Kansatiede

Kansatieteen pääkokoelma sijaitsee kirjaston lainattavassa kokoelmassa Sturenkadulla. Lainattava kokoelma koostuu n. 2000 niteestä monografioita ja n. 50 kotimaisesta jatkuvasta julkaisusta (mm. yliopistojen kansatieteen sarjoja, kotiseutututkimusta yms.). Kokoelmassa on myös useita ulkomaisia sarjoja (joulukuu 2011). Pääkokoelman kirjoista 35% on suomenkielisiä. Merkittävä osuus pääkokoelmasta on venäjänkielistä, mm. Karjalaa ja suomalais-ugrilaisia kansoja koskevaa aineistoa (17 %). Saksankielistä pääosin vanhempaa yleisetnografista kirjallisuutta on 14 % ja ruotsinkielistä kirjallisuutta 13 %. Huomattava osa aineistosta on sijoitettu eri yksiköiden käsikirjastoihin. HELKA-tietokannasta näet onko teos kirjaston pääkokoelmassa vai jossakin Museoviraston käsikirjastoista ja onko se lainattavissa. Kulttuurien museon käsikirjaston erikoisalana on Euroopan ulkopuolisten alueiden ja suomalais-ugrilaisten kansojen aineellinen kulttuuri. Kokoelman suuruus on n. 8100 nidettä (joulukuu 2011) Kulttuurien museo sijaitsee Tennispalatsissa. Kansatieteen käsikirjastossa on n. 4000 niteen (joulukuu 2011) kokoelma kirjallisuutta kansatieteen eri osa-alueilta, pääpaino suomalaisessa ja skandinaavisessa esinehistoriassa, erikoisalana saamelaiskulttuuri. Kansatieteen käsikirjasto sijaitsee Suomen kansallismuseossa. Sturenkadun käsikirjastokokoelmassa painopiste on suomalais-ugrilainen ja yleisetnografinen kansatiede, aineistoa on myös kansatieteellisestä filmauksesta, valokuvien tekniikasta, arkistoinnista ja konservoinnista. Käsikirjaston aineisto on käytettävissä kirjaston lukupaikoilla.

Luontokertomuksia Kuopion horisontista

Kirjallisuusarvostelu

Miss Kong

Teos kuuluu Kiasman kokoelmiin

Vatikaanin radio 80 vuotta

Vatikaanin radion 80-vuotisnäyttely Vatikaanin museossa.

Museosektorin puheenvuoro

Esitys Kirjastoverkkopäivillä 24.10.2012 Helsingissä

Digitaaliset pelit museossa – kokemuksia ja havaintoja näyttelyjen suunnittelusta ja toteutuksesta

Tutkimuksen tarkoituksena oli esitellä kokemuksia ja havaintoja, joita digitaalista pelaamista käsittelevien näyttelyjen järjestämisestä taidemuseoon on saatu. Esimerkkeinä toimivat Suomessa järjestettyjen Pac-Man – vanhempi kuin Porin taidemuseo- ja Pelaa! Digitaaliset pelit Pongista Trineen/ Taide pelissä -näyttelyjen suunnitteluprosessit. Näyttelyprojektien roolia tarkastellaan työssä osana digitaalisten pelien kulttuuriperintöprosessia. Koska taidemuseo toimi esimerkkinäyttelyjen yhteisenä kontekstina, tuo tutkimus esille myös taiteen ja pelien välisiä yhteyksiä sekä taidemuseon tarjoamia mahdollisuuksia peliaiheisille näyttelyille. Tutkimus on kvalitatiivinen, ja se etenee yksittäisestä yleiseen, eli näyttelyprosessien tarkastelusta kohti näyttelyjen laajempia merkityksiä. Aineistona toimivat näyttelysuunnittelusta ja toteutuksesta kerätyt dokumentit sekä puolistrukturoidut asiantuntijahaastattelut, joiden avulla olen pyrkinyt syventämään omia kokemuksiani aiheesta. Esimerkkinäyttelyt vahvistivat osaltaan digitaalisten pelien kulttuuriperintöprosessia. Museo näyttelyn tilana antaa jo lähtökohtaisesti lisämerkityksiä siellä esiteltäville esineille ja asioille, koska museo toimii kulttuuriperintöä säilyttävänä ja esittelevänä instituutiona. Prosessista kertoo myös se, että näyttelyssä esillä olleiden pelien menettämistä pelätään. Pitkään peliharrastajien vastuulla ollut pelikulttuurin ja sen esineistön tallentaminen on alkanut herättää kiinnostusta myös instituutiotasolla, kuten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyötä koordinoivassa ammatillisten museoiden yhteenliittymässä (TAKO). Tallennuspuheeseen liittyy pelko jonkin tärkeän menettämisestä, ja siitä, että digitaaliset pelit aletaan nähdä todisteina menneestä. Monet pelit ovat myös muuttuneet alkuperäisestä tarkoituksestaan erilaisiksi tulkinnoiksi, viittauksiksi ja tuotteiksi, kuten esimerkiksi peliaiheiseksi taiteeksi. Pelien ja taiteen väliset yhteydet tarjoavat digitaalista pelaamista käsitteleville näyttelyille monia eri mahdollisuuksia ja lähtökohtia suunnitteluun. Pelejä voidaan tarkastella taiteena tai keskittyä niiden taiteellisiin ominaisuuksiin. Taidetta voidaan tarkastella puolestaan sen peliaiheisten tai pelaamiseen viittaavien taideteosten näkökulmasta tai taiteen pelillisten ominaisuuksien näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan taidenäkökulma antaa potentiaalisen vaihtoehdon käsitellä digitaalista pelaamista kulttuurihistorialliseen näkökantaan perustuvan peruskonseptin lisäksi. Kokemukset pelinäyttelyn suunnittelusta yhdessä aiheesta kirjoitetun tutkimuskirjallisuuden ja muiden näyttelyjen havainnoinnin kanssa avaavat uusia näkökulmia ja ideoita pelinäyttelyjen suunnitteluun.

Museot yhteisen muistin tukena

Kirjallisuusarvostelu

Suurteos sukuyhtiöstä

Kirjallisuusarvostelu

Geografie Eli Tietoja Alkavaisille

Koulumestari Jacob Ahlsmanin (1798-1872) "Geografie Eli Tietoja Alkavaisille" vuodelta 1829-1830. Vihdin museo.

Suomalainen museossa. Museovierailu kokemuksena 1800- ja 1900-lukujen vaihteen suomalaisessa lehdistössä

Tutkin pro gradu -tutkielmassani museossa käymisen kokemusta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Selvitän, miten vuosien 1890 ja 1910 välillä erilaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistuissa museovierailuja kuvailevissa artikkeleissa museokokemuksista kerrottiin ja minkälaisia asioita kertomuksissa nostettiin esiin. Ammattilaisten näkökulmaa käyttämissäni alkuperäislähteissä edustavat antikvaaristen alojen asiantuntijoiden kirjoitukset Suomen Museo ja Finskt Museum -lehdissä. Maallikoiden tai ”suuren yleisön” näkemyksiä olen tavoitellut laajalevikkisemmistä sanoma- ja aikakauslehdistä. Keskityn museoinstituution historian sijaan museokävijän kokemuksen tarkasteluun. Lähestyn aihetta tilallisuuden käsitteen kautta, mutta sen fyysisten ulottuvuuksien lisäksi pyrin tavoittamaan myös museotilan mentaalisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia aspekteja. Keskeisen historiallisen taustan tutkimukselleni muodostavat suomalaisen museoalan vakiintumisvaihe 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sekä laajempi, yleisellä eurooppalaisella tasolla käynnissä ollut modernisaatioprosessi. Suomalainen museokenttä oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa vielä vakiintumaton ja museoiden ylläpidon tasoissa oli suuria vaihteluita. Alan ammattilaisten museovierailua ohjasi erityisesti hyvän museon kriteereiden määritteleminen, kun taas maallikoiden kirjoituksissa elämyksellisyys korostui voimakkaammin. Museokokemuksen tilallinen luonne välittyi analysoiduista lehtikirjoituksista selkeästi: museossa toimiminen oli näyttelytilojen ja niiden välittämien menneisyyttä koskevien kertomusten haltuun ottamista. Tässä museokävijä saattoi hyödyntää erilaisia keinoja. Vierailu herätti myös monenlaisia tunteita ja ajatuksia aina hyvin henkilökohtaisista menneisyyden kokemisen tuntemuksista näyttelyn sisällön analyyttiseen pohdintaan. Museotoiminta liittyy kiinteästi 1800- ja 1900-lukujen laajempaan kulttuuriseen liikehdintään. Museokävijä osallistui museoiden asettamiin aatteellisiin tavoitteisiin henkilökohtaisella tasolla, jolloin sellaiset ilmiöt kuten kansallisaate tai edistysusko toteutuivat myös yksittäisen museokäynnin kontekstissa.