Synthesis of Short Oligonucleotides on a Soluble Support by the Phosphoramidite Method

In the last decades, the chemical synthesis of short oligonucleotides has become an important aspect of study due to the discovery of new functions for nucleic acids such as antisense oligonucleotides (ASOs), aptamers, DNAzymes, microRNA (miRNA) and small interfering RNA (siRNA). The applications in modern therapies and fundamental medicine on the treatment of different cancer diseases, viral infections and genetic disorders has established the necessity to develop scalable methods for their cheaper and easier industrial manufacture. While small scale solid-phase oligonucleotide synthesis is the method of choice in the field, various challenges still remain associated with the production of short DNA and RNA-oligomers in very large quantities. On the other hand, solution phase synthesis of oligonucleotides offers a more predictable scaling-up of the synthesis and is amenable to standard industrial manufacture techniques. In the present thesis, various protocols for the synthesis of short DNA and RNA oligomers have been studied on a peracetylated and methylated β-cyclodextrin, and also on a pentaerythritol-derived support. On using the peracetylated and methylated β-cyclodextrin soluble supports, the coupling cycle was simplified by replacement of the typical 5′-O-(4,4′-dimethoxytrityl) protecting group with an acid-labile acetal-protected 5′-O-(1-methoxy-1-methylethyl) group, which upon acid-catalyzed methanolysis released easily removable volatile products. For this reason monomeric building blocks 5′-O-(1-methoxy-1-methylethyl) 3′-(2-cyano-ethyl-N,N-diisopropylphosphoramidite) were synthesized. Alternatively, on using the precipitative pentaerythritol support, novel 2´-O-(2-cyanoethyl)-5´-O-(1-methoxy-1-methylethyl) protected phosphoramidite building blocks for RNA synthesis have been prepared and their applicability by the synthesis of a pentamer was demonstrated. Similarly, a method for the preparation of short RNAs from commercially available 5´-O-(4,4´-dimethoxytrityl)-2´-O-(tert-butyldimethyl-silyl)ribonucleoside 3´-(2-cyanoethyl-N,N-diisopropylphosphoramidite) building blocks has been developed

Perfluorattuja yhdisteitä sisältävien jätevesien puhdistus- ja analyysimenetelmät

Perfluoratut alkyyliyhdisteet eli PFAS-yhdisteet ovat synteettisiä orgaanisia yhdisteitä, joissa on fluorattu hiiliketju. Hiilen ja fluorin väliset vahvat sidokset ovat muodostuneet ongelmaksi jätevedenpuhdistamoilla, sillä yhdisteet eivät hajoa puhdistamoilla käytössä olevilla vedenpuhdistusmenetelmillä. Yhdisteitä kertyy luontoon jätevesien mukana. Kandidaatintyössä on vertailtu yhdisteitä sisältävien vesien käsittelymenetelmiä parhaiten soveltuvan menetelmän löytämiseksi. Menetelmien kustannuksia tai soveltuvuutta vedenpuhdistamomittakaavan prosessiksi ei ole arvioitu. Lisäksi työssä on koottu yhdisteitä sisältävien jätevesien analysointiin sopivia analyysimenetelmiä. Soveltuvat puhdistus- ja analyysimenetelmät on esitelty uusien tieteellisten artikkelien pohjalta. Mahdollisia erotusmenetelmiä ovat membraanierotus ja sorptio. Membraaneista soveltuvimpia ovat nanosuodatus- ja käänteisosmoosimembraanit, joilla erottuvat jopa 0,0001 μm:n kokoiset partikkelit. PFAS-yhdisteet voidaan erottaa sorptiolla muun muassa aktiivihiileen. Yhdisteiden rakenne hajoaa nykyaikaisilla hapetusmenetelmillä ja polttamalla lietteen mukana. Hapettaminen permanganaatin avulla ei tuottanut hyvää tulosta, mutta fotokemiallisella hapetuksella ja alhaisen lämpötilan plasmatekniikalla (NTP) yhdisteiden rakenne hajosi lähes kokonaan. Fotokemiallinen hapetus onnistui erityisesti perfluorokarboksyylihapoilla, joiden rakenne hajosi jopa kolmessa tunnissa. Yleisimmin käytetty analyysimenetelmä on nestekromatografin ja massaspektrometrin yhdistelmä (LC-MS/MS) ja matriisivaikutus minimoidaan tyypillisesti kiinteäfaasiuutolla (SPE). Työssä esitellyistä käsittelymenetelmistä parhaiten soveltuva on NTP-menetelmä, koska sillä saatiin tutkimusten mukaan hajotettua yhdisteiden rakenne muita menetelmiä lyhyemmässä ajassa ja se soveltuu parhaiten kaikille PFAS-yhdisteille. NTP-menetelmässä ei tarvita katalyyttiä tai lisäkemikaaleja. Voimakkaana hapettimena toimivat epästabiilit hydroksyyliradikaalit, jotka syntyvät koronapurkauksen kautta. Koronapurkauksessa muodostuu myös otsonia ja lisäksi vapaa happi voi tehostaa hapettumista. Menetelmässä muodostuvien hajoamistuotteiden hallinta vaatii lisätutkimusta. Mahdollinen hallintakeino voisi olla esimerkiksi hapettumisessa vapautuvien fluoridi-ionien saostaminen. Muodostuvien hajoamistuotteiden toksisuutta voitaisiin tarkkailla biosensorilla.