De delictis circa depositum

Painettu uudelleen: Matthiae Calonii opera omnia II. Holmiae 1830. S. 39-80

De peccatis post mortem

Invocatio: I.N.D.O.M.

De expiatione Jesu Christi vicaria

Invocatio: D.D.

De salute gentilium aeterna

Invocatio: D.F.G.

De ulceribus, et boracis in iisdem usu

Digitoitu Kuninkaallisen Turun akatemian väitöskirja vuodelta 1783

In gangraenam scroti observatio

Diss. Upsala 1783

Upfostrings-sålskaptes tidningar

Sisältää numerot: n:o 178, 179, Stockholm. d. 18. Nov 1782 n:0 192, 193. Stockholm d. 12 Dec. 1782 n:o 38. Stockholm, d. 15 Maj 1783 n:o 40,Stockholm, d. 3 Junii 1784 N:o 42. Stockholm, d. 10 Junii 1784

Sellokonsertto D Hob. VIIb/2 : Konsert för violoncell D Hob. VIIb/2

Soitinnus: sello, orkesteri.

Violinkonsert op. 1 B-dur

Soitinnus: viulu, orkesteri.

Geographisk, physico-economisk och historisk beskrifning öfwer Birckala socken uti Åbo höfdingedöme : af Daniel Hall, commissions landmätare i Finland.

Offprint from: Samling af rön och afhandlingar, rörande landtbruket, som till Kongl. Wetenskaps Academien bilfwit ingifne, tom. 4.

Histoire des différents peuples soumis à la domination des russes, ou Suite de lʼhistoire de Russie : par M. Levesque. Tome premier.

Digital reproduction, The National Library of Finland, Centre for Preservation and Digitisation, Mikkeli

Kahden merkkijonon pisimmän yhteisen alijonon ongelma ja sen ratkaiseminen

Tämä tutkielma kuuluu merkkijonoalgoritmiikan piiriin. Merkkijono S on merkkijonojen X[1..m] ja Y[1..n] yhteinen alijono, mikäli se voidaan muodostaa poistamalla X:stä 0..m ja Y:stä 0..n kappaletta merkkejä mielivaltaisista paikoista. Jos yksikään X:n ja Y:n yhteinen alijono ei ole S:ää pidempi, sanotaan, että S on X:n ja Y:n pisin yhteinen alijono (lyh. PYA). Tässä työssä keskitytään kahden merkkijonon PYAn ratkaisemiseen, mutta ongelma on yleistettävissä myös useammalle jonolle. PYA-ongelmalle on sovelluskohteita – paitsi tietojenkäsittelytieteen niin myös bioinformatiikan osa-alueilla. Tunnetuimpia niistä ovat tekstin ja kuvien tiivistäminen, tiedostojen versionhallinta, hahmontunnistus sekä DNA- ja proteiiniketjujen rakennetta vertaileva tutkimus. Ongelman ratkaisemisen tekee hankalaksi ratkaisualgoritmien riippuvuus syötejonojen useista eri parametreista. Näitä ovat syötejonojen pituuden lisäksi mm. syöttöaakkoston koko, syötteiden merkkijakauma, PYAn suhteellinen osuus lyhyemmän syötejonon pituudesta ja täsmäävien merkkiparien lukumäärä. Täten on vaikeaa kehittää algoritmia, joka toimisi tehokkaasti kaikille ongelman esiintymille. Tutkielman on määrä toimia yhtäältä käsikirjana, jossa esitellään ongelman peruskäsitteiden kuvauksen jälkeen jo aikaisemmin kehitettyjä tarkkoja PYAalgoritmeja. Niiden tarkastelu on ryhmitelty algoritmin toimintamallin mukaan joko rivi, korkeuskäyrä tai diagonaali kerrallaan sekä monisuuntaisesti prosessoiviin. Tarkkojen menetelmien lisäksi esitellään PYAn pituuden ylä- tai alarajan laskevia heuristisia menetelmiä, joiden laskemia tuloksia voidaan hyödyntää joko sellaisinaan tai ohjaamaan tarkan algoritmin suoritusta. Tämä osuus perustuu tutkimusryhmämme julkaisemiin artikkeleihin. Niissä käsitellään ensimmäistä kertaa heuristiikoilla tehostettuja tarkkoja menetelmiä. Toisaalta työ sisältää laajahkon empiirisen tutkimusosuuden, jonka tavoitteena on ollut tehostaa olemassa olevien tarkkojen algoritmien ajoaikaa ja muistinkäyttöä. Kyseiseen tavoitteeseen on pyritty ohjelmointiteknisesti esittelemällä algoritmien toimintamallia hyvin tukevia tietorakenteita ja rajoittamalla algoritmien suorittamaa tuloksetonta laskentaa parantamalla niiden kykyä havainnoida suorituksen aikana saavutettuja välituloksia ja hyödyntää niitä. Tutkielman johtopäätöksinä voidaan yleisesti todeta tarkkojen PYA-algoritmien heuristisen esiprosessoinnin lähes systemaattisesti pienentävän niiden suoritusaikaa ja erityisesti muistintarvetta. Lisäksi algoritmin käyttämällä tietorakenteella on ratkaiseva vaikutus laskennan tehokkuuteen: mitä paikallisempia haku- ja päivitysoperaatiot ovat, sitä tehokkaampaa algoritmin suorittama laskenta on.

Numbers and Languages

The thesis presents results obtained during the authors PhD-studies. First systems of language equations of a simple form consisting of just two equations are proved to be computationally universal. These are systems over unary alphabet, that are seen as systems of equations over natural numbers. The systems contain only an equation X+A=B and an equation X+X+C=X+X+D, where A, B, C and D are eventually periodic constants. It is proved that for every recursive set S there exists natural numbers p and d, and eventually periodic sets A, B, C and D such that a number n is in S if and only if np+d is in the unique solution of the abovementioned system of two equations, so all recursive sets can be represented in an encoded form. It is also proved that all recursive sets cannot be represented as they are, so the encoding is really needed. Furthermore, it is proved that the family of languages generated by Boolean grammars is closed under injective gsm-mappings and inverse gsm-mappings. The arguments apply also for the families of unambiguous Boolean languages, conjunctive languages and unambiguous languages. Finally, characterizations for morphisims preserving subfamilies of context-free languages are presented. It is shown that the families of deterministic and LL context-free languages are closed under codes if and only if they are of bounded deciphering delay. These families are also closed under non-codes, if they map every letter into a submonoid generated by a single word. The family of unambiguous context-free languages is closed under all codes and under the same non-codes as the families of deterministic and LL context-free languages.

Linzer Sinfonie C-dur, KV 425

Soitinnus: orkesteri.

Meditationes quasdam circa institutionem juventutis

Invokaatio: F.S.N.