Hyvinvoinnin nettineuvola yhteiskunnallisen markkinoinnin tuotteena synnyttävien naisten liikuntakäyttäytymisen edistämisessä

Yhä kasvava väestön ylipainoisuus ja siitä johtuvat terveyshaitat korostavat liikuntakäyttäytymisen edistämisen tärkeyttä yhteiskunnassa sekä haastavat yhteiskuntaa löytämään uusia keinoja liikuntakäyttäytymisen kohderyhmälähtöiselle edistämiselle. Erityisesti synnyttävien naisten liikuntakäyttäytymisen edistämisen merkitys on korostunut yhteiskunnassa, sillä liikunnalla voidaan tehokkaasti tukea painonhallintaa raskauden aikana sekä saavuttaa monia terveyshyötyjä terveessä raskaudessa. Hyödyn saajina ovat tällöin sekä synnyttävä nainen että lapsi sekä viime kädessä yhteiskunta terveydenhuollon kustannusten vähenemisen kautta. Tämä tutkielma ottaa kohderyhmän liikuntakäyttäytymistä edistävien ja sitä tukevien olosuhteiden kehittämisen tarkastelun kohteeksi, ja siksi tutkielmassa tarkastellaan hyvinvoinnin nettineuvolan mahdollisuuksia yhteiskunnallisen markkinoinnin tuotteena. Tässä laadullisessa tutkielmassa haettiin vastauksia tutkimusongelmaan teoreettisen viitekehyksen ja empiirisen tapaustutkimuksen kautta. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostettiin pääasiassa yhdistämällä yhteiskunnallisen markkinoinnin tuotteen viitekehys ymmärrykseen kohderyhmän liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuskohteena toimivasta Babyfit-verkkopalvelusta kerättiin empiiristä aineistoa havainnoimalla palvelun sisältöä sekä haastattelemalla palvelun sisällöstä vastaavaa henkilöä. Aineistosta tunnistettiin teoriaohjaavasti yhteiskunnallisen markkinoinnin tuotteen tasoja kuvaavia elementtejä, joita tarkasteltiin lisäksi kohderyhmän näkökulmasta. Tämän jälkeen teoreettista viitekehystä käytettiin apuna vietäessä aineiston pohjalta tehtyjä tulkintoja yleisemmälle teoreettiselle tasolle. Tämä tutkielma tunnisti seuraavia nettineuvolan keskeisimpiä mahdollisuuksia yhteiskunnallisen markkinoinnin tuotteena: liikkumisen tueksi tarvittava tieto ja tuki voidaan tuoda kohderyhmän saataville sen arvostamassa luotettavassa ja helpossa muodossa, kohderyhmää voidaan auttaa ottamaan ensimmäinen askel kohti aktiivisia elintapoja madaltamalla sen kokemaa kynnystä harrastaa liikuntaa sekä mahdollistamalla käyttäytymisen kokeileminen ja ylläpitäminen, kohderyhmä voidaan aktiivisesti ottaa mukaan yhteiskunnallisen markkinoinnin tuotteen arvonluontiin lisäämällä mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja resurssien vaihtoon palvelussa, liikkumista voidaan vahvistaa tukemalla kohderyhmän hyvinvointia kokonaisvaltaisesti raskauden aikana ja sen jälkeen. Hyvinvoinnin nettineuvolan mahdollisuudet edistää kohderyhmän liikuntakäyttäytymistä riippuvat merkittävästi neuvoloiden ja kohderyhmän resursseista hyödyntää sitä liikuntaneuvonnan ja käyttäytymispäätöksien tukena. Siksi sen kehittämiseksi tulevaisuudessa tulee ottaa huomioon sekä kohderyhmän että palveluntarjoajan näkökulmat.

Miten yhdeksäsluokkalaiset kirjoittavat kielestä? Kielitietoisuuden rakentuminen kirjoittamalla

Tässä tutkielmassa selvitän, mitä kielitietoisuus käytännössä tarkoittaa ja miten sitä voidaan rakentaa kielen avulla. Aineistonani käytän kahdessa varsinaissuomalaisessa koulussa teettämiäni kirjoitelmia sekä opetusryhmissä seuraamillani tunneilla kirjoitettuja kenttämuistiinpanoja. Analysoin kirjoitelmia sisällönanalyyttisesti sekä dialogisen ja poststrukturalistisen analyysin avulla. Lähtökohtana tutkimukselleni ovat uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, jotka otetaan käyttöön porrastetusti elokuusta 2016 lähtien. Uudessa opetus¬suunnitelmassa huomioidaan erityisesti kielitietoisuus, eli kouluista pyritään tekemään kielitietoisia yhteisöjä, joissa kielistä puhutaan avoimesti ja kielten merkitys tunnustetaan aiempaa laajemmin. Tutkimukseni teoriataustana käytän Lev Vygotskin sosiokulttuurista näkemystä kielestä ja tietoisuudesta ja Mihail Bahtinin dialogista kielikäsitystä. Vygotskin ja Bahtinin mukaan merkitykset rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ihmisen tietoisuus ei ole yksi ja pysyvä kokonaisuus, vaan se on moniääninen ja jatkuvasti muuttuva. Moniäänisyydellä Bahtin tarkoittaa sitä, että tietoisuus muodostuu erilaisten äänten välisestä dialogista. Yksilön tietoisuuteen vaikuttavat siis tilannekohtaisten muuttujien lisäksi kaikki aiemmat vuorovaikutustilanteet. Tutkimusaineistoani analysoimalla selvitin, että oppilaiden kielitietoisuus on hyvin moniääninen, sillä siihen vaikuttavat niin koulu, media, koti kuin kaveritkin. Oppilaiden tietoisuuksissa kuuluu monia autoritaarisia ääniä, jotka vaikuttavat oppilaiden käsityksiin ja asettavat oppilaiden kielenkäytölle erilaisia rajoituksia. Oppilaiden kielitietoisuus on myös hyvin monikielinen, sillä oppilaat kuulevat ja käyttävät päivittäin monia kieliä sekä kavereiden ja perheen kesken että medioiden parissa. Tietoisuus ympäristön moni-kielisyydestä näytti kirjoitelmien perusteella rakentuvan kirjoittamisen edetessä. Dialogista ja poststrukturalistista analyysia on aiemmin sovellettu lähinnä toisen kielen oppimisen konteksteissa ja kieli-identiteetin tutkimuksessa. Ne sopivat kuitenkin hyvin myös nuorten kielitietoisuuden tutkimiseen laajemmassa kielenkäytön kontekstissa, ja rinnakkain sovellettuna analyysimetodit tukivat hyvin toisiaan. Tutkimuksellani pyrin tarjoamaan konkreettisia välineitä kielitietoisuuden edistämiseksi kouluissa. Kirjoitelmien tehtävänannon tyyppinen kirjoitustehtävä auttoi hyvin oppilaita erittelemään kielellistä ympäristöään ja omia käsityksiään kielistä. Jatkossa voisi tutkia, miten uusi opetussuunnitelma on vaikuttanut koulujen ilmapiiriin ja ovatko myöhemmät ikäluokat taitavampia erittelemään kielenkäyttöään ja kieliä koskevia käsityksiään.

Puhenuotteja ja Suomi-emojeita. Miten Suomen brändin imagoa on rakennettu vuosina 2007 – 2016?

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, miten Suomen brändin imagoa on rakennettu suomalaisten ja ei-suomalaisten mielissä kymmenen vuoden aikana 2007 – 2016. Maabrändit ovat kansainvälisissä suhteissa arkipäivää. Ne ovat valtiollisia strategioita, joilla valtiot pyrkivät globalisaatiovoimien murroksissa varmistamaan olemassaolonsa vahvistamalla kansallistunnetta ja kiillottamalla kansainvälistä profiilia. Samalla valtiot voivat vaikuttaa tulevaisuuteensa luomalla itselleen menestymisen edellytyksiä. Maabrändillä on monia positiivisia vaikutuksia, mutta sen onnistuminen edellyttää ihmisten hyväksyntää. Maabrändiin liittyy kysymyksiä. Hallitus ’inspiroi’ kansalaisia omaksumaan brändin, jotta nämä brändilähettiläinä kyseenalaistamatta toistaisivat kohtaamilleen tahoille valmiista puhenuoteista hallituksen määrittelemää sanomaa. Tutkielman tavoitteena on 1) setviä brändäämisen sotkuista sanastoa ja 2) selvittää, miten valtiojohdossa on viime vuosikymmenenä rakennettu Suomen brändin imagoa. Teoreettisen viitekehyksen muodostaa kansainvälisten suhteiden konstruktivistinen teoria, jossa keskeisiä tutkimuskohteita ovat maabrändin kaltaiset sosiaaliset faktat. Aineistoa on yli 1000 sivua, johon sovellan metodina laadullista diskurssianalyysia. Johtopäätösten mukaan Suomen epäsuositun brändistrategian teemat hallitsevat kaikkea valtiollista viestintää. Brändin imagoa rakennetaan ensisijaisesti talous–pragmaattisilla diskursseilla, joiden keskiössä ovat globaalitalouden lait, kansainvälinen kilpailu ja kansallisten vahvuuksien kaupallistamismahdollisuudet. Suomen brändin pahin uhka ovat itse suomalaiset, joilla on huono itsetunto ja puuttuvat markkinointitaidot. Brändin moraalidiskurssin kohteena ovat maailman vähäosaisten sijaan tulevat sukupolvet.

Miten yhdeksäsluokkalaiset kirjoittavat kielestä? Kielitietoisuuden rakentuminen kirjoittamalla.

Tässä tutkielmassa selvitän, mitä kielitietoisuus käytännössä tarkoittaa ja miten sitä voidaan rakentaa kielen avulla. Aineistonani käytän kahdessa varsinaissuomalaisessa koulussa teettämiäni kirjoitelmia sekä opetusryhmissä seuraamillani tunneilla kirjoitettuja kenttämuistiinpanoja. Analysoin kirjoitelmia sisällönanalyyttisesti sekä dialogisen ja poststrukturalistisen analyysin avulla. Lähtökohtana tutkimukselleni ovat uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, jotka otetaan käyttöön porrastetusti elokuusta 2016 lähtien. Uudessa opetus-suunnitelmassa huomioidaan erityisesti kielitietoisuus, eli kouluista pyritään tekemään kielitietoisia yhteisöjä, joissa kielistä puhutaan avoimesti ja kielten merkitys tunnustetaan aiempaa laajemmin. Tutkimukseni teoriataustana käytän Lev Vygotskin sosiokulttuurista näkemystä kielestä ja tietoisuudesta ja Mihail Bahtinin dialogista kielikäsitystä. Vygotskin ja Bahtinin mukaan merkitykset rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ihmisen tietoisuus ei ole yksi ja pysyvä kokonaisuus, vaan se on moniääninen ja jatkuvasti muuttuva. Moniäänisyydellä Bahtin tarkoittaa sitä, että tietoisuus muodostuu erilaisten äänten välisestä dialogista. Yksilön tietoisuuteen vaikuttavat siis tilannekohtaisten muuttujien lisäksi kaikki aiemmat vuorovaikutustilanteet. Tutkimusaineistoani analysoimalla selvitin, että oppilaiden kielitietoisuus on hyvin moniääninen, sillä siihen vaikuttavat niin koulu, media, koti kuin kaveritkin. Oppilaiden tietoisuuksissa kuuluu monia autoritaarisia ääniä, jotka vaikuttavat oppilaiden käsityksiin ja asettavat oppilaiden kielenkäytölle erilaisia rajoituksia. Oppilaiden kielitietoisuus on myös hyvin monikielinen, sillä oppilaat kuulevat ja käyttävät päivittäin monia kieliä sekä kavereiden ja perheen kesken että medioiden parissa. Tietoisuus ympäristön moni-kielisyydestä näytti kirjoitelmien perusteella rakentuvan kirjoittamisen edetessä. Dialogista ja poststrukturalistista analyysia on aiemmin sovellettu lähinnä toisen kielen oppimisen konteksteissa ja kieli-identiteetin tutkimuksessa. Ne sopivat kuitenkin hyvin myös nuorten kielitietoisuuden tutkimiseen laajemmassa kielenkäytön kontekstissa, ja rinnakkain sovellettuna analyysimetodit tukivat hyvin toisiaan. Tutkimuksellani pyrin tarjoamaan konkreettisia välineitä kielitietoisuuden edistämiseksi kouluissa. Kirjoitelmien tehtävänannon tyyppinen kirjoitustehtävä auttoi hyvin oppilaita erittelemään kielellistä ympäristöään ja omia käsityksiään kielistä. Jatkossa voisi tutkia, miten uusi opetussuunnitelma on vaikuttanut koulujen ilmapiiriin ja ovatko myöhemmät ikäluokat taitavampia erittelemään kielenkäyttöään ja kieliä koskevia käsityksiään.

Valkoinen kattaus – fajanssi-, posliini- ja piiposliinisirpaleita vanhasta Turusta

Tässä tutkielmassa esitellään Turun keskustasta, Aboa Vetus & Ars Nova –museon alueelta arkeologisissa kaivauksissa talteen otetut fajanssi-, posliini- ja piiposliinilöydöt. Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä aineiston pohjalta selvittämään, millaisista esineistä kyseinen aineisto muodostuu, mistä niitä on Turkuun eri aikoina hankittu ja mitä löydöt kertovat asukkaiden sosio-ekonomisesta asemasta ja kulutuskäyttäytymisestä 1600–1800-luvuilla. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 716 löytönumerosta, jotka on otettu talteen alueen kaivauksissa vuosina 1994–2008. Näistä 32 % on fajanssilöytöjä, 15 % posliinia ja loput 53 % piiposliinilöytöjä. Löytöjen analyysi perustui visuaaliseen tarkasteluun, jossa otettiin huomioon astian savimassan väri ja koostumus, lasite ja mahdollinen koristelu. Astiatyyppi pyrittiin selvittämään palan profiilin, kaarevuuden ja muiden määrittävien piirteiden avulla. Löydön ajoitus perustettiin esineen piirteiden vuoksi löydön kontekstitietoihin sekä mahdollisiin tehdasleimoihin ja muihin merkintöihin itse esineessä. Varhaisimmat tunnistetut löydöt ajoittuivat mitä luultavimmin 1600-luvulle ja olivat kiinalaista posliinia sekä hollantilaista fajanssia. Ne kertovat Ruotsin suurvalta-ajan kaukokaupan lisäksi aikansa muoti-ilmiöistä ruokapöydässä. Tutkimuksen keskiöön nousivat kuitenkin pääasiassa 1800-luvulle ajoittuvat piiposliinilöydöt, joita oli yli puolet tutkimusaineistosta. Niiden joukossa on koristeltua ja koristelematonta käyttökeramiikkaa kuten lautasia ja kahviastiaston osia. Esineiden joukosta pystyi tunnistamaan englantilaisia tehtaita sekä monia omana aikanaan laajalle levinneitä koristeaiheita ja –kuvia. Löytöaineisto osoittaa, että Aboa Vetus & Ars Nova -museon alueen asukkaiden kulutusmallit ovat ainakin keramiikan osalta noudattaneet yleiseurooppalaista trendiä 1600–1800–luvuilla. Samalla aineiston kautta pääsee käsiksi tuon ajan varhaiseen keramiikkateollisuuteen. Tutkielma pyrkii osoittamaan, millaisen monipuolisen lähteen myös 1800-luvun piiposliinilöydöt muodostavat arkeologiselle tutkimukselle.

Burda Style -lehden käännökset. Funktionaalinen käännösanalyysi

Tässä tutkielmassa vertaillaan Burda Style -lehden käännöksiä alkuperäisestä saksan kielestä englannin, ranskan, suomen ja unkarin kielelle käännöstieteilijä Christiane Nordin käännöslähtöisen analyysimallin avulla. Tutkin erityisesti lehden ompeluohjeosiota, joka on lehdessä itsenäinen kokonaisuus. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten ompeluohjeiden informaatio on säilynyt käännöksessä ja miten sitä on mahdollisesti muokattu uusi vastaanottaja huomioon ottaen. Burda Style on saksalainen lehti, jolla on pitkä historia. Lehti ilmestyy nykyään 99 maassa ja se on käännetty 17 kielelle. Christiane Nordin käännöslähteisessä analyysimallissa tarkastellaan tekstin ulkoisia ja sisäisiä tekijöitä. Analyysimalli on joustava ja tarkastelunkohteita voidaan käyttää niiden tarpeen mukaan. Tekstin ulkoisia tekijöitä ovat: lähettäjä, lähettäjän aikomus, vastaanottaja, väline, paikka aika, motiivi sekä funktio. Tekstin sisäisiä tekijöitä taas ovat: aihe, sisältö, presuppositiot, rakenne, nonverbaaliset elementit, sanasto, rakenne sekä suprasegmentaaliset piirteet. Nord esittelee nämä tekijät hyvin selkeästi teoksessaan Text Analysis in Translation: Theory, Methodology, and Didactic Application of a Model for Translation-Oriented Text Analysis (1991) ja tämä teos onkin tärkein teos tutkielmani kannalta. Lähestyn toisaalta aineistoani myös Katharina Reissin ja Hans J. Vermeerin funktionaalisen käännösanalyysimallin avulla, jonka mukaan kääntämisen ensisijainen tehtävä on mahdollistaan tekstin toimivuus uudessa tilanteessa. Tekstin skopos, eli funktio, määrää ensisijaisesti jokaisessa käännösvalinnan. Käytän työssäni Reissin ja Vermeerin teosta Mitä kääntäminen on: teoriaa ja käytäntöä (1986). Tutkielman empiirisessä osassa analysoin ompeluohjeet Nordin ulkoisten ja sisäisten tekijöiden avulla. Jotkut tekijät ovat toisia oleellisempia, siksi perehdyn tiettyihin tekijöihin enemmän. Tutkielmassa ilmeni, että lehtiä oli muokattu jonkin verran uutta vastaanottajaa huomioon ottaen. Ohjeisiin oli mm. tehty poistoja sekä lisäyksiä. Tekstilajin konventiot oli otettu hyvin huomioon eri käännöksissä ja ammattisanastoa oli tasapuolisesti. Suurimman muutoksen käännösprosessissa oli kokenut unkarinkielinen käännös, josta oli poistettu monia osakokonaisuuksia alkuperäiseen nähden.