Kaksi tietä huipulle. Media ja puoluejohtajuus Suomessa naisten noususta populismin aaltoon

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan suomalaisen puoluejohtajuuden ja suuren puolueen johtajaksi nousun murroskautta 1980-luvun lopulta 2010-luvulle median ja politiikan vuorovaikutuksen näkökulmasta. Puolueiden johtaminen on myös Suomessa ollut miesten työtä, ja perinteisesti tehtävään on ollut yksi väylä: asettuminen ehdolle puheenjohtajavaalissa ja valituksi tulo puoluekokouksessa. Tarkastelujakson alkupuolella naisia oli Suomessa ensimmäistä kertaa ehdolla suurten puolueiden puheenjohtajavaaleissa. Kauden loppupuolella heitä myös valittiin tuohon tehtävään ja ensimmäiset naiset nousivat pääministeriksi. Tämä historiallinen murros päätti liki satavuotisen perinteen, jossa miehet ovat olleet Suomessa sekä suurten puolueiden että hallitustyön johtajia. Julkisessa keskustelussa kysymys tasa-arvosta jäi toissijaiseksi: naisia alettiin valita puoluejohtajiksi tilanteissa, joissa heidän valintansa nähtiin puolueille edulliseksi. Naisen valinta tulkittiin miehen valintaa merkittävämmäksi symboliseksi viestiksi, johon liitettiin ajatuksia uudistumisesta ja puolueen julkisuuskuvan parantamisesta. Merkille pantavaa on, että naisten ensimmäiset valinnat suurten puolueiden johtajiksi tapahtuivat vaiheessa, jossa puoluejohtajien valta-asema on vahvin kautta suomalaisen poliittisen historian. Tässä valossa näyttää siltä, että valta ei aina pakenekaan naisilta. Vaikka suomalainen yhteiskunta ja suomalaiset naiset ovat monessa mielessä olleet edelläkävijöitä tasa-arvon suhteen, politiikan johtopaikkoja tavoitelleet naiset ovat meilläkin kohdanneet kansainvälisessä tutkimuksessa naisten haasteeksi osoitettuja lasikattoja, pyöröovia ja liukkaita jyrkänteitä. Tutkittavan ajanjakson aikana konkretisoitui myös toinen mahdollinen, joskin poikkeuksellinen reitti suuren puolueen johtajaksi: pienen puolueen nouseminen suurten joukkoon eduskuntavaaleissa. Tämä vaihtoehto toteutui vuonna 2011 perussuomalaisten eduskuntavaalivoiton myötä. Perussuomalaisten nousu eduskunnan pienimmästä puolueesta kolmanneksi suurimmaksi mursi perinteisen kolmen suuren puolueen asetelman. Puolueen menestyksen seuraukset ovat olleet kauaskantoisemmat kuin ehkä ensin ajateltiin: perussuomalaisten vaalivoiton sosiaalidemokraateille, keskustalle, ja kokoomukselle aiheuttama järkytys heijastui myöhemmin myös niiden johtajavaihdoksiin ja -valintoihin. Sekä naisten läpimurrossa että populismin voittokulussa median rooli oli monisyisempi kuin siihen perinteisesti liitetty tiedon välittäjän ja valtaa pitävien toimia kriittisesti seuraavan neljännen valtiomahdin tehtävänkuva. Tutkittavalla jaksolla tiedotusvälineet tekivät onnistuneen intervention politiikan osapuoleksi. Toimittajat ottivat kantaa valintoihin ja ohjeistivat puolueita, ja puolueet taas mukauttivat näkyvyyden maksimoidakseen käytäntöjään median tarpeisiin. 1980-luvun lopulta 2010-luvulle ulottuvalla jaksolla suuren puolueen puoluejohtajaksi valikoitumisen kriteerit muuttuivat, samalla kun median merkitys johtajavalinnoissa ja myös puoluejohtajan käytännön työssä kasvoi. Mediasta tuli aiempaa konkreettisemmin johtajavalintojen ja valtakamppailun areena, ja siihen liittyvät näkökohdat nousivat myös keskeisiksi johtajan taitoja arvioitaessa. Kuka ehdokkaista toisi näkyvyyttä, ”pärjäisi” median paineissa ja vakuuttaisi äänestäjät? Vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa johtajavalinnat olivat pitkälti puolueorganisaatioiden hallinnoimia prosesseja, joista lehdistö raportoi askeleen jäljessä kulkien. Viimeistään 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä puolueet omaksuivat ajatuksen median hyödyllisyydestä. Tämän strategisen muutoksen myötä puolueet tulivat samalla luovuttaneeksi määriteltyvaltaa oman organisaationsa ulkopuolelle. Kokoomuksen vuoden 2014 johtajavaalissa silmiinpistävää oli pyrkimys sekä hyötyä julkisuudesta että palauttaa valtaa takaisin puolueelle. Politiikan mediajulkisuuden alttius tarttua myyviin poliitikkopersooniin, ilmiöihin, ristiriitoihin ja draamaan sekä vastaavasti populistijohtaja Timo Soinin ja perussuomalaisten kyky tarjota kaikkia näitä auttoivat puolueen suurvoittoon vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Organisaatioltaan pieni ja johtajaansa henkilöityvä puolue sai selvästi poliittista painoarvoaan suuremman julkisuuden, koska kiinnostavuus määritti näkyvyyden ja puolueen nousevasta kannatuksesta tuli yksi vaalien pääaiheista. Median ja politiikan suhteessa tapahtuneet muutokset olivat vauhdittamassa niin naisten nousua suurten puolueiden johtajiksi kuin populistisen johtajuuden läpimurtoa ja perussuomalaisten menestystä. Koska suurten puolueiden johtajista valikoituvat myös pääministerit, näiden muutosten vaikutus ulottuu Suomen poliittisesti vaikutusvaltaisimpaan tehtävään asti.

Pennförare i periferin : österbottniska sockenskrivare 1721-1868

Modern research on literacy, the scriptualization of the administration and the interaction between the governing and the governed as part of the political culture, has brought to the fore the issue of different scripts and their terms. The present dissertation focuses on the parish scribes in the county of Ostrobothnia during the period 1721–1868. The peasantry had been given the right to pay parish scribes in 1624. The parish scribes who were to assist the peasants in connection with the collection of taxes simultaneously supervised the bailiffs who collected the taxes. Their writing skills made the scribes indispensable also in many other contexts. In Ostrobothnia, the peasantry had use for parish scribes, who worked as mediators between Swedish and Finnish, between the oral and the written and vice versa. The aim of this dissertation is on the one hand to explore the recruitment of parish scribes, and on the other to examine the parish scribes as a professional and social group. The parish scribes’ significance for the peasantry in everyday life, local decision-making and in connection with political processes will be analyzed by examining their work and professional activities. The recruitment of parish scribes and has been analyzed as a decision process where different actors were able to influence the election. The parish scribes’ competence requirements and terms of employment have been analyzed. The parish scribes as a professional body or a social group has not previously been explored. The examination of the 154 parish scribes as a professional and social group has been carried out in the form of a collective biography. Parish scribes’ tasks originally consisted of the collection of taxes, but the duties within the parish administration increased in the eighteenth and nineteenth centuries. The private writing assignments consisted of many different documents: bills of sale, probate inventories and estate distributions, wills, land tenancy agreements, life annuity and crofter agreements, promissory notes, auction records and different survey documents. The interaction with state power has been analyzed by examining five political decision-making processes that the peasants actively participated in.

Apua Kekkoselle vai kansainvälisen politiikan sivutuote? Noottikriisin suomalainen kuva

Tutkimus käsittelee noottikriisin suomalaista kuvaa. Noottikriisi on saanut nimensä Neuvostoliiton Suomelle 30.10.1961 antamasta nootista, jonka mukaan Länsi-Saksan aseellinen varustautuminen aiheutti sellaisen sotilaallisen uhkan, että vuoden 1948 yya-sopimuksen mukaiset sotilaalliset konsultaatiot olivat perusteltuja. Presidentti Urho Kekkonen ja pääministeri Nikita Hruštšov sopivat kuitenkin runsaan kolmen viikon kuluttua, ettei niitä pidetä. Noottikriisi on ollut hyvin kiistanalainen. Eniten on erimielisyyttä aiheuttanut nootin motiivi. Siksi tämän tutkimuksen pääaiheena ovat sen tulkinnat suomalaisten kirjoittamissa painetuissa teksteissä nootin jättämisen jälkeisestä päivästä vuoteen 2013. Erimielisyys johtuu pääasiassa käsityksestä, että noottia ei lähetetty Länsi-Saksan aiheuttaman uhkan takia vaan Kekkosen auttamiseksi vuoden 1962 presidentinvaaleissa. Tätä tulkintaa yksinään tai yhdistettynä yhteen tai useampaa muuhun tekijään on myös kannatettu eniten. Kekkonenkin ilmaisi päiväkirjassaan, että tarkoituksena oli hänen tukemisensa. Julkisuudessa hän ei kuitenkaan sanonut koskaan niin eksplisiittisesti. Erityinen piirre ovat vaihtelut huomattavan monen akateemisenkin kirjoittajan tulkinnoissa. Sama koskee sanomalehtiä. Monet nimesivät jälkeenpäin nootin tarkoitukseksi Kekkosen auttamisen, vaikka olivat aluksi kirjoittaneet jotain muuta. Ilmiö paljastaa että sanomalehdet harjoittivat heti nootin saapumisen jälkeen itsesensuuria.

Digital Humanities For Everyone’s Benefit?: interplay in social media with the great audience, high-esteemed researcher and self-conscious library

The National Library of Finland realizes the Digitization Project of Kindred Languages in 2012–15. The project is financially supported by the Kone Foundation. During this project the National Library of Finland has digitized and made available approximately 1200 monograph and more than 100 newspaper titles in several Uralic languages. The materials are available to both researchers and citizens in the National Library’s Fenno-Ugrica collection. The project will produce digitized materials in the Uralic languages as well as their development tools to support linguistic research and citizen science. The resulting materials will constitute the largest resource for the Uralic languages in the world. Through this project, researchers will gain access to corpora which they have not been able to study before and to which all users will have open access regardless of their place of residence. In my presentation, I will discuss 1) how we utilized the social media (Facebook, Twitter, VKontakte etc) to gain audience for our collection and 2) how the needs of researchers and laymen were met in crowdsourcing.

Inviting the Audience – Interactive, Participatory, and Social Television in Finland

The television and the ways it has invited the audience to take part have been changing during the last decade. Today’s interaction, or rather participation, comes from multiplatform formats, such as TV spectacles that combine TV and web platforms in order to create a wider TV experience. Multiplatform phenomena have spread television consumption and traditional coffee table discussions to several different devices and environments. Television has become a part of the bigger puzzle of interconnected devices that operates on several platforms instead of just one. This thesis examines the Finnish television (2004–2014) through the notion of audience participation and introduces the technical, thematic, and social linkages as three different phases, interactive, participatory, social, and their most characteristic features in terms of audience participation. The aim of the study is also to focus on the idea of a possible change by addressing the possible and subtler variations that have taken place through the concept of digital television. Firstly, Finnish television history has gone through numerous trials, exploring the interactive potential of television formats. Finnish SMS-based iTV had its golden era around 2005, when nearly 50% of the television formats were to some extent interactive. Nowadays, interactive television formats have vanished due to their negative reputation and this important part of recent history is mainly been neglected in the academic scope. The dissertation focuses also on the present situation and the ways television content invites the audience to take part. “TV meets the Internet” is a global expression that characterises digital TV, and the use of the Web combined with television content is also examined. Also the linkages between television and social media are identified. Since television can nowadays be described multifaceted, the research approaches are also versatile. The research is based on qualitative content analysis, media observation, and Internet inquiry. The research material also varies. It consists of primary data: taped iTV formats, website material, and social media traces both from Twitter and Facebook and secondary data: discussion forums, observations from the media and Internet inquiry data. To sum up the results, the iTV phase represented, through its content, a new possibility for audiences to take part in a TV show (through gameful and textual features) in real-time. In participatory phase, the most characteristic features from TV-related content view, is the fact that online platform(s) were used to immerse the audience with additional material and, due to this, to extend the TV watching enjoyment beyond the actual broadcast. During the Social (media) phase, both of these features, real-timeness, and extended enjoyment through additional material, are combined and Facebook & Twitter, for example, are used to immerse people in live events (in real-time) via broadcast-related tweets and extra-material offered on a Facebook page. This thesis fills in the gap in Finnish television research by examining the rapid changes taken place on the field within the last ten years. The main results is that the development of Finnish digital television has been much more diverse and subtle than has been anticipated by following only the news, media, and contemporary discourses on the subject of television. The results will benefit both practitioners and academics by identifying the recent history of Finnish television.

Cleavages in contemporary Finland : a study on party-voter ties

Cleavages have been central in understanding the relationship between political parties and voters but the credibility of cleavage approach has been increasingly debated. This is because of decreasing party loyalty, fewer ideological differences between the parties and general social structural change amongst other factors. By definition, cleavages arise when social structural groups recognize their clashing interests, which are reflected in common values and attitudes, and vote for parties that are dedicated to defend the interests of the groups concerned. This study assesses relevance of cleavage approach in the Finnish context. The research problem in this study is “what kind of a cleavage structure exists in Finland at the beginning of the 21st century? Finland represents a case that has traditionally been characterized by a strong and diverse cleavage structure, notable ideological fragmentation in the electorate and an ideologically diverse party system. Nevertheless, the picture of the party-voter ties in Finland still remains incomplete with regard to a thorough analysis of cleavages. In addition, despite the vast amount of literature on cleavages in political science, studies that thoroughly analyze national cleavage structures by assessing the relationship between social structural position, values and attitudes and party choice have been rare. The research questions are approached by deploying statistical analyses, and using Finnish National Election Studies from 2003, 2007 and 2011as data. In this study, seven different social structural cleavage bases are analyzed: native language, type of residential area, occupational class, education, denomination, gender and age cohorts. Four different value/attitudinal dimensions were identified in this study: economic right and authority, regional and socioeconomic equality, sociocultural and European Union dimensions. This study shows that despite the weak overall effect of social structural positions on values and attitudes, a few rather strong connections between them were identified. The overall impact of social structural position and values and attitudes on party choice varies significantly between parties. Cleavages still exist in Finland and the cleavage structure partly reflects the old basis in the Finnish party system. The cleavage that is based on the type of residential area and reflected in regional and socioeconomic equality dimensions concerns primarily the voters of the Centre Party and the Coalition Party. The linguistic cleavage concerns mostly the voters of the Swedish People’s Party. The classic class cleavage reflected in the regional and socioeconomic equality dimension concerns in turn first and foremost the blue-collar voters of the Left Alliance and the Social Democratic Party, the agricultural entrepreneur voters of the Centre Party and higher professional and manager voters of the Coalition Party. The conflict with the most potential as a cleavage is the one based on social status (occupational class and education) and it is reflected in sociocultural and EU dimensions. It sets the voters of the True Finns against the voters of the Green League and the Coalition Party. The study underlines the challenges the old parties have met after the volatile election in 2011, which shook the cleavage structure. It also describes the complexity involved in the Finnish conflict structure and the multidimensionality in the electoral competition between the parties.

Strateginen kommunikaatio sosiaalisessa mediassa : tutkimuskohteena Libya

Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa teoriapohja strategisesta kommunikaatiosta ja tämän kautta vastata tutkimuskysymyksiin. Päätehtävänä oli analysoida William Haguen ja Anders Fogh Rasmussenin twiittejä vuoden 2011 libyan kriisin ajalta. Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksella vastasin sivututkimuskysymyksiin ja loin teoriapohjaa sekä strategisesta kommunikaatiosta että viestinnästä tutkimukseeni. Tutkielmassa vastattiin päätutkimuskysymykseen: Miten strategista kommunikaatiota voi käyttää sotilasoperaatiossa, kun viestikanavana on sosiaalinen media? Aiheeni on median ja viestinnän muutoksen aikakaudella ajankohtainen ja mielenkiintoinen myös sotataidollisesta näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytin tekstianalyysiä ja kirjallisuuskatsauksella loin kuvan strategi-sesta kommunikaatiosta, johon peilasin ja jonka pohjalta analysoin Haguen ja Rasmussenin Twitter -viestintää. Viesteistä etsin eritoten viitteitä kansallisen narratiivin edistämiseen, responsibility to protect periaatteeseen sekä oikeutuksen hakemiseen länsikoalition toimille. Tutkimuksen perusteella havaitaan, että sekä Haguen että Rasmussenin viesteistä löytyy strategisen kommunikaation periaatteet ja heidän viestintä on ollut tavoitejohtoista. Molempien viestinnän diskurssit keskittyvät libyalaisiin siviileihin ja r2p -periaatteeseen. Molempia edellä mainittuja käytettään hyödyksi omien toimien oikeuttamiseen, eikä Haguen ja Rasmussenin viestinnässä ole suuria eroja tässäkään mielessä.

Digital Content Marketing in the Business-to-Business Context. A Case Study on Marketing Communications Agencies.

Marketing has changed because of digitalization. Marketing is moving towards digital channels and more companies are transitioning from “pushing” advertising messages to “pull” marketing, that attracts audience with the content that interests and benefits the audience. This kind of marketing is called content marketing or “inbound” marketing. This study focuses on how marketing communications agencies utilize digital content marketing and what are the best practices with the selected digital content marketing channels. In this study, those channels include blogs, Facebook, Twitter, and LinkedIn. The qualitative research method was utilized in order to examine the phenomenon of digital content marketing in-depth. The chosen data collecting method was semi-structured interviewing. A total of seven marketing communications agencies, who currently utilize digital content marketing, were selected as case companies and interviewed. All the case companies are from the marketing communications industry because that industry can be assumed to be well adapted to digital content marketing techniques. There is a research gap about digital content marketing in the B2B context, which increases the novelty value of this research. The study examines what is digital content marketing, why B2B companies use digital content marketing, and how should digital content marketing be conducted through blogs and social media. The informants perceived digital marketing to be a fundamental part of their all marketing. They conduct digital content marketing for the following reasons: to increase sales, to improve their brand image and to demonstrate their own skills. Concrete results of digital content marketing for the case companies include sales leads, new clients, better brand image, and that recruiting is easier. The most important success factors with blogs and social media are the following: 1) Audience-centric thinking. All content planning should start from figuring out which themes interests the target audience. Social media channel choices should be based on where the target audience can be reached. 2) Companies should not talk only about themselves. Instead, content is made about themes that interests the target audience. On social media channels, only a fragment of all shared content is about the company. Rather, most of the shared content is industry-specific content that helps the potential client.

140 merkin demokratiaa. Kuinka demokratia voi Twitterissä

Twitter on internetissä toimiva lyhytviestipalvelu, joka voidaan lukea osaksi sosiaalista mediaa. Sen käyttäjät voivat julkaista korkeintaan 140 merkin mittaisia viestejä, eli twiittejä, sekä lukea, jakaa ja kommentoida toisten käyttäjien lähettämiä twiittejä. Palvelun piirissä lähetetään tätä kirjoitettaessa kymmeniä tuhansia suomenkielisiä twiittejä päivittäin. Twiitit koskevat usein ajankohtaisia aiheita ja tapahtumia. Tässä tutkimuksessa haetaan vastausta siihen, toteutuuko Twitterissä käytävässä eduskuntavaaliaiheisessa keskustelussa aggregatiivisen, deliberatiivisen tai agonistisen demokratiakäsityksen piirteitä. Normatiivisten demokratiateorioiden operationalisoinnnissa tutkielmassa on käytetty erityisesti Raphael Kiesin deliberatiivisen demokratian operationalisointikehikkoa sekä Lincoln Dahlbergin digitaalisen demokratian positiomallia. Aineistona on Twitterin tietokannasta vuoden 2015 eduskuntavaalien alla suodatettu ja kerätty kokoelma twiittejä (n=870), jotka muodostavat yhteensä 25 kokonaista keskustelua. Analyysimenetelminä on käytetty laadullista, teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä sekä kuvailevia kvantitatiivisia menetelmiä. Analyysin johtopäätöksenä voidaan todeta, että kaikkien edellä mainittujen demokratiateorioiden mukaisia piirteitä oli havaittavissa tutkituista keskusteluketjuista. Kokonaisuutena aineistosta havaitut vuorovaikutuksen piirteet muodostavat kuvan keskustelukulttuurista, joka muistuttaa käsitellyistä demokratiaihanteista eniten aggregatiivista, liberaalia demokratiaa. Mainittua normatiivista demokratiakäsitystä tukevat myös Twitterin asettama 140 merkin yläraja viestien pituudelle sekä Twitterin tämän tutkielman kirjoitusvaiheessa julkaisema äänestystoiminto. Merkillepantava huomio on myös se, että osallistujien välistä näkyvää vuorovaikutusta esiintyy Twitterissä vähän suhteessa twiittien kokonaisvolyymiin.

Personal branding on social media - The characteristics of strong personal brands in Finland

The purpose of the study is to define the characteristics of strong personal brands on social media in Finland. Personal branding as a phenomenon is no longer limited to celebrities and political leaders. The digital revolution and the change in online behavior have created the need for a deeper investigation of the characteristics of strong personal brands on social media. The work of different academics on personal branding are examined to gain a comprehensive understanding on this research topic that has gone through a revolution during the last decade. Early impression management theory is refined to include elements from more modern literature related to personal branding, brand identity management and social media to create a theoretical framework that simplifies the process of personal brand building on social media. The framework consisting of three phases clarifies the process of modern personal branding. The results of the study are presented in line with three research themes derived from the theoretical framework: the background of the brand, the brand identity management and the social media behavior and activities. Mixed methods are used in the research as means to broaden perception on the subject. The quantitative part of the study defines general characteristics concerning the most follower personal brands in Finland in three social media channels – Facebook, Instagram and Twitter. The other part of the research was conducted by single case study including two Finnish personal brands cases to provide a deeper understanding of personal branding practices of strong social media personal brands. The results of the study show that the most used social media channels differ in terms of the personal brand characteristics and personal branding activities. Due to the characteristics of the channels also the post activities of the personal brands differ quite significantly. It can be also inferred that there is a difference between brands with an existing offline awareness and the brands with no awareness before joining the social media. In order to reduce the gap between the ideal brand image and the current image, the brand should have a clear vision as well as a good understanding of the target group and the value it creates for its target audience. The brand identity needs to be managed by communicating with the target audience authentically in the right channels, with relevant content. The dedication, the target group’s behavior and the ability to create valuable and relevant content determines the right tactics for social media personal branding.