Foreign direct investment motives and location decision factors under economic recession: Three cases of Finnish FDI in Portugal

The purpose of this thesis was to study how uncertainty in economic conditions of the FDI host country affects location decision of an investment, and what kinds of motives are behind the investment decision to a country in economic recession, in this case Portugal. The country has attracted foreign direct investment steadily, but it is evident that most multinational firms and investors tend to be more interested in emerging economies in general. The aim was to find out also which host country specific advantages are important in this kind of cross-border investment and which factors are important for an FDI to succeed under economic uncertainty at the host country. The study was done by analyzing three Finnish case companies: a private equity and real estate investment firm Pontos Group, A wave energy technology research and development company AW Energy and NSN, Nokia Solutions and Networks, a global telecommunications company. The research was done empirically, by interviewing experts on the subject, mainly persons representing these companies. In addition relevant articles, journals and content from case companies’ web-pages is used for the desk research regarding the topic. The results of this thesis showed that the FDIs with strategic asset-seeking investments seem most profitable FDI types under uncertain economic conditions. This kind of investments aim to strengthen the company’s long-term strategy, including the time after recession. Firm-specific ownership advantages that bring competitive advantage proved out to be important under these circumstances, as well as first-mover advantages and externally created assets such as government promotional policies regarding FDI incentives. Also the location was considered suitable for resource- or efficiency seeking motives, based on the lowered price level at the host country. Problems were related mainly to financing, but as foreign companies receive financing usually from their home countries, the economic recession of the host country does not have significant effect for FDI decision, according to this study

Uncertainty Management in Acquisitions: What Scenario Analysis Could Offer

This study answers to How scenario analysis could help acquiring companies to reduce uncertainty in the acquisition process? It is due to the mismatch between academic world’s caveat emptor and business world’s eagerness to pursue acquisitions that motivated this study. Acquisitions are as popular as ever, thus, managing the uncertainty surrounding these transactions is relevant. This study creates a generic theoretical model with a strategy-level scope. Thus, the study does not discuss nor does it seek answers to operational issues related in both fields. This study is explorative and constructivist in nature. It discusses briefly the concepts and relatedness of risk and uncertainty and establishes a hierarchy between these two: Risks being a “sub-section” of uncertainty, although not with clear boundaries. Acquisition theory follows the process view that understands acquisitions as a process with various levels – some strategic, some operational. Scenario analysis is presented as tool for management to enrich their strategic discussion and understand their future options. The empirical data collection is done through interviewing. The results are reflected on literature on strategic management, scenario literature, and on a consultancy’s report picturing firm’s strategies in accordance with their acquisition processes. The study has an abductive approach as it tries to combine multiple views and generates discussion between literature review, interviews, the report, and second round of literature. The model suggests three propositions: First, at the strategic decision making level, when the decision whether or not to pursue an acquisition growth strategy has been made, it provides firms new data and enriches the strategic discussion. Second, when the acquisition strategy has been created, it can be applied as a tool to measure possible acquisition targets against the backdrop of the first set of scenarios. Third, due to the scenario analysis’ requirement to include people with various backgrounds and from multiple levels of the corporate hierarchy, it could help managers to avoid biases stemming from hubris.

Collecting valuable consumer data: Motivating consumers to disclose personal information

Collecting and analyzing consumer data is essential in today’s data-driven business environment. However, consumers are becoming more aware of the value of the information they can provide to companies, thereby being more reluctant to share it for free. Therefore, companies need to find ways to motivate consumers to disclose personal information. The main research question of the study was formed as “How can companies motivate consumers to disclose personal information?” and it was further divided into two subquestions: 1) What types of benefits motivate consumers to disclose personal information? 2) How does the disclosure context affect the consumers’ information disclosure behavior? The conceptual framework consisted of a classification of extrinsic and intrinsic benefits, and moderating factors, which were recognized on the basis of prior research in the field. The study was conducted by using qualitative research methods. The primary data was collected by interviewing ten representatives from eight companies. The data was analyzed and reported according to predetermined themes. The findings of the study confirm that consumers can be motivated to disclose personal information by offering different types of extrinsic (monetary saving, time saving, self-enhancement, and social adjustment) and intrinsic (novelty, pleasure, and altruism) benefits. However, not all the benefits are equally useful ways to convince the customer to disclose information. Moreover, different factors in the disclosure context can either alleviate or increase the effectiveness of the benefits and the consumers’ motivation to disclose personal information. Such factors include the consumer’s privacy concerns, perceived trust towards the company, the relevancy of the requested information, personalization, website elements (especially security, usability, and aesthetics of a website), and the consumer’s shopping motivation. This study has several contributions. It is essential that companies recognize the most attractive benefits regarding their business and their customers, and that they understand how the disclosure context affects the consumer’s information disclosure behavior. The likelihood of information disclosure can be increased, for example, by offering benefits that meet the consumers’ needs and preferences, improving the relevancy of the asked information, stating the reasons for data collection, creating and maintaining a trustworthy image of the company, and enhancing the quality of the company’s website.

Yhteistä turvallisuutta rakentaen : poliisi- ja upseeriprofessioiden yhteiskehittelyn mahdollisuuksista

Poliisin rakenneuudistus Pora III ja Puolustusvoimauudistus 2011–2015 ovat olleet viime vuosien esimerkkejä julkisen sektorin työn tehostamisen vaatimuksista. Sekä Puolustusvoimilla että poliisilla, kahdella turvallisuusalan viranomaistaholla, on lakisääteiset tehtävänsä, jotka tulee työn tehostamisen vaatimuksista huolimatta suorittaa. Turvallisuusala yksityistyy vauhdilla, ja keskustelua käydään siitä, mitä tehtäviä viranomainen hoitaa itse, mitä annetaan kaupallisen toimijan tai järjestöjen hoidettavaksi ja mistä kansalainen vastaa itse jatkossa. Resurssi- ja tehostamisvaatimuksia mietittäessä nousee esille upseereiden kohdalla koko maan puolustus ja turvaaminen. Kyetäänkö tämän tehtävän täyttämiseen mahdollisessa sotatilanteessa enää nykyisellä tai mahdollisesti vähenevällä resursoinnilla? Poliisitoimen osalta vasteajat eri puolilla Suomea puhuttavat, samoin se, miten tehtäviä priorisoidaan hoidettavaksi. Saavatko kansalaiset enää perusoikeuksiinsa kuuluvaa arjen turvallisuutta, jonka vielä tänä päivänä katsotaan kuuluvan valtion perustehtäviin? Viranomaisten pitäisi tutkimukseen valittujen aineistojen sekä lakien perusteella hoitaa tehtävänsä laadukkaasti ja tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa. Nykyiset sisäistä ja ulkoista turvallisuutta käsittelevät asiakirjat, esimerkiksi strategiat, puhuvat laajasta turvallisuuskäsityksestä, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajojen hämärtymisestä globalisoitumisen seurauksena ja lisääntyvästä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä toimintaa ohjaavana ajattelumallina. Viranomaisyhteisyötä tulisi lisätä osana normaalia toimintaa, samoin yhteistyötä järjestöjen, elinkeinoelämän ja jokaisen kansalaisen kanssa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa (2013) peräänkuulutetaan uusia, innovatiivisia tapoja hoitaa sekä valtion että kuntien tehtäviä. Yhteisen toiminnan kohteen eli laajan turvallisuuskäsityksen viitekehyksessä on mahdollisuus pohtia uudenlaista turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä, eli etsiä perusteluja upseeri- ja poliisiprofession syvemmälle yhteistyölle – yhteiskehittelylle. Tutkimukseni tavoitteena on herätellä keskustelua siitä, onko yhteisen toiminnan kohteen löytymiselle edellytyksiä. Nähtävissä on, että valtiolle kuuluvia toimintoja tehostetaan jatkossakin. Yksi järkevä tapa tehostamisessa on löytää töiden rajapintoja ja yhdistää resurssit näiden osalta. Jotta toiminta olisi tehokasta, sen pitää olla osa jokapäiväistä toimintaa eikä perustua vain muutamiin yhteistoimintaharjoituksiin tai jo tapahtuneiden poikkeustilanteiden hoitoon. Suurin osa kriisiajan toiminnasta perustuu normaaliolojen toimintaan, jolloin sen lähtökohdat voisivat olla yhteisessä työssä ja alkaa jo koulutuksesta, mikä nostetaan tässä työssä yhtenä mahdollisuutena esille. Koulutuksellinen yhteistyö ja liikkuvuus ovat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perusteella mahdollista myös kahden eri hallinnonalan koulutuksessa. Tällaista koulutuksen tehostamista haetaan tällä hetkellä muualla yhteiskunnassa. Mutta halutaanko omasta toiminnasta ja tehtävistä luopua edes osittain ja tehdä yhteistyötä mahdollisesti oman työn hallinnan, vallan tai resurssien menettämisen pelossa? Vai onko kyse vain siitä, että yhteistyön syventämiselle ei ole nähty kovinkaan suurta tarvetta tai hyötyä eikä yhteistyö näytä tuovan mitään uutta ammattikuntien osaamiseen? Tutkimuksen aineisto koostuu valtionhallinnon aineistoista, kuten strategioista, mietinnöistä ja raporteista niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden alalta. Aineistona käytetään myös upseeri- (n=71) ja poliisipäällystöopiskelijoille (n=65) suunnattua kyselyä ja kirjoitelmaa tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta vuonna 2030. Lisäksi opiskelijavastauksista tehtyä analyysia syvennetään molempien korkeakoulujen (Maanpuolustuskorkeakoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu) rehtoreiden sekä molempien hallinnonalojen (puolustusministeriö sekä sisäministeriö) kansliapäälliköiden haastatteluilla. Aineistojen avulla pyritään herättelemään ajatuksia siitä, voisiko yhteisiä töitä löytyä yhteistyön pohjaksi. Tarkoituksena on perustella, miksi yhteistyötä kannattaa tehdä ja ikään kuin vastata etukäteen vastaväitteisiin, miksi sitä ei voitaisi tehdä. Strategioiden yhteistyön tahtotilaa verrataan muihin strategioiden toimenpide ehdotuksiin ja sitä kautta vielä kyselyaineistoon. Opiskelijakyselyllä haetaan näkemyksiä tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta ja mahdollisesta yhteistyöstä sekä sen painopisteistä. Muilla asiantuntijahaastatteluilla haetaan korkeakoulujen sekä ministeriön tason näkemyksiä opiskelijoiden mielipiteisiin. Opiskelijakyselyn avulla on haluttu selvittää sitä, mitä jo työelämässä olleet mutta vaihteeksi opiskelevat sotatieteiden maisteriopiskelijat Maanpuolustuskorkeakoulussa ja poliisin päällystötutkinnon opiskelijat Poliisiammattikorkeakoulussa ajattelevat turvallisuusalan ja -asiantuntijuuden muutoksesta. Minkälaisena he näkevät oman tulevan työnsä ja yhteistyökentän muiden viranomaisten kanssa? Selvää opiskelijavastausten mukaan on se, että turvallisuus halutaan pitää jatkossakin viranomaisen vastuulla ja välttää viimeiseen asti yksityisen sektorin liiallista vastuuta enempää kuin on pakko. Yhteistyötä halutaan edelleen lisätä, ja erityisesti tämä koskee viranomaisten välistä yhteistyötä. Tutkimus on tietoisesti rajattu koskemaan kahta turvallisuusalan viranomaistoimijaa, ammattikorkeakoulutuksen käyneitä poliiseja ja Puolustusvoimien Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevia upseereita, joiden tehtävistä ja koulutuksesta on löydettävissä yhteisiä rajapintoja ja yhteistyön alueita. Kiinnostus syventyä valittuun kahteen ammattialaan johtuu myös siitä, että usein esimerkiksi sisäasianhallinnon strategioissa Puolustusvoimat jätetään ulkopuolelle varsinkin normaaliolojen yhteistyötä tarkasteltaessa tai vain yksittäisen maininnan asteelle. Sama huomio on havaittavissa puolustushallinnon strategioista. Tämä nousee esille erityisesti alueellista yhteistyötä tai viranomaisyhteistyötä pohdittaessa. Silti sekä sisäministeriön että puolustusministeriön hallinnonalan strategiat ym. perustuvat laajaan turvallisuuskäsitykseen, ja usein eri ammattikuntia analysoitaessa puhutaan tehtävistä, joita tekevät useat ammattikunnat ja professiot. Puhutaan niin sanotuista harmaista alueista. Ministeriöiden tahtotilassa ja toiminnassa on tutkimukseni mukaan nähtävissä ristiriita. Koulutuksen osalta yhteistyön lisääminen on mahdollista etenkin nyt, kun Poliisiammattikorkeakoulussa peruskoulutus on muuttunut ammattikorkeakoulutasoiseksi ja näin tämän ammattikunnan professioasema koulutuksen näkökulmasta on vahvistunut entisestään. Käsittelenkin tutkimuksessani kahta professiota professiotutkimuksen perinteisiä kriteereitä käyttäen, eli rinnastaessani näitä kahta ammattia. Rinnastettavuus koulujen kesken on tullut mahdolliseksi sekä tutkintojen että osaamisen tarkastelun näkökulmasta. Tämän myötä myös molempia korkeakouluja hyödyttävää yhteistyötä olisi mahdollista miettiä osana muutakin hallinnon tehostamista ja rauhan ajan viranomaistoimintaa.