Mir iskusstva 1-2 (1899)

Venäjällä syntyi 1800-luvun lopulla taiteilijaryhmiä, joista ehkä tunnetuin on Mir iskusstva eli Taiteen maailma. Ryhmä järjesti omia näyttelyitä, koska sen nuoret jäsenet olivat vielä sen verran tuntemattomia, että heitä ei kelpuutettu isoihin näyttelyihin. Vuosisadan taitteessa erilaisille ryhmille oli luonnollista julkaista omaa lehteä. Mir iskusstva –ryhmän keulahahmoihin kuulunut A. Benua kirjoitti: 'kirjoitan, siis olen'. Ryhmän idea oli 'taide ei ole ylellisyyttä, se on kansan aikaansaannosta ja sille luotua'. Päätoimittaja Sergej Djagilevin ajatuksena oli tehdä venäläistä maalaustaidetta tunnetuksi Pariisissa. Ryhmällä olikin suuri välittävä merkitys: se vei tietoa venäläisestä taiteesta Eurooppaan ja toi eurooppalaisen taiteen osaksi venäläistä taide-elämää. Myös suomalaisen taiteen kannalta tällä ryhmällä oli merkitystä. Heidän lehdessään esiteltiin Suomen taiteen suuret nimet: Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Pekka Halonen, Väinö Blomstedt, Eero Järnefelt, Magnus Enckell, Ville Wallgren. Vuonna 1898 Djagilev esitteli laajasti suomalaista taidetta perustamansa lehden ensimmäisessä numerossa. Nuoret pietarilaistaiteilijat olivat ihastuksissaan erityisesti Gallen-Kallelan edustamasta romantiikasta. Suomen taide ja arkkitehtuuri olivat myöhemminkin hyvin esillä lehdessä. Vuonna 1904, joka oli lehden viimeinen ilmestymisvuosi, esiteltiin suomalaisten taiteilijoiden vuoden 1903 näyttelyä.

Mir iskusstva 3-4 (1899)

Venäjällä syntyi 1800-luvun lopulla taiteilijaryhmiä, joista ehkä tunnetuin on Mir iskusstva eli Taiteen maailma. Ryhmä järjesti omia näyttelyitä, koska sen nuoret jäsenet olivat vielä sen verran tuntemattomia, että heitä ei kelpuutettu isoihin näyttelyihin. Vuosisadan taitteessa erilaisille ryhmille oli luonnollista julkaista omaa lehteä. Mir iskusstva –ryhmän keulahahmoihin kuulunut A. Benua kirjoitti: 'kirjoitan, siis olen'. Ryhmän idea oli 'taide ei ole ylellisyyttä, se on kansan aikaansaannosta ja sille luotua'. Päätoimittaja Sergej Djagilevin ajatuksena oli tehdä venäläistä maalaustaidetta tunnetuksi Pariisissa. Ryhmällä olikin suuri välittävä merkitys: se vei tietoa venäläisestä taiteesta Eurooppaan ja toi eurooppalaisen taiteen osaksi venäläistä taide-elämää. Myös suomalaisen taiteen kannalta tällä ryhmällä oli merkitystä. Heidän lehdessään esiteltiin Suomen taiteen suuret nimet: Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Pekka Halonen, Väinö Blomstedt, Eero Järnefelt, Magnus Enckell, Ville Wallgren. Vuonna 1898 Djagilev esitteli laajasti suomalaista taidetta perustamansa lehden ensimmäisessä numerossa. Nuoret pietarilaistaiteilijat olivat ihastuksissaan erityisesti Gallen-Kallelan edustamasta romantiikasta. Suomen taide ja arkkitehtuuri olivat myöhemminkin hyvin esillä lehdessä. Vuonna 1904, joka oli lehden viimeinen ilmestymisvuosi, esiteltiin suomalaisten taiteilijoiden vuoden 1903 näyttelyä.

Mir iskusstva 5 (1899)

Venäjällä syntyi 1800-luvun lopulla taiteilijaryhmiä, joista ehkä tunnetuin on Mir iskusstva eli Taiteen maailma. Ryhmä järjesti omia näyttelyitä, koska sen nuoret jäsenet olivat vielä sen verran tuntemattomia, että heitä ei kelpuutettu isoihin näyttelyihin. Vuosisadan taitteessa erilaisille ryhmille oli luonnollista julkaista omaa lehteä. Mir iskusstva –ryhmän keulahahmoihin kuulunut A. Benua kirjoitti: 'kirjoitan, siis olen'. Ryhmän idea oli 'taide ei ole ylellisyyttä, se on kansan aikaansaannosta ja sille luotua'. Päätoimittaja Sergej Djagilevin ajatuksena oli tehdä venäläistä maalaustaidetta tunnetuksi Pariisissa. Ryhmällä olikin suuri välittävä merkitys: se vei tietoa venäläisestä taiteesta Eurooppaan ja toi eurooppalaisen taiteen osaksi venäläistä taide-elämää. Myös suomalaisen taiteen kannalta tällä ryhmällä oli merkitystä. Heidän lehdessään esiteltiin Suomen taiteen suuret nimet: Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Pekka Halonen, Väinö Blomstedt, Eero Järnefelt, Magnus Enckell, Ville Wallgren. Vuonna 1898 Djagilev esitteli laajasti suomalaista taidetta perustamansa lehden ensimmäisessä numerossa. Nuoret pietarilaistaiteilijat olivat ihastuksissaan erityisesti Gallen-Kallelan edustamasta romantiikasta. Suomen taide ja arkkitehtuuri olivat myöhemminkin hyvin esillä lehdessä. Vuonna 1904, joka oli lehden viimeinen ilmestymisvuosi, esiteltiin suomalaisten taiteilijoiden vuoden 1903 näyttelyä.

Naisten tilat

Kirjallisuusarvostelu

Runeberg, Johan Ludvig

J.L. Runeberg Johan Ludvig Runeberg f. 5.2.1804 i Jakobstad d. 6.5.1877 i Borgå Under flera decennier bidrog Johan Ludvig Runebergs diktning till att skapa det unga Finlands fosterländska patos. Runeberg påverkade också starkt den litterära smaken i hemlandet och fick som svenskspråkig författare stor uppskattning även i Sverige. Runeberg framträdde från 1830-talet framåt, både som diktare och som dominerande kulturpersonlighet i sin tids Finland. I sin produktion kombinerar han ofta en yttre realistisk stil och enkelhet med idealiserande skildring av Finland och det finska folket i nationell romantisk anda. Som författare till balladsamlingen Fänrik Ståls sägner (1848 ̶ 1860), om 1808 ̶ 1809 års krig, och den finländska nationalsången ”Vårt land” (1848) befäste han sin status som nationalskald. Runebergs dominerande ställning som litterär förebild och hans idealiserande skildring av t.ex. det finska folkets fattigdom och offervilja gav emellertid också upphov till kritik och litterära ”fadermord” i den senare finländska litteraturen, t.ex. i verk av författarna K.A. Tavaststjerna och Väinö Linna.

”Lojumaan tai kuolemaan Välimeren auringonpaisteeseen” –Kyproksen suomalaiset rauhanturvaajat sanomalehdistössä keväällä 1964

Tutkielmani aiheena on suomalaisten rauhanturvaajien kuvaus sanomalehdissä keväällä 1964. Vertailen neljän päivittäin ilmestyneen suomalaisen sanomalehden näkemyksiä rauhanturvaajista keskenään, jotta voin näin tunnistaa niiden välisiä eroja ja samankaltaisuuksia. Tutkittavat lehdet ovat Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Kansan Uutiset ja Ilkka. Tarkastelen sitä kuvaa, joka Yhdistyneiden Kansakuntien Kyproksen rauhanturvaoperaatioon lähteneistä rauhanturvaajista muodostui maalis- ja kesäkuun välisenä aikana keväällä 1964. Erityisesti huomioin mahdollista ristiriitaa siinä kuvasivatko lehdet rauhanturvaajien palvelusta Kyproksella palkallisena lomana vai osallistumisena sotaan. Keväällä 1964 Suomi päätti osallistua käynnistyvään YK:n Kyproksen rauhanturvaoperaatioon. Työni jäsentyy kevään tapahtumien kautta. Suomalaispataljoonan kokoaminen ja lähtö erottuu erillisenä kokonaisuutena, samoin toukokuussa 1964 tapahtunut suomalaisrauhanturvaajan väkivaltainen kuolema Kyproksella sekä lopuksi kesäkuussa 1964 julki tulleet rauhanturvaajien eroanomukset. Aihe hallitsi uutiskevättä ja kaikki lehdet kirjoittivat siitä runsaasti. Lehtien välillä on selkeitä eroja niiden näkemyksissä rauhanturvaajista, mutta tarkasteluajanjakson aikana myös yksittäisten lehtien kuvaus muuttui. Suurin ero on Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa, joiden näkemys rauhanturvaajista muuttui kolmen kuukauden aikana täysin. Alussa lehdet kuvasivat innostuneesti pataljoonaa, joka katsottiin suomalaisen sotilasperinteen ylpeiksi jatkajiksi, mutta eroanomusten myötä lehdet ryhtyivät kritisoimaan pataljoonalaisia ”käpykaartilaisiksi”. Kansan Uutisten kuvausta hallitsi lävitse koko tarkasteluajanjakson lehden näkemys Kyproksen rauhanturvaajista osana sen vastustamaa Suomen ulkopoliittista suuntausta. Ilkka kuvasi vähiten Kyproksen pataljoonaa ja se kuvaus oli tutkimuksen lehdistä vähiten vakava.

Ihmisen ja kansan oikeudet : kohti Pohjoismaista saamelaissopimusta

English summary: Human rights and the rights of a people: towards a Nordic Sámi Rights Treaty (s.139)

Kantele taikka Suomen kansan sekä vanhoja että nykyisempiä runoja ja lauluja: 1-4. osa

1 osa (1829), 65 s. ; 2 osa (1829), 76 s. ; 3 osa (1830), 59 s. ; 4 osa (1831), 68 s.

Kanteletar taikka Suomen kansan vanhoja lauluja ja virsiä - 2 kirja

Impr.: H. Widenius.