Arkistoluettelo 658: Robert Kajanus

Luettelo Kansalliskirjastossa olevan Robert Kajanuksen arkiston sisällöst�� (ks. myös arkistoluettelo 96)

Partie occidentale de l'Empire de Russie, où se trouve distinguée la Russie européenne, divisée par ses gouvernemens ou provinces de Dwinskoy, Oloneckoy, Bielozerskoy, Archangel, Nowogorod, Wolockoy, Ustiuskoy, Moscow, Kiowie, Bielogorod, Woroneskoy, et la Petite Tatarie. La partie Asiatique contient les provinces de Berezowskoy, Mangajeiskoy, Wiatka, Solkamskoy, Pelymskoy, ... Le gouvernement d'Astrachan et les confins du royaume des Kalmaks Eleuths. Dressée d'après les cartes d l'Atlas Russien par le s.r Robert de Vaugondy, fils de m.r Robert geographe ordin'. du roi. Avec privilege 1750.

[N. 1:9000000].

Partie septentrionale de la Russie Européenne òu sont distinguées éxactement toutes les provinces, d'aprés le détail de l'Atlas Russien. Par le s.r Robert de Vaugondy fils. géog. ordin'. du roi. Avec privilége 1753.

Janamittakaavat: Mille pas geometriques ; Woerstes de Russie.

Partie septentrionale de la Russie Européenne òu sont distinguées éxactement toutes les provinces, d'aprés le détail de l'Atlas Russien. Par le s.r Robert de Vaugondy fils. géog. ordin'. du roy.

Janamittakaavat: Milles d'Italie ; Woerstes de Russie.

Curlande, Livonie, Ingrie et partie meridionale de Finlande. Par le s.r Robert de Vaugondy fils de m.r Robert geogr. ordin. du roi. Avec privilege 1749.

Janamittakaava: Lieues marines.

Saman "kolikon" kolme puolta : David Galulan, Sir Robert Thompsonin ja Sir Frank Kitsonin vastakumouksellisen sodankäynnin teorioiden vertailu ja niit�� yhdist��vät tekijät.

Toisen maailmansodan jälkeisenä ajanjaksona Iso-Britannia ja Ranska päätyivät useissa siirtomaissaan vastakumouksellisiin sodankäynnin konflikteihin. Nämä konfliktit kytkeytyivät siirtomaiden itsenäistymispyrkimyksiin ja kylmän sodan maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Konflikteissa Ison-Britannian ja Ranskan siviili- ja sotilasviranomaiset kehittivät innovatiivisesti vastakumouksellisen sodankäynnin menetelmiään. Läntisissä valtioissa tehtiin 1960-luvulla myös merkittävä määrä vastakumouksellisen sodankäynnin tutkimusta. T��män tutkimusjakson keskeisimpiä teoreetikkoja olivat ranskalainen David Galula (1919 - 1967) ja britit Robert Thompson (1916 - 1992) ja Frank Kitson (1926 -). T��män tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät yhdistivät David Galulan, Robert Thompsonin ja Frank Kitsonin kumouksellisen ja vastakumouksellisen sodankäynnin teorioita. Tutkimuksessa on käytetty metodina tulkitsevaa diskurssianalyysiä teoreetikkojen kumouksellisen ja vastakumouksellisen sodankäynnin näkemysten tulkitsemiseksi. Tulkinta on suoritettu sitomalla teoriat historialliseen ja henkilöiden taustat käsittävään kontekstiin. Laadullisella sisällönanalyysillä on tunnistettu teoreetikkojen taustoista niit�� tekijöit��, joilla voidaan katsoa olleen merkityst�� teorioiden muodostumiselle. Diskurssianalyysin rinnalla on käytetty tapaustutkimusta Galulan, Thompsonin ja Kitsonin teorioiden ja heidän taustatekijöidensä vertaamiseksi. Keskeisen tutkimusaineiston muodostivat Galulan, Thompsonin ja Kitsonin vastakumouk-sellista sodankäyntiä käsittelevät kirjat sekä heidän kirjoittamansa muistelmat. T��t�� tutkimusaineistoa t��ydennettiin teoreetikkoja ja vastakumouksellista sodankäyntiä käsittelevällä tutkimuskirjallisuudella. Tutkimuksen t��rkeimpänä havaintona voidaan pit��ä sit��, että teoreetikkojen näkemykset kumouksellisesta ja vastakumouksellisesta sodankäynnist�� ovat pitkälti yhteneväisiä. T��män johtui siit��, että kumouksellinen sodankäynti havainnollistettiin pitkälti Mao Zedongin vallankumouksellisen sodankäynnin mallin kautta. Kumouksellisen sodankäynnin ytimeksi nähtiin syy tai aate, jota käytettiin kansan tuen voittamiseksi. Kaikki teoreetikot korostivat kumouksellisen sodankäynnin poliittista ulottuvuutta. T��män takia vastakumouksellisen sodankäynnin tuli olla ensisijaisesti poliittisesti johdettua toimintaa, jota turvallisuusjoukot tukevat. Teoreetikot näkivät asevoimien roolin ja toimintaperiaatteet vastakumouksellisessa sodankäynnissä pitkälti yhteneväisesti. Teoreetikkojen taustoissa havaittiin useita näkemysten yhtenäisyyttä selittäviä tekijöit��.