En gestaltning av individens erfarenhetsbaserade kunskap inom diabetesvården

The aim of this study is to form the experience-based knowledge of diabetics. The broader intent is to be able to transform this experience-based knowledge as an asset within caring. In this study, a theoretical contact for the empirical data is presented through phronesis, i.e. practical wisdom. Phronesis can be seen as the most suitable form of knowledge to be able to deepen the individual's understanding of experiencebased knowledge. For this research, hermeneutic phenomenology was chosen. Abductive reasoning was the method chosen to approach the data collected through repeated deep interviews with individuals with personal experience of diabetes and the use of insulin pumps. The abductive approach fascilitates a broader interpretation of the primary empirical results via a theory of philosophy of science, such as phronesis, the life-world and the negativity of the experience. The latent message of the empirical data is thereby also additionally highlighted. The synthesis reveals that experience-based knowledge arrives with time, it is personified and praxis-oriented, and before this time, the knowledge and security must be provided by the established care, by people close to the individual or by other external sources. The experience-based knowledge has strenghts and weaknesses. The knowledge is further categorized by the individual's ability to discern and make judgement. Additionally, the experience-based kowledge is a reflecting and action-based knowledge striving to improve the care provided. The experience-based knowledge held by the individual is potentially a great instrument towards improving general knowledge with possible practical applications within the diabetic care. Furthermost, in practical suggestions to fascilitate care. In generally applying knowledge gathered from the individual's experiental point of view, there are inherent risks. These risks could potentially be eliminated through the adoption of a concept where the established care could function as a quality guarantor. A concept taking into account the experiencebased knowledge as a source of information and knowledge in the care for diabetics. Co-created knowledge and understanding is a position found in both self-care and pump-treatment. It is also found through the optimal application of the experience-based knowledge of the individual as well as the knowledge found within the established care, in order to fascilitate well-being. This as expressed by the individual's phronesis-based knowledge.

Kasvatus on kasvamaan saattamista. Kasvatusfilosofinen tutkimus J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelusta

Tutkimukseni käsittelee J. A. Hollon (1885–1967) sivistyskasvatusajattelua. Hollo oli monitoiminen kulttuurivaikuttaja, joka toimi kriitikkona, kirjailijana, suomentajana ja kasvatustieteilijänä. Häntä voidaan pitää J. V. Snellmanin rinnalla yhtenä merkittävimpänä suomalaisena kasvatusajattelijana. Hänen kasvatusajattelustaan ei ole kuitenkaan aiemmin tehty väitöskirjatason tutkimusta. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Millainen on Hollon näkemys kasvatuksesta, kasvatuksen maailmasta ja kasvatuksen teoriasta? 2. Mikä on Hollon käsitys kasvattajan ja kasvatettavan merkityksestä kasvatustapahtumassa? 3. Mitä asioita sisältyy sivistyskasvatuksen eli kasvamaan saattamisen elementteihin? Tutkimukseni on kasvatusfilosofinen. Tutkimusmenetelmäni on systemaattinen analyysi ja lähestymistapani on hermeneuttinen. Tutkimukseni pääaineistona ovat Hollon kasvatusta koskevat kirjoitukset, joista tärkeimmät ovat Mielikuvitus ja sen kasvattaminen I-II (1918, 1919), Kasvatuksen maailma (1927), Kasvatuksen teoria (1927) ja Itsekasvatus ja elämisen taito (1931). Hollon mukaan kasvatuksen maailma on suhteellisen itsenäinen elämänmuoto (Lebensform), jolla on oma ontologinen erityislaatunsa, so. sui generis. Kasvatusoppia ei pidä redusoida psykologiaan tai filosofiaan, koska sillä tavoin se menettää tieteellisen itsenäisyytensä. Hollon mielestä kasvatuksen teoria on teoria käytäntöä varten. Kasvatuksen teorian luomisessa tulee ottaa huomioon kasvatuksen maailman erityispiirteenä oleva kokonaisvaltainen näkökulma ja elämän palvelemisen päämäärä. Kasvattaminen on aina myös eettistä toimintaa. Kasvatuksen tavoitteena on hyvä elämä. Hollon mukaan kasvattajan tehtävä on luoda kasvatettavalleen eheä sivistyksellinen perusta. Tämä voi tapahtua vain laaja-alaisen sivistyskasvatuksen avulla, jonka runkona on antiikin humanistinen sivistysperinne. Sivistyskasvatukseen kuuluvat älyllinen, eettinen, uskonnollinen, esteettinen ja toiminnallinen kasvatus. Mielikuvituksen avulla kasvattaja voi yhdistää kasvatuksen osa-alueet eheäksi kokonaisuudeksi. Ilman mielikuvitusta erilaiset ilmiöt olisivat pirstaleisina, toisistaan erillisinä osina ihmisen mielessä. Opettajan persoona on merkittävä tekijä kasvatuksessa. Se tulee ottaa huomioon opettajankoulutuksen eli kasvattajan kasvattamisen valinnoissa. Opettaja-kasvattajan on tärkeää opiskella laajasti humanistisia opintoja, koska kasvatuksessa on kysymys ihmisestä. Ennen kaikkea kasvattajan eettistä ja esteettistä kykyä tulee harjoituttaa. Näin hän oppii käyttämään mielikuvitustaan kasvatustapahtumassa siten, että hän tulee kasvatuksellisesti näkeväksi kasvamaan saattajaksi, joka ymmärtää sen, mikä kussakin tilanteessa vaatii erityistä huomiota. Tutkimukseni osoittaa, että Hollon henkitieteellinen ja fenomenologis-hermeneuttinen kasvatusnäkemys ei ole vain vastaparadigma empiiriselle kasvatustieteelle, vaan myös nykyajan teknis-taloudelliselle eetokselle, joka yhtäältä uhkaa välineellistää kasvatuksen ja toisaalta väärällä tavoin tieteellistää kasvatuksen tutkimuksen. Tämän takia kasvatusoppi kysymyksineen uhkaa siirtyä kasvatuskeskustelussa syrjemmälle, jopa hävitä kokonaan. Kasvatuksen ja kasvatuksen tutkimuksen vaarana on niiden liiallinen sitouttaminen tuotantoelämän jatkeeksi, minkä seurauksena on ihmisyyden toteuttamisen vaikeutuminen. Tutkimuksen lopuksi esitän ideaalikoulunäkemykseni, joka perustuu osittain Hollon kasvatusnäkemykseen. Hollon näkemys on yhä ajankohtainen ja merkittävä kontribuutio kasvatusta, sen teoriaa ja käytäntöä koskevaan keskusteluun.

Addiction in Action

As human action, drinking alcohol or smoking cigarettes, for instance, are phenomena that are familiar to most people. We recognise when people use drugs or gamble whether that happens in the television or around us. Sometimes we call these actions addictions. Addictive actions are actions that puzzle us. This puzzlement has raised different kinds of views on addiction that describe the phenomenon in different ways. The proponents of the views pick features that they consider to be sufficient in capturing the phenomenon. The disease view emphasises that addicted individuals are not in control over their own actions, whereas the choice view highlights addicted individuals’ capacity to act according to their own preferences. Some see addiction as a defect of will and addictive action is a manifestation of that. Sometimes they all insist on referring to the same group of people and describing the same actions with seemingly contradictory terms. What happens when an addicted individual acts in accordance with his addiction? This thesis also tries to answer this question and make this kind of action and agency understandable. By showing that these three common views fall short of capturing the phenomenon, I will provide characteristics that jointly suffice for something to be labelled addiction, but which are not, however, individually necessary (or sufficient) for addiction. Those characteristics are strong desire, myopia, biased decision-making, and weakness of will. Furthermore, they should be understood in the framework of diachronic, active agency. They contribute to a view on addictive action that consists of different kinds of actions. Acknowledging the variety of nuanced human action, the understanding of addictive action is increased and this may also be utilised in addiction-related policies and treatment. The emphasis of my study lies specifically on understanding addiction as action by the means of analytical philosophy.

E PLURIBUS UNUM. Scripta in honorem Eerik Lagerspetz sexagesimum annum complentis

Tämä teos on kollektiivinen onnittelu professori Eerik Lagerspetzille hänen 60-vuotissyntymäpäivänään 5.3.2016. Kirja koostuu näistä alkusanoista ja kahdestakymmenestä artikkelista. Kirjoittajina toimii Eerikin väitöskirjan ohjaaja, kollegoita, nykyisiä ja entisiä oppilaita, ystäviä sekä lähisukulainen. Onpa mukana yksi tuntematonkin. Kirjoitusten aiheet vaihtelevat suuresti: käytännöllisestä järjestä uuden CRISPR-Cas9-geenitekniikan käytön hyväksyttävyyteen, Kantista Sartreen, puolueettomuudesta häpeään, sopimusten tulkinnasta sattuman rooliin demokraattisessa päätöksenteossa, abortin oikeutuksesta kansanedustajien käyttäytymisen mallintamiseen – vain joitakin mainitakseni. Kirjoitusten kielinä ovat suomi ja englanti, vaikkakin kirjan nimi on latinaksi.

DE NATURA RERUM. Scripta in honorem professoris Olli Koistinen sexagesimum annum complentis

Tämän kirjan kirjoitukset on omistettu professori Olli Koistiselle hänen 60-vuotissyntymäpäivänään 11.5.2016. Kirjoittajat ovat professori Koistisen kollegoita, työtovereita, väitöskirjaohjattavia ja opiskelijoita, entisiä tai nykyisiä. Kirjoituksista osa on suomeksi, osa englanniksi. Siksi päätimme antaa kirjalle latinankielisen nimen. De natura rerum viittaa moneen, mukaan lukien samannimiset vanhat luonnonfilosofiset tekstit, joista varmaankin kuuluisin, Lucretiuksen De rerum natura, on käännetty suomeksi Maailmankaikkeudesta. Sikäli kuin yhtään professori Koistista tunnemme, tämä, yhtä hyvin kuin Lucretiuksen teoksen mahdollinen kirjaimellisempi käännös Asioiden luonnosta, kuvaisi hyvin hänen filosofiakäsitystään. Filosofiassa tutkitaan ihan oikeita, isoja asioita. Filosofi kysyy, millaisia erilaiset oliot ja ilmiöt ovat luonteeltaan – mikä on asioiden luonto. Kirjan kirjoituksissa tarkastelun kohteena on muun muassa muutos, kausaliteetti, hyvä elämä, tekstien tulkitseminen, inhimillinen toiminta, tunteet, ajattelu, tietoisuus, aika, todellisuus ja maailma. Kuten sopii odottaa, useissa kirjoituksissa viitataan filosofian klassikoihin, varsinkin Descartesiin, Spinozaan ja Kantiin, jotka ovat olleet Ollin omia rakkaita tutkimuskohteita. Klassikkoteksteihin viitataan filosofian historian tutkimuksessa vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti. Tarkempia selityksiä löytyy kirjoitusten alaviitteistä ja kirjallisuusluetteloista.