Professori Väinö Auer : tutkimusmatkailija, innostava opettaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja

Kirjallisuusarvostelu

Koskenlaskua työyhteisössä

Artikkelissa kuvataan päiväkotityöyhteisössä toteutettua toimintatutkimusta.

”Opettaja, minä osaa sanoo ei kirjoittaa!”. Luku- ja kirjoitustaidottomien aikuisten maahanmuuttajien suomen kielen kehitys puolen vuoden aikana

Pro gradu -tutkielman aiheena on luku- ja kirjoitustaidottomien aikuisten maahanmuuttajien suomen kielen kehittyminen puolen vuoden aikana. Tutkimus on kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen analyysi, joka mittaa sitä, miten informanttien kielitaito ja luku- ja kirjoitustaito kehittyy puolen vuoden aikana. Tutkimus kuuluu suomi toisena kielenä -tutkimusalaan. Informantteina on 12 luku- ja kirjoitustaidotonta aikuista maahanmuuttajaa. Informantit tekivät puolen vuoden aikana kolme kertaa saman kirjallisen testin. Testi toteutettiin vuoden 2008 kesä-, loka- ja joulukuussa. Lisäksi informantit osallistuivat kirjallisen testin yhteydessä haastatteluun, joka mittaa heidän suullista kielitaitoaan eli puheen ymmärtämistä ja tuottamista. Kirjallinen testi koostuu neljästä tehtävästä ja lokakuussa ja joulukuussa suoritetuista kahdesta lisätehtävästä. Testi mittaa kielen eri osa-alueita: kuullun ymmärtämistä, luetun ymmärtämistä, kirjoittamista ja sanaston hallintaa. Puheosiossa informantit kertoivat kuvasta ja vastasivat kuvasta esitettyihin kysymyksiin. Informanteista neljä on primaarilukutaidottomia eli he eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa millään kielellä ja kahdeksan on sekundaarilukutaidottomia eli he osaavat lukea ja kirjoittaa muulla kuin latinalaisella kirjaimistolla. Sekundaarilukutaidottomat ovat kotoisin Aasiasta ja primaarilukutaidottomat Afrikasta. Viidellä informantilla on suomalainen puoliso. Tuloksista käy ilmi, että kaikki paitsi yksi informantti kehittyvät kesäkuusta joulukuuhun. Kesäkuussa erot eri informanttien välillä ovat huomattavasti suurempia kuin joulukuussa. Joulukuussa erot tasoittuvat. Eniten siis kehittyvät heikoimmat informantit. Yksi informantti ei kehityksestään huolimatta kehittynyt tarpeeksi jatkaakseen seuraavalle tasolle. Muut 11 informanttia saavuttivat mekaanisen lukutaidon ja ovat matkalla kohti funktionaalista lukutaitoa. Tutkimuksen perusteella kaikki muut paitsi yksi informantti hyötyivät suuresti luku- ja kirjoitustaidon kurssista. Kurssin avulla he saivat mahdollisuuden uuteen elämään. Ainakin seitsemän informanttia jatkoi luku- ja kirjoitustaidon kurssin jälkeen suomen kielen kurssille. Kolme opiskelijaa jäi kertaamaan luku- ja kirjoitustaidon kurssia, yksi sai töitä ja yksi, jo kurssin kerrannut, joutui lopettamaan kurssin pysähtyneen kehityksen vuoksi.

Opettaja ja tutkija paremmin tietäjän paikalla

Kirjallisuusarvostelu

Arvoisa Opettaja!

14 x 22 cm

Juhla-puheita pitänyt Kansakoulu-opettaja J. D. Lampinen ja Kirjapaino-wahtori Charles Anian Galle Lasten Kewätyhtiö-juhlasta ja Kansanhuwissa

7 x 10 cm

Esimiehen toiminnan vaikutus itsensä johtamiseen akateemisessa työyhteisössä

Viimeisten vuosikymmenien aikana johtamistutkimuksessa on noussut kiinnostuksen kohteeksi alaisten vaikutus johtamiseen sekä esimiehen ja alaisen välinen suhde. Johtamistutkimuksen piirissä 1980-luvulla kehitetyn itsensä johtamisen teorian mukaan työntekijän toimintaa ohjaavat ennen kaikkea henkilön sisäiset voimat ja vain toissijaisesti ulkoiset vaikuttimet, kuten esimies ja hänen toimintansa. Esimies voi kuitenkin omalla toiminnallaan kannustaa alaisiaan kehittämään omia itsensä johtamistaitojaan. Tätä kutsutaan superjohtajuudeksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat alaisten itsensä johtamistaitojen tasoon akateemisessa tutkijayhteisössä eli yliopistossa työskentelevän tutkimus- ja opetushenkilöstön keskuudessa. Erityisesti tarkastellaan, paranevatko alaisten itsensä johtamistaidot sen mukaan, mitä enemmän esimies toimii superjohtajuuden edellyttämällä tavalla, ja vaikuttavatko henkilökohtaiset taustatekijät, kuten ikä tai koulutusaste, itsensä johtamistaitojen tasoon. Tutkimus toteutettiin sähköpostikyselynä, joka lähetettiin Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä sekä yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnissa työskenteleville henkilöille. Kyselyssä kartoitettiin vastaajan taustatietojen lisäksi hänen itsensä johtamistaitojensa tasoa sekä esimiehen toimintaa. Itsensä johtamistaitojen tasoa ja esimiehen toimintaa kuvaavista muuttujista muodostettiin faktorianalyysin perusteella summamuuttujat, joiden yhteisvaihtelua tutkittiin lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tutkimustulosten perusteella itsensä johtamisen teorian olettamat yhteydet alaisten itsensä johtamistaitojen tason sekä superjohtajuuden välillä ovat havaittavissa akateemisessa työyhteisössä. Esimiehen toiminnalla on selvä vaikutus siihen, kuinka paljon alaiset hyödyntävät itsensä johtamisen strategioita. Tulosten perusteella esimiehet pystyvät myös akateemisissa työyhteisöissä toiminnallaan kannustamaan alaisiaan yhä tehokkaampaan toimintaan siitä huolimatta, että alaiset ovat omien alojensa asiantuntijoita ja työskentelevät itsenäisesti. Taustamuuttujien ja itsensä johtamistaitojen välillä havaittiin yhteyksiä, jotka saattavat olla tyypillisiä juuri akateemiselle työyhteisölle. Erityisesti sukupuolella oli selvä vaikutus itsensä johtamistaitojen tasoon. Naiset hallitsevat itsensä johtamisen strategioiden hyödyntämisen hieman miehiä paremmin tällaisessa työympäristössä. Taustamuuttujista myös ikä vaikutti itsensä johtamistaitojen tasoon. Tämä tulos tukee aiemmin esitettyjä tutkimustuloksia, joiden mukaan työntekijän vanhetessa itsensä johtamisen strategioita hyödynnetään vähemmän.

“Aluksi opettaja ei meinannu ottaa mua tunneille mukaan lainkaan”. Opetusjärjestelyt liikuntarajoitteiselle oppilaalle

Tutkimus käsitteli liikuntarajoitteisten oppilaiden kokemuksia liikuntatunneista perusopetuksessa. Selvitin liikuntarajoitteisten oppilaiden osallisuutta ryhmätoimintaan sekä tuntien suunnitteluun. Tutkimukseen osallistui oppilaita, joille oli tehty liikunnan osalta henkilökohtainen oppimissuunnitelma (HOPS) sekä oppilaita, joille suunnitelmaa ei ollut tehty. Tutkin lisäksi oppilaiden käsityksiä omasta kehonkuvastaan. Liikuntarajoitteella tarkoitan tässä tutkimuksessa sairautta, vammaa tai jotakin muuta syytä, joka ei ole kehitysvammaisuutta, mutta joka on otettava huomioon liikuntatunneilla. Liikuntarajoite voi olla joko synnynnäinen, tapaturman aiheuttama tai tilapäisempi vamma. Tutkimusaineistona käytin oppilashaastatteluja, henkilökohtaisen oppimissuunnitelman (HOPS) teon seuraamista sekä kahden vammaishuippu-urheilijan näkemyksiä eriyttävästä liikunnanopetuksesta. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja haastattelujen käsittelyssä käytin laadullista sisällönanalyysia. Tutkimukseeni osallistui 11 oppilasta, kaksi vammaishuippu-urheilijaa sekä henkilökohtaisen oppimissuunnitelman (HOPS) tekoon osallistuneet liikunnanopettaja, oppilas ja tämän huoltaja. Keräsin tutkimukseni aineiston syksyllä 2012. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että oppilaat, joille oli tehty henkilökohtainen oppimissuunnitelma (HOPS), viihtyivät yleisesti liikuntatunneilla. He kokivat kuuluvansa ryhmään, vaikka liikkuivat muusta ryhmästä poikkeavalla tavalla. Henkilökohtaisen oppimissuunnitelman (HOPS) teossa selvisi sen positiivinen vaikutus koko oppilaan perheeseen. Suunnitelman teon jälkeen oppilaan huoltajankaan ei tarvitse huolehtia lapsensa liikuntatuntien järjestelyistä. Haastattelujen perusteella oppilaiden osallisuus liikuntatuntien suunnitteluun lisää huomattavasti heidän intoaan osallistua liikuntatunneille. Suunnitelman puuttuminen aiheutti osalle haastatelluista jopa tahallisia poissaoloja liikuntatunneilta sekä muun ryhmän ulkopuolelle jäämistä. Negatiivisia kokemuksia syntyi myös siitä, ettei liikuntarajoitteiselle keksitty tekemistä ollenkaan, jolloin liikuntatunnit kuluivat seisomalla tai tuomaroimalla muiden pelejä. Koulun liikuntatuntien kehittämiseksi on suunniteltu erilaisia eriyttämisen keinoja, joihin opettajat voivat tutustua oppaiden sekä täydennyskoulutuksen avulla. Liikuntarajoitteisen oppilaan eriyttäminen vaatii opettajalta oppilaan vammaan tutustumista sekä keskustelua tämän kanssa.

Tehtävä- ja asiapohjaisten konfliktien merkitys työyhteisössä

Tämän tutkimuksen aiheena oli tutkia tehtävä- ja asiapohjaisten konfliktien merkitystä työyhteisössä. Erilaiset konfliktit ovat varsin tavallisia työyhteisöissä. Konflikteihin suhtaudutaan usein lähtökohtaisesti negatiivisesti, vaikka ne tarjoavat useiden tutkimusten mukaan myös kehityspotentiaalia työyhteisölle. Konfliktien oikeanlaisella hallinnalla voidaan parantaa työyhteisön mahdollisuuksia kokea konfliktitilanteita kehittävinä, sekä estää hyödyllisen konfliktin muuttumista haitalliseksi. Tutkimuksessa oli kaksi varsinaista tutkimuskysymystä: Millaisia ovat tehtävä- ja asiapohjaisten konfliktien vaikutukset työyhteisölle ja sen toiminnalle? Mitkä konfliktia edeltävät tekijät tai toiminnot vaikuttavat työyhteisön tehtävä- ja asiapohjaisista konflikteista kokemaan merkitykseen? Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tutkimus. Empiirinen aineisto kerättiin eläytymismenetelmän avulla. Aineisto koostui 19 vastaajasta, jotka edustivat neljää eri satakuntalaista yritystä. Tutkimuksen johtopäätöksinä voitiin todeta, että tehtävä- ja asiapohjaiset konfliktit ovat varsin monimuotoinen ilmiö, jota on tutkittu konfliktitutkimuksen piirissä suhteellisen vähän. Tehtävä- ja asiapohjaisilla konflikteilla havaittiin olevan hyvin monipuolisia vaikutuksia työyhteisön toiminnalle. Toisaalta tehtävä- ja asiapohjaisten konfliktien vaikutukset työyhteisölle osoittautuivat hyvin monitahoisiksi ja riippuvaisiksi useasta seikasta. Konfliktien vaikutukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia, ja ne ovat tyypillisesti voimakkaasti sidonnaisia konfliktien hallintatapaan, organisaation toimintatapoihin sekä työyhteisön toimintaan. Konfliktia edeltäviksi tekijöiksi, joilla on vaikutusta konfliktien merkitykseen, voidaan tutkimuksen mukaan lukea työyhteisön toimiva vuorovaikutus, yhteisten tavoitteiden ja päämäärien selkeys sekä yhtenäisyys, työyhteisön identiteetti ja sisäinen luottamus, sekä esimiehen käyttäytyminen konfliktitilanteessa.