Esikoisohjaukseni : prosessin kuvaus

Opinnäytetyössäni käsittelen ensimmäistä ohjaustyötäni. Ohjasin taiteellisena lopputyönäni Dario Fon ”Ei makseta! Ei makseta!” näytelmän talvella 2007. Pohdin työssäni omia lähtökohtiani esikoisohjaajana työprosessin eri vaiheissa aina tekstin valinnasta viimeiseen esitykseen saakka. Työssäni kerron mistä oli kyse, mitä teimme ja miten. Yritän analysoida syitä miksi lähdin tekemään yhteiskunnallista farssia. ”Ei makseta! Ei makseta!” on vahvasti yhteiskunnallisesti latautunut näytelmä. Opinnäyte kertoo omasta turhautumisestani yleiseen passiivisuuteen yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Kuinka voi herättää katsojissa halua vaikuttaa asioihin? Mitä minä yritin sanoa tällä näytelmällä? Pohdin mikä onnistui ja mikä meni vikaan. Lähtökohdiltani olen näyttelijä. Olen työskennellyt useiden erilaisten ohjaajien kanssa. Opinnäytetyössäni pohdin erilaisten esimerkkien kautta sitä, mitä olen oppinut toisilta ohjaajilta ja miten heidän työryhmässään työskentely on vaikuttanut minuun tekijänä. Pohdin työssäni myös mitä näyttelijänä kaipaan ohjaajalta ja miten yritin ohjaajana vastata tähän kaipuuseen. Käsittelen opinnäytetyössäni myös ryhmähengen ja ilmapiirin merkitystä ja sitä miten työryhmän vetäjänä selvisin tästä haasteesta.

" Se on sellainen ihana paketti" : vanhempien näkemyksiä Helsingin Konservatorion musiikkileikkikoulutoiminnasta

Opinnäytetyössämme esittelemme musiikkileikkikoulun tavoitteita ja toimintaa sekä vanhempien näkemyksiä ja kokemuksia musiikkileikkikoulusta ja sen vaikutuksista. Pian valmistuvina varhaisiän musiikinopettajina halusimme katsoa musiikkileikkikoulutoimintaa vanhempien näkökulmasta ja näin kartuttaa tietämystämme sen merkityksestä lapsen ja perheen elämässä. Opinnäytetyö perustuu Helsingin Konservatorion musiikkileikkikoulua käyvien 3-6-vuotiaiden lasten vanhempien teemahaastatteluihin. Haastateltavia vanhempia oli seitsemän. Haastatteluteemat olivat seuraavat: kiinnostus musiikkileikkikoulussa käyntiin, musiikin näkyminen lapsen arjessa, musiikkileikkikoulun anti lapselle ja perheelle sekä odotukset ja toiveet musiikkileikkikoulua kohtaan. Työmme tuloksena ilmeni, että musiikkileikkikoulu aloitetaan monista eri syistä ja lähtökohdista: joidenkin haastateltujen perheille musiikki oli aina ollut luonnollinen osa elämää, joillekin perheille vasta musiikkileikkikoulu oli antanut mahdollisuuden musiikin kokemiseen ja nauttimiseen. Merkittävin musiikkileikkikouluun innoittaja olivat toisten perheiden myönteiset kokemukset toiminnasta. Musiikkileikkikoulu oli lisännyt kotona musisointia ja tuonut uusia ulottuvuuksia lasten leikkeihin. Vanhemmat kokivat musiikkileikkikoulun tuovan iloa perheen arkeen ja huomasivat sen antavan apua moniin eri tilanteisiin. He näkivät musiikkileikkikoulun hyvänä pohjana mahdollisille musiikkiopinnoille ja toivoivat musiikin jäävän lapselle elämän mittaiseksi harrastukseksi. Lisäksi musiikkileikkikoulun arvioitiin vaikuttavan monipuolisesti lapsen kehitykseen. Toiset haastatelluista painottivat musiikillisten taitojen oppimista, toiset taas laajemmin lapsen sosiaalisen ja yleisen kehityksen tukemista. Haastatteluaineiston ja omien kokemustemme perustalta esitämme työssämme joitakin kehittämisehdotuksia. Musiikkileikkikoulun olisi hyvä tehdä yhteistyötä soitonopettajien kanssa ja näin auttaa lasta innostumaan soittoharrastuksesta. Musiikkileikkikoulutoiminnan painottaminen iltapäivään tai integrointi päiväkotitoimintaan olisi monelle perheelle hyödyllinen asia. Musiikkileikkikoulutoiminnan tavoitteista ja sisällöistä tiedottaminen olisi myös tärkeää. Tähän yhtenä ratkaisuna voisivat olla esimerkiksi vanhempainillat.