PVMoodlen käyttö asevelvollisten orientoinnissa ja maanpuolustustahdon kehittämisessä

Suomalaisten maanpuolustustahto on viimeisimpien tutkimustulosten mukaan kokonaisuutena korkealla, mutta varusmiespalvelusta aloittamattoman ikäluokan vastaukset ovat muita matalammalla. Tämän oletetaan johtuvan siitä, että kyseinen ikäluokka ei ole suorittanut varusmiespalvelusta ja heidän orientaatioperustansa maanpuolustukseen liittyvistä asioista on huono. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, onko PVMoodle verkko-oppimisalustaa mahdollista käyttää asevelvollisten orientointiin ja maanpuolustustahdon kehittämiseen. PVMoodlen käyttöönotto tapahtui vuoden 2012 alussa, ja sitä käsitellään yleisten verkkooppimiseen ja -opetukseen liittyvien teorioiden avulla. Verkko-opetusta on pohdittu oppimisympäristöjen toteutuksen sekä sosiaalisen konstruktivismin kautta. Engeströmin tietoisen oppimisen kehämallissa keskeisellä sijalla on opiskelijan ongelman tiedostaminen ja siihen orientoituminen. Orientoitumisella tarkoitetaan opiskelijan muodostamaa ennakkokuvaa opittavien asioiden rakenteista ja sisällöllisistä suhteista, ja se helpottaa käytännön ongelmien ratkaisussa. Tutkimusongelmiin haettiin vastausta teemahaastatteluilla. Haastateltaviksi valittiin kaksi puolustusvoimien sosiaalisen median työryhmän jäsentä ja yksi PVMoodle-järjestelmän tekninen asiantuntija. Haastatteluaineistolle toteutetun sisällönanalyysin tuloksena tarve asevelvollisten orientoinnille ennen varusmiespalveluksen alkua sai vahvaa tukea. Asevelvolliselta PVMoodlen käyttö edellyttää aktiivista roolia ja osallistumista, ja se mahdollistaa oikean ja ajantasaisen tiedon löytämisen helposti samasta paikasta. Puolustusvoimille PVMoodle tarjoaa mahdollisuuden orientoivan materiaalin jakamiseen, koko ikäluokan tavoittamiseen verkon välityksellä ja yhteisöllisen oppimisen menetelmien käyttöön. Näin voidaan vaikuttaa myös toimintakyvyn ja maanpuolustustahdon kehittymiseen. Tällä hetkellä PVMoodlea käytetään oppilaitosympäristössä, eikä sen käyttöä asevelvollisten orientoimiseen ole suunniteltu. Tarve asevelvollisten orientoimiselle ennen varusmiespalvelusta on kuitenkin olemassa, ja yksi keino

Pohjois-Itämeren vedenalainen luonto : Huomioon otettavaa merenläheisten alueiden suunnittelussa

Saaristojen ja rannikkoalueiden vedenalainen luonto pohjoisella Itämerellä on monimuotoista ja tuottavaa. Lajien elinympäristöjen erilaisuutta säätelee mm. pohjan laatu, avoimuus ja valonsaanti. Vedenalaislajiston tuntemus on hyvin tärkeää kestävässä rannikko- ja merialueiden suunnittelussa. Tämä raportti kuvailee tärkeimpien pohjoisen Itämeren rannikkovesien vedenalaiselinympäristöjen jaottelun sekä miten näiden ympäristöjen luontoarvoa voidaan luokitella kyseisen ympäristön ekologisten toimintojen perusteella. Myös elinympäristöjen säilymistä uhkaavat ihmisen aiheuttamat laajat ja pienemmät uhat esitellään raportissa. Kuvaillut elinympäristöt edustavat sekä pehmeän että kovan pohjan vedenalaisluontoa. Kovan pohjan elinympäristöt muodostavat erillisiä vyöhykkeitä mentäessä meren pinnasta pohjaan: rihmalevävyöhyke, monivuotisten, suurien ruskolevien vyöhyke (Fucus vesiculosus, F. radicans), punalevävyöhyke ja sinisimpukkavyöhyke (Mytilus edulis/trossulus). Kuvaillut pehmeän pohjan elinympäristöt rakentuvat meriajokkaan (Zostera marina),muiden vedessä elävien putkilokasvien tai näkinpartaislevien ympärille. Suuressa osassa sekä matalista että syvistä pehmeistä pohjista ei ole ollenkaan kasvillisuutta ja silloin eliöyhteiskunnan muodostaa hienoaineksen päällä ja sisällä elävät selkärangattomat eläimet. Elinympäristöt on luokiteltu ja arvotettu kaksiportaisen mallin mukaan. Ensin elinympäristö on nimetty peittävyyden perusteella vallitsevan lajin tai lajiryhmän mukaan. Tämän jälkeen jokaisella elinympäristölle annettiin arvo sen ekologisen tärkeyden perusteella. Luontoarvot on luokiteltu asteikoilla 1-5. NANNUT-hanke (The Nature and Nurture in the Northern Baltic Sea) on tehnyt vedenalaiskartoituksia eri puolilla Suomen rannikkoa ja saaristossa vuosina 2010 – 2011. Tavoitteena on ollut kehittää yksinkertaisia ja kustannustehokkaita menetelmiä sekä vedenalaisluonnon kartoittamiseen että sen arvottamiseen. Pääasiallinen tutkimus alue sijaitsi Raaseporin kunnan alueella Etelä-Suomessa.

Närpiönjoen tarkkailu: Tulokset vuosilta 2008-2010

Närpiönjoen järjestelyhanke sai vesioikeuden luvan vuonna 1976 ja luvan mukaisia vesistötöitä tehtiin 1970-luvun keskivaiheilta vuoteen 1995 saakka. Närpiönjoen järjestelyn ja Västerfjärdenin käytön tavoitteena on ollut Oy Metsä-Botnia Ab:n raakaveden saannin turvaaminen ja tulvien ehkäiseminen. Närpiönjoen ja tekojärvien vedenlaatua sekä tekojärvien kalojen elohopeapitoisuuksia on tarkkailtu vuosille 2000–2010 laaditun tarkkailuohjelman mukaan. Tässä viimeisessä Närpiönjoen tarkkailuraportissa esitetään vuosina 2008–2010 kerätty aineisto. Närpiönjoen vesi oli toistuvasti hyvin hapanta. Pahimmillaan vesi oli kaikilla Närpiönjoen näytteenottopaikoilla niin hapanta, että esimerkiksi särjen (pH 5,7) tai ahvenen (5,5) lisääntymisessä voi esiintyä häiriöitä. Närpiönjoen alaosaa kohti vedenlaadun ongelmat kasvoivat, kun happamilta sulfaattimailta tuleva kuormitus kumuloitui. Muokatusta maaperästä huuhtoutui sulfaatti-ioneja ja useiden metallien ioneja. Närpiönjoen vesi oli hyvin tummaa jo vesistön yläosalla. Ravinnepitoisuudet kasvoivat voimakkaasti alavirtaan päin, mikä selittyi suurelta osin maankäytöllä. Kivi- ja Levalammella oli vaikeita pohjan läheisiä happiongelmia kevättalvisin 2008–2010. Pohjan hapettomuus sai aikaan raudan ja fosforin vapautumisen sedimentistä. Myös Säläisjärven pohjalla happipitoisuus oli pienempi kuin pinnalla kevättalvisin. Säläisjärven pohjalla happipitoisuus oli lähellä hauen, ahvenen ja kuhan viihtymisen rajaa 5-6 mg/l. Västerfjärdenin ravinnepitoisuudet olivat huomattavasti suurempia kuin Säläisjärvessä tai Kivi- ja Levalammessa ja hieman suurempia kuin Närpiönjoessa. Vuonna 2009 osalla Säläisjärven hauista elohopeapitoisuus ylitti 1 mg/kg, joka on hauella elohopeapitoisuuden enimmäisraja elintarvikkeena käytettävässä osassa. Hauet, joiden elohopeapitoisuus ylitti 1 mg/kg, olivat massaltaan yli 1,5 kg. Kivi- ja Levalammelta pyydetyn suurimman näytehauen (2,4 kg) elohopeapitoisuus oli 1 mg/kg. Kivi- ja Levalammen ahvenista osalla elohopeapitoisuus ylitti 0,5 mg/kg, joka on ahvenella elohopeapitoisuuden enimmäisraja elintarvikkeena käytettävässä osassa.

Pitkospuilla – jatkuvan oppimisen poluilla : Lapin aikuiskoulutusstrategia 2020

Lapin aikuiskoulutusstrategian tavoitteena on linjata aikuiskoulutuksen kehittämistä Lapissa lähivuosina. Koulutus on ollut suuressa muutoksessa viime vuosina, ja muutos jatkuu. Tällä hetkellä tarvitaan yhdessä luotu tahtotila sille, mihin suuntaan Lapin aikuiskoulutusta kehitetään. Lapin maakunnan aikuiskoulutusstrategiaa on tehty laaja-alaisessa yhteistyössä koulutusorganisaatioiden, aluehallinnon, työelämän ja kolmannen sektorin kanssa. Strategiaa on työstetty kolmessa työpajassa sekä useissa työkokouksissa syksyn 2011 ja kevään 2012 aikana. Lapin aikuiskoulutukselle asetettiin visio vuodelle 2020: Suomen huipulla – Lapissa on laadukkaat ja joustavat jatkuvan oppimisen pitkospuut, jotka takaavat tulevaisuuden osaamisen, työn ja hyvinvoinnin. Lapissa tähdätään siihen, että aikuiskoulutus on tulevaisuudessa jatkuvaa oppimista tukevaa, laadukasta, osuvaa, ennakoivaa, osaamista ja hyvinvointia vahvistavaa, yhteisöllistä sekä verkostoitunutta. Aikuiskoulutuksen painopisteinä ovat 1. yhteisöllisyys ja hyvinvointi, 2. osaaminen ja koulutus, 3. ennakointi ja tutkimus, 4. aikuiskoulutuspalvelut ja verkostot sekä 5. jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka. Näiden painopisteiden kehittämiseksi strategiassa esitetään 23 toimenpidettä, joilla aikuiskoulutukselle asetettu visio toteutetaan vuoteen 2020 mennessä. Keskeisinä tavoitteina ovat aikuiskoulutuksen maakunnallisen koordinoinnin ja yhteistyön lisääminen, elinkeino- ja aluelähtöisten palveluiden lisääminen sekä ennakointityön vahvistaminen. Lisäksi panostetaan aikuiskoulutuksen tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Myös TNO-palvelujen verkostomaisen toiminnan kehittäminen sekä aikuispedagogisen osaamisen lisääminen ovat keskeisiä tavoitteita, joihin strategiassa esitetyillä toimenpiteillä pyritään. Strategiatyö on osa Lapin korkeakoulukonsernin toteuttamaa Lapin aikuiskoulutuksen toimintamallin kehittämishanketta. Hanke on rahoitettu Euroopan sosiaalirahaston varoin.

Asevelvollisuus joukkojen rekrytointimuotona Suomessa

Asevelvollisuus on monitahoinen käsite. Se on kuitenkin kaikissa tapauksissa tapa rekrytoida henkilöstöä asevoimille. Alati kasvavat puolustusmäärärahojen leikkaukset ja naapurimaiden siirtyminen ammattiarmeijoihin on herättänyt paljon keskustelua asevelvollisuudesta myös Suomessa. Onko asevelvollisuus edelleen järkevin tapa rekrytoida henkilöstöä Suomen puolustusvoimille? Tässä tutkimuksessa verrataan suomalaista asevelvollisuutta valikoivaan asevelvollisuuteen ja vapaaehtoisuuteen perustuvaan rekrytointiin. Vaihtoehtoiset mallit ovat rakennettu poliittisten yhdistysten ehdotelmien sekä muiden maiden esimerkkien pohjalta. Malleja vertaillaan kansalaisten suhtautumisen ja taloudellisten kulujen perusteella. Tutkimus on laadullinen vertaileva tutkimus. Lähdeaineistona toimivat aiheeseen liittyvä tutkimuskirjallisuus, valtiolliset asiakirjat, mielipidetutkimukset ja poliittisten yhdistyksien erilaiset ehdotelmat. Suomen geopoliittisesta sijainnista johtuen sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa ei voida sulkea pois. Suomen puolustusratkaisu nojaa tällä hetkellä alueellisen puolustuksen periaatteeseen. Jotta alueellinen puolustus voidaan uskottavasti toteuttaa, tässä tutkielmassa on päädytty valtiollisten asiakirjojen pohjalta 250 000 sotilaan reservin vähimmäiskokoon. 15 vuoden sijoitusajalla se vaatii käytännössä koko miespuolisen ikäluokan rekrytoimisen. Suomen kansasta vajaa kolmannes kannattaa jonkinlaisen valikoivuuden lisäystä asevelvollisuuteen. Monien Euroopan maiden kokemukset kuitenkin osoittavat, että valikoiva asevelvollisuus näyttää johtavan aina lopulta ammattiarmeijaan. Lisäksi säästöt, joita valikoiva asevelvollisuus tuottaisi nykyiseen asevelvollisuuteen verrattuna, tulisivat pelkästään reservin pienentämisestä. Se kuitenkin veisi pohjan uskottavalta alueelliselta puolustukselta. Täysin vapaaehtoisuuteen perustuva armeijamalli pienentäisi reservin kokoa ja motivoisi sotilaita rahallisilla palkkioilla. Lisäksi kertausharjoitusten määrää kasvatettaisiin nykyisestä huomattavasti. Tarvittava hakijamäärä näyttäisi nykyisten mielipidemittausten mukaan täyttyvän. Kansasta yli puolet kuitenkin vastustaa vapaaehtoista mallia. Vapaaehtoisuuteen perustuvan mallin kustannukset olisivat myös suuremmat kuin nykyisen asevelvollisuuden. Syynä olisivat suuremmat henkilöstömenot. Pienempi reservi vapauttaisi kuitenkin henkilötyövuosia kansantalouden käyttöön, jolloin lopputulo voisi olla positiivinen. Yleinen asevelvollisuus on ainoa keino, jolla tarvittavan reservin koko saadaan järkevästi täytettyä. Myös suurin osa kansasta on sen kannalla. Jos uhkakuvat ja uhkamallit muuttuisivat ja puolustusvoimien päätehtävä olisi esimerkiksi kansainvälinen kriisinhallinta, voisi tilanne olla toinen. Tällä hetkellä yleinen asevelvollisuus on kuitenkin paras keino hankkia henkilöstöä Suomen puolustusvoimille

Suomalaisten pörssiyhtiöiden osinkopolitiikkaa määrittävät tekijät

The finnish corporate dividend policy is reviewed in this article. The case has been studied in terms of theory and empirical evidence. The data consists of 42 corporations and the timescale is 2007-2011. The relation between key financials and dividend policy is studied In the empirical part .

Sotilaslentäjän fyysinen suorituskyky sekä työperäiset tuki- ja liikuntaelinoireet

Kirjallisuudesta välittyy useitten vuosikymmenten ajalta tietämys sotilaslentämisen fyysisestä kuormittavuudesta. G-voimista aiheutuva kuormittuminen näyttää johtavan joko akuutisti tai pitkäaikaisesti lentäjän tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyä alentaviin ongelmiin. Erityisesti on selvitetty niskan alueen työperäisten ongelmien syntyä, jolloin on havaittu lentotoiminnan fyysisen kuormittavuuden johtavan ennenaikaiseen rakenteelliseen rappeumaan, haittaa aiheuttavan oireen lisäksi. Kansainvälisen kirjallisuuden mukaan ammatista johtuvista eli työperäisistä oireista kärsii vähintään 2/3 kaikista sotilaslentäjistä. Tietyin edellytyksin lentäjien kaularangan alueen rappeuma on Suomessa hyväksytty ammattitaudiksi vuodesta 1995 alkaen. On arveltu, että hyvästä fyysisestä suorituskyvystä olisi apua tuki- ja liikuntaelin (TULE)-oireilun ennaltaehkäisemisessä ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Tutkimusnäyttö tästä on lentäjien osalta ollut toistaiseksi erittäin niukkaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten sotilaslentäjien työperäisen TULE-oireilun esiintyvyyttä, oireista koetun haitan tasoa, lentäjien fyysisen kunnon tasoja virkauran aikana ja näitten kaikkien välisiä yhteyksiä sekä työperäisen TULE-oireen merkitystä sotilaan toimintakykyyn. Tutkimus jakautui kahteen osaan. Poikkileikkauksena lentotoimintaperäisiä TULE-oireita kartoitettiin kyselytutkimuksella, johon vastasi vuositarkastuksen yhteydessä 267 lentäjää vuosina 2004-2005. Joukosta poimittiin ne 195 lentäjää, jotka olivat suorittaneet yleissotilaalliset kuntotestit puolen vuoden sisällä kyselyyn vastaamisesta, ja mitatut testitulokset yhdistettiin kyselytutkimusaineistoon. Tässä aineistossa toteutettiin fyysisesti erilailla kuormittuvien lentäjäryhmien välisiä vertailuja fyysisen kunnon, TULE-esiintyvyyden ja koetun haitan suhteen. Poikkileikkausosassa tutkittiin myös lentäjien virkauran aikaisia tasoeroja yleissotilaallisissa kuntotesteissä (n=195) verrattuna muihin suomalaisiin sotilaisiin. Lisäksi (N=289) selvitettiin ilmailulääketieteellisen tarkastuksen yhteydessä mitattuja, ns. ammatillisia fyysisiä erityisominaisuuksia eri ikäluokissa. Pitkittäisosassa seurattiin 67:n Hawk-suihkuharjoituskoneella aloittaneen Ilmavoimien sotilaslentäjien lentouran aikaista lentotoimintaperäisten TULE-oireitten esiintyvyyttä vuosien 1996 ja 2008 välillä. Lisäksi tutkittiin lentäjien kontakteja työterveyshuoltoon, oireen aiheuttamaa lentokelvottomuusaikaa, työn kuormituksen kumulatiivista kertymää lentotuntien lisääntyessä ja TULE-oireiden esiintyvyyden kannalta kriittisiä ajankohtia lentouran aikana. Tulokset osoittivat, että kaikki seurannassa olleet suomalaiset sotilaslentäjät kokivat jonkinasteisen lentotoimintaperäisen TULE-oireen uransa aikana. Niskan ammattitautiluokituksen tasoisen ongelman esiintyvyys oli 4 % koko lentäjäpopulaatiosta ja 10 % suihkuharjoituskonevaiheen jo läpäisseistä, mutta vastaavanlaisia TULE-ongelmia, ilman riittävää näyttöä ammattitaudista, esiintyi lähes joka kolmannella sotilaslentäjällä. Alaselän osalta lentäjät oireilivat lähes samassa määrin, mutta näitä oireita ei toistaiseksi ole mahdollista määrittää ammattitaudiksi. Lentäjät kävivät varsin vähän valittamassa oireistaan työterveyshuoltoon, jossa käytäneen vasta silloin, kun oire jo selvästi heikentää työtehtävissä vaadittavaa toimintakykyä. Merkittävin lentotoimintaperäisten oireitten esiintymisen kasvu ajoittui 200 Hawk-lentotunnin kohdalle, jolloin koneella saavutetaan eräänlainen optimaalinen G-indeksi eli taktisen liikehtelyn G-tasoylitysten vaihtelu. Tämän jälkeen lentäjät ovat erityisen alttiina akuuteille lennonaikaisille TULE-ongelmille. Oireitten esiintyminen kasvoi eksponentiaalisesti noin 600 lentotuntiin asti. Monimuuttujamallien mukaan työperäisen TULE-oireen esiintyvyysriskiä vähensivät alaraajojen hyvä motoriikka, korkeat valintapisteet ja korkea kaulan fleksion voimataso maksimaalisessa isometrisessä testissä. Yleissotilaallisilla kuntotasoilla ei ollut yhteyttä oireiluun, mutta lihaskunnoltaan voimakkaimmat lentäjät kärsivät tilastollisesti merkittävästi vähemmän haittaa lentotoimintaperäisistä TULE-oireistaan. Yleissotilaallisissa kuntotesteissä lentäjät olivat parempia kuin muut suomalaiset sotilaat. Aktiivisimman lentouran aikana, 30-40-vuotiaina, lentäjien fyysinen suorituskyky oli normaaliväestöön nähden vain keskimääräinen ja urheilijoihin nähden keskimääräistä heikompi. Käytännössä lentäjät eivät kyenneet ylläpitämään valintavaiheen fyysistä suorituskykyään edes kadettivaiheen loppuun asti. Huomattavaa oli lisäksi, että aktiivisen lentouran päätyttyä fyysinen kunto näytti jossain määrin palautuvan kohti lähtötasoa lentäjien ikääntymisestä huolimatta. Lentäjien valintavaiheen aikana mitatun fyysisen suorituskyvyn tason säilyminen aktiivisen lentopalveluksen loppuun asti vaatisi lentäjien fyysisen toimintakyvyn ylläpidon ja kehittämisen tehostamista koulutuksen ja työuran eri vaihessa. Tähän tavoitteeseen nähden Ilmavoimien fyysisen kasvatuksen järjestelyt vaikuttivat alimitoitetuilta. Operatiivisesti huolestuttavaa oli Ilmavoimien ohjaajien fyysisen suorituskyvyn heikentyminen silloin, kun heidän taitojensa puolesta olisi pitänyt olla suorituskykyisimpiä taistelutehtäviinsä. Myös lentäjän terveyttä ja toimintakykyä pitäisi pystyä reaaliaikaisemmin seuraamaan koko lentouran aikana. Ilmavoimille suositellaan moniammatillista lähestymistä sotilaslentäjien toimintakyvyn ylläpitämiseen ja terveysriskien hallintaan yhdessä liikunnan, työterveyshuollon, lentoturvallisuusalan ja operatiivisen suunnittelun asiantuntijoitten kanssa. Lisäksi suositellaan avoimempaa ja eettisesti kestävämpää suhtautumista ammattiin liittyvien terveysongelmien kuvaamiseen sekä fyysisen kunnon kysymyksiin jo lentäjien rekrytointivaiheessa.

The use of dietary supplements and medication among Finnish elite athletes

Background: Dietary supplements are widely used among elite athletes but the prevalence of dietary supplement use among Finnish elite athletes is largely not known. The use of asthma medication is common among athletes. In 2009, the World Anti-Doping Agency (WADA) and the International Olympic Committee (IOC) removed the need to document asthma by lung function tests before the use of inhaled β2-agonists. Data about medication use by Paralympic athletes (PA) is limited to a study conducted at the Athens Paralympics. Aims: To investigate the prevalence of the use of self-reported dietary supplements, the use of physician-prescribed medication and the prevalence of physician-diagnosed asthma and allergies among Finnish Olympic athletes (OA). In addition, the differences in the selfreported physician-prescribed medication use were compared between the Finnish Olympic and the Paralympic athletes. Subjects and methods: Two cross-sectional studies were conducted in Finnish Olympic athletes receiving financial support from the Finnish Olympic Committee in 2002 (n=446) and in 2009 (n=372) and in Finnish top-level Paralympic athletes (n= 92) receiving financial support from Finnish Paralympic committee in 2006. The results of the Paralympic study were compared with the results of the Olympic study conducted in 2009. Both Olympic and Paralympic athletes filled in a similar semi-structured questionnaires. Results: Dietary supplements were used by 81% of the athletes in 2002 and by 73% of the athletes in 2009. After adjusting for age-, sex- and type of sport, the odds ratio OR (95% confidence interval, CI) for use of any dietary supplement was significantly less in 2009 as compared with the 2002 situation (OR 0.62; 95% CI 0.43-0.90). Vitamin D was used by 0.7% of the athletes in year 2002 but by 2% in 2009 (ns, p = 0.07). The use of asthma medication increased from 10.4 % in 2002 to 13.7% in 2009 (adjusted OR 1.71; 95% CI 1.08-2.69). For example, fixed combinations of inhaled long-acting β2-agonists (LABA) and inhaled corticosteroids (ICS) were used three times more commonly in 2009 than in 2002 (OR 3.38; 95% CI 1.26-9.12). The use of any physician-prescribed medicines (48.9% vs. 33.3%, adjusted OR 1.99; 95% CI 1.13-3.51), painkilling medicines (adjusted OR 2.61; 95% CI 1.18-5.78), oral antibiotics (adjusted OR 4.10; 95% CI 1.30-12.87) and anti-epileptic medicines (adjusted OR 37.09; 95% CI 5.92-232.31) was more common among the PA than in the OA during the previous seven days. Conclusions: The use of dietary supplements is on the decline among Finnish Olympic athletes. The intake of some essential micronutrients, such as vitamin D, is suprisingly low and this may even cause harm in those well-trained athletes. The use of asthma medication, especially fixed combinations of LABAs and ICS, is clearly increasing among Finnish Olympic athletes. The use of any physician-prescribed medicine, especially those to treat chronic diseases, seems to be more common among the Paralympians than in the Olympic athletes.

Maailmalle yhtenä, takaisin toisena? Suomalaisten ekspatriaattiperheiden lapset kulttuurisissa siirtymissä

Tutkimuksessa tarkastellaan vanhemman globaalin työn vuoksi tapahtuvaa perheen ulkomaille muuttoa ja paluumuuttoa lapsen kulttuurisina siirtyminä. Tutkittavista lapsista käytetään käsitettä ekspatriaattiperheen lapset. Ekspatriaatti määrittyy väliaikaisesti ulkomailla työskenteleväksi työntekijäksi, joka voi olla ulkomailla joko työnantajansa lähettämänä tai itsenäisesti työpaikkansa järjestäneenä. Ekspatriaattiutta ei rajata perinteisen ekspatriaattitutkimuksen tapaan ainoastaan yritysmaailmaan, vaan siihen sisällytetään myös muiden alojen työntekijät kuten tutkijat. Tutkimus tarkastelee siten makrotason ilmiöiden – globaalin työelämän ja kansainvälisen liikkuvuuden – seurauksia mikrotasolla, lapsen elämässä. Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdeksan suuren suomalaiskaupungin (Espoo, Tampere, Vantaa, Turku, Oulu, Lahti, Kuopio ja Jyväskylä) peruskoulujen kautta. Aineisto koostuu vanhemmilta kerätystä sähköisestä kyselyaineistosta (N = 202 perhettä, 333 lasta) sekä lapsilta kerätystä haastatteluaineistosta (N = 8). Tutkimuksessa käytettiin erityisesti kahta teoreettista lähestymistapaa: perhetutkimuksellista näkökulmaa ja siinä tarkemmin perhesysteemistä teoriaa sekä lapsuudentutkimuksellista näkökulmaa. Tutkimuksessa selvitettiin ekspatriaattiperheiden voimavaroja, jotka muodostavat lasten kulttuuristen siirtymien keskeisen kontekstin. Tutkimuksen tehtävänä oli kuvailla lasten sopeutumista siirtymiin sekä löytää sille mahdollisia selityksiä. Sopeutumisen käsite kattaa psykologisen ja sosiokulttuurisen sopeutumisen sekä kulttuurisen identiteetin. Lisäksi tutkimustehtävänä oli ymmärtää lasten kokemusten rakentumista ulkomaille muuton ja paluumuuton siirtymissä. Siirtymäkokemukset nähdään sopeutumisen ulottuvuuksia vastaten tunteina, toimintana ja identiteettinä. Keskiluokkaisilla ekspatriaattiperheillä oli runsaasti voimavaroja. Perheiden sisäiset voimavarat olivat vahvat, vaikkakin vanhemmuudessa oli havaittavissa epätasapainoisen lapsi-vanhempisuhteen merkkejä. Ekspatriaattiperheet olivat kulttuurisissa siirtymissä dynaamisessa muutoksessa. Tulosten perusteella vanhempien tulisi ulkomaille muuton ja paluumuuton siirtymissä keskittyä takaamaan lasten jatkuvuuden kokemuksia sekä tukemaan lasten emotionaalista hyvinvointia. Perheiden ulkopuolisissa voimavaroissa epävirallisen sosiaalisen tuen merkitys oli tärkeä. Virallinen tuki, työn ja koulun tuki, oli ulkomailla asuttaessa hyödyllisempää kuin paluumuuton jälkeen. Kansainvälisten koulujen sijaan lapset kävivät pääosin ”tavallista” koulua. Vanhemmilta kerätyn aineiston perusteella lasten ulkomaille muuttoon ja paluumuuttoon sopeutumisesta piirtyi erittäin myönteinen kuva. Lapsen sopeutumiseen heijastuivat erityisesti perheeseen liittyvät asiat. Perhe oli lasten kulttuuristen siirtymien keskeisin konteksti ja myös tärkein tukija. Ulkomaille muutto näyttäytyi paluumuuttoa vaikeampana siirtymänä ainoastaan sosiaaliskielellisten vaikeuksien näkökulmasta. Paluumuuton haasteellisuus suhteessa ulkomaille muuttoon tuli esiin tuloksissa. Lasten haastatteluaineisto toi vanhempien myönteisen käsityksen rinnalle myös muita sävyjä. Lasten kokemuksia rakensi muun muassa ikävän tunne. Lasten identiteetit näyttäytyivät lapsilta kerätyn aineiston valossa dynaamisina ja tilanteisina. Paluumuuton jälkeen osalla lapsista oli kulttuurienvälinen identiteetti. Lasten kulttuurienvälisyys on suomalaisessa kontekstissa piilossa: lapset nähdään ainoastaan suomalaisina. Lasten identiteettien kulttuurienvälisyys tulisi saada näkyviin kodin ulkopuolella. Koulukontekstissa tätä tukisi paluuoppilaskäsitteen uudelleen käyttöönotto, joka liittäisi nämä kulttuurienväliset lapset osaksi kulttuurienvälisyyskasvatusta.

Otteita Eläinsuojelusyhtiön tilikirjoista, joiden mukaan oli 15 wuoden kuluessa yhtiön perustamiswuodesta 1877 Wiipurissa tähän saakka

14 x 22 cm

Lausunto koskeva Lainvalmistelukunnan mietintöä niistä periaatteista, joiden mukaan aviopuolisoiden oikeussuhteet olisi järjestettävä

14 x 22 cm

Oikea voitelu Sinclairin voitelumenetelmän mukaan

kuv., 10 x 15 cm