LIV I VASSEN : Anvisningar om strandskötsel

Svunna tiders öppna strandområden är numera en sällsynt syn. Betesdjur håller inte längre nere vegetationen vid stränderna, och man slår inte växter som vinterfoder till boskapen. Täta vassruggar har lagt beslag på tidigare betesmarker och man försöker bekämpa den allt mer avlägsna strandlinjen genom muddring. Områden med fritidsbostäder kännetecknas på sina ställen av spikraka grävda farleder för båtar och mellan dem öar av deponeringsmassa bevuxna med vass och björk. Många fåglar som tidigare var mycket vanliga på öppna strandängar har försvunnit, eftersom bara ett fåtal vassfåglar trivs i hög vass. Naturen och landskapet vid Finlands stränder behöver omfattande skötsel för att trenden ska kunna vändas. Näringsflödet till vattendragen måste förhindras och man måste öka avlägsnandet av näringsämnen – såsom skörd av vassruggar. Igenväxta strandområden bör restaureras till strandängar antingen genom slåtter eller bete. Vid muddring av strandområden bör alla följa samma regler, så att strandlandskapet hålls öppet och behåller sin skönhet. Den här guiden tar upp strandskötsel på ett mångsidigt sätt och ger praktiska tips om de lämpligaste skötselmetoderna. Vi bör värna om Finlands strandlandskap – tillsammans.

Statistical analysis of survey-based event history data with application to modeling of unemployment duration

Longitudinal surveys are increasingly used to collect event history data on person-specific processes such as transitions between labour market states. Surveybased event history data pose a number of challenges for statistical analysis. These challenges include survey errors due to sampling, non-response, attrition and measurement. This study deals with non-response, attrition and measurement errors in event history data and the bias caused by them in event history analysis. The study also discusses some choices faced by a researcher using longitudinal survey data for event history analysis and demonstrates their effects. These choices include, whether a design-based or a model-based approach is taken, which subset of data to use and, if a design-based approach is taken, which weights to use. The study takes advantage of the possibility to use combined longitudinal survey register data. The Finnish subset of European Community Household Panel (FI ECHP) survey for waves 1–5 were linked at person-level with longitudinal register data. Unemployment spells were used as study variables of interest. Lastly, a simulation study was conducted in order to assess the statistical properties of the Inverse Probability of Censoring Weighting (IPCW) method in a survey data context. The study shows how combined longitudinal survey register data can be used to analyse and compare the non-response and attrition processes, test the missingness mechanism type and estimate the size of bias due to non-response and attrition. In our empirical analysis, initial non-response turned out to be a more important source of bias than attrition. Reported unemployment spells were subject to seam effects, omissions, and, to a lesser extent, overreporting. The use of proxy interviews tended to cause spell omissions. An often-ignored phenomenon classification error in reported spell outcomes, was also found in the data. Neither the Missing At Random (MAR) assumption about non-response and attrition mechanisms, nor the classical assumptions about measurement errors, turned out to be valid. Both measurement errors in spell durations and spell outcomes were found to cause bias in estimates from event history models. Low measurement accuracy affected the estimates of baseline hazard most. The design-based estimates based on data from respondents to all waves of interest and weighted by the last wave weights displayed the largest bias. Using all the available data, including the spells by attriters until the time of attrition, helped to reduce attrition bias. Lastly, the simulation study showed that the IPCW correction to design weights reduces bias due to dependent censoring in design-based Kaplan-Meier and Cox proportional hazard model estimators. The study discusses implications of the results for survey organisations collecting event history data, researchers using surveys for event history analysis, and researchers who develop methods to correct for non-sampling biases in event history data.

Kaupan kasvuvisio 2020

Tämän esiselvityksen tilaajana on Pirkanmaan Ennakointipalvelu (Pirkanmaan ELY-keskuksen ennakointityön kehityshanke). Esiselvityksen johtoryhmässä toimivat seutujohtaja Päivi Nurminen (Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymä), johtaja Riitta Varpe (ELY-keskus), aluejohtaja Jari Alanen (Kesko), toimitusjohtaja Timo Mäki-Ullakko (Pirkanmaan Osuuskauppa), kaupunkikehitysjohtaja Kari Kankaala (Tampereen kaupunki), innovaatiojohtaja Anne-Mari Järvelin (Tredea Oy), maakuntakaavoitusjohtaja Pekka Harstila (Pirkanmaan liitto), yliarkkitehti Leena Stranden (ELY-keskus), sekä projektipäällikkö Jenni Ruokonen (ELY-keskus). Mainitut toimenkuvat ovat esiselvityksen käynnistyksen aikaiset (joulukuu 2010). Esiselvityksen toteutti Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos, vastuullisina toteuttajina Lasse Mitronen, Timo Rintamäki ja Harri Talonen. Tutkimusapulaisina toimivat Mirka Toivonen ja Annika Peltomaa. Kansainvälisten tutustumiskohteiden osalta asiantuntijana ja kumppanina toimi Finpro Leila-Mari Ryynäsen ja Sissi Silvánin johdolla. Esiselvityksen tavoitteena oli tuottaa taustatietoa ja näkemyksiä kaupan kasvuvision 2020 luomiseksi. Esiselvityksen tarkoituksena oli mm. • tunnistaa keskeisiä kaupan kasvun ja kehittymisen ajureita, mahdollisuuksia ja esteitä Tampereella ja lähialueilla • tuottaa johtopäätöksiä kaupan kehitysedellytyksistä, kaupan osaamisen kehittämisestä ja koulutustarjonnasta sekä • ehdottaa toimenpiteitä tarvittavista kaupan kehitystoimista Tampereen keskustan, esikaupunki- ja lähialueiden ja palveluverkoston kehittämisen sekä kaupan koulutuksen järjestämisen ja osaamisen kehittämisen osalta. Aiempiin raportteihin ja tutkimuksiin pohjaava kirjallisuuskatsaus loi pohjan kaupan kehittymisen ajureiden ja esteiden ymmärtämiselle. Paikallista näkökulmaa tuotiin esiin kahden pirkanmaalaisista kaupan, julkishallinnon, kaavoituksen, koulutuksen ja kiinteistösijoittamisen asiantuntijoista koostuvan paneelin avulla. Kansainvälistä näkökulmaa avattiin benchmark-matkoilla Lontooseen ja Kööpenhaminaan. Tunnistettuja kaupan kehityksen keskeisiä ajureita ja mahdollisuuksia ovat mm. kuluttajatrendit, saavutettavuus, väestökasvu, infrastruktuuri, kaavoitus tulevaisuuden kaupan toimintaedellytysten luojana, matkailun ja kulttuurin synergiat kaupan kehittämiselle, kuluttamisen elämyksellisyyden korostuminen, kuluttamisen pirstaloituminen, lähikaupan ja kysynnän kasvu sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö lähipalvelujen tuottamisessa. Benchmark-esimerkkien perusteella kaupan alueen tarjoomassa pitää olla kiinnostavaa paikallista ja kansainvälistä tarjontaa ja palveluja sekä luontaisia paikkoja ihmisten kohtaamiseen ja elämiseen. Kaupan kehittämisen keskeisimmiksi haasteiksi Pirkanmaalla tunnistettiin selkeän ja vahvan tahtotilan puuttuminen ja nykyisten kehittämishankkeiden sirpaleisuus. Kauppaa kehitetään pääosin eri tahojen irrallisiin intresseihin pohjautuen, kokonaisuuden jäädessä jalkoihin. Esiselvityksen keskeiset johtopäätökset koskevat yhteisen tahtotilan ja kaupan kasvuvision muodostamista tulevaisuuden strategiatyön pohjaksi. Johtopäätöksissä ehdotetaan kaupan neuvottelukunnan perustamista, kaupan tutkimus- ja kehittämisohjelman käynnistämistä sekä suunnitelmien toteuttamisen varmistamista toimenpiteiden ja koordinoinnin vahvalla resursoinnilla. Esiin nousseiden asioiden edistämiseksi esitetään käynnistettäväksi noin vuoden pituinen Kaupan kasvuvisio 2020 -jatkohanke, jonka aikana kootaan kaupan neuvottelukunta, määritellään tarkemmat sisällöt sekä toteuttajatahot kaupan tutkimus- ja kehitysohjelmalle lähivuosiksi, ja tunnistetaan ja varmistetaan ohjelman ja sen osahankkeiden sekä niiden koordinoinnin resurssitarpeet ja -lähteet. Lisäksi esitetään Tampereen yliopistoon perustettavaksi kaupan ja palveluliiketoiminnan professuuri.

Kerääjäkasvit - tutkimuksesta käytännön kokemuksiin

Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hankkeen tavoitteena on edistää maatalouden vesiensuojelua. Viljelyn monipuolistaminen ja kerääjäkasvien käyttö ovat mahdollisuus muuttaa tuotantoa kestävämmäksi. Tavoitteena on löytää keinoja, jotka ovat sekä ympäristön että tilan tuotannon ja talouden kannalta mielekkäitä. Tässä julkaisussa tuodaan esiin kolme näkökulmaa kerääjäkasvien käyttöön. Ensimmäinen osa kertoo kerääjäkasvien käytöstä mukautuvan aluskasvimenetelmän avulla. Toinen osa esittelee syysrypsin viljelyn kehittämistä. Kolmas osa kertoo kerääjäkasvien käytännön viljelyssä saaduista kokemuksista. Julkaisu on toteutettu osana Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hanketta.

Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma : Mustfinnträsket, Gräggböleträsket, Lampisträsket

Mustfinnträsketin Natura-alue (FI0200108) sijaitsee Varsinais-Suomessa, Paraisten kaupungissa, Ålönsaaren länsiosassa, ja se koostuu kolmesta pienestä järvestä: Mustfinnträsket, Gräggböleträsket ja Lampisträsket. Alue kuuluu Euroopan yhteisön Natura 2000 -suojeluverkostoon sekä linnuston erityissuojelualueena eli SPA-alueena (Special Protection Area) että luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena (Sites of Community Importance). Natura-alueen pinta-ala on 113 hehtaaria, josta vesipinta-alaa on noin 77 hehtaaria. Järvien valuma-alue on pieni, noin 400 hehtaaria. Alueen luontoarvot liittyvät järvillä pesivään ja levähtävään linnustoon, alueella esiintyviin luontotyyppeihin ja muuhun arvolajistoon. Luontoarvojen säilymisen merkittävämpänä haasteena on valuma-alueelta tuleva kuormitus, järvien rehevöityminen ja umpeenkasvu. Aiemmin järvet olivat kirkasvetisiä luontaisesti runsasravinteisia vitajärviä. Järvien vedenpinnan laskeminen 1930–70-luvuilla kiihdytti järvien tilan huononemista yhdessä valuma-alueelta tulevan kuormituksen kanssa. Nykyisin järvillä esiintyy veden talviaikaista hapettomuutta. Osana Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) vastuualueen johtamaa ja Euroopan maatalouden kehittämisen maatalousrahaston tukemaa vesien ja luonnonhoidon alueellinen ja paikallinen toteuttaminen Lounais-Suomen vesistöalueilla -hanketta (VELHO) alueelle laadittiin hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka tavoitteena on ohjata alueen hoitoa ja käyttöä luontoarvojen turvaamiseksi. Suunnitelma tehtiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ohjauksessa. Suunnittelua varten perustettiin suunnitteluryhmä, joka koottiin eri viranomaistahojen ja käyttäjäryhmien edustajista sekä maanomistajista. Suunnitteluryhmän tavoitteena oli tunnistaa alueen suojeluun ja käyttöön liittyvät mahdolliset ongelmat ja ristiriidat, ratkaista ja sovittaa niitä. Tämän hoito- ja käyttösuunnitelman aikajänne on 15 vuotta. Suunnitelman tavoitteena on ohjata alueen hoitoa ja käyttöä niin, että alueen luontoarvot turvataan.

Skötsel- och användningsplan för Mustfinnträskets Natura 2000 -område : Mustfinnträsket, Gräggböleträsket, Lampisträsket

Mustfinnträskets Natura-område (FI0200108) ligger i västra delen av Ålön i Pargas stad i Egentliga Finland och består av tre små sjöar, eller träsk: Mustfinnträsket, Gräggböleträsket och Lampisträsket. Området hör till Europeiska gemenskapens skyddsnätverk Natura 2000 både som ett särskilt skyddsområde för fåglar, eller SPA (Special Protection Area), och som ett SCI-område (Sites of Community Importance, område av gemenskapsintresse) enligt habitatdirektivet. Av den totala arealen på 113 hektar i Mustfinnträskets Natura-område är omkring 77 hektar vatten. Sjöarnas tillrinningsområde är litet, ca 400 hektar. Områdets naturvärden är förknippade med den fågelfauna som häckar och vilar vid sjöarna samt de naturtyper och övriga värdefulla arter som förekommer där. Den största utmaningen när det gäller att bevara naturvärdena är den belastning som kommer från tillrinningsområdet, sjöarnas eutrofiering och igenväxning. Förr var sjöarna naturligt näringsrika natesjöar med klart vatten. Den sjunkande vattennivån under 1930–70-talen skyndade tillsammans med belastningen från tillrinningsområdet på försämringen av sjöarnas tillstånd. Numera förekommer det syrebrist i sjöarna under vintern. Som en del av det projekt för regional och lokal vatten- och naturvård i vattenområdena i sydvästra Finland (VELHO), som leds av ansvarsområdet miljö och naturresurser vid närings-, trafik- och miljöcentralen i Egentliga Finland (ELY-centralen) och stöds av Europeiska jordbruksfonden för landsbygdsutveckling, lades en skötsel- och användningsplan upp med syfte att styra skötseln och användningen av området så att naturvärdena tryggas. Planen gjordes under ledning av ELY-centralen i Egentliga Finland. För planeringen tillsattes en planeringsgrupp bestående av representanter för olika myndighetsinstanser och användargrupper samt av markägare. Planeringsgruppen hade som mål att identifiera eventuella problem och konflikter relaterade till områdets skydd och användning, lösa dessa och medla mellan parterna. Skötsel- och användningsplanens giltighet är 15 år. Syftet med planen är att styra skötseln och användningen av området så att områdets naturvärden tryggas.

Paimionlahden Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma

Paimionlahden Natura-alue (FI0200036) sijaitsee Paimion kaupungissa pitkän ja kapean lahden perukassa Paimionjoen suulla. Paimionlahti kuuluu Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon EU:n ns. lintudirektiivin perusteella eli linnustonsuojelualueena (SPA = Special Protection Area). Natura-alue kattaa lähes kokonaisuudessaan Paimionlahden perän lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluvan alan. Natura-alue on pinta-alaltaan 221 ha, josta maapinta-alaa on 115 ha. Paimionlahden tärkeimmät luonnonsuojelulliset arvot perustuvat pesivään ja levähtävään linnustoon sekä tiukasti suojeltavan meriuposkuoriaisen esiintymiseen. Alue kuuluu linnuston perusteella kansalliseen ja eurooppalaiseen suojelualueverkostoon. Alueen luontoarvojen säilymisen haasteena on Paimionjoesta tuleva ravinne- ja kiintoainekuormitus, vesistön rehevöityminen, vesistörakentaminen, ranta- ja vesialueiden umpeenkasvu ja vieraslajit. Alueella on myös tärkeä merkitys paikallisten ihmisten virkistyskäyttöalueena. Osana Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) vastuualueen johtamaa ja Euroopan maatalouden kehittämisen maatalousrahaston tukemaa vesien ja luonnonhoidon alueellinen ja paikallinen toteuttaminen Lounais-Suomen vesistö- alueilla -hanketta (VELHO) alueelle laadittiin hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka tavoitteena on ohjata alueen hoitoa ja käyttöä luontoarvojen turvaamiseksi. Suunnitelma tehtiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ohjauksessa. Suunnittelua varten perustettiin suunnitteluryhmä, joka koottiin eri viranomaistahojen ja käyttäjäryhmien edustajista sekä maanomistajista. Suunnitteluryhmän tavoitteena oli tunnistaa alueen suojeluun ja käyttöön liittyvät mahdolliset ongelmat ja ristiriidat, ratkaista ja sovittaa niitä. Tämän hoito- ja käyttösuunnitelman aikajänne on 15 vuotta. Suunnitelman tavoitteena on ohjata alueen hoitoa ja käyttöä niin, että alueen luontoarvot turvataan.

Viurilanlahden Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma

Viurilanlahden Natura-alue (FI0200027) sijaitsee Salossa Halikonlahden pohjoisosassa, ja se muodostuu kolmesta toisistaan erillään olevasta osasta: Viurilanlahdesta, Jokiniemenlahdesta ja siihen liittyvästä Rauvolanselästä itärantoineen sekä Kaijanlammesta. Natura-alueeseen sisältyy ranta- ja vesialueiden lisäksi Salon Veden keskusjätevedenpuhdistamon alueita ja jonkin verran peltoja. Alue kuuluu Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoon lintudirektiivin perusteella eli se on linnustonsuojelualue eli SPA-alue (Special Protection Area). Viurilanlahden Natura-alue on osittain päällekkäin Vaisakon Natura-alueen (FI0200125) kanssa, joka on luontodirektiivin mukainen SCI-alue (Sites of Community Importance). Natura-alueen pinta-ala on 628 ha, josta vesialaa on noin 400 ha. Viurilanlahden tärkeimmät luonnonsuojelulliset arvot perustuvat alueella pesivään ja levähtävään linnustoon. Luontoarvojen säilymisen haasteina ovat vesistökuormitus, rantojen ja vesialueen umpeenkasvu ja mataloituminen sekä vieraslajit. Viurilanlahdella on tärkeä merkitys myös virkistyskäyttöalueena. Osana Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) vastuualueen johtamaa ja Euroopan maatalouden kehittämisen maatalousrahaston tukemaa vesien ja luonnonhoidon alueellinen ja paikallinen toteuttaminen Lounais-Suomen vesistöalueilla -hanketta (VELHO) alueelle laadittiin hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka tavoitteena on ohjata alueen hoitoa ja käyttöä luontoarvojen turvaamiseksi. Suunnitelma tehtiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ohjauksessa. Suunnittelua varten perustettiin suunnitteluryhmä, joka koottiin eri viranomaistahojen ja käyttäjäryhmien edustajista sekä maanomistajista. Suunnitteluryhmän tavoitteena oli tunnistaa alueen suojeluun ja käyttöön liittyvät mahdolliset ongelmat ja ristiriidat, ratkaista ja sovittaa niitä. Tämän hoito- ja käyttösuunnitelman aikajänne on 15 vuotta. Suunnitelman tavoitteena on ohjata alueen hoitoa ja käyttöä niin, että alueen luontoarvot turvataan.

Johtamisen kompetenssin sisältö ja sen kehittyminen terveydenhuollon lähijohtajien kuvaamana

Takautuvasti saatavilla sähköisessä muodossa Elektra-palvelun kautta. Lehden sähköisessä julkaisemisessa noudatetaan kahden vuoden karenssia.

Fanni Luukkonen johtajuusnäkökulmasta

Kirjallisuusarvostelu

Jumalan poika, metsän kuningas, metsän mies

Kirjallisuusarvostelu

Elämäntyylin vaikutus ideaaliin ikääntyvien asumisratkaisun valintaan

Väestörakenteen muutos luo paineita löytää ratkaisuja ikääntyvien asumisen ongelmaan. Suomalaisessa asuntopolitiikassa on vedetty jo suuntaviivoja ongelman taltuttamiseksi. Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan syvempää tietoa ikääntyvistä kuluttajista. Kaiken lähtökohta on ymmärrys siitä, että ikääntyvät eivät ole homogeeninen asiakasryhmä, vaan he ovat hyvin erilaisia tarpeineen. Myös ikääntyvien kulutuskäyttäytyminen on melko radikaalisti muuttunut. Nämä haasteet tuntuvat ikääntyvien asumisen kehittämisessä, mutta myös ikääntyville suunnatun markkinoinnin kohdentamisessa ja tuottamisessa. Tässä tutkimuksessa mielenkiinto kohdistui ikääntyvien elämäntyyleihin. Tutkimusongelmaksi muodostui, millä tavalla ikääntyvien elämäntyyli vaikuttaa ideaalin asumismuodon valintaan? Tutkimuksen teoriaosuudessa käydään läpi elämäntyylin käsitettä sekä psykografisen tutkimuksen menetelmiä. Elämäntyylin käsite on pyritty rakentamaan huolella ikääntyvien asumisen konteksti huomioiden. Elämäntyyli tässä tutkimuksessa määriteltiin terveyden, sosio-demografisten ja psykografisten tekijöiden vaikutuksesta syntyneeksi aktiviteetiksi ja käyttäytymiseksi. Tässä tutkimuksessa elämäntyyliä tutkittiin kvantitatiivista menetelmää käyttäen. Tutkimus toteutettiin linkittämällä kysely ET-lehden nettisivuille, josta saatiin kaikkiaan 365 käyttökelpoista vastausta. Aineiston analyysissä käytettiin faktorianalyysia ja edelleen ryhmittelyanalyysia, joiden perusteella muodostettiin lopulliset elämäntyyliryhmittymät. Tutkimuksessa löydettiin neljä elämäntyyliryhmittymää, jotka nimettiin passiivisiksi, aktiivisiksi, rennoiksi ja välinpitämättömiksi. Elämäntyyliryhmän ja valitun ideaalin asumisratkaisun välillä ei havaittu tilastollista merkitsevyyttä.