Elokuvat romaanien välissä : Mitä tapahtuu Baby Janelle?

Teemanumero 3/2011: Adaptaatio.

Etelänkiislasta enkelikolibriin : mitä linnunnimet kertovat?

Kirjallisuusarvostelu

Mitä mä just luin? Epäonnistumisen etnografiaa eli tutkimus epäonnistumisen tavoista Feissarimokat –sivustolla

Tutkimuksen lähdeaineistona käyttämälleni Feissarimokat-sivustolle lähetetään hauskoja tai sosiaalisen median käyttösäännöistä jollakin tapaa poikkeavia kuvakaappauksia Facebook -profiileista. Olen tutkinut näitä julkaisuja ja niiden kommentteja etsien syitä mokien syntymiseen ja jakamiseen. Mokalla tarkoitetaan jollakin tapaa epäonnistunutta julkaisua, joka ei toimi julkaisijansa tarkoittamalla tavalla. Feissarimokat –sivuston materiaali sisältää internet-huumoria, kokemuskerrontaa, anekdootteja, kaskuja, vitsejä sekä kuvallista materiaalia, joka epäonnistumisen käsitteen kautta on koottu sivustolle. Mokia kommentoidaan ahkerasti ja näiden kommenttien avulla mokista voi saada lisätietoa, usein myös itse mokaajan kertomana. Käytän työssäni teoreettisena viitekehyksenä huumorintutkimusta ja analysoin aineistoa internet-etnografian keinoin. Havainnointi Feissarimokat-sivuston kommentteja seuraamalla mahdollistaa mokien syntymekanismien ja arvioinnin käytänteiden pohdinnan. Olen kiinnittänyt erityistä huomiota internet-tutkimuksen eettisiin kysymyksiin ja pyrkinyt selvittämään miten tutkimusetiikkaa voidaan soveltaa alun perin pienelle lukijakunnalle tarkoitettujen julkaisujen tullessa täysin julkisiksi. Mokaajien enemmistön havaitsin olevan nuoria tyttöjä ja heidän kohdallaan osassa mokia motiivina näytti kommenttien perusteella olevan huomiohakuisuus. Myös netiketin rikkominen johti usein mokan syntymiseen, näissä tapauksissa mokaajat olivat usein keskimääräistä iäkkäämpiä. Meemit olivat hyvin edustettuina Feissarimokat -sivustolla ja niiden tekijänoikeuksien syntymiseen liittyvä kommentointi oli sivuston kommenteissa myös esillä. Meemien käyttöön liittyy myös vahvasti internetin toimintatapojen tunteminen, ilman tietoa meemien käyttötavoista mokaaminen oli todennäköisempää. Tutkimus tuottaa uutta tietoa perinteen ja internetin suhteesta sekä tarjoaa uuden näkökulman sosiaalisen median tarkasteluun epäonnistumisen kautta. Aihe kaipaisi edelleen tarkentunutta jatkotutkimusta mm. meemien kehittymisen ja käytön osalta.

Mitä salaperäisin veikko : Sherlock Holmesin mieskuvan rakentaminen Granadan tuottamissa TV-sarjoissa 1984-1994

Tarkastelen tutkielmassani brittiläisen Granadan vuosina 1984–1994 tuottamien TV-sarjojen rakentamaa mieskuvaa niiden päähenkilöstä Sherlock Holmesista. Millaisena miehenä Sherlock Holmes näyttäytyy sarjan esittämässä viktoriaanisessa kulttuurissa ja millaisen kuvan sarja antaa mieheydestä 1980–1990-lukujen brittiläisessä televisiotuotannossa? Olennaisessa osassa aiheen tutkimista on pääaineiston sijoittaminen tutkimuskontekstiinsa 1980–90-luvuille, jolloin Iso-Britanniassa tehtiin lukuisia 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun sijoittuvia, ns. perinne-elokuvia. Sarjat on sovitettu Sir Arthur Conan Doylen kirjoittamista tarinoista ja ne liittyvät myös vahvasti Sherlock Holmesin audiovisuaaliseen perinteeseen. Mieskuvan rakentumisen tarkastelussa nostan esiin kaksi teemaa: sosiaaliset suhteet ja eksentrisyyden. Millainen mies Sherlock Holmes on veljensä, ystävänsä tai sarjassa nähtävien naishahmojen seurassa? Millä tavalla nämä sosiaaliset suhteet luovat Holmesin mieskuvan monimuotoisuutta? Millä tavoin Sherlock Holmes voidaan nähdään eksentrisenä kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta tarkasteltuna? Eksentrisyydestä puhuessani nostan esiin sarjoissa Holmesia esittävän Jeremy Brettin, jonka oma persoona kietoutuu hänen tulkintaansa tiiviisti. Pohdin mm. miesten välistä ystävyyttä ja horjuvan terveyden vaikutusta mieskuvaan. Pääaineistonani toimivat Granadan tuottamat TV-sarjat, jotka sisältävät 41 jaksoa. Analysoin sarjojen kohtauksia ja avaan tutkimusteemojani niiden kautta. Kiinnitän huomiota pieniin yksityiskohtiin, kuten repliikkeihin, eleisiin ja äänenpainoihin. Niiden kautta rakentuu Sherlock Holmesin moniulotteinen mieskuva. Sosiaaliset suhteet luovat eksentrisyydelle elinympäristön, ja erikoinen käyttäytyminen nousee parhaiten esiin kanssakäymisessä toisten hahmojen kanssa. Holmes käyttäytyy eri ihmisten seurassa selkeästi erilaisin tavoin, jotka riippuvat esimerkiksi vastapuolen sukupuolesta tai yhteiskunnallisesta asemasta. Holmesin eksentrisyys jakautuu kahtia positiivisen puolen linkittyessä vahvasti hänen työhönsä ja negatiivisten piirteiden tullessa esiin maanis-depressiivisyyttä sairastaneen Jeremy Brettin tulkinnassa.

Mitä se työpaikkaohjaaja tekee? : henkilökunnan näkemyksiä ja kokemuksia työpaikkaohjaajista ja heidän toiminnastaan osana nuorten työntekijöiden osaamisen kehittämistä perusyksikössä

Vuonna 2007 perustetun uusimuotoisen aliupseeriston osaamisen kehittämisen painopiste on työelämässä tapahtuvassa oppimisessa. Sen tueksi on kehitetty työpaikkaohjaajajärjestelmää, jossa nimetty kokeneempi työntekijä pyrkii auttamaan uusia työntekijöitä ammatillisissa haasteissa sekä mentorin että tuutorin roolissa. Koska ohjaajajärjestelmä on ollut nyt käytössä 2–4 vuotta riippuen joukko-osastosta, on ajankohtaista selvittää, mitä työpaikkaohjaajalta perusyksiköissä odotetaan, miten odotukset näkyvät ja ilmenevät toiminnassa, millainen on hyvä ohjaaja sekä mitkä ovat ohjaamisen keskeisimmät haasteet ja ongelmat. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimus on monitapaustutkimus, ja tutkimuksen kohteeksi valittiin Karjalan Jääkäripataljoonan ja Kainuun Tykistörykmentin esikunnan henkilöstöä, perusyksiköiden päälliköitä ja varapäälliköitä (n=11). Tutkittavilla on kokemusta valmistumisen jälkeen puolustusvoimien palveluksessa 3–25 vuotta, pääasiassa perusyksiköiden eri tehtävistä. Tutkimuksen aineisto muodostui avoimista lomakehaastatteluista ja teemahaastatteluista. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Perusyksiköiden kokeneen henkilöstön puute heijastui hieman tutkimustuloksiin. Tutkimustulosten mukaan perusyksiköissä on tarve työpaikkaohjaajille, jotka voivat tehdä tehtävää lähes täysipäiväisesti tai toimia ohessa joukkueen kouluttajana. Ohjaaminen ja ohjaamisen suunnitelmallisuus työpaikkaohjaajien hyvästä asenteesta huolimatta ei toteudu tällä hetkellä täysimääräisesti. Syynä on se, että kaikissa perusyksiköissä ei ole enää kouluttajatehtävissä kokeneita opistoupseereita, jotka voisivat toimia oman toimensa ohella työpaikkaohjaajina. Opistoupseereita on yksiköissä pääasiassa vääpelin tehtävissä, mutta tutkittavat henkilöt eivät nähneet vääpelin tehtävää soveltuvaksi työpaikkaohjaajalle. Syynä olivat vääpelin suhteellisen mittavat hallinnolliset työtehtävät. Tutkimuksen mukaan ohjaaminen tapahtuu pääasiassa noudattaen vanhoja olemassa olevia käytänteitä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nykyisillä henkilöstöresursseilla ohjaamisen suunnitelmallisuus ja tavoitteen asettelu ovat haastavia ja mahdottomia tehdä, koska jo yhden henkilön poistuminen perusyksikön vahvuudesta saattaa romuttaa koko suunnitellun jakson. Ohjaajatoiminnassa tärkeimmäksi anniksi tutkittavat näkivät hiljaisen tiedon ja kokemusten kautta opittujen käytänteiden siirtämisen, samassa työympäristössä, esimerkin avulla nuoremmille. Lisäksi tutkimuksessa todettiin tärkeäksi ohjaajatoiminnan avulla perehdyttää uudet työntekijät laaja-alaisesti sotilaan ammattiin ja tukea heidän henkilökohtaista kasvuaan niin kouluttajana kuin ihmisenäkin.