiltä.
Resumo:
Raportti on välikatsaus Itä-Suomen ESR-toimintaan ohjelmakaudella 2007–2013 ja se on kirjoitettu alueella rahoitusta välittävien tahojen, ELY-keskusten ja maakuntien liittojen, yhteistyönä. Suomessa ESR-toimintaa ohjaava Manner-Suomen ESR-ohjelma 2007–2013 on jaettu neljään eri suuralueeseen. Yksi näistä on Itä-Suomen suuralue, joka muodostuu Etelä-Savon, Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnista. Raportti keskittyy Itä-Suomen ohjelmakauden tuloksien tarkasteluun tuoden niitä esille hanke-esimerkkien sekä indikaattoritietojen kautta. Ohjelman kehittämis-toimet on jaettu neljään eri toimintalinjaan ja toimintalinjojen sisällä on määritelty erityisiä kehittämistavoitteita. Itä-Suomen suuralueen hankkeille on myönnetty 290 miljoonaa euroa ESR-rahoitusta. Lisäksi kunnat ja muut julkiset toimijat sekä yritykset ovat osallistuneet hankkeiden rahoitukseen 72 miljoonalla eurolla. Itä-Suomi on pysynyt kansallisessa vertailussa rahoituksen kohdistamisessa hankkeisiin hyvällä tasolla. Euroopan sosiaalirahaston rahoitus (ESR) on Itä-Suomessa merkittävä, muttei ainut, alueen elintasoa ja kilpailukykyä kohottava rahoitusväline. Muista rahoitusmuodoista Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) sekä maaseuturahastojen alueellinen merkitys korostuvat etenkin yritysten kilpailukyvyn ja maaseudun toimintaedellytysten kehittämisessä Itä-Suomessa. Vaikuttavuus on noussut keskeiseksi hanketyötä ohjaavaksi tekijäksi. Hankkeita ei toteuteta ohjelman vuoksi, vaan niillä täytyy olla aina alueellinen vaikuttavuusnäkökulma ja selkeä päämäärä. Mitä vahvempi hankeorganisaation ja toimijoiden sitoutuminen on, sitä parempia tuloksia saadaan aikaan. Erilaisten rahoitusvälineiden yhteensovitus, viestinnällinen osaaminen ja sitä kautta syntyvä tehokkuus korostuvat tuloksekkaiden hankkeiden toteutuksissa. Alueen mikro- ja pk-yritysten osaamisen kehittäminen, osaamistarpeisiin vastaaminen sekä yritysten kansainvälistyminen vahvistavat Itä-Suomen hyvinvointia myös tulevaisuudessa. Indikaattoritiedot Itä-Suomen suuralueen ESR-ohjelman toteumasta puhuvat paljon puolestaan; 89 600 hankkeissa aloittanutta henkilöä, 343 000 lyhytkestoisissa toimenpiteissä ja tiedotustilaisuuksissa ollutta, lähes 18 000 hankkeisiin osallistunutta yritystä ja 5 600 muuta organisaatiota, 1 245 000 koulutus- ja henkilötyöpäivää. Uusia työpaikkoja on syntynyt noin 3 400 ja uusia yrityksiä lähes 2 600 kappaletta. Väliraportin indikaattoritietiedoissa ja hankelistauksissa on mukana projektipäätöksen saaneet hankkeet ohjelmakauden alusta vuoden 2012 loppuun. Tulosten tulkinnassa tulee huomioida erilaiset rahoitus- ja kehittämiskytkökset sekä alueelliset ESR-rahoituksen painotukset maakunnittain. Tarpeet ja alueelliset painotukset ovat vaihdelleet maakunnittain – on haluttu ja myös saatu erilaisia tuloksia. Hankkeilla on kehitetty yritysten henkilöstön osaamista eri toimialoilla ja erityisesti on haluttu kehittää maakuntien kannalta keskeisiä vahvuusaloja. Toimilla on pyritty edistämään työelämän kehittymistä joustavammaksi sekä parantamaan työssä jaksamista ja tuottavuuskehitystä, unohtamatta myöskään yrittäjyyden tukemista ja uusien yrityksien synnyttämistä. Rahoitusta on suunnattu toimiin, jotka parantavat alueen huoltosuhdetta ja pyrkivät korjaamaan rakennetyöttömyyttä. Ohjelma-asiakirjassa mainittuja tavoitteita on edistetty kehittämällä työmarkkinoiden toimintaa sekä erityisesti nuorten sijoittumista työelämään ja koulutukseen. Myös äkillisen rakennemuutoksen kouriin joutuneet alueet ovat saaneet merkittäviä resursseja muutosten hallintaan ja uusien työurien edistämiseen. Itä-Suomessa merkittävänä osa-alueena on myös elinkeinorakenteen uudistaminen ja kehittäminen, mikä on näkynyt panostuksina uusille osaamisalueille erityisesti korkeakoulujen yhteydessä. Myös ammatillisen koulutuksen työelämäyhteyksien kehittämistä on tuettu. Kehittämistoimien tavoitteena on lisäksi ollut kansainvälisyyden sekä työperäisen maahanmuuton edistäminen. Kesken ohjelmakauden tulleen taloudellisen taantuman vuoksi työperäistä maahanmuuttoa edistävät toimet ovat jääneet suunniteltua vähäisemmiksi.
Resumo:
Koulutusportti – maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksen kehittämishanke selvitti työvoimakoulutuksena järjestetyn ja omaehtoisen kotoutumiskoulutuksen syksyllä 2010 aloittaneiden maahanmuuttajien etenemispolkuja koulutusten jälkeen. Tavoitteena oli saavuttaa yleiskuva omaehtoiseen (tuolloin ”rinnastettuun”) kotoutumiskoulutukseen ohjautumisesta sekä näihin koulutuksiin ohjautuneiden maahanmuuttajien jatkopolkujen eroavaisuuksista verrattuna kotoutumiskoulutuksen työvoimakoulutuksena suorittaneisiin. Aineisto kerättiin URA-tietojärjestelmästä otantaperusteisesti Helsingin, Espoon ja Vantaan TE-toimistojen aikaisemmin kotoutumiskoulutusta suorittamattomien maahanmuuttaja-asiakkaiden joukosta. Verrattiin työvoimakoulutuksen sekä omaehtoisen koulutuksen suorittaneiden ryhmiä toisiinsa. Pyrittiin ensinnäkin etsimään koulutusvalinnan selittäjiä ryhmien taustaprofiilien eroista. Toiseksi verrattiin eri koulutuksiin osallistuneiden etenemistä vuoden ajan kotoutumiskoulutuksen suorittamisen jälkeen. Etenemistä tarkasteltiin TE-hallinnon jaotteluin: selvitettiin työttömyyttä, työllistymistä sekä osallistumista koulutukseen tai TE-hallinnon palveluihin. Selvityksen mukaan omaehtoiseen opiskeluun ohjautui erilaisen taustaprofiilin mukaisia maahanmuuttajia kuin työvoimakoulutukseen. Omaehtoisiin suomen kielen opiskeluihin ohjautui syksyllä 2010 suhteellisen hyvin koulutettu, naisvaltainen joukko, jonka äidinkieli oli hyvin usein venäjä. Selvityksen aineistomenetelmä ei mahdollistanut ohjautumisen syvempää syyanalyysia. Välittömästi koulutuksen jälkeen työttömäksi jääneiden osuus oli suuri sekä työvoimakoulutusta että omaehtoista opiskelua suorittaneilla. Työvoimakoulutuksesta löydettiin useammin välitön jatkopolku ja työttömäksi jäi hieman vähemmän opiskelijoita kuin omaehtoisen koulutuksen jälkeen. Työttömyys vähentyi molemmissa seurantaryhmissä voimakkaasti seurantavuoden alkupuolella, lisääntyäkseen seurantavuoden lopulla. Kummassakaan ryhmässä työttömyyden vähentyminen ei johtunut yleensä työllistymisestä vaan sijoittumisesta moninaisiin TEtoimiston palveluihin. Omaehtoisia opiskeluja suorittaneiden sijoittuminen tapahtui hyvin usein uusiin omaehtoisiin suomen kielen koulutuksiin. Työvoimakoulutusta suorittaneiden joukossa etenemispolut olivat useammin työelämäsuuntautuneita. Seurantavuoden lopussa työttömien osuus oli kuitenkin suurempi työvoimakoulutusta suorittaneiden joukossa. Vuonna 2010 kotoutumiskoulutuksen aloittaneiden selvityksen tarkastelua täydennettiin vuonna 2006 työvoimapoliittisia ja rinnastettuja kotoutumiskoulutuksia aloittaneiden helsinkiläisten maahanmuuttajien työmarkkinatilanteen selvityksellä viiden vuoden kuluttua koulutuksen suorittamisesta. Otannassa työvoimakoulutukseen osallistuneiden ja omaehtoisesti opiskelleiden taustaprofiilien erot olivat pienemmät kuin vuonna 2010. Viiden vuoden seurannassa erot työvoimakoulutuksia ja rinnastettuja opintoja suorittaneiden työllistymisen ja jatkopolkujen välillä olivat kaventuneet. Tuolloin TE-toimiston asiakkaina oli myös enää varsin vähän 2006 kotoutumiskoulutuksen aloittaneita. Ulkomaalaisten asiakkaiden lukumäärän hyvin voimakas kasvu TE-toimistoissa 2006 – 2012 johtuukin ensisijaisesti uusien ulkomaalaisten työnhakijoiden määrän nopeasta kasvusta. TE-toimistoon ilmoittautuvien maahanmuuttajien onnistunut työllistymispolku on usein pitkä ja edellyttää kotoutumiskoulutuksen jälkeen pääsääntöisesti myös työvoimapalveluita.
Resumo:
Pirkanmaan maaseudun kehittämissuunnitelma 2014–2020 on jatkotyö syksyllä 2012 valmistuneelle Pirkanmaan maaseudun kehittämisstrategialle 2014–2020. Maaseudun kehittämisstrategian pohjalta maaseutuohjelman painopisteiksi ovat nousseet maaseudun palvelut, yritys- ja elinkeinotoiminnan kehittäminen, asuminen ja yhteisöllisyys, biotalous ja uusiutuva energia ja osaaminen ja vuorovaikutus. Maaseudun kehittämissuunnitelman laadinnassa on hyödynnetty laajasti ohjelman kirjoitusvaiheessa valmisteluasteella olevia luonnoksia EU:n ohjelmakauteen 2014–2020 liittyen, mm. luonnos Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta ja laki maaseudun kehittämisen tukemisesta. Lisäksi EU:n rakennerahastokauden 2014–2020 suunnitelmia on tarkasteltu yhteensovittamisen näkökulmasta. Pirkanmaan Leader-ryhmät ovat jättäneet maaseutuohjelman paikallisten toimien toteuttamiseen liittyvät strategiansa maa- ja metsätalousministeriöön 14.6.2013 mennessä ja ovat osallistuneet Leader-ryhmähakuun 10.6.2014 mennessä.
Resumo:
Raportti on yhteenveto keskeisistä työpajatoimijoista Kaakkois-Suomessa vuonna 2013. Siinä esitellään alueen työpajatoimintaa ja keskeisiä toimijoita. Julkaisussa kuvataan työpajojen toimintamalleja ja pajojen ylläpitämää nuorten toimintaa. Raportissa tuodaan esille myös työpajojen laajaa verkostoyhteistyötä, jota tehdään esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimiston sekä oppilaitosten kanssa. Lisäksi raportissa on esitelty kaakkoissuomalaisia ja valtakunnallisia ESR-hankkeita. Selvityksen lähteinä ovat toimineet monet Internet-sivut, esimerkiksi Valtakunnallisen Työpajaliiton ylläpitämä Työpajatieto-sivusto toimi hyvänä pohjana raportille. Tietoja saatiin myös suoraan työpajoilta. ESR-hankkeiden lähteinä on käytetty hankkeiden projektisuunnitelmia ja loppuraportteja, jotka löytyvät Eura2007-järjestelmästä.
Resumo:
The aim of this study was to investigate the diagnosis delay and its impact on the stage of disease. The study also evaluated a nuclear DNA content, immunohistochemical expression of Ki-67 and bcl-2, and the correlation of these biological features with the clinicopathological features and patient outcome. 200 Libyan women, diagnosed during 2008–2009 were interviewed about the period from the first symptoms to the final histological diagnosis of breast cancer. Also retrospective preclinical and clinical data were collected from medical records on a form (questionnaire) in association with the interview. Tumor material of the patients was collected and nuclear DNA content analysed using DNA image cytometry. The expression of Ki-67 and bcl-2 were assessed using immunohistochemistry (IHC). The studies described in this thesis show that the median of diagnosis time for women with breast cancer was 7.5 months and 56% of patients were diagnosed within a period longer than 6 months. Inappropriate reassurance that the lump was benign was an important reason for prolongation of the diagnosis time. Diagnosis delay was also associated with initial breast symptom(s) that did not include a lump, old age, illiteracy, and history of benign fibrocystic disease. The patients who showed diagnosis delay had bigger tumour size (p<0.0001), positive lymph nodes (p<0.0001), and high incidence of late clinical stages (p<0.0001). Biologically, 82.7% of tumors were aneuploid and 17.3% were diploid. The median SPF of tumors was 11% while the median positivity of Ki-67 was 27.5%. High Ki-67 expression was found in 76% of patients, and high SPF values in 56% of patients. Positive bcl-2 expression was found in 62.4% of tumors. 72.2% of the bcl-2 positive samples were ER-positive. Patients who had tumor with DNA aneuploidy, high proliferative activity and negative bcl-2 expression were associated with a high grade of malignancy and short survival. The SPF value is useful cell proliferation marker in assessing prognosis, and the decision cut point of 11% for SPF in the Libyan material was clearly significant (p<0.0001). Bcl-2 is a powerful prognosticator and an independent predictor of breast cancer outcome in the Libyan material (p<0.0001). Libyan breast cancer was investigated in these studies from two different aspects: health services and biology. The results show that diagnosis delay is a very serious problem in Libya and is associated with complex interactions between many factors leading to advanced stages, and potentially to high mortality. Cytometric DNA variables, proliferative markers (Ki-67 and SPF), and oncoprotein bcl-2 negativity reflect the aggressive behavior of Libyan breast cancer and could be used with traditional factors to predict the outcome of individual patients, and to select appropriate therapy.
Resumo:
MTK – Varsinais-Suomi, Varsinais-Suomen ELY- keskuksen maaseutupalvelut - yksikkö sekä ProAgria Länsi-Suomi toteuttivat vuonna 2013 alussa alueen maataloustuottajille suunnatun luonnonmukaista tuotantoa koskevan kyselyn, jolla selvitettiin luomutuottajien näkemyksiä neuvonta- ja viranomaismenettelystä luomutuotannon toimintaedellytysten edelleen kehittämiseksi. Kysely osoittautui tarpeelliseksi, sillä parannusmahdollisuuksia ja yhteistoimintamuotojen kehittämistä esitettiin aktiivisesti. Palautetta asiakaspalvelun ja viranomaismenettelyn laadusta annettiin runsaasti. Luomutuotannon kehittämisedellytysten painopisteet ovat tämän kyselyn perusteella erityisesti tiedon ja vertaistiedon jakamisessa, markkinoinnissa ja neuvontapalveluissa sekä viranomaismenettelyjen selkeyttämisessä. Luomuyhteistyöverkostossa suuri merkitys on luottamuksella, joka luo myönteisiä ja rahanarvoisia sosiaalisia pääomaresursseja ja hyödyttää luonnonmukaisen tuotannon kehitystä yleisesti ja eri luomutoimijoiden välistä yhteistyötä. Luomutuottajien keskeinen pyrkimys on toimia suomalaisen maatalouden parhaaksi yhdessä asiantuntijoiden ja viranomaisten kanssa, sekä tuottaa kuluttajille mahdollisimman laadukkaita ja puhtaita elintarvikkeita, luoda kestävää maataloutta sekä edistää kuluttajien ruokatietoisuutta.