Tätä mieltä miehet

Miestutkijoiden mielipiteitä naistutkimuksesta.

Tätä mieltä miehet

Miestutkijoiden mielipiteitä naistutkimuksesta.

Tätä mieltä miehet

Miestutkijoiden mielipiteitä naistutkimuksesta.

Tätä mieltä miehet

Miestutkijoiden mielipiteitä naistutkimuksesta.

”Tätä työtä tehdään Suomen suvun historiassa vain yhden kerran”. Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan opettajaleiri suomalaisten ja itäkarjalaisten kohtaamisen paikkana 1941 – 1944

Tutkimus käsittelee suomalaisten ja itäkarjalaisten suhdetta Itä-Karjalan miehityksen aikana 1941 – 1944. Lähestyn aihetta Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan opettajaleirin kautta. Leirillä opiskeli joulukuun 1941 ja elokuun 1944 välisenä aikana yli sata itäkarjalaista opettajaa Paltamossa, Jämsässä ja Raumalla. Koulutuksen tavoitteena oli antaa opiskelijoille suomalaisen kansakoulunopettajan pätevyys ja kasvattaa heistä suursuomalaisen aatemaailman omaksuneita opettajia Suomeen liitettävän Itä-Karjalan tarpeisiin. Tutkimuksen lähdeaineistona on opettajaleirin arkistoksi kutsuttu aineistokokonaisuus. Tarkastelen tutkimuksessa suomalaisten ja itäkarjalaisten suhteita sotilashallinnon kontekstissa. Tutkimuksessa käsitellyt suomalaiset olivat miehityshallinnon edustajia, itäkarjalaiset taas miehitetyn alueen asukkaita ja vihollismaan kansalaisia. Tämä valtasuhde määritteli pitkälti sen, miten he toisensa näkivät. Perinteisen sotahistorian sijaan tutkimukseni sijoittuu pikemminkin uuden sotahistorian kenttään. Varsinaisten sotatapahtumien sijaan tutkimus keskittyy siihen, millaiselle ajatusmaailmalle Itä-Karjalan sotilashallinto rakentui. Tutkimus rakentuu kolmen tapahtumasarjan ympärille. Helmikuussa 1942 leirin opiskelijat järjestivät Leninin kuolinpäivänä mielenilmauksen, jonka seurauksena useita leirin opiskelijoita lähetettiin keskitysleireille. Käsittelen tapahtuman yhteydessä opettajaleiriä miehitysvallan välineenä ja opiskelijoiden mahdollisuuksia vastarintaan. Kesällä 1942 Mikko Karvosen itäkarjalaisesta opettajasta kertovan romaanin Heräävän elämän maa julkaisu herätti opettajaleirillä suuttumusta. Käyn leiriläisten reaktion kautta läpi kansallisuuden ja rodun merkitystä suomalaisten ja itäkarjalaisten suhteen pohjana. Viimeisessä käsittelyluvussa tutkin sitä, mitä sodan päättyminen ja opettajaleirin lakkauttaminen merkitsivät sen opettajille ja opiskelijoille. Sotilashallinnon ja opettajaleirin työ perustui siihen ajatukseen, että Itä-Karjala liitettäisiin sodan jälkeen Suomeen. Tämän takia itäkarjalaisia kohdeltiin ennen kaikkea tulevina suomalaisina. Opettajaleirin opiskelijat tuottivat pettymyksiä, koska heidän taivuttamisensa Suur-Suomi -ajatuksen puolelle oli ennakkoon ajateltua vaikeampaa. Heissä nähtiin myös kielteisiä piirteitä, jotka tulkittiin venäläisen kulttuurin vaikutuksiksi. Leirillä ajateltiin, että syntyperänsä takia opiskelijoista voisi tulla hyviä suomalaisia, mutta heidän piti oppia vihaamaan ”ryssää” ja pääsemään irti venäläisyyden vaikutuksista. Suomen vetäytyminen Itä-Karjalasta teki tyhjäksi haaveet Suur-Suomen luomisesta. Osa leirin entisistä opettajista ja Suomeen jääneistä opiskelijoista jatkoi yhteydenpitoa sodan jälkeenkin. Leiriläisiä yhdistivät yhteiset kokemukset, mutta etenkin leirin johtajan Matti Koskenniemen toiminnassa näkyi myös tavoite pitää kiinni ajatuksesta, että opettajaleirin työ ei ollut mennyt hukkaan. Sodan jälkeisessä Suomessa Itä-Karjalan miehitys haluttiin yleisesti unohtaa, mutta säilyttämällä ja kartuttamalla opettajaleirin arkistoa Koskenniemi piti kiinni oikeudesta omaan tulkintaansa siitä, mistä opettajaleirissä oli ollut kyse.

Trakten omkring Stockholm i IX blad : V mellersta bladet, uppmätt 1844-45

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Trakten omkring Stockholm I IX blad : V mellersta bladet, uppmätt 1844-45

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Ulosweto kysymyxistä, jotka ennen tätä doct. Mart. Lutheruxen Catechismuxen, ja doct. Gezeliuxen Kysymys kirjan lawiammaxi selityxexi owat ulosannetut

Arkit: A-F8.

Ilmoitus. Sitte kuin se wastauudesta parattu ylöspano suomenkielisestä Bibliasta, in quarto ... ennen tätä jo on lopulle tullut ... tulee se wastauudesta ... taas ylöspandawaxi, ... Turusa 23 p. tammi-kuusa 1771. Jacob Bremer

Painovuosi nimekkeestä.

Ennen tätä öfwerstin greifwin Eric Brahen instructioni eli neuwo hänen nuorelle pojallensa greifwille Pehr Brahelle. Ruotzin kielellä präntätystä ja censureratusta kirjoituxesta sanasta sanahan suomexi käätty

S. [8]: Stockholmisa sinä 16. p. heinäcuusa 1756. Eric Brahe.

Ulosweto kysymyxistä, jotka ennen tätä doct. Mart. Lutheruxen Catechismuxen, ja doct. Gezeliuxen Kysymys kirjan lawiammaxi selityxexi owat ulosannetut

Arkit: A-F8.

Hakunilan Kultsa/Urban II hanke : pohdintaa yhteisöteatterin merkityksestä alueelle

This thesis analyses what local community theatre activity means to an area and its residents, and whether this kind of activity is meaningful. The objective was to explore whether and how community art can help urban areas to move in the direction of sustainable development: whether art can be part of regional policy development work. Hakunilan Kultsa was founded in 2003. It is an Urban II, European Union project and part of the Community Iniative Programme 2001-2006, financed by the EU. Hakunilan Kultsa is also a co-operation between Vantaa city council's culture and youth services. The project encourages Hakunila residents of different ages to take part in versatile art and cultural intrests in the Hakunila youth centre. People have the opportunity to participate in theatre, expression, arts, dance, performing arts and writing groups. One of the main aims is to found a sustainable community theatre in the area. The thesis examines what effects Hakunilan Kultsa has had so far. Inquiry form and thematical interviews have been used as research methods. Interviews and questionnaires were gathered between Autumn 2004 and Spring 2005. The whole process lasted from Spring 2004 until Spring 2006. The author also made participatory observations during the research process which in turn affected the conclusions. The thesis also deals with associated topics such as urban programmes, sustainable development, Hakunila as a suburban area, resident stimulation, and community thetare work. Hakunilan Kultsa has proved its importance. Based on the enquiries and interviews, the project has effectively presented the possibility for art forms to become hobbies. There is no cultural, age or economical discrimination. The easily accessible site and the low threshold principle make it easy for people to participate. The community theatre has improved the area's public image, increased participation and initiative, and given a voice to the community.

Luontoleikkien mahdollisuudet lasten toimintaterapiassa

Opinnäytetyöni tarkoituksena on selvittää, miten luontoleikkejä on mahdollista soveltaa lasten toimintaterapiaan. Käsitän työssä ihmisen ja ympäristön kuuluvan kiinteästi toisiinsa. Tämän vuoksi toimintaa, tässä yhteydessä luontoleikkiä, ei voi ymmärtää ellei ota yksilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksellisia tekijöitä huomioon. Tämän vuoksi selvitän opinnäytetyössäni myös luontoympäristön sekä luonnonmateriaalien sovellutusmahdollisuuksia toimintaterapiassa. Opinnäytetyön teoriaa on ohjannut toimintaterapiaan sovellettu ekologinen viitekehys yhdessä ekoterapeuttisten ajatusmallien sekä ympäristöön liittyvien tutkimustulosten kanssa. Toiminnallinen opinnäytetyöni sisältää erillisen, ihmisiltä keräämäni luontoleikkivihkon, jota voi käyttää soveltaen toimintaterapiaan. Vihkosta löytyy yli 50 erilaista luontoleikkiä, jotka ovat olleet vastaajille jollakin tapaa merkityksellisiä. Vihkosta löytyy luonnon eri elementtejä sisältäviä leikkejä: maa-, vesi-, eläin-, metsä-, puu- ja kasvistoleikkejä. Näiden elementtien käyttömahdollisuudet ja ominaisuudet tulevat esille opinnäytetyön eri vaiheissa. Yhteys työelämään näkyy toimintaterapeutti yksityisyrittäjä Riika Östbergin soveltaessa leikkivihkon leikkejä kahden lapsen toimintaterapiaprosessiin. Toimintaterapeutin tekemät jäsennellyt havainnot ja niistä tekemäni johtopäätökset, tukevat työhön kokoamaani teoriaa. Tuloksien perusteella luontoleikkejä, luontoympäristöä ja luonnonmateriaaleja on mahdollista käyttää ennakkosuunnitelmien avulla lasten toimintaterapiassa. Toimintaterapeutti voi ohjata myös lapsen tukiverkostoa huomaamaan, kuinka luontoleikkitoiminta on terveyttä ja hyvinvointia edistävä, ekologinen sekä taloudellinen vaihtoehto lapsen toiminnan ja toimintakyvyn edistämiseksi. Luontoympäristössä lapsen on mahdollista harjoitella luovasti samoja taitoja kuin muutenkin toimintaterapiassa. Toivon, että opinnäytetyö saa lukijat miettimään omaa paikkaansa omassa ympäristössään. Tarkoituksenani on kannustaa ihmisiä käyttämään luontoa lapsen kasvun ja kehityksen tukena. Luontoteema on jo pelkän ajankohtaisuutensa ja monipuolisuutensa vuoksi hyvä tutkimuksen aihe. Tätä opinnäytetyötä voisi lähteä luontevasti jatkamaan haastattelemalla lapsia, perehtyen heidän omakohtaisiin luontoleikkikokemuksiinsa.