Teollisten Ratkaisujen Hinnoittelu

Tämä kandidaatintyö käsittelee ratkaisujen hinnoittelua. Työn tavoitteena on esitellä eri ratkaisutyypeille sopivia hinnoittelumalleja. Ratkaisutyypit on jaoteltu työssä Ulagan ja Reinartzin (2011) mukaan neljään eri luokkaan: tuotteen elinkaaripalvelut, voimavaroja tehostavat palvelut, prosessia tukevat palvelut ja prosessin delegaatiopalvelut. Käsiteltävät hinnoittelumallit ovat Sharman ja Iyerin (2011) viitekehyksestä perinteiset hinnoittelumallit, tiedon epäsymmetrisyyteen perustuvat hinnoittelumallit ja arvontuottoon perustuvat hinnoittelumallit. Lisäksi työssä käsitellään leasing-hinnoittelua ja mallien yhdistämistä. Työssä esitellään ratkaisuille hinnoitteluprosessi sekä viitekehys, joiden avulla tietyn tyyppiselle ratkaisulle löydetään sopivin hinnoittelumalli. Perinteiset hinnoittelumallit harvoin sopivat ratkaisuille, sillä niiden tavoitteet eivät ole oleellisia ratkaisumyynnin tavoitteiden kannalta. Ratkaisuille sopiikin paremmin juuri niille suunnatut hinnoittelumallit. Eri ratkaisutyypeille sopivia hinnoittelumalleja on useita, ja joissakin tilanteissa paras tapa hinnoitella ratkaisu on käyttää eri mallien yhdistelmää. Hinnoittelumallin valinta määräytyy lopulta ratkaisun, toimittajan ja asiakkaan yksilöllisten ominaisuuksien mukaan. Tärkeintä on, että toimittaja osaa perustella ratkaisun arvosta johtuvan lisähinnan asiakkaalle.

Yrityksen Internet-sivut osana integroitua markkinointiviestintää : case Fiskars Boats ja Buster

Internetin kasvun ja teknologian digitalisoitumisen myötä media on pirstaloitunut yhä enenevässä määrin, ja massamedioista on siirrytty yhä enemmän pienempien ja kapea-alaisempien medioiden käyttöön. Vastaukseksi tähän haasteeseen yrityksille on esitetty integroitua markkinointiviestintää. Integroidussa markkinointiviestinnässä pyritään yhdistelemään eri markkinointiviestinnän kanavia siten, että yhden markkinointikanavan vahvuudet korvaavat toisen kanavan heikkouksia. Integroidussa markkinointiviestinnässä kuluttajille pyritään luomaan monen kanavan välityksellä selkeä ristiriidaton viesti. Viimeisten vuosien aikana monissa uutisissa ja tutkimuksissa on keskitytty sosiaaliseen mediaan ja jätetty yritysten Internet-sivut pienemmälle huomiolle, vaikka ne näyttelevätkin erittäin suurta osaa kuluttajien hakiessa tietoa yrityksistä ja niiden tuotteista tai palveluista. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia Internet-sivujen hyödyntämistä osana integroitua markkinointiviestintää. Tutkimuksen yleinen osatavoite jaetaan seuraaviin osaongelmiin: 1) Mitä integroitu markkinointiviestintä on? 2) Mitkä ovat Internet-sivujen markkinointiviestinnälliset ominaisuudet? 3) Miten yrityksen Internet-sivuja voidaan hyödyntää erityisesti integroidussa markkinointiviestinnässä? Tutkielman teoriatausta perustuu integroidusta markkinointiviestinnästä ja Internet-sivuista tehtyihin aiempiin tutkimuksiin. Tutkielmassa on käytetty metodina kvalitatiivista case- eli tapaustutkimusta, jossa tarkoituksena on muodostaa tutkittavasta aiheesta syvällinen käsitys valitun case-tapauksen avulla. Tutkielman empiirisessä osuudessa haastatellaan yhtä integroidun markkinointiviestinnän asiantuntijaa ja kolmea valitun case-yrityksen työntekijää, jotka työskentelevät markkinoinnin ja Internet-sivujen parissa. Tutkielman tulokset osoittavat, että integroidun markkinointiviestinnän määritelmästä on epäselvyyttä. Integroidun markkinointiviestinnän asiantuntija näkee, että kyseessä on laaja strateginen prosessi, jossa hän korostaa tavoitteellisuutta ja toiminnallisuutta. Case-yrityksessä integroitu markkinointiviestintä nähdään enimmäkseen markkinoinnin taktisten toimenpiteiden koordinoinnin työkaluna. Case-yritys näkee Internet-sivut lähinnä teknisten tietojen tiedonjakopaikkana ja ylimääräisenä ”myyntimiehenä”. Sivujen markkinointipotentiaaliin ei juurikaan uskota; sen sijaan sosiaalinen media nähdään potentiaalisempana kanavana markkinoinnille. Tutkielman perusteella caseyritys ei hyödynnä integroitua markkinointiviestintää ja Internet-sivuja niin tehokkaasti kuin tutkimusten ja markkinointikirjallisuuden mukaan olisi mahdollista. Tämä kielii paitsi sekä integroidun markkinointiviestintätoiminnan että Internet-sivujen siihen kytkemisen haasteellisuudesta käytännön liike-elämässä, myös siitä, että kehitettävää vielä on näissä asioissa sekä tutkitussa yrityksessä että hyvin todennäköisesti useimmissa muissakin yrityksissä.

Bioteknologiayritysten pääomarahoitus

Bioteknologian toimiala kehittyy jatkuvasti tarjoten uusia ja tehokkaampia ratkaisuja maailmanlaajuisiin terveys- ja ympäristöongelmiin. Bioteknologian toivotaan myös paikkaavan sitä vajetta, jonka globaali talouden uudelleenjärjestäytyminen on jättänyt Suomen talouteen. Bioteknologiayritysten tuotekehitysprojektit ovat kuitenkin pitkiä, ja näiden projektien lopputulos on usein epävarma aivan niiden loppuvaiheisiin saakka. Nämä seikat aiheuttavat sen, että alan yritysten reaaliprosessin viive on usein huomattava. Reaaliprosessin viive tarkoittaa aikaa, jolloin yritykselle syntyy enemmän menoja kuin tuloja. Yritykset eivät siis pysty kerryttämään tulorahoitusta, ja rahoittamaan sillä liiketoimintaansa. Reaaliprosessin viiveen aiheuttama rahoitusvaje onkin kyettävä rahoittamaan pääomarahoituksella. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella niitä pääomarahoitusvaihtoehtoja, joita bioalan yrityksillä on käytettävissään. Tutkimuksen metodi on oikeusdogmaattinen, eli oikeusjärjestykseen kuuluvien sääntöjen sisällön selvittämiseen keskittyvä metodi. Kysymyksen tarkastelua laajennetaan käyttämällä oikeusdogmaattisen näkökulman rinnalla ongelmakeskeistä näkökulmaa. Ongelmakeskeinen lainoppi pyrkii systematisoimaan koko oikeusjärjestystä, ei vain jotain sen osa-aluetta, tutkimuskysymyksen suhteen. Bioteknologiayritysten tärkeintä omaisuutta ovat usein immateriaalioikeudet, erityisesti patentit. Patentteihin liittyy kuitenkin eräitä ongelmia, jotka saattavat vääristää yrityksen rahoituksen hintaa. Puhtaasti vieraan pääoman ehtoinen rahoitus ei yleensä ole merkittävällä tasolla bioteknologiayrityksissä. Tätä selittää muun muassa näiden yritysten vähäinen vakuudeksi kelpaava reaaliomaisuus. Monet bioteknologiayritysten käyttämät rahoitusinstrumentit ovat sen sijaan välipääomarahoitusta. Välipääomarahoitus on rahoitusta, joka sijoittuu luonteeltaan oman ja vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen väliin. Välipääomarahoitusinstrumentteja ovat muun muassa muunnellut osakkeet sekä vaihtovelkakirja- ja pääomalainat. Myös pääomasijoittaminen on merkittävä bioteknologiayritysten rahoittamisen muoto. Siinä pääomasijoittajat tekevät sijoituksia sellaisiin listaamattomiin yrityksiin, joiden arvon ajatellaan nousevan tulevaisuudessa. Pääomasijoittajan ja kohdeyrityksen välisiä suhteita säädellään usein monimutkaisin sopimusehdoin. Myös erilaiset julkiset toimijat ovat tärkeitä bioteknologiayritysten rahoittajia. Kaiken kaikkiaan bioteknologiayritysten rahoituskenttä vaikuttaa melko monimutkaiselta. Alan yritysten rahoituksen hankinnan yksinkertaistaminen saattaisikin johtaa positiivisesti kokonaistaloudelliseen kehitykseen.

Sissimarkkinointi

Tässä tutkielmassa tutkitaan sissimarkkinointia, sen erilaisia toteutuksia käytännön liike-elämässä sekä piirretään esiin moniulotteisen sissimarkkinoinnin tiettyjä ominaispiirteitä, jotka helpottavat sissimarkkinoinnin ymmärtämistä.

Sotilaslentäjien stressi ja voimavarat HW1-koulutusohjelmassa

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä stressitekijöitä sotilaslentäjillä on lentopalveluksessa ja muussa elämässä. Tarkoituksena on selvittää, miten stressi ilmenee sekä millaisia stressinhallintamenetelmiä ja uusien voimavarojen hankintakeinoja tutkittavilla on. Tutkimuksen avulla pyritään myös arvioimaan eri lentolajien stressaavuutta sekä millainen stressitaso tutkittavilla on eri lentolajien aikana. Tutkimukseen osallistui 14 ohjaajalinjan kadettia, jotka opiskelevat ilmavoiminen kadettikurssilla 89. Aineisto kerättiin teemoitetun päiväkirjan ja avointen kysymysten avulla. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisin menetelmin niin, että päiväkirjojen osalta käytettiin diskursiivista tarkastelutapaa ja kyselyn analysoinnissa käytettiin assosiatiivista menetelmää. Merkittävimmät stressitekijät lentopalveluksessa olivat hajanainen koulutus, epävarmuus ja kokemattomuus uuden konetyypin kanssa, karttojen piirtäminen, tarkastuslennot, koulutuksen liian suuri nousujohteisuus, väsymys, opettajien toiminta sekä uusimuotoinen koulutusjärjestelmä. Stressin todettiin ilmenevän pääasiassa psyykkisinä oireina, joita olivat esimerkiksi ärtymys ja jännitys. Voimavarojen hankintakeinoista tärkeimpinä pidettiin liikuntaa ja riittävää lepoa. Lentolajeista simulaattorivaihe koettiin stressaavimmaksi ja tutkittavien oma stressitaso oli kyseisessä lentovaiheessa korkeimmillaan. Tuloksia voidaan pitää mielenkiintoisina ajatellen koulutuksen kehittämistä jatkossa.

Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumispolut : Selvitys kotoutumiskoulutuksen opiskelijoiden pitkän aikavälin sijoittumisesta

Koulutusportti – maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksen kehittämishanke selvitti työvoimakoulutuksena järjestetyn ja omaehtoisen kotoutumiskoulutuksen syksyllä 2006 aloittaneiden maahanmuuttajien etenemispolkujen eroja. Tavoitteena oli saavuttaa yleiskuva omaehtoiseen (tuolloin ”rinnastettuun”) kotoutumiskoulutukseen ohjautumisesta sekä näihin koulutuksiin osallistuneiden maahanmuuttajien jatkopolkujen eroavaisuuksista verrattuna kotoutumiskoulutuksen työvoimakoulutuksena suorittaneisiin. Aineisto kerättiin URA-tietojärjestelmästä otantaperusteisesti sellaisten Helsingin TE-toimiston maahanmuuttaja-asiakkaiden joukosta, jotka aloittivat kotoutumiskoulutuksen ensimmäisen kerran syksyllä 2006. Verrattiin työvoimakoulutuksen sekä omaehtoisen koulutuksen suorittaneiden ryhmiä toisiinsa. Selvityksen mukaan omaehtoiseen opiskeluun ohjautui hieman erilaisen taustaprofiilin mukaisia maahanmuuttajia kuin työvoimakoulutukseen. Lisäksi verrattiin toisiinsa eri koulutuksiin osallistuneiden tilannetta viiden vuoden kuluttua kotoutumiskoulutuksen suorittamisen jälkeen. Etenemistä tarkasteltiin TE-hallinnon jaotteluin: selvitettiin mm. työttömyyttä ja työllistymistä. Viiden vuoden kuluttua kotoutumiskoulutuksen päättymisen jälkeen työttömien osuus oli varsin pieni sekä työvoimakoulutuksen että rinnastettuja koulutuksia suorittaneilla; rinnastettuja suorittaneissa työttömiä oli hieman enemmän. Samoin kokoaikatyössä oli hieman useammin työvoimakoulutusta kuin rinnastetun koulutuksen suorittanut. Molemmissa ryhmissä noin neljänneksellä TE-toimiston asiakkuus oli kuitenkin päättynyt vailla tietoa syystä. Vuonna 2006 kotoutumiskoulutuksen aloittaneiden tarkastelun tarkoitus oli täydentää Koulutusportti-projektin tekemää vuonna 2010 työvoimapoliittisia ja rinnastettuja kotoutumiskoulutuksia aloittaneiden pääkaupunkiseudun maahanmuuttajien työmarkkinatilanteen selvitystä. Otannassa työvoimakoulutukseen osallistuneiden ja omaehtoisesti opiskelleiden taustaprofiilien erot olivat pienemmät kuin 2010. Samoin erot työvoimakoulutuksia ja rinnastettuja opintoja suorittaneiden työllistymisen ja jatkopolkujen välillä olivat pienempiä kuin vuoden seurannassa. Viiden vuoden seurannassa erot työvoimapoliittisia kotoutumiskoulutuksia ja rinnastettuja opintoja suorittaneiden työllistymisen ja jatkopolkujen välillä olivat kaventuneet. Vuonna 2012 TE-toimiston asiakkaina oli enää varsin vähän vuonna 2006 kotoutumiskoulutuksen aloittaneita. Ulkomaalaisten asiakkaiden lukumäärän hyvin voimakas kasvu TE-toimistoissa 2006 – 2012 johtuukin ensisijaisesti uusien ulkomaalaisten työnhakijoiden määrän nopeasta kasvusta. TE-toimistoon ilmoittautuvien maahanmuuttajien työllistymispolku on usein pitkä. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna kotoutumisen ja työllistymisen tavoitteet vaikuttavat kuitenkin mahdollisilta saavuttaa.

Vuosi kotoutumiskoulutuksen jälkeen : Selvitys opiskelijoiden sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla

Koulutusportti – maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksen kehittämishanke selvitti työvoimakoulutuksena järjestetyn ja omaehtoisen kotoutumiskoulutuksen syksyllä 2010 aloittaneiden maahanmuuttajien etenemispolkuja koulutusten jälkeen. Tavoitteena oli saavuttaa yleiskuva omaehtoiseen (tuolloin ”rinnastettuun”) kotoutumiskoulutukseen ohjautumisesta sekä näihin koulutuksiin ohjautuneiden maahanmuuttajien jatkopolkujen eroavaisuuksista verrattuna kotoutumiskoulutuksen työvoimakoulutuksena suorittaneisiin. Aineisto kerättiin URA-tietojärjestelmästä otantaperusteisesti Helsingin, Espoon ja Vantaan TE-toimistojen aikaisemmin kotoutumiskoulutusta suorittamattomien maahanmuuttaja-asiakkaiden joukosta. Verrattiin työvoimakoulutuksen sekä omaehtoisen koulutuksen suorittaneiden ryhmiä toisiinsa. Pyrittiin ensinnäkin etsimään koulutusvalinnan selittäjiä ryhmien taustaprofiilien eroista. Toiseksi verrattiin eri koulutuksiin osallistuneiden etenemistä vuoden ajan kotoutumiskoulutuksen suorittamisen jälkeen. Etenemistä tarkasteltiin TE-hallinnon jaotteluin: selvitettiin työttömyyttä, työllistymistä sekä osallistumista koulutukseen tai TE-hallinnon palveluihin. Selvityksen mukaan omaehtoiseen opiskeluun ohjautui erilaisen taustaprofiilin mukaisia maahanmuuttajia kuin työvoimakoulutukseen. Omaehtoisiin suomen kielen opiskeluihin ohjautui syksyllä 2010 suhteellisen hyvin koulutettu, naisvaltainen joukko, jonka äidinkieli oli hyvin usein venäjä. Selvityksen aineistomenetelmä ei mahdollistanut ohjautumisen syvempää syyanalyysia. Välittömästi koulutuksen jälkeen työttömäksi jääneiden osuus oli suuri sekä työvoimakoulutusta että omaehtoista opiskelua suorittaneilla. Työvoimakoulutuksesta löydettiin useammin välitön jatkopolku ja työttömäksi jäi hieman vähemmän opiskelijoita kuin omaehtoisen koulutuksen jälkeen. Työttömyys vähentyi molemmissa seurantaryhmissä voimakkaasti seurantavuoden alkupuolella, lisääntyäkseen seurantavuoden lopulla. Kummassakaan ryhmässä työttömyyden vähentyminen ei johtunut yleensä työllistymisestä vaan sijoittumisesta moninaisiin TEtoimiston palveluihin. Omaehtoisia opiskeluja suorittaneiden sijoittuminen tapahtui hyvin usein uusiin omaehtoisiin suomen kielen koulutuksiin. Työvoimakoulutusta suorittaneiden joukossa etenemispolut olivat useammin työelämäsuuntautuneita. Seurantavuoden lopussa työttömien osuus oli kuitenkin suurempi työvoimakoulutusta suorittaneiden joukossa. Vuonna 2010 kotoutumiskoulutuksen aloittaneiden selvityksen tarkastelua täydennettiin vuonna 2006 työvoimapoliittisia ja rinnastettuja kotoutumiskoulutuksia aloittaneiden helsinkiläisten maahanmuuttajien työmarkkinatilanteen selvityksellä viiden vuoden kuluttua koulutuksen suorittamisesta. Otannassa työvoimakoulutukseen osallistuneiden ja omaehtoisesti opiskelleiden taustaprofiilien erot olivat pienemmät kuin vuonna 2010. Viiden vuoden seurannassa erot työvoimakoulutuksia ja rinnastettuja opintoja suorittaneiden työllistymisen ja jatkopolkujen välillä olivat kaventuneet. Tuolloin TE-toimiston asiakkaina oli myös enää varsin vähän 2006 kotoutumiskoulutuksen aloittaneita. Ulkomaalaisten asiakkaiden lukumäärän hyvin voimakas kasvu TE-toimistoissa 2006 – 2012 johtuukin ensisijaisesti uusien ulkomaalaisten työnhakijoiden määrän nopeasta kasvusta. TE-toimistoon ilmoittautuvien maahanmuuttajien onnistunut työllistymispolku on usein pitkä ja edellyttää kotoutumiskoulutuksen jälkeen pääsääntöisesti myös työvoimapalveluita.

Opetuskomissio tutkii ja kehittää maantieteen opetusta kaikilla tasoilla

Teema: Maantieteen kansainvälinen unioni (IGU) kansainvälistymisen väylänä.

Espoon Bodominjärven kunnostussuunnitelma

Espoon kuntakohtainen järvikunnostusohjelma aloitettiin 21 järven perustilan selvityksellä vuonna 2008. Vuonna 2009 jatkettiin kuntakohtaista järvikunnostusohjelmaa arvioimalla samojen 21 järven kunnostustarvetta. Espoon kaupungin ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö j luonnonvarat -vastuualueen yhteistyötä jatkettiin vuonna 2010 laatimalla kunnostustarveraportissa suositeltu kunnostussuunnitelma Bodominjärvelle. Bodominjärvi sijaitsee Keski-Espoossa ja on pinta-alaltaan 412 ha. Se kuuluu Espoonjoen vesistöalueeseen. Järven valumaalueen pinta-ala on 31,7 km2. Bodominjärvi on rehevä järvi, ja siellä on esiintynyt suhteellisen usein levähaittoja. Järven kalasto on särkikalavaltaista. Kasvillisuus on vähäistä. Bodominjärveen kohdistuu laskennallisesti arvioituna paljon ulkoista kuormitusta. Järven kunnostuksessa on tärkeintä ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Ulkoista kuormitusta tulee eniten peltoviljelystä, joten toimenpiteet pitää suunnata juuri maatalouden kuormituksen vähentämiseen. Hulevesien hallintaa kannattaa suunnitella asemakaava-alueella. Kalaston rakennetta voidaan muuttaa tehokalastamalla. Kasvillisuutta voidaan poistaa sen haitatessa virkistyskäyttöä suunnitelmassa annettujen kasvilajikohtaisten ohjeiden mukaan. Kasvillisuus ei kuitenkaan aiheuta paljoa ongelmia järvessä, joten kyseinen toimenpide on hyvin vähäinen ja paikallinen. Hapetus on varteenotettava kunnostusmenetelmä, etenkin kun Bodominjärvessä esiintyy sulkasääsken toukkia. Bodominjärvelle esitetään tehtäväksi tarkempi hapetussuunnitelma, mistä ilmenee juuri kyseiseen järveen teholtaan ja muilta ominaisuuksiltaan sopiva laitteisto, järven hapetustarve ja laitteen sijainti. Veden laadun seuranta on erittäin tärkeää, jotta eri menetelmien vaikutukset järven tilaan nähdään ajoissa. Tällöin on mahdollista tehostaa jotain toimintaa ja siirtyä johonkin vaihtoehtoiseen tapaan, jos tila esimerkiksi huononee

Valtatien 12 parantaminen välillä Laitikkala-Porras : Tiesuunnitelman 2005 ajantasaisuuden selvittäminen

Valtatielle 12 on laadittu tiesuunnitelma välille Laitikkala-Porras vuonna 2005. Tiesuunnitelmasta on toteutettu yksittäisiä toimenpiteitä. Tässä työssä on tarkasteltu toteutumattomien toimenpiteiden ajantasaisuus ja määritelty toimenpiteiden priorisointia. Työn tavoitteena oli tarkentaa jakson liikenteellistä nykytilaa ja määritellä 3-5 tärkeintä osahanketta, joiden toteuttamista voitaisiin edistää.

Onko tämä taidetta? Taidekritiikki ja Tom palaa kotiin! -näyttelyn vastaanotto mediassa

Tutkielmassa tarkastellaan Tom of Finlandin alias Touko Laaksosen töitä esittelevän Tom palaa kotiin! -näyttelyn vastaanottoa mediassa. Näyttely oli osa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 ohjelmistoa. Tom of Finlandin homoeroottisia töitä esittelevä näyttely herätti mediassa runsaasti huomiota ja näyttelyn soveltumista kulttuuripääkaupunkivuoden viralliseen ohjelmistoon arvosteltiin vilkkaasti lehdissä ja verkossa. Negatiivista kritiikkiä aiheuttivat erityisesti töiden eroottisuus sekä näyttelytilan avoimuus kulttuurikeskus Logomossa. Tutkielman teoriaosassa tarkastellaan perinteisen taidekritiikin nykytilaa sekä pohditaan sen suhdetta päivälehdissä julkaistaviin kulttuuriuutisiin. Lisäksi teoriaosassa pohditaan sosiaalisen median vaikutusta taiteesta käytävään keskusteluun sekä keskustelun diskurssikäytäntöjä. Analyysiosassa Tom of Finlandin näyttelyn saamaa julkisuutta lähestytään teoriaosassa esitettyjen huomioiden valossa. Tarkastelun kohteena on näyttelyn mediavastaanotto: tarkemmin ottaen sanoma- ja aikakausilehdissä julkaistut taidekritiikit ja -arviot sekä verkossa julkaistut mielipiteet ja uutiskommentit. Tom palaa kotiin! -näyttelyä koskevissa lehtikritiikeissä ja verkkokommenteissa painotettiin toistuvasti näyttelyn homoeroottista luonnetta. Varsinkin lehdissä julkaistuissa taidekritiikeissä keskityttiin itse taiteen analysoinnin sijaan taiteilijan biografiaan ja kulttuurihistorialliseen merkitykseen sekä tapahtuman yleiseen kuvailuun. Tutkimuksen päähypoteesi onkin, että perinteinen taidekritiikki on nykyisin varsin kritiikitöntä. Tutkimuksessa osoitetaan tapausesimerkin avulla, miten taiteesta nykyisin mediassa puhutaan.