Suomalaisyritysten sijoittuminen Kiinassa

Kiinan talousuudistukset ja niiden myötä alkanut voimakas talouskasvu ovat houkutelleet ulkomaalaisia yrityksiä sijoittamaan maahan. Kiinan keskushallinto on erilaisilla toimilla pyrkinyt ohjaamaan ulkomaalaisten yritysten sijoittumista alueellaan. Ulkomaalaisia yrityksiä on houkuteltu Kiinaan lainsäädännön ja verotuksen keinoin sekä luomalla erityistalousalueita ja avoimia kaupunkeja. Kiinan valtava väestö on sekä suunnaton työvoimareservi että markkinapotentiaali. Huokeat tuotantokustannukset ja suuret markkinat ovatkin toimineet houkuttimena ulkomaalaisille yrityksille. Suomalaiset yritykset ovat myös lähteneet Kiinan markkinoille. Suomalaisten yritysten Kiinaan lähtemisestä ja siellä kohdatuista vaikeuksista on tehty jonkin verran tutkimuksia. Yritysten maantieteellistä sijaintia Kiinassa ei kuitenkaan ole juuri tutkittu. Tässä työssä selvitetään missä suomalaiset yritykset Kiinassa sijaitsevat. Ulkomaalaiset yritykset ovat usein kasautuneet samoille paikoille. Usein myös samasta maasta lähtöisin olevat yritykset tai saman toimialan yritykset sijoittuvat samoille seuduille. Näin näyttää tapahtuneen myös suomalaisyritysten sijoittumisessa. Suurin osan suomalaisista yrityksistä on sijoittunut rannikon maakuntiin. Merkittävimmiksi sijaintikohteiksi nousevat Shanghai ja Peking. Etelärannikolla sijaitsevaan Guangdongin maakuntaan, samoin kuin Shanghai vieressä sijaitsevaan Jiangsun maakuntaan on myös sijoittunut paljon suomalaisyrityksiä. Shanghai ja sen ympäristö kuuluvat Jangtse-joen suiston talousalueeseen, joka on selvästi suomalaisen yritystoiminnan tärkein painopiste. Toinen tärkeä alue on Helmijoen suisto, johon kuuluvat Guangdong ja Hongkong. Sisämaassa suomalaisia yrityksiä on melko harvassa. Suurin osa suomalaisyritysten toimipisteistä on Nokian ja Koneen toimistoja.

Kansallisen kulttuurin vaikutus Saksan ja Suomen kirjanpitokäytäntöihin

Taloudellinen globalisaatio ja pääomamarkkinoiden avautuminen ovat johtaneet tarpeeseen informoida yrityksen sidosryhmiä eri maissa ja tuottaa kansainvälisesti vertailukelpoista tilinpäätösinformaatiota. Yhtenäistämiskeskustelussa etenkin kansainvälisten IFRS-standardien (International Financial Reporting Standards) maailmanlaajuinen käyttöönottaminen on herättänyt kasvavaa kiinnostusta siihen, miten kansalliset kirjanpitokäytännöt poikkeavat toisistaan, ja missä määrin kansallisen kulttuurin voidaan nähdä vaikuttavan eroavaisuuksiin maiden välillä. Tässä tutkielmassa tutkitaan kansallisen kulttuurin vaikutusta kirjanpitokäytäntöihin ja niissä havaittaviin eroihin erityisesti Saksan ja Suomen välillä Tutkielmassa sovelletaan Hofsteden (1980) määritelmää kansallisesta kulttuurista mielen kollektiivisena ohjautumisena ja kulttuurillisina arvoina, jotka yhteiskunnan jäsenet jakavat. Tutkielmassa pyritään myös ottamaan huomioon kulttuurin käsitteen monimuotoisuus ja tuomaan esille kulttuurin ilmeneminen yhteiskunnan institutionaalisten tekijöiden kautta. Tämän tutkielman tutkimusote on käsiteanalyyttinen eli se pohjautuu aikaisempaan käsiteanalyysiin ja aiheen empiirisiin tutkimustuloksiin. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytetään Hofsteden (1980) muotoilemia kansallisen kulttuurin arvoulottuvuuksia sekä niihin pohjautuvia Grayn (1988) laskentatoimen alakulttuurin arvoulottuvuuksia. Näiden pohjalta tutkielmassa luodaan malli, jonka mukaan kansallisen kulttuurin nähdään vaikuttavan kansalliseen kirjanpitokäytäntöön. Kulttuurin vaikutuksen havaitaan olevan monissa tapauksissa epäsuora ja sitä voidaan suoremmin analysoida yhteiskunnan institutionaalisten tekijöiden, tärkeimpänä lainsäädäntö- ja verotusjärjestelmän kautta. Tutkielmassa saadaan tulokseksi, ettei Hofsteden (1980) kansallisen kulttuurin arvoulottuvuuksien voida nähdä selittävän kansallisten kirjanpitokäytäntöjen eroja Saksan ja Suomen välillä, johtuen etenkin maiden historiallisesti läheisistä kulttuurillisista ja kaupallisista suhteista. Molemmissa maissa on lisäksi historiallisista syistä samankaltaiset pankkikeskeiset rahoitusmarkkinat ja verotuksella on keskeinen vaikutus kirjanpitokäytäntöön. Suomen kirjanpitokäytännön voidaan nähdä olevan Grayn (1988) ulottuvuuksilla lähempänä ammattimaisuutta ja joustavuutta kuin Saksan. Tämän nähdään selittyvän sillä, että Suomen kirjanpitokäytäntö on taustaltaan teoriaperusteista, kun taas Saksan vahvemmin lakiperusteista. Saksan kirjanpitokäytäntö on taas konservatiivisempaa ja läpinäkymättömämpää kuin Suomen kirjanpitokäytäntö, vaikkakin molempia maita on kritisoitu näistä kirjanpidon ominaisuuksista. EU:n ja IASB:n kansainvälisten harmonisointipyrkimyksien seurauksena molempien maiden kirjanpitokäytännöt kuitenkin edelleen lähentyvät kansainvälistä kirjanpitokäytäntöä.

Nikkelille selektiivisen kelatoivan adsorbenttimateriaalin valmistus ja tutkiminen

Metallien laajamittaisen ja runsaan käytön vuoksi nykyään on keskityttävä aikaisempaa tarkemmin metallipäästöjen estämiseen ja puhdistamiseen. Metallien puhdistamiseen jätevesistä voidaan käyttää erilaisia yksikköoperaatiomenetelmiä, mutta selektiivisempään erotukseen päästään ioninvaihto- ja adsorbenttimateriaaleilla. Työn tarkoitusena on valmistaa ja tutkia nikkeliselektiivisiä adsorbenttimateriaaleja. Lisäksi tutkimuskohteena on nikkelin ja 1,10-fenantroliinin välisen kompleksin muodostuminen eri pH-arvoilla. Selektiivisten adsorbenttimateriaalien valmistaminen onnistuu liittämällä kiinteään kantajaan ligandi. Tämän työn tapauksessa nikkelitemplaatin liittäminen kiinteään kantajaan funktionalisointivaiheessa muodostaa adsorbenttiin nikkelille spesifisen kohdan. Käytännössä spesifisyyden syntyminen ei ole itsestäänselvyys, vaan se riippuu paljon funktionalisointitavasta. Tässä työssä funktionalisointitapana olivat fysikaalinen adsorptio ja impregnointi. Nikkelin ja 1,10-fenantroliinin välisen kompleksin muodostumista tutkittiin eri pH-arvojen lisäksi neljällä eri happokonsentraatiolla. Tuloksia verrattiin sellaisen liuoksen spektriin, missä oli pelkkää nikkeliä. Tuloksista havaittiin, että komplekseja muodostuu käytännössä samalla tavalla pH:n ollessa 1–6. Vasta 5 M HNO3 alkoi heikentää kompleksien muodostumista, ja 10 M HNO3 esti kompleksien muodostumisen täysin. Adsorbenttimateriaaleja valmistettiin useita erilaisia, joihin osaan liitettiin nikkelitemplaatti ja osa jätettiin ilman templaattia. Työssä keskityttiin tutkimaan erityisesti kolmea silikasta valmistettua materiaalia, joissa vain kahdessa oli nikkelitemplaatti. Nikkelitemplaattien olemassaololla ei havaittu olevan juurikaan merkitystä nikkelin erottamiseen vesiliuoksista. Materiaaleille tehdyt regenerointikokeet osoittivat, että materiaalien toiminta ja kapasiteetti eivät olleet toivotulla tasolla.

Limestone Reactions in a Fluidized Bed Heat Exchanger of an Oxy-fuel Circulating Fluidized Bed Boiler

Oxy-fuel combustion in a circulating fluidized bed (CFB) boiler appears to be a promising option for capturing CO2 in power plants. Oxy-fuel combustion is based on burning of fuel in the mixture of oxygen and re-circulated flue gas instead of air. Limestone (CaCO3) is typically used for capturing of SO2 in CFB boilers where limestone calcines to calcium oxide (CaO). Because of high CO2 concentration in oxy-fuel combustion, calcination reaction may be hindered or carbonation, the reverse reaction of calcination, may occur. Carbonation of CaO particles can cause problems especially in the circulation loop of a CFB boiler where temperature level is lower than in the furnace. The aim of the thesis was to examine carbonation of CaO in a fluidized bed heat exchanger of a CFB boiler featuring oxy-fuel combustion. The calculations and analyzing were based on measurement data from an oxy-fuel pilot plant and on 0-dimensional (0D) gas balance of a fluidized bed heat exchanger. Additionally, the objective was to develop a 1-dimensional (1D) model of a fluidized bed heat exchanger by searching a suitable pre-exponential factor for a carbonation rate constant. On the basis of gas measurement data and the 0D gas balance, it was found that the amount of fluidization gas decreased as it flew through the fluidized bed heat exchanger. Most likely the reason for this was carbonation of CaO. It was discovered that temperature has a promoting effect on the reaction rate of carbonation. With the 1D model, a suitable pre-exponential factor for the equation of carbonation rate constant was found. However, during measurements there were several uncertainties, and in the calculations plenty of assumptions were made. Besides, the temperature level in the fluidized bed heat exchanger was relatively low during the measurements. Carbonation should be considered when fluidized bed heat exchangers and the capacity of related fans are designed for a CFB boiler with oxy-fuel combustion.

Lyhyesti

Tukholman kiinnostavia museoita ; Mittavia yhteishankkeita ; Maailman ensimmäinen scifi-elokuva ; Avointa tutkimuspolitiikkaa ; Avoin-liikkeet ; Ikaros-lehti ; Tiedekeskus Pilke ; Pääkirjasto Kaisa-talossa ; Alkusyksyn palkittuja.

Kyrönjoen vesistötyöt : Kasvillisuuskartoitus vuonna 2012

Kyrönjoen kasvillisuuskartoitus tehtiin vuonna 2012 samalla menetelmällä kuin vuonna 2009. Kasvillisuuskartoitusta varten Ilmajoella sijaitsevan Koskenkorvan padon ja Seinäjoen Ylistarossa sijaitsevan Malkakosken padon välinen Kyrönjoki jaettiin kolmeen osa-alueeseen: 1) Koskenkorvan pato - Nikkolan silta, 2) Nikkolan silta - Munakan rautatiesilta ja 3) Munakan rautatiesilta - Malkakoski. Kullekin osa-alueelle sijoitettiin 10 kartoituslinjaa ja yksi koeala. Vuonna 2009 tehdyn kartoituksen perusteella arvioitiin, että Malkakosken yläpuolella olevan alueen ranta- ja vesikasvilajisto ei ollut vielä vakiintunut 1990- ja 2000-lukujen pengerrysten ja perkausten jälkeen. Tarkkailusuunnitelman mukaan tilannetta oli määrä tarkastella vuonna 2012, ja jos tilanne ei ole silloin vakiintunut, kartoitus uusitaan vuonna 2016. Osa-alueiden 1 ja 2 yhden metrin levyisillä rantalinjoilla oli lähestulkoon sama määrä lajeja tai sukuja, mutta Malkakosken läheisellä osa-alueella 3 niitä oli merkittävästi enemmän eli tilanne oli samankaltainen kuin vuonna 2009. Tiettyjä piennarlajeja havaittiin vuonna 2012 ainoastaan Munakan ja Kitinojan siltojen välisellä alueella. Kyseiset lajit esiintyivätkin rantalinjan yläosassa, missä oli varjostuksen puutteen ja niiton takia varsin kuivaa ja paahteista. Malkakosken läheisen osa-alueen 3 muita suurempi rantalinjoilla esiintyneiden kasvien lajimäärä selittyi ainakin osin penkereiden hoidolla. Koska penkereiden käsittely jatkuu entisenlaisena, osa-alueella 3 rantalinjalajien lukumäärä tulee luultavasti pysymään suurempana kuin muualla. Rantalinjalajien kartoitusta ei olekaan perusteltua jatkaa. Vedessä kasvaneista lajeista havaittiin, että lajimäärä oli niukkaa osa-alueella 2, vesitatar oli yleinen osa-alueilla 2 ja 3 ja leveäosmankäämi oli yleinen osa-alueella 3. Lajien niukkuuteen osa-alueella 2 ovat vaikuttaneet 1980-luvulla tapahtuneet perkaukset ja pengerrykset sekä Malkakosken aiheuttama vedenpinnan nosto 2000-luvun alussa. Vesistötyöt ovat voineet aiheuttaa vesitattaren ja leveäosmankäämin runsauden osa-alueella 3. Ulpukka on kärsinyt vesistötöistä osa-alueilla 2 ja 3. Ulpukka on mahdollisesti hitaasti palaamassa osa-alueelle 3, mutta kasvustot ovat kuitenkin toistaiseksi olleet varsin kapeita. Kaikkien vesikasvilajien kasvustojen leveys suhteutettuna jokiuoman leveyteen oli niukasti suurin osa-alueella 1, kun taas osa-alueet 2 ja 3 eivät eronneet toisistaan. Vesikasvillisuudessa tapahtuvaa kehitystä olisi aiheellista jatkaa, jotta nähtäisiin muun muassa runsastuuko ulpukka, joka on tärkeä kalanpoikasille suojaa ja ravintoa tarjoavana peittävänä lajina.

Multi-axis solutions in packaging machines in Europe

The objective of this thesis was to examine the potential of multi-axis solutions in packaging machines produced in Europe. The definition of a multi-axis solution in this study is a construction that uses a common DC bus power supply for different amplifiers running the axes and the intelligence is centralized into one unit. The cost structure of a packaging machine was gained from an automation research, which divided the machines according to automation categories. The automation categories were then further divided into different sub-components by evaluating the ratio of multi-axis solutions compared to other automation components in packaging machines. A global motion control study was used for further information. With the help of the ratio, an estimation of the potential of multi-axis solutions in each country and packaging machine sector was completed. In addition to the research, a specific questionnaire was sent to five companies to gain information about the present situation and possible trends in packaging machinery. The greatest potential markets are in Germany and Italy, which are also the largest producers of packaging machinery in Europe. The greatest growth in the next few years will be seen in Turkey where the annual growth rate equals the general machinery production rate in Asia. The greatest market potential of the Nordic countries is found in Sweden in 35th position on the list. According to the interviews, motion control products in packaging machines will retain their current power levels, as well as the number of axes in the future. Integrated machine safety features together with a universal programming language are the desired attributes of the future. Unlike generally in industry, the energy saving objectives are and will remain insignificant in the packaging industry.

Matkailupalvelun tuotteistaminen tietylle kohderyhmälle : venäläiset matkailijat Suomessa

Matkailu koetaan kansantaloudellisesti tärkeäksi elinkeinoksi, sillä matkailulla on positiivisia kerrannaisvaikutuksia muun muassa matkailun liitännäiselinkeinoihin. Matkailijoita yritetäänkin houkutella yhä enemmän Suomeen. Venäläiset matkailijat ovat tällä hetkellä suurin matkailijaryhmä Suomessa ja venäläisten matkailijoiden määrä on myös ollut kasvussa. Koska massamarkkinoinnilla on yhä vaikeampi tavoittaa asiakkaita alati kasvavan viestinnän vuoksi, kohderyhmämarkkinointi ja tuotteistaminen nähdään merkittävinä menestystekijöinä yrityksissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia matkailupalvelun tuotteistamista tietylle kohderyhmälle. Tutkittavana kohderyhmänä oli venäläiset matkailijat Suomessa. Tutkimuksen ensimmäisenä osaongelmana tutkittiin sitä, kuinka matkailupalvelu voidaan tuotteistaa. Tämän osaongelman teoreettinen taustoittelu perustui sisäiseen ja ulkoiseen tuotteistamiseen sekä tuotteistamisen asteeseen. Toisen osaongelman avulla pyrittiin puolestaan selittämään sitä, mistä osista matkailutuote koostuu ja mikä näiden osien suhde on toisiinsa. Teoreettisena viitekehyksenä havainnollistettiin muutamia matkailutuotteen malleja sekä näistä malleista yhdistetty oma malli. Kolmantena osaongelmana tutkittiin kansallisuutta kohderyhmänä ja sitä, kuinka se huomioidaan tuotteistamisessa. Osaongelman teoria pohjautui kohderyhmämarkkinointiin, kansallisuuteen kohdentamiskriteerinä sekä venäläisten matkailijoiden erityispiirteisiin. Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkittaviksi yrityksiksi valikoituivat Muumimaailma Oy sekä Flowpark Oy. Tuotteistaminen nähtiin kokonaisvaltaisena prosessina, missä kaikki osatekijät täytyy huomioida. Tuotteistaminen kattaa siis sekä sisäisen että ulkoisen tuotteistamisen, joista sisäisen tuotteistamisen katsottiin olevan edellytys ulkoiselle tuotteistamiselle. Tuotteet kootaan pääosin erilaisista moduuleista. Tuote koostuu siis useimmiten standardoidusta osasta, moduuleista ja tarvittaessa räätälöidystä osasta. Tuotteen merkityksellisinä osina tutkimuksessa nousivat asiakas ja henkilökunta. Lisäksi arvoilla ja sidosryhmillä on suuri merkitys tuotteen onnistumiselle. Kansallisuuksien välillä nähtiin eroavaisuuksia, jotka täytyy myös huomioida tuotteistamisessa. Näitä eroavaisuuksia oli havaittavissa muun muassa juhlaperinteissä, ryhmässä liikkumisessa sekä ostosten tekemisessä. Näitä eroavaisuuksia huomioitiin lähinnä tuotteen oheispalveluissa tuotteen ydinosan säilyessä samana. Tuotteistamista ei saa kuitenkaan perustaa stereotypioihin, vaan todellisiin eroavaisuuksiin. Havaittavissa oli myös jonkin asteista yhtenäistymistä eri kansallisuuksien välillä.

Rautatiekuljetusten toimeenpanosuunnitelmat ennen talvisotaa

Tarkasteltaessa yleisesikunnassa laadittuja 1920- ja 1930-luvun puolustussuunnitelmia, voidaan havaita, kuinka niiden taustalla oli lähes itsestäänselvyytenä ajatus rautateitse tapahtuvasta joukkojen keskittämisestä ja huoltamisesta. Rautatiekuljetuksilla ja niiden suunnittelulla oli siis keskeinen osa Suomen puolustusvalmisteluissa ennen talvisotaa. Markku Iskanius on tutkinut väitöskirjassaan toisen maailmansodan ajan kuljetuksia Suomessa ja heti sotien jälkeen Lauri Tuhkanen laati tutkielman rautatiekuljetuksista sotien aikana. Juuri tämän tutkielman aiheesta ei ole kuitenkaan aiemmin tehty tutkimusta. Pääkysymyksenä oli millaisia rautatiekuljetusten toimeenpanosuunnitelmia ja ohjesääntöjä niiden tekemiseksi laadittiin Rautatiehallituksessa ja yleisesikunnassa ennen talvisotaa. Työn avulla pyrittiin selvittämään, millaisilla rautatiekuljetusten toimeenpanosuunnitelmilla lähdettiin talvisotaan; miten suunnitelmat laadittiin, kuka niitä laati ja mitä niiden tekemiseen liittyi. Oleellista oli selvittää millaisia rautatiekuljetusjärjestelmän sotilaalliset käyttömahdollisuudet olivat. Keskeisinä lähteinä tutkimuksessa olivat yleisesikunnan kulkulaitostoimiston ja Rautatiehallituksen sotilastoimiston arkistot. Arkistokansiot olivat osittain huonosti järjestettyjä, mutta niistä löytyi riittävän kattavasti tietoa tämän tutkimuksen aihepiiristä. Lisäksi tutkimusta taustoitettiin aiemmin julkaistujen tutkimusten sekä sota- ja rautatiehistoriallisen kirjallisuuden avulla. Yleisesikunnan kulkulaitostoimisto ja sen seuraaja operatiivisessa osastossa olivat päävastuussa rautatiekuljetusten suunnittelussa sotien välisenä aikana. Kulkulaitostoimiston suunnitelmissa oli vahva rautatiepainotus; muilla kuljetusmuodoilla täydennettiin rautatiekuljetuksia. Yhtenä syynä tähän oli vuosina 1918–1937 toimistoa johtanut eversti Carl-Gustav von Kraemer, jolla oli rautatiealan koulutus Venäjän keisarillisesta armeijasta. Siinä missä yleisesikunnan kulkulaitostoimisto vastasi kuljetussuunnitelmien laatimisesta siten, että ne oli sovitettu yhteen operatiivisten ja huoltosuunnitelmien kanssa, oli sotilastoimiston roolina viedä suunnitelmat käytäntöön Rautatiehallituksen alaisille Valtionrautateille. Yhteistyösuhteet näiden kahden valtionhallintoon kuuluneen toimijan kesken vaikuttivat lähteiden perusteella toimineen hyvin. Rautatiehallituksen sotilastoimistoon nimetyt sotilaat vastasivat maanpuolustuksellisten asioiden huomioon ottamisesta rautateiden hallinnossa. Samalla sotilastoimisto tarjosi luontevan yhteistyökanavan Rautatiehallituksen ja yleisesikunnan välille.

Suomalaisten veneiden nimet ja nimenantoperusteet

Tämä tutkielma käsittelee suomalaisten vapaa-ajanveneiden nimiä. Aineistossa on purjeveneiden ja matkamoottoriveneiden nimiä sekä muiden moottoriveneiden, purjejollien ja erilaisten apuveneiden nimiä. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia nimiä veneille annetaan ja millaiset nimenantoperusteet ovat veneiden nimistössä vallitsevia. Myös nimien säilytysperusteita ja syitä nimien vaihtoon tarkastellaan. Tutkimuksessa selvitetään myös, missä määrin veneilijöiden perinteiset uskomukset nimen feminiinisyydestä ja nimen säilyttämisestä vaikuttavat nimikäytäntöön. Nimiä tutkitaan sekä yhdessä että venetyypeittäin erikseen. Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeen avulla veneilijöiltä. Vastauksista on kerätty 361 nimeä, joista 309 on matkaveneiden nimiä ja 52 muiden veneiden nimiä. Eniten aineistossa on purjeveneiden ja matkamoottoriveneiden nimiä. Edelliseltä omistajalta periytyneitä nimiä on 95. Nimenantoperusteet ovat tiedossa 284 nimestä. Aineiston nimistä suurin osa (181 nimeä) on henkilönnimiä, erityisesti naisten nimiä (163 nimeä). Meriaiheisia tai merenkulkuun liittyviä nimiä on 104. Selvästi veneeseen liittyviä nimiä on 54. Muuhun ilmaukseen perustuvia nimiä on 78. Muut nimiryhmät ovat pienempiä. Ilman tietoa nimenantoperusteista hämäriksi jäisi 14 nimeä. Merkittävin nimenantoperuste on nimen liittyminen veneeseen itseensä (104 nimeä). Toiseksi yleisin nimenantoperuste on sukulaisten tai tuttavien mukaan nimeäminen (81 nimeä). Yleisimmät esikuvat nimelle ovat puoliso tai tyttäret. Myös useamman kerran saman omistajan veneille annetut kiertonimet ja muiden veneiden nimien vaikutus ovat merkittäviä nimenantoperusteita (68 nimeä). Nimenanto perustuu kulttuurimaailmaan (todellisiin tai fiktiivisiin henkilöihin tai hahmoihin, mytologiaan tai musiikkiin) 62 tapauksessa. Nimen sisällön merkitystä painotetaan 52 nimessä. Perinteiden mukaisesti feminiinisen nimen veneelleen on valinnut 42 veneilijää. Venekunnan jäseniin liittyviä nimiä aineistossa on 24. Lisäksi voidaan erottaa harvinaisempia nimenantoperusteita ja lisäperusteita sekä joitakin satunnaisia nimilähteitä. Nimiä ei ole aikaisemmin tutkittu venetyypeittäin, ja näkökulma antoi tärkeitä tutkimustuloksia. Naisten nimiä suositaan enimmäkseen matkaveneillä. Mytologisten henkilöiden nimiä ja taivaankappaleiden nimiä on pelkästään purjekulkuisilla veneillä. Vaikka perinteisinä veneiden niminä pidetään 3-tavuisia ja a-loppuisia naisten nimiä, on niitä naisten nimistä vain 23,3 %. 2-tavuisia ja a-loppuisia nimiä on 23,9 %. Tärkein perinteisyyden kriteeri on aineiston valossa naisen nimen a-loppuisuus (57,7 %). Eniten perinteitä tuntuvat kunnioittavan matkamoottoriveneilijät, jotka myös säilyttävät nimiä eniten. Suurempi aineisto ja selkeämmin ilmaistut nimenantoperusteet antaisivat vielä kattavamman kuvan suomalaisten veneiden nimistöstä.

Liberialaisten naisten voimaantuminen aseellisessa konfliktissa sekä jälleenrakennusvaiheessa : Liberian toinen sisällissota (1999–2003)

Sukupuolten välinen tasa-arvo ja naisten aseman parantaminen on yksi Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) vuosituhattavoitteista. Naisten asemaa aseellisissa konflikteissa parannettiin Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1325 vuonna 2000. Se on yksi harvoista jäsenvaltioita sitovista päätöslauselmista. Suomi julkaisi oman naisten asemaan koskevan toimintasuunnitelmansa vuonna 2008, ja naisten aseman parantaminen liitettiin hallitusohjelmiin vuosina 2009 ja 2011. Rauhanturvaaminen on muuttunut pelkkien sotilaiden toiminnasta yhteistyöksi siviilien kanssa, ja täten se on saanut uuden muodon kokonaisvaltaisena kriisinhallinta-konseptina. Puolustusvoimat on joutunut ottamaan asian huomioon koulutuksessaan. Gender on yksi kriisinhallintajoukoille koulutettavista aiheista, jotta konfliktialueella kyetään saavuttamaan paremmin operaatiolle asetetut kokonaistavoitteet. Naiset muodostavat vähintään puolet jokaisesta yhteisöstä, mutta heidän äänensä ja tavoitteensa jäävät yleensä taka-alalle, kun kriisejä yritetään ratkaista. Liberia on tässä asiassa poikkeus. Se on yksi harvoista maista, missä naisten voimaantumisella on ollut merkittävä vaikutus konfliktin ratkaisuun. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää liberialaisten naisten voimaantumisen taustoja Liberian toisen sisällissodan aikana sekä vaikutuksia yhteiskunnan jälleenrakentamiseen liittyen. Tutkimuksen pääkysymys on: Mitkä tekijät liittyvät voimaantumiseen ja edesauttoivat liberialaisten naisten voimaantumista? Pääkysymyksestä johdetut alakysymykset ovat: 1. Millainen mahdollisuus liberialaisilla naisilla oli omaisuuteen ja omistajuuteen? 2. Mikä oli naisten asema Liberiassa? 3. Miten naiset kokivat sisällissodan ja mitä he oppivat sodasta ja jälleenrakennusvaiheesta? Tutkimus on tapaustutkimus jonka päämenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Aineistonkeruumenetelmällä on tekstianalyysia, jolla tarkastellaan tekstimuotoisen aineiston sisältämiä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Liberialaiset naiset onnistuivat voimaantumaan toisessa sisällissodassa järjestäytymiseen vaikuttavien tekijöiden, kuten kampanjoinnin, toimintasuunnitelman ja julkisen edustajiston, kautta. Rauhansopimuksen kirjoittamisen jälkeen tullut pienehkö suvantovaihe edesauttoi toiminnan voimallisemmassa kehittämisessä. Tämä on näkynyt useina valtion hallinnon projekteina, kuten naisten asemaa parantavan toimintasuunnitelman kirjoittamisena (Liberian National Action Plan, LNAP).

”Se-sana oli liian vaatimaton, kun ilmeni sielun löytyminen kulkimesta.”Citröen 2CV mallisten ajoneuvojen nimet ja nimenantoperusteet

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää Citröen 2CV mallisten ajoneuvojen nimiä ja nimenantoperusteita. Nimenantoperusteiden lisäksi tarkastelen sitä, kuka nimen on antanut ja missä yhteydessä sekä kenen kanssa ja millaisissa yhteyksissä 2CV:n nimeä käytetään. Välitin tutkimuspyyntöni Suomen 2CVKilta ry:n keskustelufoorumille ja killan jaosten yhteyshenkilöille. Lisäksi lähetin pyyntöni jäsenlehti Nyytisten toukokuun 2011 numeroon. Vastauksen sain 57 henkilöltä. Vastausten pituudet vaihtelivat muutamista sanoista pitkiin kertomuksiin kyseisen 2CV:n historiasta. Suurin osa informanteista kertoi omistavansa useamman kuin yhden 2CV:n, joten nimitietoja kertyi yhteensä 175 ajoneuvosta (yhteensä 187 nimeä). Eniten vastauksia sain koskien nimenantoperusteita, jotka jaottelin 13 kategoriaan. Suurin osa vastaajista osasi tarkasti kuvata, mihin 2CV:n nimi perustuu. Myös nimenantajaja nimenkäyttötilannetta koskeviin kysymyksiin tuli paljon vastauksia. Kuvaukset nimenantoprosessin kestosta tai monimutkaisuudesta ovat osaltaan osoitus siitä, että 2CV on omistajalleen tärkeä, aivan kuin perheenjäsen, jollaiseksi usea vastaaja ajoneuvoaan myös nimittää. Tutkimukseni paikantuu nimistöntutkimuksen alaan. Janne Seppälä (2008) on tutkinut autojen kansanomaisia nimityksiä. Tutkimusaiheellani on kuitenkin enemmän yhtäläisyyksiä lemmikkien nimiä tarkastelevien tutkimuksien kanssa. Heidi Laineen (1997, 73) tutkimuksessa suosituin valintaperuste kissannimelle on usein jokin nimenantajalle tärkeä esikuva. Esikuva on myös 2CV:n kohdalla useimmin mainittu nimenantoperuste. Sekä Laine että koirien nimiä tutkinut AnnaStiina Tuomisto (1992) ovat tehneet kanssani saman huomion, että epävirallisen luonteensa takia nimet antavat nimenantajalle mahdollisuuden humoristisuuteen ja leikkimielisyyteen. 2CV:n nimen vaihtamiseen vastaajat suhtautuvat sekä puolesta että vastaan. Hajontaa esiintyy myös nimenantamisen ajankohdassa: osa nimesi 2CV:n heti sen hankittuaan, kun taas toisilla nimeäminen oli pitkäkestoinen prosessi. Aineistoni perusteella 2CV:n nimesi useimmiten sen omistaja. Myös muut perheenjäsenet toimivat usein nimenantajana. Osa vastaajista kertoo käyttävänsä 2CV:n nimeä kaikissa tilanteissa, kun taas osa rajoittaa nimen käytön vain ystäväja perhepiiriin. Yhteistä kaikille vastaajille on, että he pitävät 2CV:tä nimeämisen arvoisena. 2CVharrastajille rättisitikka ei ole vain ajoneuvo – se on perheenjäsen.

Kyrönjoen vesistötyöt . Kalataloudellinen velvoitetarkkailu vuonna 2012

Kyrönjoen yläosan tulvasuojeluhankkeen eri osille on useita lupapäätöksiä, joissa luvanhaltijana on valtio. Lupapäätöksissä on velvoite tarkkailla mm. vaikutuksia Kyrönjoen ja sen alapuolisen merialueen kala-, rapu- ja nahkiaiskantoihin. Tämä on vuosiraportti vuoden 2012 tarkkailutuloksista. Vuonna 2012 kalanpoikasnuotan yksikkösaaliit olivat suurimmat Kyrönjoen suistossa Österfjärdenillä, missä särki-, lahna- ja salakkasaaliit olivat suurempia kuin muilla paikoilla. Pengerretyllä Kitinojalla kalanpoikassaalis koostui lähes yksinomaan ahvenesta. Sähkökalastuksissa vuonna 2012 saatiin Koskenkorvan padon alapuolelta noin 14 cm:n pituinen lohi, joka oli ilmeisesti peräisin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen alueelle tekemistä kotiutusistutuksista. Sähkökalastuksissa saatiin lisäksi kookas noin 35 cm:n pituinen ja 80 g:n painoinen nahkiainen Perttilänkoskelta. Verkkokoekalastuksissa vuonna 2012 kappalemääräiset kiiskisaaliit olivat Kylänpäässä tavanomaista runsaampia. Verkkokalastuksissa massamääräiset lahnasaaliit olivat suuria Voitilassa muutaman edellisvuoden tapaan. Kyrönjoen alaosalta saatiin pyydetyksi yksi vastakuoriutunut vaellussiian poikanen keväällä 2012, mikä todistaa vaellussiian luonnollisen lisääntymisen onnistuneen ainakin jossain määrin. Syksyllä 2012 Carlin-merkittiin 90 vaellussiikaa, joista noin kolmannes oli jäänyt saaliiksi toukokuuhun 2013 mennessä Kyrönjoen suiston läheisyydessä merkkipalautusten perusteella. Rapua saatiin vuonna 2012 saaliiksi ainoastaan Rajamäenkoskelta yhden yksilön verran. Nahkiaisen toukkakaivuissa löydettiin kaksi toukkaa Vähästäkyröstä. Kyrönjoen nahkiaisen toukkakartoituksissa ei ole aiemmin löydetty toukkia Hiirikosken ja suiston välisellä alueella, mutta toisaalta siellä ei ole tehty kartoituksia 1990-luvun jälkeen. Kudulle nousseiden nahkiaisten keskimääräinen yksikkösaalis oli Voitilassa vuonna 2012 23 kpl/merta/vuorokausi eli suurin vuoden 1998 jälkeen.

Peruskoulunsa päättävien koulukokemukset ja tulevaisuuden suunnitelmat Luupin alla Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa

Tutkimuksen aiheena olivat peruskoulun viimeistä luokkaa käyvät oppilaat Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella. Tutkimuksessa tarkasteltiin oppilaiden suunnitelmia peruskoulun jälkeen, kuinka paljon aikaa oppilaat käyttävät vanhempiensa kanssa läksyihin tai keskusteluun tärkeistä asioista, koulukokemuksia ja millaisia toiveammatteja oppilailla oli suhteessa vanhempiensa ammatteihin. Kyselytutkimukseen osallistui yhteensä 2597 oppilasta. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto on osa Turun Yliopiston Lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen Nuoret luupin alla -hanketta. Aineistoa analysoitiin SPSS tilasto-ohjelmalla t-testillä, yksisuuntaisella varianssianalyysillä, Wilcoxonin testillä, pääkomponenttianalyysillä, ristiintaulukoimalla ja X2-testillä. Tutkimuksen tulosten mukaan suurin osa oppilaista on suuntaamassa lukioon peruskoulun päätyttyä. Vanhempien koulutustaso ja ammattiasema vaikuttaa tilastollisesti erittäin merkitsevästi nuoren koulutusvalintaan. Korkea-asteen käyneiden vanhempien lapset suuntaavat lukioon ja perusasteen vanhempien lapset ammattikouluun. Vanhempien ammattiasema vaikuttaa nuoren toiveammatin tasoon ja suurin osa vastaajista tavoittelee korkeampaa ammattiasemaa missä heidän vanhempansa tällä hetkellä toimivat. Vanhempien kanssa yhdessä vietetty aika koostui enimmäkseen syömisestä ja TV:n katselusta, vähiten aikaa yhdessä vietettiin läksyjä tehden. Tärkeistä asioistakin keskusteltiin vain joitakin kertoja kuukaudessa. Koulukokemukset olivat oppilaista pääosin positiivisia. Suurimman osan mielestä oppilaiden ja opettajien välinen vuorovaikutus ja koulun yleinen ilmapiiri oli hyvä. Kuitenkin vastanneista 23 % raportoi koulussa tapahtuneesta koulukiusaamisesta.