Kuinka suomalainen televisio kaupallistui

Kirjallisuusarvostelu

Asiasanaston muuttaminen ontologiaksi : Yleinen suomalainen ontologia esimerkkinä FinnONTO-hankkeen mallista

Tämän raportin tavoitteena on edistää tätä työtä kiteyttämällä ja dokumentoimalla suomen kielellä niitä periaatteita, joita FinnONTO-hankkeessa kehitettiin suomalaisten asiasanastojen muuttamisesta semanttisen webin ontologioiksi, sekä tästä työstä saatuja kokemuksia. Esimerkkinä periaatteiden soveltamisesta käytäntöön, esitellään tapaustutkimuksena Yleisen Suomalaisen Asiasanaston YSA muunnosprosessia Yleiseksi Suomalaiseksi Ontologiaksi YSO, joka muodostaa KOKO-ontologian ylärakenteen ja tärkeimmän komponentin.

Sotilasjohtajana nainen : käsityksiä ja kokemuksia sukupuolen vaikutuksesta johtamiseen perusyksikön organisaatiossa

Tutkimus on luonteeltaan empiirinen, ja siinä tutkitaan käsityksiä ja kokemuksia naissukupuolen vaikutuksista sotilasjohtamiseen. Aihetta tarkastellaan naisupseereiden kokemuksien kautta. Tutkimuksessa on selvitetty naisupseereiden kokemuksia sukupuolen vaikutuksista sotilasjohtamiseen. Samalla tutkimuksessa on pyritty selvittämään myös heidän käsityksiään muiden heidän kanssaan työskentelevien sotilaiden näkemyksistä. Tutkimuksessa pyritään tuomaan esiin, miten tutkittavien käsitykset ja kokemukset vaikuttavat käytännössä heidän toimintaansa sotilasjohtajina. Tutkimus liittyy naistutkimuksen ja johtamisen tieteenaloihin. Tutkimuksen tieteenfilosofia perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkimusongelmana on, miten sukupuoli vaikuttaa sotilasjohtamiseen perusyksikön organisaatiossa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten sotilasorganisaation vakiintunut kulttuuri vaikuttaa naisten toimintaan sotilasjohtajina ja millä tavalla puolustusvoimien johtamiskulttuuri haastaa stereotyyppiset sukupuoliroolit. Tutkimusaineistona on naisupseereille tehdyt haastattelut. Haastattelut tehtiin viidelle nuorelle naisupseerille. Haastattelut tehtiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja tulokset analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksen taustojen selvittämiseen on käytetty puolustusvoimien julkaisemia tutkimuksia naissotilaista, johtamisesta ja sotilasorganisaatiosta. Tutkimusaihetta lähestytään naistutkimuksen näkökulmasta ja tutkimuksen teoriapohja on muodostettu perehtymällä naistutkimuksen historiaan ja periaatteisiin. Tutkimusta tukevaksi teoriaksi on valittu sosiaalisen kostruktionismin ajatusta tukeva performatiivisen sukupuolen teoria (Butler 2006). Tutkimuksessa ilmeni, että naisiin sotilasjohtajina kohdistuu sukupuolesta johtuvia ennakkoluuloja. Ihmisten stereotyyppinen näkemys siitä, minkälainen nainen on ihmisenä ja johtajana vaikuttaa myös siihen, miten naissotilasjohtajiin suhtaudutaan sotilasorganisaatiossa. Naisten oletetaan olevan johtajina ja ihmisinä sosiaalisempia, empaattisempia ja tunteellisempia ja käyttävän johtamisessaan ”pehmeää” johtamistyyliä. Tutkittavat osoittivat vastauksissaan kuitenkin, että naisjohtajien on mahdollista saavuttaa samanlainen arvostus ja kunnioitus kuin miesjohtajien. Saavuttaakseen arvostuksen naisten on korostuneesti tuotava esiin ammattitaitonsa ja osaamisensa. Tutkimus osoitti myös, että puolustusvoimissa käytössä oleva syväjohtamisen malli (Nissinen 1997) sisältää sekä maskuliinisina että feminiinisinä pidettyjä ominaisuuksia, joten nykyään ei voida sanoa, että ainoastaan maskuliinisina pidettyjä johtamistyylejä käyttävä johtaja voi menestyä. Tutkimuksen merkittävin johtopäätös on se, että sukupuoli vaikuttaa naisten sotilasjohtamiseen muiden ja myös naisten omien ennakkoluulojen ja stereotyyppisten sukupuolikäsitysten kautta. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, ettei naisista voisi tulla yhtä hyviä johtajia kuin miehistäkin. Sukupuoli ei vaikuta naisten johtajuuteen kuitenkaan vain puolustusvoimissa, vaan vaikutuksen taustalla ovat yhteiskunnassa vallitseva sukupuolikulttuuri ja siihen liittyvät käytännöt.

Suomalainen koulujärjestelmä 1900-luvun lopulla

Kirjallisuusarvostelu

Organisaation ohjaus uuden talouden yrityksessä : case pieni suomalainen startup-yritys

Tutkimuksen aihealueita ovat organisaation ohjaus, uuden talouden yritykset ja johdon laskentajärjestelmät. Tutkimuksen tavoitteena on saada kattava ymmärrys siitä, miten organisaatiota ohjataan uuden talouden yrityksessä. Organisaation ohjauksen kokonaisuuden katsotaan koostuvan muodollisista ohjausjärjestelmistä ja epämuodollisesta ohjauksesta. Tutkimuksen taustalla on myös perinteisen vuosibudjetoinnin kritiikki, jonka mukaan se suoriutuu heikosti epävarmassa toimintaympäristössä. Vaikka uuden talouden yrityksiä leimaa sekä sisäinen että ulkoinen epävarmuus, on budjetointi kuitenkin niiden yleisimmin käyttämä johdon laskentajärjestelmä. Budjetointi uuden talouden yrityksessä saa kuitenkin vuosibudjetoinnista poikkeavia muotoja, ja usein kyseessä onkin rullaava ennustaminen. Tutkimus edustaa toiminta-analyyttistä tutkimusotetta, ja se toteutettiin case-tutkimuksena pienessä suomalaisessa startup-yrityksessä. Case-yritys oli erinomainen tutkimuskohde tutkimuksen tavoitteet huomioon ottaen. Tutkimuksen havaintoaineisto koostuu pitkälti tutkijan omista havainnoista case-yrityksessä yli vuoden kestäneen työsuhteen ajalta, mutta aineistoon sisältyy myös case-yrityksen sisäisiä raportteja sekä avainhenkilöille tehtyjä teemahaastatteluita. Aineiston analyysissä käytettiin aiempaa tutkimusta uuden talouden yrityksistä ja johdon laskentajärjestelmistä, ja tutkimuksen teoreettisen viitekehyksenä Simonsin (1994) mallia organisaation ohjausjärjestelmistä. Tutkimuksen tulokset vahvistavat pitkälti aiemman tutkimuksen havaintoja uuden talouden yritysten ominaisuuksista ja näiden ohjausjärjestelmien käytöstä, mutta myös eroja havaittiin. Aiemmasta tutkimuksesta poiketen case-yrityksessä tehtiin mm. huolellista strategiatyötä. Vuosibudjetit johdettiin strategiasta hyvin yksityiskohtaisesti. Budjetointi on usein ainoa laskentajärjestelmä pienessä uuden talouden yrityksessä. Sen merkitys erityisesti rullaavan ennustamisen muodossa on hyvin suuri heikon rahoitustilanteen johdosta. Rullaavan ennustamisen tuottamat kassavirtalaskelmat voivat olla yritykselle elinehto. Rullaavaa ennustamista voidaan käyttää rinnakkaisesti perinteisen vuosibudjetoinnin kanssa. Rullaavat ennusteet toimivat myös hallitukselle tehtävän kuukausiraportoinnin perustana, ja ne muodostivat suuren osan organisaation diagnostisesta ohjauksesta. Diagnostisen ohjauksen lisäksi Simonsin (1994) mallin muut ohjausjärjestelmät olivat case-yrityksessä käytettyjä, mutta ei aina erityisen muodollisesti. Uskomusjärjestelmä ja interaktiivinen järjestelmä ovat uuden talouden yritysten suoriutumiselle avainasemassa. Myös epämuodollisella ohjauksella on merkittävä rooli uuden talouden yrityksen organisaation ohjauksessa, ja sillä voidaan korvata ohjausjärjestelmien muodollisuuden puutetta.

Apua Kekkoselle vai kansainvälisen politiikan sivutuote? Noottikriisin suomalainen kuva

Tutkimus käsittelee noottikriisin suomalaista kuvaa. Noottikriisi on saanut nimensä Neuvostoliiton Suomelle 30.10.1961 antamasta nootista, jonka mukaan Länsi-Saksan aseellinen varustautuminen aiheutti sellaisen sotilaallisen uhkan, että vuoden 1948 yya-sopimuksen mukaiset sotilaalliset konsultaatiot olivat perusteltuja. Presidentti Urho Kekkonen ja pääministeri Nikita Hruštšov sopivat kuitenkin runsaan kolmen viikon kuluttua, ettei niitä pidetä. Noottikriisi on ollut hyvin kiistanalainen. Eniten on erimielisyyttä aiheuttanut nootin motiivi. Siksi tämän tutkimuksen pääaiheena ovat sen tulkinnat suomalaisten kirjoittamissa painetuissa teksteissä nootin jättämisen jälkeisestä päivästä vuoteen 2013. Erimielisyys johtuu pääasiassa käsityksestä, että noottia ei lähetetty Länsi-Saksan aiheuttaman uhkan takia vaan Kekkosen auttamiseksi vuoden 1962 presidentinvaaleissa. Tätä tulkintaa yksinään tai yhdistettynä yhteen tai useampaa muuhun tekijään on myös kannatettu eniten. Kekkonenkin ilmaisi päiväkirjassaan, että tarkoituksena oli hänen tukemisensa. Julkisuudessa hän ei kuitenkaan sanonut koskaan niin eksplisiittisesti. Erityinen piirre ovat vaihtelut huomattavan monen akateemisenkin kirjoittajan tulkinnoissa. Sama koskee sanomalehtiä. Monet nimesivät jälkeenpäin nootin tarkoitukseksi Kekkosen auttamisen, vaikka olivat aluksi kirjoittaneet jotain muuta. Ilmiö paljastaa että sanomalehdet harjoittivat heti nootin saapumisen jälkeen itsesensuuria.

Suomalainen museossa. Museovierailu kokemuksena 1800- ja 1900-lukujen vaihteen suomalaisessa lehdistössä

Tutkin pro gradu -tutkielmassani museossa käymisen kokemusta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Selvitän, miten vuosien 1890 ja 1910 välillä erilaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistuissa museovierailuja kuvailevissa artikkeleissa museokokemuksista kerrottiin ja minkälaisia asioita kertomuksissa nostettiin esiin. Ammattilaisten näkökulmaa käyttämissäni alkuperäislähteissä edustavat antikvaaristen alojen asiantuntijoiden kirjoitukset Suomen Museo ja Finskt Museum -lehdissä. Maallikoiden tai ”suuren yleisön” näkemyksiä olen tavoitellut laajalevikkisemmistä sanoma- ja aikakauslehdistä. Keskityn museoinstituution historian sijaan museokävijän kokemuksen tarkasteluun. Lähestyn aihetta tilallisuuden käsitteen kautta, mutta sen fyysisten ulottuvuuksien lisäksi pyrin tavoittamaan myös museotilan mentaalisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia aspekteja. Keskeisen historiallisen taustan tutkimukselleni muodostavat suomalaisen museoalan vakiintumisvaihe 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sekä laajempi, yleisellä eurooppalaisella tasolla käynnissä ollut modernisaatioprosessi. Suomalainen museokenttä oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa vielä vakiintumaton ja museoiden ylläpidon tasoissa oli suuria vaihteluita. Alan ammattilaisten museovierailua ohjasi erityisesti hyvän museon kriteereiden määritteleminen, kun taas maallikoiden kirjoituksissa elämyksellisyys korostui voimakkaammin. Museokokemuksen tilallinen luonne välittyi analysoiduista lehtikirjoituksista selkeästi: museossa toimiminen oli näyttelytilojen ja niiden välittämien menneisyyttä koskevien kertomusten haltuun ottamista. Tässä museokävijä saattoi hyödyntää erilaisia keinoja. Vierailu herätti myös monenlaisia tunteita ja ajatuksia aina hyvin henkilökohtaisista menneisyyden kokemisen tuntemuksista näyttelyn sisällön analyyttiseen pohdintaan. Museotoiminta liittyy kiinteästi 1800- ja 1900-lukujen laajempaan kulttuuriseen liikehdintään. Museokävijä osallistui museoiden asettamiin aatteellisiin tavoitteisiin henkilökohtaisella tasolla, jolloin sellaiset ilmiöt kuten kansallisaate tai edistysusko toteutuivat myös yksittäisen museokäynnin kontekstissa.