Puheenomaisuuden tyylipiirteitä neljässä ranskalaisessa romaanissa ja niiden suomennoksissa

Tämän pro gradu tutkielman aiheena on puhutun kielen tyylipiirteiden esiintyminen kaunokirjallisuudessa ja puheenomaisuuden kääntäminen. Tarkoituksena on selvittää, millaisilla keinoilla voidaan luoda puheen vaikutelma kirjoitettuun kieleen ranskan ja suomen kielissä. Tutkimuksen aineistona on käytetty neljää ranskankielistä romaania sekä niiden käännöksiä. Romaanit ovat Virginie Despentesin teokset Les Jolies Choses (1998) (Kauniita asioita 2000, suom. Kristina Haataja) ja Teen Spirit (2002) (Teen Spirit 2005, suom. Einari Aaltonen), Faïza Guènen Kiffe kiffe demain (2004) (Hällä väliä huomisella 2005, suom. Reita Lounatvuori) ja Ludovic Roubaudin Les Baltringues (2002) (Sirkuksen miehiä 2005, suom. Lotta Toivanen). Aineistoa analysoidaan pääasiassa kvantitatiivisen vertailun avulla. Analyysiin on valittu alkuteksteistä 13 kielenpiirrettä ja käännöksistä 15 kielenpiirrettä, jotka on jaoteltu edelleen foneettisiin, morfo-syntaktisiin ja leksikaalisiin piirteisiin. Lisäksi suomennoksia tarkastellaan käännösstrategioiden näkökulmasta. Tutkimustulokset eivät tukeneet aiempien tutkijoiden havaintoja siitä, että käännöksissä tapahtuisi puhekielisten piirteiden vähentymistä verrattuna alkuteoksiin. Samoin kumoutui oletus siitä, että suomennoksissa esiintyisi pääasiassa leksikaalisia puheen piirteitä ja että muilla kielen tasoilla esiintyviä puhekielisyyksiä välteltäisiin. Käännöksissä suosituin keino tuoda puheenomaisuutta kirjoitettuun kieleen oli puheen morfologisten ja syntaktisten piirteiden käyttäminen. Pääpaino oli molemmissa kielissä esiintyvissä morfo-syntaktisissa ja sanastollisissa puhekielisyyksissä sekä suomen puhekielen persoonapronominien käytössä. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että puhekielen käyttö kaunokirjallisuuden suomennoksissa olisi vapautumassa ja tämän vuoksi myös kääntäjät uskaltavat käyttää runsaammin puhekielen piirteitä teoksissaan.

Kansainväliset tilintarkastusstandardit osana pienyritysten tilintarkastusta

Tilintarkastuksen sääntely-ympäristö on tiukentunut 2000-luvulla ja sääntely on kansainvälistynyt merkittävästi. Keskeisessä roolissa tilintarkastusalan sääntelyssä on nykyisin kansainvälisen tilintarkastajien kattojärjestön IFAC:n laatimat kansainväliset tilintarkastusstandardit eli ISA-standardit. ISA-standardit velvoittavat Suomessa tilintarkastajia lakisääteisissä tilintarkastuksissa osana hyvää tilintarkastustapaa. Standardit on suunniteltu lähtökohtaisesti suurten yritysten tilintarkastuksia varten, joten niiden noudattamisessa on haasteita pienten yritysten kohdalla. Suomessa haaste on erityisen suuri, sillä pääosa Suomen yrityksistä on kooltaan mikroyrityksiä. ISA-standardit ovat hyvin laaja kokonaisuus ja niiden tulkitseminen ei ole yksiselitteistä. Etenkin pienillä tilintarkastusalan toimijoilla on suuri haaste omaksua nykyinen sääntely osaksi omaa toimintaansa, sillä heillä ei ole käytössään suurten tilintarkastusyhteisöjen ammatillisia resursseja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä tavoin pieniä yrityksiä tarkastavat HTM-tilintarkastajat ovat muokanneet toimintatapojaan vastaamaan ISA-standardien tavoitteita ja vaatimuksia. Tutkimuksella haetaan vastauksia siihen, vastaako pienten yritysten tilintarkastus käytännön tasolla standardien vaatimuksia, ovatko tilintarkastajat omaksuneet standardien mukaiset käytännöt osaksi omaa toimintaansa ja millä tavoin standardit ovat muuttaneet tilintarkastusprosessia ja ammatinharjoittamista. Tutkimuksen kohderyhmänä on pienissä tilintarkastusyhteisöissä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat HTM-tilintarkastajat. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus ja se toteutettiin toiminta-analyyttisellä tutkimusotteella. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin kolmella teemahaastattelulla. Tutkimukseen osallistuneet tilintarkastajat kokivat noudattavansa ISA-standardien vaatimuksia. Tilintarkastajien työtavat ja näkemykset siitä, mikä on riittävää standardien noudattamista, vaihtelivat kuitenkin. Tilintarkastajat pitivät standardien luomaa kaikille yhtenäistä sääntelyä lähtökohtaisesti hyvänä asiana, mutta toivoivat että sääntely sopisi paremmin suomalaiseen ympäristöön. Tutkimuksen perusteella vaikutti siltä, että pienissä tilintarkastusyhteisöissä toimivat tilintarkastajat olivat hyvin tietoisia standardien vaatimuksista ja pyrkivät noudattamaan niitä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kohderyhmässä olevat tilintarkastajat olivat hyvin pitkälti omaksuneet standardien mukaisia käytäntöjä osaksi omia toimintatapojaan. Osaa käytännöistä pidettiin kuitenkin turhina suomalaisessa tilintarkastusympäristössä. Tutkimuksen perusteella vaikutti siltä, että tilintarkastusammatin harjoittaminen on vaikeutunut etenkin yksin toimivilla tilintarkastajilla tiukentuneen sääntelyn myötä.

Macro- and Microevolution of Languages: Exploring Linguistic Divergence with Approaches from Evolutionary Biology

There are more than 7000 languages in the world, and many of these have emerged through linguistic divergence. While questions related to the drivers of linguistic diversity have been studied before, including studies with quantitative methods, there is no consensus as to which factors drive linguistic divergence, and how. In the thesis, I have studied linguistic divergence with a multidisciplinary approach, applying the framework and quantitative methods of evolutionary biology to language data. With quantitative methods, large datasets may be analyzed objectively, while approaches from evolutionary biology make it possible to revisit old questions (related to, for example, the shape of the phylogeny) with new methods, and adopt novel perspectives to pose novel questions. My chief focus was on the effects exerted on the speakers of a language by environmental and cultural factors. My approach was thus an ecological one, in the sense that I was interested in how the local environment affects humans and whether this human-environment connection plays a possible role in the divergence process. I studied this question in relation to the Uralic language family and to the dialects of Finnish, thus covering two different levels of divergence. However, as the Uralic languages have not previously been studied using quantitative phylogenetic methods, nor have population genetic methods been previously applied to any dialect data, I first evaluated the applicability of these biological methods to language data. I found the biological methodology to be applicable to language data, as my results were rather similar to traditional views as to both the shape of the Uralic phylogeny and the division of Finnish dialects. I also found environmental conditions, or changes in them, to be plausible inducers of linguistic divergence: whether in the first steps in the divergence process, i.e. dialect divergence, or on a large scale with the entire language family. My findings concerning Finnish dialects led me to conclude that the functional connection between linguistic divergence and environmental conditions may arise through human cultural adaptation to varying environmental conditions. This is also one possible explanation on the scale of the Uralic language family as a whole. The results of the thesis bring insights on several different issues in both a local and a global context. First, they shed light on the emergence of the Finnish dialects. If the approach used in the thesis is applied to the dialects of other languages, broader generalizations may be drawn as to the inducers of linguistic divergence. This again brings us closer to understanding the global patterns of linguistic diversity. Secondly, the quantitative phylogeny of the Uralic languages, with estimated times of language divergences, yields another hypothesis as to the shape and age of the language family tree. In addition, the Uralic languages can now be added to the growing list of language families studied with quantitative methods. This will allow broader inferences as to global patterns of language evolution, and more language families can be included in constructing the tree of the world’s languages. Studying history through language, however, is only one way to illuminate the human past. Therefore, thirdly, the findings of the thesis, when combined with studies of other language families, and those for example in genetics and archaeology, bring us again closer to an understanding of human history.

Rymättylän ja Merimaskun yleissuunnitelma : Rantojen monikäyttö, luonnon monimuotoisuus, kosteikot ja suojavyöhykkeet

Naantalissa, Rymättylän ja Merimaskun alueella tehtiin kesällä ja syksyllä 2015 maatalousalueiden kosteikkojen, suojavyöhykkeiden ja luonnon monimuotoisuuskohteiden sekä ranta-alueiden monikäytön yleissuunnitelma. Ranta-alueiden suunnittelussa tarkastellaan ranta-alueiden monikäyttöä ja arvioidaan erityisesti ruovikoihin liittyviä toimenpiteitä. Suunnittelun tavoitteena oli löytää potentiaalisia rantaniittyjä ja ruovikoita hoi-don piiriin. Maatalousalueiden yleissuunnittelussa tuodaan näkyväksi alueet, joilla luonnon monimuotoisuutta tai vesien tilaa voidaan kohentaa. Suunnitelmassa on selvitetty alueen suojavyöhyketarpeet, esitetty maata-louskosteikkojen perustamispaikkoja sekä tuotu esille luonnon ja maiseman monimuotoisuuskohteita sekä perinnebiotooppeja. Ranta-alueiden monikäytön yleissuunnittelun kohteena olivat ranta-alueet Rymättylän pohjoisosassa ja Merimaskun länsiosan alueella. Maatalousalueiden kosteikkojen, suojavyöhykkeiden ja luonnon monimuotoisuus-kohteiden yleissuunnittelu kattaa Rymättylän pohjoisosan lisäksi Airismaan sekä Aaslaluodon. Monimuotoisuusalueiden, kosteikkojen ja suojavyöhykkeiden kartoitukset pohjautuivat ProAgria Suomen Talousseuran aikaisempiin tarvekartoitushavaintoihin, joita tehtiin hankkeen Tasapainoa luontoon aikana vuosina 2010–2014. Kartoituksen yhteydessä tarkasteltiin myös Turun AMK:n Niukonlahden vesiensuojeluohjelmaa 2013. Suunnitelmalla pyritään auttamaan viljelijää hyödyntämään maatalouden ympäristökorvausjärjestelmää. Kohteiden maininta suunnitelmassa ei sido eikä velvoita maanomistajaa toimenpiteisiin vaan yleissuunnitelman tietoja voidaan hyödyntää kohteiden kunnostusta ja hoitoa suunniteltaessa.

Kyrönjoen vesistötyöt : Koskien pohjaeläimistön velvoitetarkkailu vuonna 2014

Kyrönjoen yläosan tulvasuojeluhankkeen eri osille on useita lupapäätöksiä, joissa luvanhaltijana on valtio. Lupapäätöksissä on velvoite tarkkailla Kyrönjokeen johdettavien kuivatusvesien määrää ja laatua sekä rakentamisen ja pengerryspumppaamojen käytön vaikutusta Kyrönjoen tilaan. Lisäksi on tarkkailtava mm. vaikutuksia Kyrönjoen ja sen alapuolisen merialueen kala-, rapu- ja nahkiaiskantoihin ja kalastukseen sekä kalannousuun Malkakoskessa. Osana vuonna 2011 laadittua tarkkailusuunnitelmaa ovat pohjaeläinselvitykset, jotka kuuluvat harvemmin kuin vuosittain tehtäviin tarkkailuihin. Tämä on raportti vuoden 2014 pohjaeläintarkkailusta. Kyrönjoen koskien pohjaeläimistön yksilömäärä oli kaikilla näytepaikoilla suurempi vuonna 2014 kuin edellisenä näytteenottovuonna. Yksilömäärän kasvu oli huomattavin Malkakosken tekokoskella, jonka pohjaeläimistön monimuotoisuus oli kuitenkin alhaisempi kuin muilla havaintopaikoilla Harjankoskessa ja Kolkinkoskessa. Eläinyhteisöjen monimuotoisuus oli suurin ylimmällä Harjankoskella. Poh-jaeläinyhteisö oli nyt Kolkinkoskessa merkittävästi monipuolisempi kuin muutamina aiempina tutkimusvuosina. Kolkinkosken pohja-eläinyhteisö reagoi voimakkaasti Kyrönjoen alajuoksulla esiintyviin episodiluonteisiin veden happamuusjaksoihin, ja eläinyhteisöissä havaitaan selkeä yksipuolistuminen erittäin happamien jaksojen jälkeen, ja vastaavasti palautuminen vähemmän happamien jaksojen jälkeen kuten syksyllä 2014. Koskien pohjaeläimistöön kohdistuu samanaikaisesti useita eri stressitekijöitä, joista osa on luonnollisia, kun taas osaan on ihmistoi-minta vaikuttanut vaihtelevissa määrin. Ylin näytekoski, Harjankoski, sijaitsee happamien sulfaattimaiden yläpuolella, minkä johdosta veden laatu on parempi kuin Kyrönjoen alemmilla osilla. Koski sijaitsee myös tulvasuojeluun liittyvien vesistötöiden vaikutusalueen ulkopuolella. Näistä syistä pohjaeläimistön ekologinen tila on ollut hyvä ja hyvin samanlainen tarkastelujaksolla 2005‒2014. Keinotekoisen Malkakosken yksilö- ja taksonimäärät ovat olleet vähitellen kasvussa, mutta samalla on ollut viitteitä lisääntyneestä or-gaanisesta kuormituksesta. Malkakoskessa on luonnonkoskiin verrattuna vähemmän pohjaeläimille olennaista, luontaista vesisammal-kasvustoa. Vesisammalta oli kuitenkin vuonna 2014 selvästi enemmän kuin aiempina näytteenottovuosina.

Työmuistiharjoittelun vaikutukset pienten lasten työmuistivalmiuksiin ja varhaisiin matemaattisiin taitoihin

Lyhytkestoisen muistettavan aineksen varastointiin ja käsittelyyn erikoistunut työmuisti on oleellinen osa ihmisen tiedonkäsittelyjärjestelmää ja tärkeä erityisesti oppimisen kannalta. Rajallisen kapasiteetin työmuistijärjestelmää voidaan kuvata havainnollisesti Baddeleyn komponenttimallilla, joka toimi tämän työn teoreettisen viitekehyksen pohjana. Erityispedagogisesta näkökulmasta aihe on tärkeä, sillä työmuistia arvioimalla voidaan jo ennen kouluikää ennustaa lapsen tulevaa koulusuoriutumista ja saada tietoa oppimispotentiaalista. Kapeammat tiedonkäsittelyvalmiudet näkyvät jo esikoulussa monin tavoin ja vaikeuttavat esimerkiksi matematiikan oppimista. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan työmuistin harjoittamisesta voivat hyötyä eritoten ne, joiden työmuistin resurssit ovat kapeammat. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena olikin selvittää työmuisti-intervention vaikutusta 6 – 7 -vuotiaiden lasten työmuistivalmiuksiin sekä varhaisiin matemaattisiin taitoihin. Lisäksi selvitettiin intervention vaikutuksia lukujonotaidoiltaan heikompien lasten suoriutumiseen. Tutkielma on osa laajempaa Työmuistin varhainen harjoittaminen -tutkimushanketta. Lasten työmuistia ja varhaisia matemaattisia taitoja arvioitiin alku- ja loppumittauksissa keväällä 2015. Tutkimusjoukko (n=50) jaettiin aktiiviseen verrokkiryhmään sekä kahteen työmuistipelejä pelanneeseen interventioryhmään, joista toinen sai lisäksi muististrategiaohjausta. Intervention vaikutuksia analysoitiin tilastollisten testien avulla käyttäen SPSS -ohjelmaa. Testipisteiden tarkastelu osoitti syksyllä koulunsa aloittavien lasten olevan työmuistivalmiuksiltaan melko heterogeeninen joukko. Tutkimus ei osoittanut selvää intervention ryhmä-aika -yhteisvaikutusta, mutta viitteitä saatiin erityisesti ohjauksellisen työmuisti-intervention hyödyistä lukujonotaidoiltaan heikompien lasten suoriutumiseen etenkin tehtävissä, joissa vaadittiin muistettavan aineksen samanaikaista mielessä pitämistä ja muokkaamista. Lukujonotaidot olivat siis vahvasti yhteydessä lasten työmuistisuoriutumiseen. Tulokset peilaavat myös tarvetta lisätutkimukselle liittyen pienten lasten muististrategiapainotteisen työmuisti-interventioon.

Clever-1 ja sen ilmeneminen konditionaalisesti poistogeenisissä hiirimalleissa

Proteiinit ovat elimistön perusyksiköitä. Niiden oikeanlainen toiminta ja rakenne ovat välttämättömiä solujen tarkoituksenmukaiselle toiminnalle. CLEVER-1 (common lymphatic endothelial and vascular entohelial receptor-1) on tyypin 2 makrofageissa ja sinusoidaalisessa endoteelissä tavallisesti ilmentyvä proteiini, jonka yhteyttä elimistön normaaliin toimintaan ja moniin eri sairaustiloihin on pyritty selvittämään. Tämän syventävien opintojen kirjallisen työn tarkoituksena on koota kirjallisuuskatsaukseen tämänhetkinen tieto CLEVER-1 -molekyylistä sekä kokeellisessa osiossa tutkia kyseisen molekyylin ilmenemistä eri hiirimalleissa. Kirjallisuuskatsauksen artikkelit valittiin PubMed-tietokannasta. Kokeellisessa osiossa perehdyin CLEVER-1:n ilmenemiseen hiiren maksassa, munuaisessa ja keuhkoissa. Tarkoituksena oli tutkia molekyylin ilmenemistä villityypin hiirissä ja verrata ilmenemistä hiiriin, joissa CLEVER-1 on poistettu vain joko makrofageista tai endoteelisoluista (ns. konditionaalisesti poistogeeniset hiirimallit). Ilmenemistä tutkittiin kaksoisfluoresenssivärjäyksillä. Kirjallisuuskatsauksessa osoitan, miten CLEVER-1 on liitetty moniin eri sairaustiloihin, erityisesti syöpäsairauksiin sekä tulehduksellisiin sairauksiin. Lisäksi pyrin hieman kartoittamaan tulevaisuudennäkymiä CLEVER-1:een liittyvässä tutkimuksessa. Kokeellisessa osiossa sain tuloksia, jotka osoittavat, että konditionaalisesti poistogeeniset hiirimallit eivät toimi aivan odotetulla tavalla. CLEVER-1:tä ei ole kyetty poistamaan täysin halutuista kohdesoluista. Havaitsin kuitenkin joitakin eroja ilmenemisessä poistogeenisten ja villityypin hiirten välillä. Lisäksi CLEVER-1 ilmentyy bronkiolaaristen epiteelisolujen alla kaikkien hiirilinjojen keuhkoissa. Näiden solujen alkuperä on vielä toistaiseksi tuntematon.