Honkain keskellä

Soitinnus: lauluääni, piano.

Kunnostusojituksen vaikutus kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumiin ojitetuilta soilta

Seloste artikkelista: Nieminen, M., Ahti, E., Koivusalo, H., Mattson, T., Sarkkola, S. & Laurén, A. / Export of suspended solids and dissolved elements from peatland areas after ditch network maintenance in south-central Finland. Silva Fennica 44 (2010) : 1, 39-49.

Metsäbiomassan kartoittaminen monilähdeinventoinnilla

Seloste artikkelista: Tuominen, S., Eerikäinen, K., Schibalski, A., Haakana, M. & Lehtonen, A. / Mapping biomass variables with a multi-source forest inventory technique. Silva Fennica 44 (2010) : 1, 109-119.

Johdatus sukupuoleen ja sukupuolentutkimukseen [

Kirja-arvio

Suomalaisen panssarintorjuntataktiikan kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen

Panssarintorjunnalla on erityisesti toisesta maailmansodasta lähtien aina kylmän sodan päättymiseen saakka ollut merkittävä rooli taistelukentillä. Syynä tähän on ollut panssarivaunujen ja muiden panssaroitujen ajoneuvojen voimakas tekninen kehitys ja massamainen käyttö. Panssarintorjuntataktiikan tutkimus on edellä mainituista syistä mielekäs osa muuta taktiikan tutkimusta ja välttämätön osa taktiikan kokonaisuuden ymmärtämiseksi. Tutkimuksen pääkysymyksenä on selvittää suomalaisen jalkaväen panssarintorjuntataktiikan keskeiset periaatteet 1940–1980 luvuilla, eli toisen maailmansodan päättymisestä kylmän sodan päättymiseen saakka. Alakysymyksinä on selvittää miten panssarintorjuntaelimet oli organisoitu ja millainen aseistus niillä oli, mitkä olivat panssarintorjuntaelinten käyttöperiaatteet sekä miten panssarintorjunta liittyi muuhun toimintaan tai tulenkäyttöön. Tutkimus on aineistolähtöinen. Tutkimusote on kirjallisuusanalyysi. Tutkimuksen aineiston keräysmenetelmänä on asiakirja- ja kirjallisuustutkimus. Aineistoanalyysimenetelmänä on induktiivinen päättely, minkä perusteella saadaan vastaukset tutkimuskysymyksiin ja tehdään kokonaisuutta koskevat johtopäätökset. Tutkimuksen tärkeimmät lähderyhmät ovat arkistolähteet, ohjesäännöt ja aiempi tutkimus. Tärkeimpiä arkistolähteitä ovat Sotakorkeakoulun ja Taistelukoulun arkistot. Tärkeimpiä ohjesääntölähteitä ovat panssarintorjuntayksiköiden taistelua koskevat ohjesäännöt, jalkaväen taisteluohjesäännöt, kenttäohjesäännöt sekä yhtymän taistelua koskevat ohjesäännöt. Aiemman tutkimuksen arvo lähteenä on lähinnä muuta lähdemateriaalia vahvistava ja alkuperäislähteelle ohjaava. Panssarintorjuntataktiikan muotoutumiseen vaikuttivat erityisesti oletetun vastustajan, Neuvostoliiton, yhtymän kokoonpano ja taktiikka. Jatkosodan loppuvaiheessa ja pian sen jälkeen suomalaisen panssarintorjunta koki suuren murroksen. Sodan jälkeen taktiset havainnot koottiin panssarintorjunnan taktisiksi periaatteiksi. Panssarintorjunnan taktisina periaatteina korostettiin taistelumaaston oikeaa valintaa, painopisteen luomista ja keskitettyä tulenkäyttöä, torjunnan syvyyttä, aktiivisuutta, joustavuutta ja liikkuvuutta, riittävien reservien varaamista, suunnitelmallista yhteistoimintaa kaikkien aselajien kanssa, keskitettyä suunnittelua ja johtamista, sekä 1980-luvulta alkaen panssarintorjunnan etupainoisuutta. Lopputuloksen voidaan todeta olleen varsin onnistuneen, sillä taktisissa periaatteissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia koko tutkimuksen kohteena olevana ajanjaksona. Panssarintorjunnasta kyettiin luomaan kaikkia aselajeja koskeva suunnitelmallinen ja keskitetysti johdettu kokonaisuus. Panssarintorjuntaorganisaatioiden kehittäminen oli koko ajan alisteinen aseistuksen määrälle ja laadulle. Aseiden määrän ja laadun suhde oletettuun vastustajaan verrattuna vaihteli eri ajanjaksoina, mutta lähtökohtaisesti aseistus koettiin riittämättömäksi. Tästä syystä organisaatioiden kehittämistä ei kyetty tekemään vain taktisten ja taisteluteknisten näkemysten mukaisesti. Lopputuloksena oli eräänlainen kompromissi, jossa resurssit pyrittiin sopeuttamaan mahdollisimman hyvin taktisiin periaatteisiin. Panssarintorjuntaorganisaatioiden ja aseistuksen kehittämisen voidaan todeta näistä rajoitteista huolimatta olleen varsin onnistuneen. Organisaatiot mahdollistivat taktisten periaatteiden hyödyntämisen niin hyvin kuin se resurssien puitteissa oli mahdollista.

"Nakertajia" vastaan : nuoret upseerit maanpuolustushengen puolustajina

Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata ja tulkita poliittisen ilmapiirin vaikutusta kansalaisten maanpuolustushenkeen 1970 – luvulla. Tälle ajalle tyypillinen vasemmistolainen ja pasifistinen ajattelu näkyivät muun muassa sotilaspassien julkisina polttamisina ja kutsuntatilaisuuksien häiritsemisinä. Koulujärjestelmän organisaatiouudistus nähtiin mahdollisuutena viedä tätä vasemmistolaista aatetta eteenpäin. Kadettikunta oli ajan hermolla. Toiminnan terävöittämiseksi Kadettikunnan hallitus päätti perustaa vuonna 1970 ”maanpuolustusaatteellisen jaoston”. Jaoston tehtävänä oli suunnitella tehokas piiriorganisaatio ja toimintamuotoja välittömiä vastatoimia varten. Haminan kadettipiiri oli jäsentiedotteessaan määritellyt ”Nakertajiksi” henkilön, järjestön tai muun vaikuttajan, joka tietoisesti toimii maanpuolustuksen vastaisesti. Tiedote joutui ”vääriin” käsiin ja sosialidemokraattisen puolueen kansanedustaja Seppo Tikka teki vuonna 1974 asian johdosta eduskuntakysymyksen. Kysymys sai laajaa julkisuutta tiedotusvälineissä ja näin sana ”Nakertaja” tuli suomalaisille tunnetuksi. Tutkimusmenetelmänä on kirjallinen tutkimus, jota tuetaan haastatteluilla. Vuonna 1970 Kadettikunta perusti maanpuolustusaatteellisen jaoston. Seuraavana vuonna maanpuolustusaatteellinen työ laajeni jo valtakunnalliseksi ja vuonna 1972 toiminta oli jo ”jalkautunut” laajemmalla rintamalla kadettipiireihin. Jo muutamien vuosien kuluttua opettajia ja koululaisia osallistui Kadettikunnan järjestämiin tilaisuuksiin vuosittain jopa 20.000–60.000. Aineiston perusteella päädytään siihen tulokseen, että Kadettikunnan oikeaaikainen, nopea, määrätietoinen ja suunnitelmallinen toiminta maanpuolustushengen puolustajana oli merkittävä tekijä niin puolustusvoimien kuin koko yhteiskunnan näkökulmasta katsoen.

Liikesodankäynti Julian S. Corbettin kirjoituksissa

Tämän strategian perustutkimukseen kuuluvan tutkimuksen tarkoituksena on selvittää liikesodan periaatteiden kuvautumista merisodan teoreetikon Sir Julian S. Corbettin kirjoituksissa. Tutkimuksen näkökulma on luonteeltaan teoreettinen ja perustuu Merivoimien tarpeeseen tutkia liikesodankäyntiä merisodassa. Tutkimuksen pääongelmana on: miten liikesodankäynnin periaatteet kuvautuvat J. S. Corbettin kirjoituksissa? Tutkimuksen alaongelmat ovat: mitä tarkoittaa liikesodankäynti? Mitkä ovat liikesodankäynnin keskeiset periaatteet ja teoriat? Mitkä ovat Corbettin merisodan teorian keskeisimmät opit? Mitä merisota on Corbettin mukaan? Tutkimuksen päälähteenä on Julian Corbettin merisodan teorian pääteos ”Some Principles of Maritime Strategy” vuodelta 1911. Liikesodan teorian päälähteenä on Robert Leonhardin teos ”The Art of Maneuver – Maneuver-Warfare Theory and AirLand Battle” vuodelta 1991. Tutkimusmenetelmänä on kuvaileva kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksessa kuvaillaan tutkimuskohteena olevan merisotateoreetikon, J. S. Corbettin merisodan teoriaa ja tarkastellaan sitä liikesodankäynnin teorian näkökulmasta. Liikesodankäynnin erottaa muista sodankäynnin muodoista sillä, miten liikesodassa määritetään voittoon tähtäävät keinot. Liikesodan teorian keskeisiin periaatteisiin kuuluvat vihollisen vahvuuksien välttäminen, vihollisen harhauttaminen, vihollisen haavoittuvuuksien tunnistaminen ja niitä vastaan hyökkääminen. Leonhard on jalostanut nämä edelleen kolmeksi toimintamalliksi: ennakoinniksi, dislokaatioksi sekä hajaannukseksi. Merisota on Corbettin mukaan taistelua meren ja meriyhteyksien hallinnasta. Laivaston tavoitteena tulee olla merenherruuden saavuttaminen. Saavuttamalla ja ylläpitämällä merenherruus kyetään toteuttamaan muut merivoimien tehtävät. Corbettia voidaan pitää yhteisoperaatio-ajattelun edelläkävijänä, sillä Corbettin mukaan sodassa operaatioihin tulee käyttää sekä maa- että merivoimia yhdessä. Corbett luokittelee merelliset operaatiot kolmeen kategoriaan: 1) merenherruuden varmistaminen, 2) merenherruuden kiistäminen, 3) merenherruuden hyödyntäminen. Tutkimuksen johtopäätöksenä havaittiin, että Sir Julian Stafford Corbettin kirjoituksissa esiintyvät näkemykset merisodasta ja merisodan teoriasta noudattavat pitkälti liikesodankäynnin periaatteita. Liikesodan perusperiaatteet vihollisen vahvuuksien välttämisestä, harhautukseen pyrkimisestä sekä vihollisen haavoittuvuuksien tunnistamisesta ja niitä vastaan hyökkäämisestä ovat voimakkaasti läsnä corbettiaanisessa merisodan teoriassa.

Hornet-lentojen jälkeiset korvien paineoireet

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Suomen Hornet-lentoihin liittyvien korvien paineoireiden määrä, laatu ja niihin vaikuttavat tekijät sekä lentäjien kokemukset ylipainehengitysjärjestelmästä.

Vankka tutkimus 1800-luvun lopun maaseutuyhteisön seksuaalisuudesta ja sen kontrollista

Kirjallisuusarvostelu

Kulttuurin ja historiatieteen äärillä

Kirjallisuusarvostelu

Untersuchung und Revitalisierung der inarisaamischen Gattungsnamen

Kirjallisuusarvostelu