Interaction on the Page: Paratexts in two manuscripts of the Middle English Polychronicon

Tutkimuksessani tarkastelen myöhäiskeskiaikaisen maailmanhistoriateoksen, Ranulph Higdenin Polychroniconin, materiaalisia ilmentymiä. Vertailuun valittiin kaksi käsikirjoitusta, jotka sisältävät John Trevisan keskienglanninkielisen käännöksen kyseisestä teoksesta. Tutkielman lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan käsikirjoitusten ja painettujen kirjojen välisistä eroista huolimatta myös ensin mainittuja voidaan tutkia kirjoina eli lukijan kohtaamina fyysisinä esineinä, jotka sisältävät varsinaisen tekstin lisäksi tekstuaalisia ja visuaalisia elementtejä, joilla tekstiä jäsennellään ja esitellään lukijalle ja jotka vaikuttavat lukijan lukukokemukseen ja ohjaavat lukuprosessia. Näiden elementtien kuvaamiseen ja analysointiin olen soveltanut Gérard Genetten parateksti-käsitettä, jonka käyttö käsikirjoitusten tutkimuksessa on toistaiseksi ollut vähäistä. Tutkielman tavoitteena on historiallisen pragmatiikan mukaisesti ottaa huomioon tekstien fyysinen ja sosiaalinen konteksti. Näkökulma painottuu vuorovaikutukseen kirjan tuottajien ja sen lukijoiden välillä, ja tutkielman tarkoitus on paitsi selvittää, millaisia elementtejä käsikirjoituksista löytyy lukijan lukuprosessia ohjaamaan ja tukemaan, myös tarkastella lukijoiden itsensä tekemiä merkintöjä. Tutkimustulokset osoittavat, että lukijoiden merkinnät noudattelivat osin samoja muotoja ja käyttötarkoituksia kuin kirjurien valmiiksi täydentämät elementit (esim. glossat) käsikirjoituksissa, mutta joitakin elementtejä täydennettiin mahdollisesti myös painettujen kirjojen myötä yleistyneiden käytäntöjen pohjalta. Analyysissani tarkastelen lähemmin myös teokseen liitettyjä esipuheita ja muita tekstejä tarkoituksenani selvittää, mitkä niistä voidaan luokitella parateksteiksi ja mikä merkitys niillä on kokonaisuuden kannalta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tekijän ja kääntäjän esipuheista löytyivät kaikki Genetten määrittämät kriteerit, kun taas aineiston toiseen käsikirjoitukseen sisältyvät muiden kirjoittajien tekstit eivät ole luokiteltavissa parateksteiksi, vaikka ne ulkoisesti sellaisilta vaikuttavat ja vaikka niistä on tullut paratekstien kaltainen kiinteä osa Polychroniconia.

Exploring two cases of Piano Teacher Education in Finland and Germany

Research about music instrument teacher education is scattered and fairly recent, especially in the European context. The purpose of this study was to explore two cases of piano teacher education programs at higher music education institutions, one in Finland, and one in Germany, to gain insights into the preparation of piano teachers for their professional working life. The aim was to identify issues for consideration in curriculum development of piano teacher education to enhance the teaching and learning of piano playing, and to ultimately increase musical practice and engagement among young learners. Nine semi-structured interviews with piano teacher educators, heads of program, other lecturers within the program, and student piano teachers in both cases were analyzed using applied thematic analysis. Three main themes with subcategories emerged: (1) the organization of the piano teacher education program, such as the structure, the content, the learning environments provided, and the development mechanisms of the program; (2) the views on the piano teacher profession, the working environment and resulting requirements, including further education during professional life; and (3) the professional skills and teacher identity development of student teachers. While the supposed working environments and requirements of future piano teachers, the student teachers' development characteristics, and the content were found reasonably concurrent in both cases, the structure of the teacher education program, and the organization of learning environments presented notable differences. While the complete teacher qualification in the Finnish case was offered as option in the Bachelor and Master of Music program within the piano department, the German case offered a separate program for music instrument educators. Other main differences concerned the organizations of practical teaching experiences, and the linking of practical with theoretical pedagogy. Conviction and enthusiasm for improving piano and other music instrument teacher education seemed remarkable. These improvements could include the development of a comprehensive teacher education pedagogy for music instrument teacher educators, intensified cross-linking within and of higher music education institutions in local contexts, and the expansion of professional development opportunities.