Stories from the City, Stories from the Sea - How place brands are perceived differently from the points of view of a local and a tourist

Tämä tutkielma käsittelee paikkamarkkinointia ja paikkabrändäystä. Tutkielmassa tarkastellaan paikallisen ja turistin tapoja muodostaa kaupunkibrändi; mistä palasista brändi muodostuu kirjallisuuden ja haastateltavien mukaan, koetaanko eri palaset vaihtelevissa määrin tärkeiksi riippuen siitä, tarkastellaanko paikkaa paikallisena vai turistina, ja löytyykö jotain yhteisiä retorisia nimittäjiä sille, miten kotikaupungista puhutaan verrattuna lomakaupunkiin. Tutkimuksessa haastateltiin yli kolmeakymmentä henkilöä heidän kotikaupungeistaan ja kaupungeista, joihin he olivat matkustaneet lomalle. Haastateltavat olivat suurinpiirtein samanikäisiä, mutta eri kaupungeista ja matkustaneet eri paikkoihin. Haastateltavia pyydettiin ensin kuvailemaan vapaasti kotikaupunkiaan ja sen jälkeen kaupungista kysyttiin kirjallisuuteen perustuen kysymyksiä. Sama menetelmä toistettiin lomakohteen suhteen. Tutkimuksesta selvisi, että paikkabrändi muodostetaan samoista komponenteista, mutta joidenkin komponenttien merkitys on tärkeämpi kotikaupungissa, kun taas toiset komponentit ovat tärkeitä lomakohteen suhteen. Ihmiset ja kulttuuri yleisesti koettiin tärkeinä komponentteina molemmista paikkabrändeistä puhuttaessa, kun taas kotikaupungin brändinmuodostukseen kuului vahvemmin lait ja muut käytännölliset menettelytavat kuten liikenteen toimivuus. Lomakohteen brändinmuodostuksessa vapaudella tehdä mitä haluaa oli suuri merkitys ja vapautta nähtiin eri muodoissa. Retoriikka kotikaupungista puhuttaessa oli selvästi negatiivista, kun taas lomakohteesta puhuttiin yleisesti ottaen positiiviseen sävyyn. Suhde kotikaupunkiin oli ambivalentti, sillä huonojakin puolia mainittaessa niitä puolusteltiin, tai kotikaupungista mainittiin loppujen lopuksi jotain hyvää. Tutkimusten tuloksiin perustuen toimenpidesuosituksina ehdotetaan olemassaolevan autenttisen kulttuurin ylläpitämäistä, korostamista ja kaupungin orgaanista kehittämistä suuntaan, jossa se on hyvä paikka niin elämiseen kuin lomailuun. Identiteetti, imago ja ihmiset kietoutuvat tiiviisti yhteen, minkä vuoksi kaupunkisuunnittelun- ja kehittämisen tehtävänä on pitää huolta, että kaupunki on onnistunut molempien ryhmien suhteen, ja molemmat ryhmät levittävät kaupungista positiivista sanomaa.

Pakkausjätteiden tuottajavastuu erityisesti elintarvikepakkausjätteiden näkökulmasta

Tutkielman aiheena on pakkausjätteiden tuottajavastuu. Tutkielmaa tarkastellaan elintarvikepakkausjätteiden näkökulmasta. Pakkausjätteiden tuottajavastuuta koskevasta EU:n ja kansallisen tason nykysääntelystä ja sen ongelmakohdista muodostetaan kokonaiskuva. Muutamiin erityisiin ongelmakohtiin pyritään hakemaan mahdollisia vaihtoehtoisia ratkaisuja tarkastelemalla oikeusvertailevasti Ruotsin ja Tanskan sääntelyä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan de lege feranda- tarkastelulla tuottajavastuun sääntelyn tulevaa tilaa EU:ssa ja Suomessa. Tutkielma sijoittuu ympäristöoikeustieteen alaan. Tutkimuksessa käytetyt tutkimusmetodit ovat pääasiassa oikeusdogmaattinen eli lainopillinen metodi sekä arviointitutkimuksellinen metodi. Haettaessa mahdollisia vaihtoehtoisia ratkaisuja tiettyihin aihepiiriin liittyviin ongelmakohtiin on metodina käytetty suppeasti myös oikeusvertailua. Tutkielman keskeiset tutkimustulokset ovat, että osa pakkausjätteille kohdistetusta sääntelystä, kuten tuottajavastuun informaatiovelvoitteesta johtuvat pakkausmerkinnät, soveltuvat huonosti elintarvikepakkausjätteisiin. EU:n kiertotalouspaketin ehdottamat minimivaatimukset tuottajavastuulle voisivat auttaa ratkaisemaan Suomessa tuottajavastuujärjestelmän sisäiseen vastuunjakoon liittyviä ongelmia. Clearing house -järjestelmä näyttäytyy harkittavana vaihtoehtoisena mallina järjestää valvonta ja vastuunjako. Myös Ruotsin sääntely tarjoaa vaihtoehtoisia ratkaisuja vastuunjakoon. Tanskan järjestelmään vertaamalla, tarkasteltiin voiko suunnittelukannustimia ja hyviä kierrätystuloksia saavuttaa myös muuten kuin tuottajavastuulla.

Kriittisyysluokittelu varaosavarastojen hallinnan tehostamisen keinona

Tämän kandidaatintyön tavoitteena on teollisuusyrityksen varaosavarastojen hallinnan tehostamisen keinojen löytäminen prosessin ja osien saatavuuden kriittisyydet huomioon ottaen. Prosessi- ja saatavuuskriittisyyttä käytetään luokittelukeinoina, jotta tuotantoprosessin sujuva läpimeno saadaan huomioitua varastojenhallinnassa. Tavoitteena onkin optimoida varaosavarastoja siten, että tehtaan tuotantovarmuus pystytään kuitenkin takaamaan. Työssä tutkitaan, mitkä tekijät johtavat siihen, että varaosista tulee kriittisiä. Kriittisyyttä tarkastellaan kahdesta näkökulmasta, joita pidettiin tärkeänä tehtaan tasaisen tuotannon takaamiseksi. Näiden näkökulmien pohjalta luodaan nelikenttämalli, jonka avulla varaosat luokitellaan ja luokittelua laajennetaan kirjallisuudesta löydettyjä analyysimalleja apuna käyttäen. Tarkoituksena on parantaa varaosien hallintaa ja tehostaa varaosavarastoja. Työssä esitelläänkin erilaisia varaosien varastointitapoja entistä tehokkaamman varastonhallinnan saavuttamiseksi. Varaosilla on suuri merkitys koko yrityksen toimintaan. Silti niiden hallintaan on kiinnitetty kirjallisuudessa varsin vähän huomiota ja tehdyt tutkimukset ovat yksipuolisia. Työssä onkin tutkittu varaosien luokittelua useasta eri näkökulmasta ja näin saatu monipuolinen sekä kattava näkemys varaosavarastojen tehostamiskeinoista. Tärkeimpänä tuloksena havaittiin kriittisyysluokittelun ja analyysien yhdistämisen edut varaosavarastojen optimoinnissa.

Raskaaksi äitiysneuvolassa

Kirjallisuusarvostelu

Neuvolan mahdollistava ja normittava valta

Kirjallisuusarvostelu