Non-profit maximising organisations and the impact of privatisation, liberalisation, and public-sector reform

I denna avhandling analyserar jag både offentliga och privata företag och organisationer, inklusive universitet, särskilt när det existerar potentiell inre motivation. Jag behandlar både industriell produktion, inklusive infrastruktursektorer med vertikala relationer, och tjänstesektorn. Man tänker sig att ägandet kan påverka kostnadseffektiviteten dels genom olika storlek hos lönetillägg och andra förmåner för de anställda (eng. Internal Rent Capture), och dels via asymmetrisk information. Jag frågar dessutom om det finns andra faktorer än ägande och konkurrens som kan påverka prestandan hos kommersiella företag och ideella organisationer. Dessa frågeställningar aktualiseras av pågående reformer inom den offentliga sektorn, särskilt i samband med den så kallade nya offentliga förvaltningen (eng. New Public Management). Jag analyserar reformernas inverkan på hur bra en organisation fungerar och på den sociala välfärden. Analysen i denna avhandling är teoretisk, men resultaten är relaterade också till den empiriska litteraturen. Avhandlingen är uppdelad i del I och II. I del I sammanfattar jag avhandlingen och sätter den i ett sammanhang, medan del II består av fem redan publicerade essäer. De två första (I–II) är mera traditionella, i och med att de baserar sig på homo economicus (eng. the economic man), utan att beakta den inre motivationen. I essä I (publicerad 2008) bedömer vi fördelar och nackdelar av privatisering och avreglering innanför en sådan ram, men med en betoning också på icke återvinningsbara fasta kostnader och vertikala relationer. I essä II (publicerad 2012) fokuserar vi oss på vertikal separation, och konkurrensutsättning och privatisering i nätverksindustrier. I essäerna III–V vidgas perspektivet genom att införa potentiell inre motivation i en agentmodell. Analysen i essä III (publicerad 2014) tillämpas på offentligt ägande och privatisering. I essäerna IV och V (publicerade 2009 respektive 2013) utvidgas analysen till att även gälla kreativa branscher, särskilt arbete inom universiteten, där den inre motivationen hos de anställda kan tänkas vara avgörande. I dessa essäer tillämpas en analys som inbegriper ett intra-personellt spel inom ramen för en agentmodell med potentiell inre motivation. Vi analyserar sålunda avvägningen mellan ekonomiska incitament och inre motivation.

Kireää pintaa ja ammattitaitoisia kokeita. Konteksti, frekvenssi ja fonologinen läpinäkyvyys suomen kielen homonyymisten sanamuotojen tulkinnassa

Tutkimuksessa selvitellään kirjallisen testin avulla kontekstin, frekvenssin ja fonologisen läpinäkyvyyden vaikutusta suomen kielen homonyymisten sananmuotojen (esim. kokeista, pinnassa, suojaisin) tulkintaan. Testi pohjautuu Klaus Laalon (1990) homo-nyymisten sananmuotojen luokitukseen ja rakentuu perusmuotojen nimeämisen varaan. Homonyymiset sananmuodot (yht. 36 muotoa) esiintyvät joko kontekstissa tai kontekstitta, ja tehtävänannossa joko on tai ei ole viitattu muotojen monitulkintaisuuteen. Kontekstit ovat lisäksi joko rajaavia (sallivat vain yhden tulkinnan) tai neutraaleja (mahdollistavat useamman tulkinnan). Testiin on osallistunut yhteensä 57 yläkoululaista ja lukiolaista (50 suomenkielistä ja 7 S2-oppijaa). Tutkimuksessa selvitetään, vaikuttavatko konteksti, frekvenssi ja fonologinen läpinäkyvyys siihen, missä määrin homonyymisten sananmuotojen eri merkitykset oivalletaan ja millä perustein homonyymisten sananmuotojen tulkinta määräytyy silloin, kun vaihtoehtoisista merkityksistä oivalletaan vain jokin. Erityisen huomion kohteena on homonyymien tulkinta rajaavassa kontekstissa: ohjaako konteksti automaattisesti oikeaan tulkintaan, ja jäävätkö kontekstiin sopimattomat merkitykset huomaamatta (vrt. Laalo 1982: 7; 1990: 12), vai aktivoituvatko merkitykset kattavasti? Kysymyksenasettelu on psykolingvistinen, ja työssä myös Laalon (1982: 7; 1990: 12) näkemystä suhteutetaan homonyymien prosessoinnista tehtyyn tutkimukseen. Tulosten perusteella homonyymisten sananmuotojen monitulkintaisuus oivalletaan parhaiten silloin, kun muodot esiintyvät ilman kontekstia ja tehtävänanto ohjaa vaihtoehtoisten merkitysten pohdintaan; muulloin niiden monitulkintaisuus jää pitkälti huomaamatta – jopa silloin, kun monitulkintaisuudella leikitellään. Monitulkintaisuuden havaitseminen ei myöskään riippunut frekvenssistä eikä läpinäkyvyydestä, jotka kuitenkin vaikuttivat siihen, mitä perusmuotoa vain yhden tulkinnan oivaltaneet informantit suosivat. Rajaavassa kontekstissa homonyymiset sananmuodot tulkittiin usein kontekstinvastaisesti. Erityisen paljon virhetulkintoja esiintyi S2-oppijoilla ja yläkoululaisilla, ja ne kasautuivat konteksteihin, joissa kontekstuaalisesti oikea tulkinta vastasi homonyymisen sananmuodon harvinaisempaa merkitystä. Tulkinnan ratkaisi siis frekvenssi, eivät kontekstuaaliset vihjeet. Laalon (1982: 7; 1990: 12) hypoteesin voi kuitenkin katsoa toteutuvan niissä rajaavissa konteksteissa, joissa kontekstinmukainen tulkinta vastasi homonyymisen sananmuodon yleisempää merkitystä.

De anima in genere (1652)

Invokaatio: Sun Theo.